keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Myrskyä odotellessa

Northern Wheatear - Kivitasku - Mika Bruun
Aloitimme päivän Arctic Valleysta, luonnollisesti Lapinphyllaria etsiessä. Tulos oli hyvin pyöreä nolla, parin tunnin tuijottaminen on riittävän aika näin aamulla. Päivällä taas lisää. Lähdimme kohti äskettäin löydettyä Sirittäjää. Pontesta kuuluikin positiivista tietoa, lintu oli paikalla. Aika oudoksi on mennyt retkeily kun Sirittäjääkin pitää bongata. Puolustukseksi onkerrottava sen verran että lintu on Azoreiden ensi havainto. Sitä paitsi en ole koskaan bongannut Sirittäjää. Se vielä hoituikin, tunnissa. Matkalla komppasimme hieman Lapan tien läheiset pusikot ja löysimme päivän toisen phyllarin, Pajulintu hiipparoi rinnettä ylös. Ihan tällaisia lajeja ei tultu tänne hakemaan. Mutta minkäs teet kun jenkkejä ei saaressa ilmeisesti ole. Iltapäivällä yritimme vielä uudestaan Borealista, tuloksetta. Olisihan se ollut hienoa jos päivälle olisi saatu kolmaskin phyllari. Neljän maissa siirryimme takaisin alas, kaupan kautta. Valikoimat olivat surkeat, ei hedelmiä eikä oikeastaan mitään retkievästä. Onneksi sentään saatiin vettä ja tummaa suklaata, niillä on tultava toimeen päivän ajan. Iltaretkenä kierrettiin lentokenttä ja bongattiin Azoreiden pinnaksi Lapasotka ja Pensastasku. Mahtavaa juuri näiden lajien takia tänne tulinkin, aaarrrgg! Illan viimeiset istuskelimme tuulimyllyillä merilintuja ihmettelemässä, perus Corya viipotti tasaiseen tahtiin vähän joka suuntaan. Päivän paras tuli kuitenkin mereltä. False Killer Whale parvi kalasteli melko lähellä rantaa. Noin 10 valaan parvi tekivät hienoja hyppyjä ja olivat pitkään näkyvillä. Isoja ja hienoja nisäkkäitä. Saareen saatiin illansuussa 10 innokasta komppaajaa. Ehkä huomenna tapahtuu, tosin sää voi olla erittäin haastava. Paljon puhuttu Joaquin hurrikaani pyyhkäiseen pohjoisen puolelta ohitse huomisen ja perjantain aikana. Valitettavasti se on heikentynyt paljon, eikä tuo niitä tarvittavia virtauksia ja tuulia. Mutta jotain pitäisi olla odotettavissa. Eilinen Sendarin kukitus keltaisilla kukilla antoi jo Sirittäjän. Huomiselle tarjosin liloja marjoja ja ison keltaisen kukan, eiköhän noilla eväillä irtoa. Jos ei muuta niin aikakin tuulta ja vesisadetta. Päivän lajimäärä on hurjat tasan 20, tästä on hyvä jatkaa.

Lisämiehitystä saapui tänään - Mika Bruun

MarkQ - Mika Bruun




Viimein Corvolle

White-winged Tern - Valkosiipitiira - Mika Bruun
Aamu herätys tuntia ennen kellonsoittoa, ei ole vielä sisäinen kello ajassaan. Pimeässä nettiä ja kahvia. Aamupalakin lopulta tuli valmiiksi, Brancon legendaarinen. Pari pulla-sämpylää, kahvi, tuoremehu ja hammastikulla olevat juusto-, ja lihasiivut. Yksi siis molempia. Vatsat "pulleina" päätimme tilata taxin Capo da Praiaan. Hämärässä sinne saavuttuamme ensimmäinen huomio kiinnittyi lepattavaan tiiraan. Lintu osoittautui Azoreiden kuudenneksi White-winged Tern - Valkosiipitiiraksi. Altaalla oli vilskettä, perustavaran lisöksi oli viisi Semipalmated Plover - Kanadantylliä, kaksi Semmipalmated Sandpiper - Kanadansirriä, Least Sandpiper - Amerikansirri, kaksi Gray Phalarope - Isovesipääskyä ja Spotted Sandpiper - Amerikansipi. Lisäksi ohitse lensi Sand Martin - Törmäpääsky joka sekin on vasta 14. havainto täältä. Jouhisorsa parvessa uiskenteli naaras pukuinen Blue-winged Teal - Sinisiipitavi. Isommat kahlaajat loistivat poissa olollaan. Hieman odotin Amerikankurmitsaa, se pitänee kaivaa Corvolta myöhemmin.

Spotted Sandpiper - Amerikansipi - Mika Bruun

Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri . MIka Bruun

Least Sandpiper - Amerikansirri with SemiP - Mika Bruun
Iltapäivän aluksi olikin vaihdettava jälleen saarta että päästää joskus perille. Kun nyt päästiin pois KLM:n vaikutusalueesta homma alkoi pelittämään. Tulimme Florekselle ajoissa niin kuin pitikin, jatko sieltä oli hyvin auki. Tosin laivalla olimme aikoneet mennä, tosin ei tiedetty yhtään mistä se lähtee ja mistä saa lippuja? Kun tulimme lentoaseman ovesta ulos törmäsin ainoaan ihmiseen jonka tunne Florekselta, Carlos Mendes;een. Kerroin miten oli käynyt koneiden peruutuksissa ja kysyin samalla miten päästään oikeaan satamaan. Jokusen minuutin jälkeen Carlos lähti heittämään meitä lippuluukulle. Mutta kun olin astumassa myymiöön sisään hän vinkkasi että ei vielä, soitan yhden puhelun. Nopean keskustelun jälkeen, pitikin nousta autoon takaisin. Selvisi että hänen kaverinsa on juuri lähdössä Corvolle omalla speed-boatilla ja pitää ehtiä satamaan heti. Siellä se vene odotti satamassa, kamat kyytiin ja merelle. Puolen tunnin päästä olimmekin maininkisen merimatkan jälkeen Corvolla. Homma kävi kuin elokuvissa. Corvon satamassa meitä odottikin taxi, joten pääsimme heti maastoon. Lintujen puolesta sinne ei ollut kiire, sillä bongaus ei onnistunut. Lapinfyllari ei näyttäytynyt meille tällä kertaa, huomenna uusix. Tänään saaressa ei juurikaan uusia lintuja ollut, ainoastaan Vihervarpunen oli ilahduttanut havainnoitsijoita. Sendari on kukitettu, huomenna se alkaa ja siitä tulee The Päivä :)

maanantai 5. lokakuuta 2015

Edelleen matkalla - Corvolle

Paul da Praia - Mika Bruun
Erilainen matka Corvolle jatkuu. Aamulla lähdimme neljältä liikkeelle, lento Lissaboniin. TAP toimii niin kuin pitää, KLM kusetti illalla myös laukuissa. Olin maksanut erikseen laukusta ruumaan, no uudessa lipussa ei ollut mainintaa ja jouduin maksamaan aamulla uudelleen 75 euroa. Reklamaatioon tulee kaikki kulut, tuo oli viimeinen pisara. No olimme hyvissä ajoin Lissabonissa, aika kului kivasti lentoasemalla kahvia juoden ja netissä roikkuen. Poikkeaakohan tuo edes normaalista? Iltapäivällä pääsimme jatkamaan matkaa. Ensimmäinen stoppi oli nyt Azoreilla, vihdoin, Picolla. Vartin retkeilyä koneen ovella, hämmästyin kun ei löytynyt mitään parempaa. Illalla viideltä olimmekin jo Terceiralla. Käytännössä matkan puolessa välin, noin ajallisesti. Pikaisesti tavarat majataloon, Branco ja kävely viereiselle Paul da Praian altaille. Lähes ensimmäinen lintu olikin retken ensimmäinen jenkki, Spotted Sand - Amerikansipi pyöri jaloissa. Onneksi jätin kameran huoneeseen, laiskuuttani. Hetken päästä edessämme oli myös kaksi nuorta Ring-necked Duck - Amerikantukkasotkaa, toinen jenkki laji heti perään. Kausi on todellakin alkanut ja retkikin ihan kivasti lintujen puolesta. Tosin eihän meidän tätä kautta pitänyt edes tulla. Kohta sotkien mukaan pujahti jostain koiras Common Pochard - Punasotka. Mukava havainto Azoreilta, sillä se on vasta saarten 21. havainto. Tunnin retki olikin nopeasti ohi ja päädyimme rantabulevardille syömään. Ainut ravintola joka oli auki näytti hyvältä. Tutti Gusti olikin loistava, parin maukkaat pihvit ovatkin ehkä retken viimeiset. Corvossa ei tunnetusti nautita mitää Gourmee ruokaa, hyvä että sitä ruokaa yleensä on. Aamulla kahlaaja paratiisiin Capo da Praiaan, toivottavasti jotain mukavaa :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Corvo 2015

Ovenbird - Tulipääkerttuli - 2011
Tänään lähtö Bongarin taivaaseen, Corvolle. Lähes keskellä Atlantia oleva pieni saari näyttää vuodesta toiseen miksi se on sitä. Ensimmäiset ornit pääsivät The Rock:lle muutama päivä sitten. Eilen löytyi saarelle ja Azoreille uusi laji, Arctic Warbler - Lapinuunilintu. Mykistävää, vaikka lintu ei olekaan odotettu jenkki-laji, on se kovanluokan harvinaisuus keskeltä Atlantia. Toivottavasti lintu pysyy huomiseen maanatai aamuun kunnes ehdimme saareen. Tuuli olot ovat hieman haastavia aamupäivällä, mutta ainakin illalla pitäisi viimeistään päästä saareen. Keskiviikkona tuleekin paljon puhuttu Joaquin hurrikaani. Se on pieksenyt Bermudaa jo muutaman päivän. Keskiviikko/torstain aikana se vyöryy Corvon pohjoispuolelta kohti Englantia. Odotukset ovat suuret. Jotainhan on pakko löytää tuollaisen myrskyn jälkeen, sen loppu viikko näyttää.

Voi ristus että voi mennä pieleen asiat. Koskaan ei kannattaisi kirjoittaa blogia ennen kuin on lähtenyt reissuun. Sendari ei pidä näköjään siitä. Kentälle päästyämme taulussa, Amsterdamin kohdalla komeili texti, cancelled. Koska kone myöhästyi yli tunnin, mikä oli muuten meidän vaihtoaika, KLM ei päästänyt meitä edes matkaan. Taistelujen jälkeen saimme aamun ekat lennot Lissaboniin. Ensimmäinen yö menee upeasti Vantaalla. Vaihtojen vuoksi missaamme myös kaikki muutkin lennot. Emme myöskään pääse huomenna Corvolle. Kohde vaihtui Terceiraan jossa retkeillään aamupäivä, mikäli sää sen sallii. Ehkä Sendari muistaa koettelemuksemme ja näyttää jonkun kovan kahlaajan. Iltapäivällä on liput Florekselle ja siitä on tarkoitus jatkaa laivalla Corvolle. Saa nähdä miten me saarelle päästään. Loppuun vielä muutama positiivinen muistelukuva. Tuossa muuten yksi vertailu kuva lauantaiselle Amerikankurmitsalle joka löytyi Uudestakaupungista. Tällaista tällä kertaa.

Black-throated Green Warbler - Seetrikerttuli - Corvo 2014

American Golden Plover - Amerikankurmitsa - Terceira 2011

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Madeira 3.-10.8.2015

Wilson´s Storm-Petrel - Etelänkeiju oli yksi kohdelajeista

Tammikuinen hetken päähänpisto matkailumessuilla vei allekirjoittaneen upealle retkelle Madeiran saarelle. Hienot maisemat, meriretket, muutama endeeminen laji metsissä ja lämmintä, mitäpä sitä muuta tarvitaan onnistuneelle viikolle. Loisto puitteet, hyvä ruoka ja upea seura niin retki oli mitä mainioin. Madeiralle pääsee tällä hetkellä helposti Finnairin reittilennolla suoraan Funchaliin. Viisi tuntia ja merilinnut ovat edessäsi. Lentokin lähtee mukavasti aamulla, joten samana päivänä pääsee jo kivasti retkelle.

Areeiro, saaren korkeimpia kohtia.
Alueella pesii Zino´s Petrel - Madeiranviistäjä
Hotellimme oli pääkaupungissa, Funchalissa josta on melko hyvät ja nopeat yhteydet kaikkiin olellisiin lintupaikkoihin. Saarihan ei ole kuitenkaan järin suuri, reilussa tunnissa selviää esimerkiksi läntisimpään kolkkaan. Ensimmäisenä iltana ja aamuna keskityin apuksiin. Illalla hotellin pihassa pyöri kivasti parhaimmillaan 30 Plain Swift - Madeirankiitäjä. Seuraavana aamuna pääsin kuvaamaankin niitä ja mukana olleita Pallid Swift - Vaaleakiitäjiä ylhäällä vuorilla.

Plain Swift - Madeirankiitäjä

Plain Swift - Madeirankiitäjä
Pallid Swift - Vaaleakiitäjä

Pallid Swift - Vaaleakiitäjä
Aamupäivän retkeltä tuli myös mukavan helposti molemmat maalintujen targetit hoidettua. Molemmat lajit ovat hyvin helppoja nähdä kun vain menee metsäiselle alueelle. Lajit ovat siis Trocaz Pigeon - Madeirankyyhky ja Mareida Firecrest - Madeiranhippiäinen. Lähes jokaisessa retkiraportissa oli mainittu Ribeira Frio parhaana paikkana nähdä nuo kaksi mainittua lajia. En suosittele tätä paikkaa, paitsi jos haluaa ainoastaan pinnan. Huomattavasti parempi paikka on niille myöhempänä tekstissä kerrottu paikka. Siellä nämä "metsälajit" näkee upeasti ja niitä voi jopa kuvata helposti. Ylhäällä Areeiron alueella oli myös Berthelot´s Pipit - Kanariankirvinen ja Rock Sparrow - Kalliovarpunen, madeirensis alalajia. Maalintuja havaitsin päivän aikana hurjat 15 lajia. Mitään pinnarallia täällä tuskin kannattaa järjestää, ainakaan elokuussa.

