Perusherätys
jälleen 4:30, ja aamiaisen jälkeen menoksi. Tällä kertaa kohti Mashpi road.
Puolentoista tunnin ajamisen jälkeen saavuimme sumuiseen Mashpi metsään.
Startti oli kerrassaan loistava, Black Solitaire lauloi ylärinteessä. Vain
hetkeä myöhemmin Moustached Antpitta. Kolmantena olikin vuorossa vesisade,
voimakasta tihtua alkoi putoilemaan ylhäältä. Se ei varsinaisesti kastellut
meitä, mutta näkyvys oli kehno. Kaikesta huolimatta elisten virtaa ei voinut
tyrehdyttää, vaikka reilun parin tunnin kuluttua alkoikin satamaan kunnolla. Matkalla
käännöspaikkaamme Mashpi Lodgen risteykseen näimme monta upeaa lajia;
Wedge-billed Hummingbird, Beautiful Jay, Pacific Tuftedcheek, Orange-breasted
Fruiteater, Choco Vireo, Andean Solitaire, Indico Flowerpiecer ja Moss-backed
Tanager. Tämä viisi vuotta sitten löydetty mesta on uniikki alueella. Täältä
löytyy monia lajeja joita muualla Ecuadorissa on erittäin vaikea, jollei
mahdotonta, nähdä. Paluu matkalla vesisadekin loppui ja saatoimme nähdä hieman
alueen maisemat. Osittain oli täälläkin jo moottorisaha jyllännyt metsissä,
valitettavasti. Paluu alas vuorelta suunniteltiin lähi alueiden kautta,
targettina legendaarinen Oilbird. Olin kuullut pitkistä kävelymatkoista
vaikeisiin paikkoihin, tikapuu kiipeilyä luoliin ja jne. Tämä paikka oli auton
parkkipaikalta 20 metriä, joten ei niin paha. Lisäksi kyseessä oli kapea sola
johon tuli päivän valoa, tosin olimme paikalla melko myöhään. Hieman yli 20
Oilbird hillui ja rääkyi solassa, upean näköisiä kummajaisia. Pesissä oli jo
isoja poikasia jotka ilmeisesti tekivät lentoharjoituksia, siltä se ainakin
näytti. Olin yllättynyt kuinka iso Oilbird on, lähes Hiirihaukan kokoinen. Aika
velmu veijari. Syö hedelmiä. Liikkuu pimeässä, lukuun ottamatta pesäluolaa.
Hämärää touhua, jollei jopa pimeää. Yksi retken huipuista on saavutettu, se oli
tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti