Kävelyä

White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Mika Bruun

Aamuksi päätettiin mennä Calreiraan, oli Spoonbill – Kapustahaikara paineita. Corvon pinna piti saada, no samalla tsekkasimme mestan kun tuntuu olevan jenkit vielä kortilla. Nuori lintu oli sitten kesyä kesympi. Muuten reissu olikin taapertamista. Tiedoksi että parkkikselta lampareet ympäri ja takaisin on noin 6 kilometriä. Onneksi se on pehmeää suota ja lopussa lähes kilometrin pituinen nousu. Mutta ei tuntunut missään vaikka oli 25 astetta lämmintä, aurinko paistoi ja kamerareppu selässä. Kun päästiin vauhtiin niin vetäisin samantien suoraan vasta rinnettä parkkikselta alas. Seuraavana oli Poco de Aquan ylä osa, jossa muistelin viime vuotista Yellow-throated Warbler – Keltakurkkukerttulia. Ei näkynyt, mutta Scolo oli mestoilla. Hyvä laji sekin on, tai ainakin laji. Muuta siitä mäestä ei kerrottavaksi jäänytkään. Innostuin niin hyvästä menosta että päätin vielä tsekata alaosankin. Tuskin tarvitsee mainita lajeja, jokainen arvaa ne kaikki kolme. Tässä vaiheessa reppukin alkoi hieman ahdistamaan selässä. Miksi pitää kantaa kameraakin mukana, hyvä kysymys tuli moneen kertaan mieleen. Mutta Pontan kohdalla päätin vilkaista pikaisesti alaosaa, samoin tuloksin. Taapersin takaisin sillalle, samalla törmäsin Tommyyn ja Larsiin. Hekin olivat oikaisseet Caldeirasta suoraan Lighthouse Valleyhin. Kiva reitti sekin. Tulos oli jokseenkin sama. Päätimme siirtyä Bandidokselle staijaamaan, tosin kaupan kautta. Energia tasot olivat hyvin lähellä nollaa. Nimittäin huomasin Calderaiossa että olin unohtanut juomat ja välipalat kämpille. Onneksi pojatkin olivat ehtineet juoda jo vetensä, ei tullut kiusausta kysyä tilkkaa. Vaikka en juuri kokista muuten juo, nyt meni kaksi tölkkiä minuuttiin. Kylmö olut Bandidoksella on upea kokemus. Osa lähtikin välittömästi Reservoirille hoitamaan Buff-bellied Pipit – Amerikankirvisen. Niitä oli lopulta kolmen parvi Meadow Pipit – Niittykirvis parvessa. Se pitäisi hoitaa huomenna. Nimittäin se Niittykirvinen, olisi Corvon pinna. Lajiahan ei ole havaittu aiemmin Corvolla, nyt 15 lintua ?? Illalla pientä kiertelyä alhaalla ja White-rumped Sandpiper – Valkoperäsirrin kuvausta. Valitettavasti ei pasty kunnon valoille, liian suuret aallot pitivät huolen siitä. Iltasafkat uudelleen avatussa lentokentän viereisessä raflassa, nimi vielä hakusessa. Niin kävely kilometrejä tuli tänään noin 20 km. Mitattu GPS:lla. Mutta kausi on avattu jenkkien osalta, kahlaajia ei lasketa tähän leikkiin.

Birds of the Day:

Eurasian Spoonbill

White-rumped Sandpiper

Eurasian Collared Dove - 2
Buff-bellied Pipit - 3

Spoonbill - Kapustahaikara - Mika Bruun

The Rock

Turnstone - Karikukko - Corvo - Mika Bruun

Aamu käynnistyi kuin käynnistyikin Hortan kaupungissa. Taas päästiin staijaamaan lentokentälle, tunnin staijilla ei nähty oikeastaan yhtään mitään. Kone oli kadonnut kentältä, ajateltiin jo että se on lähtenyt ilman meitä. Mutta jostain taivaalta se pölähti, olisiko ollut testi ajo menossa? Kaikki renkaat olivat mukana ja lento sujui rauhallisesti. Perille päästiin lopulta, mukavan 56 tunnin reissaamisen jälkeen. Saaressa oli lämmintä, jopa kuuma ja lähes tyyntä. Nopealla tavaroiden purulla pääsimme melko vikkelästi retkelle. Kompattiin neljä laaksoa, pellot ja Reservoir. Parhaaksi jäi White-rumped Sandpiper – Valkoperäsirri. Sitä illalla kuvatessani pääsin maistamaan Atlantin aaltoa. Olin asettunut omasta mielestäni loistavaan paikkaan, kuivaan jossa ei aaltoja pitänyt olla. Upeat valot lintu tuli alle kymmeneen metriin, mittasin valotuksen ja hups. Jättiaalto tuli ja kasteli vasemman puoleni täysin läpimäräksi. Onneksi ehdin nousta makuultani varpaiden ja yhden käden varaan nopeasti ettei kamera ehtinyt kastua. Rahat ja luottokortit taskussa saivat hyvän osuman suolavedestä, toivottavasti siru toimii vielä huomennakin. Päivällä saaren ohitti nuori Platalea, vain yksi ehti nähdä ennen kuin se katosi Floreksen suuntaan. Kertoo paljon virtauksen suunnasta. Toivottavasti jaksamme huomenna yrittää yhtä kovalla intensiteetillä kuin tänäänkin, kyllä täällä jotain kuitenkin on, pitää vain löytää. Sendarin ympäristön siivoilin ja kukitin perinteisesti keltaisella kimpulla. Uusi patsaan osa pitäisi saada huomenna kiinnitettyä runkoon. Sitten tulee vähintään WP:n pinna :)