Chaffinch - Peippo, ssp madeirensis

Madeira Firecrest - Madeiranhippiäinen
Ribeira Frio
 Iltapäivällä alkoikin yksi retken kohokohdista, meriretki. Catarina & Hugo Madeirawindbirds.com odottivat Machicon satamassa. Matkaa Funchalista noin 20 minuuuttia, nyt tulin vuorilta suoraan sinne pikkuteitä pitkin. Satamassa lenteli hetken Roseate Tern - Ruusutiira ja merellä muutama Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä. Olin turhan ajoissa täällä, sillä tunnin odottaminen oli raastavaa. Onneksi muutama muukin ryhmästä lopulta saapui paikalle, sillä luulin jo että ole väärässä satamassa. Monikansallinen ryhmämme, Saksa, Norja, Ruotsi, Hollanti ja Suomi. Meistä viidellä oli kamera ja penkkien jako oli helppoa. Kuvaajat eteen ja toiselle puolelle, ei tarvitse sekoilla veneessä hirveästi. Tällä jaolla mentiinkin kaikki seuraavat kolme iltapäivää. Kaikki oleellinen oli järjestetty hyvin, joten pääsi keskittymään ainoastaan kuvaamiseen. Tosin tuulta olisi tarvittu näinä päivinä. Ainoastaan viimeisenä päivänä oli hetkellinen tuuli jolloin olisi ollut mahdollista nähdä jotain parempaakin. Kaikki oleellinen nähtiin, myös Zino´s Petrel - Madeiranviistäjä. Valitettavasti hyvin hämärässä ja kamerat olivat jo pakattu paluumatkalle. Kaikki muut perusmerilajit näkyivät hienosti ja olivat helppo kuvata. Itse käytin ainoastaan 600 millistä vapaalta kädeltä. Kamera toimi erinomaisesti yhdeksällä pisteellä. Itselläni oli kapea kameralaukku ja täysin vedenpitävä Ortlieb merimiessäkki jossa kameralaukku oli. Se oli nopea sulkea ja avata tarvittaessa. Varustus oli muuten aina normi, tällä kertaa pukeutumiseen ei tarvinnut panostaa. Ainoastaan T-paita ja shortsit sekä sandaalit, sadevarustus pysyi laukussa. Paluumatkalla pimeässä piti kuitenkin laittaa takki päälle ettei palellut. Itse olin hankkinut lähtiessä matkapahoinvointi laastarin (reseptillä), toimi kuin junanvessa. Mitään ongelmia ei tullut, normaalisti saan puolen tunnin jälkeen taistella pahaa oloa vastaan joka ei lopu kuin vasta maissa. Tämä on aivan loistava, yhden korvan taakse laitettavan laastarin vaikutus kestää 72 tuntia. Sopivasti juuri tämän kolmen päivän retken ajan.


Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä
Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä

Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä

Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä
Yllä oleva Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä oli yleinen merellä. Myös pimeässä rannalla kuului jatkuvasti niiden "kutsuhuutoja" taivaalta. Havaitsin lajin jokaisena retkipäivänä, parhaana päivänä merellä noin 400 yksilöä.

Great Shearwater - Isoliitäjä

Great Shearwater - Isoliitäjä
Great Shearwater - Isoliitäjiä näkyi kaikkina merilintupäivinä muutama yksilö. Laji yleistyy alueella selvästi vasta syyskuussa. Valitettavasti muita liitäjiä näkyi kehnosti. Kuten esimerkiksi Manx Shearwater - Pikkuliitäjiä näkyi ainoastaan muutama yksilö. Macaronesian Shearwater - Kääpiöliitäjä jäi kokonaan näkemättä, enkä saanut vieläkään elistä siitä.

Long-tailed Skua - Tunturikihu

Long-tailed Skua - Tunturikihu

Long-tailed Skua - Tunturikihu

Long-tailed Skua - Tunturikihu

Long-tailed Skua - Tunturikihu
 Long-tailed Skua - Tunturikihu oli ainakin itselleni hieman yllätyksellinen laji täältä keskeltä Atlantia. Vanhat linnut ovat näköjään jo täällä asti elokuun alussa. Vain yhdellä linnulla oli tallella pisimmät pyrstösulat. Parhaana päivänä paikalla oli neljän linnun parvi.

Bulwer´s Petrel - Tyrskyliitäjä

Bulwer´s Petrel - Tyrskyliitäjä

Bulwer´s Petrel - Tyrskyliitäjä

Bulwer´s Petrel - Tyrskyliitäjä

Bulwer´s Petrel - Tyrskyliitäjä
Bulwer´s Petrel - Tyrskyliitäjiä näkyi päivittäin yli sata yksilöä, parhaana iltapäivänä 205 menossa samaan suuntaan. Se oli toiseksi yleisin lintu merellä. Chumille ne eivät juurikaan laskeutuneet, muutamia kertoja kaartelivat ohitse ja jatkoivat matkaansa. Näin ainoastaan kerran kun Bulwer´s Petrel otti jotain syötävää merestä. Hienoja lintuja, joita on hankala nähdä muualta kuin Macaronesian saarilta.

