Guancamayos

Peruvian Antpitta - Mika Bruun

Tämän päivän retkikohde oli Guacamayos, noin 15 km San Isidrosta sijaitseva ”vuoristo” alue. Kävelimme alas 4 kilometriä ja luonnollisesti ylöskin ajoittain melko hankalaakin polkua pitkin. Alaspäin mentiin helposti ja katseltiin paljon lintuja. Aamun ehdoton huippu oli Peruvian Antpitta. Linnusta ei ole paljon julkaistuja valokuvia eikä videoita, onneksi sain molempia tyydyttävästi. Muutoin kuvaukset menivät melko vihkoon, varsinkin kun kolmen tunnin jälkeen pilvet olivat liian alhaalla. Pimeää ja sumuista, pisteen päälle ajoittain tihkusi vielä vettä. Päivän varsinainen tapahtuma oli allekirjoittaneen sukellus. Päätin kesken kaiken kokeilla miltä tuntuu sukeltaa lähes pystysuoraa rinnettä alas kasvillisuuden seassa pää edellä. Lisäksi täysi kamera-, ynnä muu varustus mukana. Todellisuudessa jalusta alkoi kaatumaan polulla ja sain yhdestä jalasta viime hetkellä kiinni. Mutta kuinkas kävikään, 15:sta kilon kamerasetti vei 100 kilon miehen mennessään alaspäin. Ihmeellinen asia tämä painovoima, tässä tapauksessa ihan turha voima. Silminnäkijöiden mukaan tein pari hallitsematonta täyttä volttia kunnes pysähdyin. Itselläni on hieman erilainen mielikuva tapahtumasta. Siis kaaduin hallitusti muta rinteeseen ja tarkastelin kädet edellä kasveja ja mahdollisia toukkia joita voisi syöttää Antpitoille. Se miksi tein hallitut voltin, halusin vain näyttää kuinka notkea olen. No loppu tuloksena oli hieman yli 20 metrin pudotus, parin metrin levyinen landslide. Hillitön aukko tuli metsään. Onneksi sain raavittua käsilläni maastosta sen verran kiinni etten mennyt ihan pohjalle, matkaa oli nimittäin vielä 40 metriä. Tavaroita oli siellä sun täällä, osa löytyi, osa jäi johonkin. Kamera toimii, mutta jotain hämärää tapahtui. Kotiin palatessa joudun kuitenkin ottamaan yhteyttä neiti IFfiin. Muta on hieno elementti, päällystin sillä kaiken omistamani. Vaatteetkin ovat myös sen näköisiä. Kaikesta huolimatta selvisin itse käsittämättömästi täysin vaurioitta, ei edes henkisiä, siis paitsi ne jotka jo on. Tämän episodin jälkeen ei tarvinnut hirveästi lintuihin keskittyä, yritin vain jaksaa takaisin ylös. Iltapäivä menikin lähes siirtymiin, pienillä stopeilla. Huomenna ollaankin matalemmalla joten mitään suuria pudotuksia ei pääse tapahtumaan.

Strong-billed Woodcreeper - Mika Bruun

San Isidro

Masked Trogon - Mika Bruun

Aamu aloitettiin kylmän viileästi pihasta, lintuja olikin mukavasti. Todellisuudessa odottelimme Antpitta ruokkijaa. White-bellied Antpitta odottikin jo valmiina pelipaikalla. Mutta ruokintapaikka oli enemmän kuin syvältä, vaikka kaikki kuvausrekvisiitta oli valmiina kauempana. Lintua ruokittiin lähes jaloissa alaviistossa eikä ollut mahdollisuutta mennä taakse päin. Toinenkin ruokinta meni vihkoon kun lintu ei edes ilmaantunut paikalle. Säätöjen jälkeen lähdimme lampsimaan pitkää kiertopolkua pitkin ja pääsimme takaisin lounaalle. Matkalla targettina Barred Anttrush. Sadan metrin polulta poistuminen kannatti. Sain linnun näkyviin pitkän odottelun jälkeen. Äänitin sen puputusta, ja kas se reagoi siihen, ja näimme linnun kohtalaisesti. Crested Quetsal jäi vaiheeseen, näin ainoastaan linnun muutamaan kertaan lennossa. Tämä upea laji olisi ollut kiva nähdä. Lounaan jälkeen pientä lepäilyä Hummingbird ruokinnoilla ja loppupäiväksi Cock-of-the-Rock trailille. Pojat hortoilivat vielä pimeässä Andean Potoon perässä, onnistuneesti. Tänään yhteensä noin 20 elistä. Muuten melko raskas päivä. Oli paljon turhaa nopeaa kävelyä, sitä kun ei juuri kamera vermeiden kanssa voi tehdä. Huomenna jälleen tulossa uutta kun siirrymme hieman korkeammalle aamuretkelle.