Birds of the Day:

Eurasian Spoonbill

White-rumped Sandpiper
Eurasian Collared Dove - 2

Perillä - Corvo - Mika Bruun

Kauas on pitkä matka

Capo da Praia - Terceira - Mika Bruun

Upean yön jälkeen mieli oli virkistynyt ja aamiaisen jälkeen suuntasin kohti Capo da Praiaa taxilla ja sovin että heebo tulee hakemaan 11:15. Lämpimässä aamussa retkeily oli raskasta ja tyydyin istuskelemaan poikkeuksellisesti rauhassa altaan reunalla. Ilman kameraa. Paikalla oli perinteisesti mukavasti lintuja, tosin ehkä hieman vähemmän kuin aiemmin. Toki perusjenkin olivat edustettuina, mutta vähäisinä. Parhaana jo yli vuoden paikalla ollut Short-billed Dowitcher – Lyhytnokkakurppelo sekä uutena American Golden Plover – Amerikankurmitsa. Black listalleni tuli uusi kokemus, Willlet. Tuplalimosa parvessa oli sen näköinen tyyppi mutta se ehti livahtaa vallin yli johonkin, enkä saanut sitä tarpeeksi hyvin. Hämmennystä lisäsi vielä se että São Miguelilta löytyi tänään Willet. Valitettavasti minulta loppui myös aika jäädä odottamaan sitä, kahlaajat tulevat melkein aina takaisin altaalle ruokailemaan. Piti lähteä kohti määränpäätä, Corvoa. Nimen omaan piti, sillä 20 minuutin odottelun jälkeen taxi ei tullutkaan, vaikka niin sovittiin. En edes maksanut koska niin keskusteltiin. No tulipahan liftattua lentokentälle. Pummasin kyydin rekkakuskilta, mutta kaveri ei voinut lähteä sillä kentälle. Ja kuinkas ollakaan hän vuorostaan pummasi henkilöauton viereiseltä työmaalta. Pääsin lopulta kentälle ja check outissa luki että lähtö oli jo kiinni. Pääsin puhumalla vielä sisään. Mutta juuri kun kone oli lähdössä, tulikin jokin peruutus. Kone ongelma, ja lähtöä siirrettiin kahdella tunnilla. Se siitä Willetistä. Lopulta päästiin matkaan, mutta mentiin myös Picon kautta. Tulipahan käytyä sitten tälläkin vihreällä saarella, näytti aika metsäiseltä, originaalimetsää paljon. Picosta kun lähdettiin, tuli oltua yhdellä lyhyemmällä lennolla koskaan. Lento kesti tasan 7 minuuttia seuraavaan laskuun, Faialille. Täällä vuorostaan oli uusi yllätys. Corvon koneesta oli puhjennut rengas. Reilu kämmenen kokoinen pala puuttui kokonaan renkaan keskeltä. Ilmeisesti rengas oli lukkiutunut laskussa. Aika hämmentävän näköinen. Kolmisen tuntia kesti kunnes korjaajat pääsivät. Homma ei loppunut heltä tähän vaan syytä etsittiin lopulta pimeään asti. Joten meidän lentokenttä terssin 6 tunnin staijaus päättyi lopulta lennon peruutukseen. Corvo jäi siis haaveeksi tältä päivältä. Kentän terassilta havaittiin lintuja niukasti. Parhaana kahden tavaööisen Whimbler – Pikkukuovin kanssa kiitoradalla pyöri Hudsonian Whimbler – Amerikanpikkukuovi. Quail – Viiriäiset pyt-pyttelivät matalassa heinikossa ja perusliitäjää, Cory´s Shearwater – Keltanokkaliitäjiä, viipotti merellä. Muutama Common Buzzard – Hiirihaukka kävi kääntymässä kentän yllä. JOten rauhassa sai olla linnuilta. Lopulta SATA saattoi koko koneellisen Hotelli Faialiin, jossa odotti loistava viini illallinen herkkuineen. Aamulla on odotettavissa vastaavanlainen aamiainen, tai jos ei, annan palautetta. Aamun lähtö yritys on 9:45. Tästä tarinasta huomaa sen että täällä Atlantin keskellä kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa. Corvolle pääsy kestää tällä kertaa Espoosta vähintään kaksi ja puoli vuorokautta. Lomasta pitää nauttia, joskus se on kuitenkin erilaista. Näitä kokemuksia on mukava muistella jälkeen pain. Niin meitä on menossa Corvolle kaikkiaan 9 ornia tällä vuoden ensimmäisellä koneella. Puola on edustettuna neljällä, Ruotsi, Tanska, Ranska, Italia ja Suomi kaikki yhdellä ornilla. Tästä se lähtee jos vain päästäisiin saareen.

  

Pit stop - Faial, Horta - Mika Bruun