Wilson´s Storm-Petrel - Etelänkeiju

Wilson´s Storm-Petrel - Etelänkeiju

Wilson´s Storm-Petrel - Etelänkeiju

Wilson´s Storm-Petrel - Etelänkeiju
Keijuilut jäivät kuvattaessa yhteen lajiin, Wilson´s Storm-Petrel - Etelänkeijuun. Retkellä havaittiin muutama European Storm-Petrel - Merikeiju, mutta linnut pysyivät hieman liian kaukana hyviin kuviin. Samoin kävi reissun kolmannelle keijulajille, Band-rumped Storm-Petrel - Madeirankeijulle. Lintu pyöri aikansa Wilsoneiden kanssa tulematta lähemmäs ja katosi lopulta tuntemattomaan suuntaan

Deserta´s Petrel 

Deserta´s Petrel

Deserta´s Petrel
Viistäjät olivat kortilla, muutama kaukainen Fea´s Petrel nähtiin, lajista ei saanut irti mitään. Yksi Zino´s Petrel - Madeiranviistäjä havaittiin hämärissä. Viimeisenä iltapäivänä havaittiin yllä oleva yksilö. Lintu näyttää hyvin paljon Deserta´s Petrel, naaras? en tiedä suomenkielistä nimeä. Määritys lähinnä nokan koon perusteella, siiven alapinnan peitinhöyhenistä sekä muodosta.
Merellä näkyi myös kolme valasta - Bryde´s Whale , paljon delfiinejä - Common Dolphin, Spotted Dolphin ja yksinäinen hai - Blue Shark.

Common Dolphin

Bryde´s Whale

Blue Shark

Spotted Dolphin
Alla olevasta kuvasta näkee kuinka onneton tuuli meillä valitettavasti oli. Joskus näitä reissuja on jopa peruttu koska ei tuule.

Very calm sea - Tyyntä

Selfie

Catarina & Hugo

Machico - Lähtö satama kaupungin oikeassa reunassa
Kun kolmen päivän merilintu osuus oli hoidettu, jäi aikaa enemmän tsekata saarta. Käytännössä saari tuli kierrettyä melko tarkkaan ja kaikki mainitut lintupaikat tarkistettu. Tärkeimmät mielestäni lännessä Faron majakkaniemi, luoteen Porto Moniz, lounaassa Lagoa do Baixo, keskiosan ylänkö Areeiro, luoteis Funchalin Botanical Garden Palheiro ja itäisin osa saaresta.
Porto Moniz vaikuttaa hyvältä merilintu staijipaikalta, tosin minulla ei ollut putkea mukana. Mutta näin kaksi Bulwer´s Petrel - Tyrskyliitäjää melko lähellä rantaa. Areeiro ylänkö alueet peruspaikkoja, itse huipulla piti käydä vielä pimeässäkin, varmistamassa Zino´s Petrel - Madeiranviistäjä pinnoihin. Toinen pimeässä havaittu laji oli Machicon sataman lähellä havaittu Barn Owl - Tornipöllö ssp schmitzi. Jospa tästäkin tulee laji joskus, johan hollantilaiset vähän niin meinaavatkin jo.

North east cost - Meriretket suuntautuivat kuvan yläoikeaan reunaan

Cancel north - Täältä ehkä mahdollisuus havaita Zino´s hyvällä N-tuulella

Cancel south - Tässä paras paikka nähdä Desertas Petrel ilman meriretkeä
Funchalin luoteis osan yläosissa on Palheiron golf-kenttä, tämän pohjois puolella pieni mutta loistava Botanical Garden. Moottoritiellä on jopa Palheiro kyltti ja niitä seuraamalla paikalle osaa luovia helposti. Loistava paikka, nimittäin Trocaz Pigeon - Madeirankyyhkylle. Paikalla on myös Madeira Firecrest - Madeiranhippiäisiä, niin lähes aina metsässä kuin metsässä. Useita Trocazeja lenteli matalalla puutarhassa ja kävivät jopa juomassa paikalle tehdyssä altaassa. Valitettavasti itselläni oli mukana ainoastaan kevyt kuvausvarustus, 100-400 millinen.