Inca Jay - Mika Bruun

Torrent Tyrant - Mika Bruun

Barred Antthrush - Mika Bruun

"San Isidro" Owl - Mika Bruun

Papallacta - Guango

White-bellied Woodstar - Mika Bruun

Aamu aloitettiin Papallacta´ssa. Guango´ssa oli upea aurinkoinen keli, mutta mitä lähemmäs huippua pääsimme sitä surkeammaksi sää muuttui. Ennen hiekkatielle kääntymistä oppaamme Maurizio tiesi hyvän viimeisen metsä osuuden. Saimme sieltä yhden target lajeistamme, Giant Conebill. Kuvaaminen oli mahdotonta vaikka tyypit pyörivät päällämme, alas ne eivät haluneet. 4.370 metrin korkeudessa meitä odotti yksi vaivainen laji, Rufous-bellied Seedsnipe. Tunnin kävelyllä, näkyvyys 30 metriä, näimme kaksi lintua muutamaan kertaan näkyviin. Tuskaa, niin kävely, tihkusade, kylmyys kuin näkyvyyskin. Onneksi selvisimme takaisin ihmisten ilmoille. Papallacta Pas oli seuraava kohde, tiellä tallustelua toi muutaman eliksenkin, Black-billed Shrike-Tyrant ja Buff-breasted Mountain-Tanager. Pienten stoppien siivittämänä nousimme jälleen ylemmäs. Cayambe Coca´n luonnonsuojelu alueelle, jossa tallustelimme tietä pitkin ylöspäin. Parhaina mm Agile Tit-tyrant ja Red-crested Cotinga. Iltapäivällä palasimme takaisin Guango Lodge´lle jossa Hummingbird kuvauksia ja pieni metsä keikka. Hummingbird lajisetti lisääntyi neljällä; White-bellied Woodstar, Long-tailed Sylph, Mountain Velvetbreast ja Tourmaline Sunangel. Illalla siirryimme edelleen alaspäin, nyt meitä odotti San Isidro. Pihaan päästyämme meitä odotti yli kymmenpäinen kuvaaja armeija, San Isidro Owl oli kohteena. Tosin lintu oli vielä kateissa ja menimme illalliselle. Se kannatti sillä kun tulimme ulos, ilmestyi pöllökin katulampun viereen saalistamaan. Näin ne pinnat pitää hoitaa. Päivän tapahtuma oli kuitenkin wlan yhteys, viikkoon ei ole päässyt nettiin ja kaikkea olisi pitänyt tehdä. No nyt illalla sekin onnistui. Aamulla uuteen äänimaailmaan.

Torrent Duck - Mika Bruun

Powerful Woodpecker - Mika Bruun

Tufted Tit-tyrant - Mika Bruun

Yanacocha

Sword-billed Hummingbird - Mika Bruun

Aikainen aamiainen, maksut ja muut sähläykset Mindo Loma´ssa. Oli lähdön paikka, kohti uusia maisemia ja lintuja. Lähdimme aamu neljältä Yanacocha´lle, reilun parin tunnin ajo ja hämärässä perillä. Suunnitelma toteutuikin loistavasti ja olimme perillä melko oikeaan aikaan, ehkä vähän myöhässä. Odotettavissa olisi useita uusia lajeja, Antpittoja, Mountain-Tanagereita, Flowerpiercereita ja muuta mukavaa. Kävelimme rauhassa pari tuntia polkua ylös kohti ruokintoja. Ne ovat 4.000 metrin korkeudessa, näin ollen hieman poikkeuksellisia. Aamuvaloilla kuvaaminen oli haastavaa, koska BigSix imaisi jälleen kosteutta etulinssin sisään. Onneksi tällä kertaa asiasta selvittiin melko nopeasti, vajaan tunnin odotuksella kosteus hävisi, ehkä sinne linssiin jäi jotain merkkejä kosteudesta? Aika näyttää. Viimeksi Brassi keikan jälkeen huolto kutsui ja sain BigSix´n takaisin 400 euroa köyhempänä. Mutta takaisin Ecuadoriin. Aamun parhaita havaintoja olivat; Blackish Tapaculo, tähän lista. Vaatimattomat unet ja korkea ilma tekivät tehtävänsä, olin ihmisenä aivan loppu. Pienikin nopeampi kävelypyrähdys sai haukkomaan happea urakalla. Näköjään ihminen tarvitsee happea. Ei se nyt ihan uusia asia ollut, mutta kun katsoin paikallisia en ollut ihan varma. Sillä mm kolme nuorta naista oli siellä lenkillä, juoksivat lisäksi vielä kovaa neljässä kilometrissä, olivatkohan he ihmisiä? Pääsimme raahautumaan autoon ja palaamaan takaisin alemmaksi, kolmeen tonniin. Helpotti oloa kuitenkin kummasti, tai siis ihan normaalisti helpotti. Retkeilimme Quiton itäpuolella kuivalla alueella myöhäisen iltapäivän. Raavimme muutaman kivan lajin, tosin kovalla työllä. Etsimiseen tuhraantui turhan paljon aikaa. Pimeässä kolmen tunnin ajo Guango Lodge´lle. Perille päästyämme kaikki olivatkin jo nukkumassa Lodgella. Mutta asiakas palvelu pelaa, tavarat kannettiin huoneeseen, kylmä olut tuli nopeasti ja illallinen tehtiin. Hieno avaus mestalta, odotetaan aamua innokkaasti sillä muutama kova laji on odottamassa pihassa.