Trocaz Pigeon - Madeirankyyhky

Trocaz Pigeon - Madeirankyyhky

Palheiro - Näkymä Funchaliin
Matkalla länteen pakollinen pysähdys on aina tehtävä Lugar de Baixo´ssa. Itse en havainnut siellä juurikaan mitään poikkeavaa, ainoastaan paikallisia Noki- ja liejukanoja sekä Common Waxbilleja. Mutta esimerkiksi paikalla oli 20.8 jenkki yllätys, Yellow Warbler. Paikka on pieni kosteikko jossa on kohtalainen ruovikko ja aavistuksen lietettä, tämä tuntuu riittävän monelle muullekin harvinaisuudelle joita paikassa on nähty. Lännessä äärimmäisenä on Faro ja majakka jonka ympäristössä on helposti muutama olellinen laji tälle retkelle. Betrhelot´s Pipit - Kanariankirvinen on paikalla yleinen, lisäksi siellä on Rock Sparrow - Kalliovarpunen. Näin siellä myös Hoopoe - Harjalinnun ja Linnet - Hempon ssp guentheri. Paikalla pesii myös Spectacled Wabrler - Pikkupensaskerttu ssp bella, havaitsin ainoastaan yhden rätisijän mutta sehän riittää pinnaksi. Täällä on helppo nähdä myös Red-legged Partridge - Punapyy, tosin se on istutettua ssp hispanica kantaa. Joten ainakaan allekirjoittanut ei saa pinnaa. Paikalla oli myös kivasti kuvattavia Kestrel - Tuulihaukkoja ssp canariensis sekä useita Common Buzzard - Hiirihaukkoja

Kestrel - Tuulihaukka

Faro - Näkymä majakalle jonka vasemmalla puolella loistava pensasalue
Elokuun retkeilyyn Madeiralla kannattaa suhtautua kevyesti ja suunnata käytettävissä oleva aika target lajeihin, koska muuttoa ei täällä juurikaan tähän aikaan ole. Kaikki sujui hienosti retkellä eikä ongelmia ollut. Vuokrasin auton Europcar:lta, navigonin navigaattori minulla on iPhonessa. Joten kaikkiin paikkoihin oli helppo löytää. Auton palautuksessa kävi ikävä tapaus josta valitan Europcarille. Auton alta löytyi isohko painauma. Kysyn vaan kuka katsoo auton alle kun sitä on ottamassa vuokraamolta, en ainakaan minä tehnyt niin. Palautuksessa kaveri kyykistyi ainoastaa sille kohdalle jossa tämä painauma oli. Ei edes katsonnut muualle. Haistoin palaneen käryä tässä toiminnassa. Tämä oli viimeinen kerta kun vuokraan auton Europcar :lta. Mikään ei auttanut 400 euroa meni samantien luottokortilta. Ja tällä kertaa voin vannoa etten ajanut mihinkään. En edes poistunut asvaltilta ja auto oli aina hotellin tallissa.
No mutta palataan asiaan, näin retkellä huimat 41 lajia. Sain neljä elistä, Trocaz, M Firecrest ja Wilson´s sekä Zino´s. Muista alalajeista ei vielä tiedä, mutta ovathan odottamassa jos vaikka joskus.
Toivottavasti ajatuskatkoksia ei ole hirveästi, sillä keskeytyksiä oli tänä päivänä enemmän kuin tarpeeksi. Osa tosi mielettömän hienoja, sillä havaitsin tätä tehdessä Pikkusiepon, Haarahaukan ja Kiljukotkan. Ulkona kirjoittaminen siis kannattaa, sillä Kiljukotka oli myös himapinna.