Great Sapphirewing - Mika Bruun

Masked Flowerpiecer - Mika Bruun

Yanacocha - Mika Bruun

Milpe - Bellavista

Purple-throated Woodstar - Mika Bruun

Viimeinen aamu Mindon alueella sekoiltiin Milpen tiellä, lähinnä Choco lajien paikkailuja yriteltiin. Tulos oli heikohko. Pahimmat jäivät odottamaan seuraavaa reissua, mutta muutama hyvä laji saatiin paikattua. Näitä olivat mm kaksi isoa tikkaa, Guayaquil Woodpecker ja Crimson-bellied Woodpecker. Alueella oli suoritettu ns metsänhoitoa, joka tarkoittaa täälläkin sitä samaa kuin meillä. Avohakkuu. Oppaan kanssa menimme hämärissä hänen vanhalle Choco Tapaculo mestoille, mutta kas metsä olikin poissa. Arvatenkin niin oli myös Tapaculo ja moni muukin laji. Onneksi näimme sentään jotain alueella, vaikkakin semilajeja. Tosin kaikki ne ovat saman arvoisia ja nekin on nähtävä. Näimme mm Plumbeous Kite, White-collared Swift, Barred Puffbird, Brown-billed Scythebill, Black-capped Pygmy-Tyrant, Golden-hooded Tanager, Yellow-green Bush-Tanager ja Yellow-collared Chlorophonia. Puolen päivän jälkeen siirryimme majapaikan ympäristöön, Mindo Lomaan. Lyhyen kävelymatkan päässä on nähty säännöllisesti Hoary Puffleg. Lyhyt kävelymatka oli matkana lyhyehkö mutta liukkaassa ja vaikea kulkuisessa maastossa se vei aikaa. Neljä joen ylitystä ja joen pohjaa kävellen, niin siellä oli vettä,  pääsimme kuitenkin oletetulle ruokailu kukille. Hoary lentelinkin lähes välittömästi joen reunoilla, mutta sitä oli käsittämättömän vaikea nähdä. Se lenteli äärimmäisen aggressiivisesti ja ei juurikaan pysähdellyt. Onnistuimme kuitenkin näkemään sen sateesta ja sumusta huolimatta, kiitos oppaan Patricion erinomaisesta paikkatietämyksestä. Viimeiset pari tuntia vietimme Bellavistan metsissä Cloud-forestin yläosissa. Saimmekin kaivettua kivoja lajeja esille. Mm Lyra-tailed Nightjar, Gorgeted Sunangel ja Tanager Finch. Viimeisillä valoilla jäin ihmettelemään Bellavistan ruokintoja kuuman kahvikupposen ääreen, poikien mennessä vielä etsimään jotain uutta. Molemmat ryhmät päätyivät kuitenkin samaan tulokseen. Nolla oli tulos, toiset kastuneena sateesta, toiset taas kuivana katoksessa kahvin äärestä. Edessä jälleen mukavat unet, tällä kertaa aavistuksen lyhyemmät, reilut kolme tuntia. Aamulla vaihdamme retken Andien itäpuolelle. Aluksi polttamaan taas naama ja pää uudelleen yli neljään kilometriin. Juuri kun edellinen ihokerros on kuoriutunut pois viimeisen Antisana keikan jäljiltä.

Blue-backed Mountain-Tanager - Mika Bruun

Mashpi road

Oilbird - Mika Bruun

Perusherätys jälleen 4:30, ja aamiaisen jälkeen menoksi. Tällä kertaa kohti Mashpi road. Puolentoista tunnin ajamisen jälkeen saavuimme sumuiseen Mashpi metsään. Startti oli kerrassaan loistava, Black Solitaire lauloi ylärinteessä. Vain hetkeä myöhemmin Moustached Antpitta. Kolmantena olikin vuorossa vesisade, voimakasta tihtua alkoi putoilemaan ylhäältä. Se ei varsinaisesti kastellut meitä, mutta näkyvys oli kehno. Kaikesta huolimatta elisten virtaa ei voinut tyrehdyttää, vaikka reilun parin tunnin kuluttua alkoikin satamaan kunnolla. Matkalla käännöspaikkaamme Mashpi Lodgen risteykseen näimme monta upeaa lajia; Wedge-billed Hummingbird, Beautiful Jay, Pacific Tuftedcheek, Orange-breasted Fruiteater, Choco Vireo, Andean Solitaire, Indico Flowerpiecer ja Moss-backed Tanager. Tämä viisi vuotta sitten löydetty mesta on uniikki alueella. Täältä löytyy monia lajeja joita muualla Ecuadorissa on erittäin vaikea, jollei mahdotonta, nähdä. Paluu matkalla vesisadekin loppui ja saatoimme nähdä hieman alueen maisemat. Osittain oli täälläkin jo moottorisaha jyllännyt metsissä, valitettavasti. Paluu alas vuorelta suunniteltiin lähi alueiden kautta, targettina legendaarinen Oilbird. Olin kuullut pitkistä kävelymatkoista vaikeisiin paikkoihin, tikapuu kiipeilyä luoliin ja jne. Tämä paikka oli auton parkkipaikalta 20 metriä, joten ei niin paha. Lisäksi kyseessä oli kapea sola johon tuli päivän valoa, tosin olimme paikalla melko myöhään. Hieman yli 20 Oilbird hillui ja rääkyi solassa, upean näköisiä kummajaisia. Pesissä oli jo isoja poikasia jotka ilmeisesti tekivät lentoharjoituksia, siltä se ainakin näytti. Olin yllättynyt kuinka iso Oilbird on, lähes Hiirihaukan kokoinen. Aika velmu veijari. Syö hedelmiä. Liikkuu pimeässä, lukuun ottamatta pesäluolaa. Hämärää touhua, jollei jopa pimeää. Yksi retken huipuista on saavutettu, se oli tämä. 

Moss-backed Tanager - Mika Bruun

Rio Silanche

Double-tooth Kite - Mika Bruun

Pienimuotoinen pöllö/kana retki aamu pimeässä ja hämärissä tuottivat ainoastaan hieman väsymystä. Yli neljää tuntia ei ole ollut vielä mahdollista nukkua, tähän tottuu. Ilmestyimme Rio Silanche´n poluille sopivasti auringon noustessa. Aamun ensimmäinen kierros oli melko hiljainen, linnut olivat selvästi vielä kohmeessa. Siirryimme latvustorniin mutta sielläkään ei juuri tapahtunut mitään kummallista, peruskamaa. Mutta sitten mopo lähti käsistä, lintuja ilmaantui todella mukavasti ja uusien lajien kirjoa ei voinut mitenkään välttää. Tosin ei sitä kukaan halunnutkaan. Suhailimme noin 1,5 km polkua myötä- ja vastapäivään useita kertoja päivän aikana. Joka kerralla löytyi uusia lajeja, ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Näimme noin 120 lajia, joista allekirjoittaneelle uusia oli tasan 40. Olen saanut koko retkellä jo yli 100 uutta elistä, toiveena oli saada 300 uutta, saa nähdä onnistuuko. Päivän parhaita olivat; Tiny Hawk, Rufous-fronted Wood-Quail, Brown Wood-Rail, Pallid Dove, Pacific Parrolet, Orange-fronted Barbet, Checker-throated Antwren, Purple-throated Fruitcrow ja Yellow-tufted Dacnis. En ole kertonut säästä mitään, vaikka aihe on aina kiinnostava. No pakkasta ei ole ollut, koska käytiin Antisanalla ekapäivänä keskipäivällä. Yöllä on noin 12 astetta, olemmehan 1.770 metrin korkeudessa. Alempana selvästi lämpimänpää, tänäänkin oli melko hiostavaa koska olimme 400:ssa metrissä, T-paita keli. Aurinko on paistanut kevyen pilviverhon takaa päivittäin. Ylhäällä 3.000:ssa Cloud-forest´ssa luonnollisesti pilvet tihkuavat kevyttä kosteutta koko ajan alas. Tämä päivällä, sillä yöt onkin satanut melko reilusti, tällä hetkelläkin illallisen jälkeen on kaatosade. Onneksi kaikki on ollut ohi aamulla kun lähdemme retkelle, toivotaan samaa säätä huomiseksikin.

Checker-throated Antwren - Mika Bruun

Pale-mandible Aracari - Mika Bruun