Vähän parempi päivä

Buff-breasted Sandpiper - Tundravikla - Mika Bruun

Aamu aloitettiin eiliseltä Red-eyed Vireo - Punasilmävireo paikalta. Kaksi lintua tulikin helposti atrappiin, mutta tyypillisesti tyypit vain kurkkivat oksien tai lehtien takaa. Kaksi kertaa hemmo tuli hieman alemmas ja avoimemmalle paikalle. Laji on aina hieman hankala kuvattava. Komppasimme Fojon lännen puoleisen rinteen havaitsematta oikeastaan mitään. Päätimme suunnata kohti Reservoiria ja Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvistä. Lähtemistä lisäsi samaan aikaan tullut viesti Buff-breasted Sandpiper - Tundraviklasta. Matkaa kertyi mukavat neljä kilometriä, ylämäkeen. Jaloissa alkoin hieman painaa, mutta paikalla oli kesy parvi White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirrejä eikä väsymystä enää huomannut. Hetken päästä kuvauskohde vaihtuikin kirviseen, eikä väsyttänyt enää ollenkaan. Tundravikla sen sijaan teetti työtä, ohessa jälleen löytynyt Dotterel - Keräkurmitsa helpotti tilannetta. Kiersin koko alueen ja lopulta päädyin jo alas etelä rinteelle. Toisin sanoen luovutettiin Markun kanssa tilanne. Juuri kun olimme poistumassa kokonaan maisemista, radioon tuli kutsu linnun löytymisestä huipulta. Taas käveltiin kilometri jyrkkää ylämäkeä. Se oli tosin sen arvoista, lintu oli todella hienosti kuvattavissa kivassa valossa. Alas tullessani komppasin Tennessee Valleynkin. Paikalla oli ainoastaan Cattle Egret - Lehmähaikara, on Corvolla rari ja minulle Azorien pinna. Jalat puhki ja vesi loppuneena päätin juhlistaa tilannetta pikku oluella, niin kuin Sisiksetkin P. Kuhnon johdolla. Tätä liikettä ei olisi kannattanut tehdä sillä jos olisin mennyt suoraan Guesthouselle, olisi Indigo Bunting - Indigopeippo hoitunut. Lintu näkyi pihassa, mutta oli kylmä olutkin hyvää. Yritetään tätä WP vuodaria sitten huomenna uudelleen. Illalla retken ensimmäinen yhteissafka tuulimylle ravintolassa. Yhteensä 21 ornia tällä hetkellä, huomenna tulee kymmenkunta lisää. Komppaus kilometrit aika tapissa tänään, 15 km. Huomenna ehkä rauhallisempaa retkeilyä, tulossa hieman tuulisempi retkipäivä.

Dotterel - Keräkurmitsa - Mika Bruun

Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvinen - Mika Bruun

Red-eyed Vireo - Punasilmävireo - Mika Bruun

Muutama uusi tava jenkki

American Golden Plover - Amerikankurmitsa - Mika Bruun

Sateisen aamun aloitimme Reservoirilta. Puolen tunnin taaperruksen jälkeen pääsimme pelipaikalle, märkänä. Eihän sitä sadevarusteita kannata repusta kaivaa, kuin vasta sitten kun on jo kastunut. No American Golden Plover - Amerikankurmitsa oli hienosti paikalla, tai oikeastaan kaksi. Kuvaaminen oli haastavaa koska sumupilvet ja sade eivät hirveästi lisänneet valoa aamulla. Jotain kuvia sain räpsäistyä, koska taisin hieman myös luvata että tästä lajista tulee setti. No jäi vaatimattomaksi toistaiseksi. Jatkoimme tihkusateessa komppaamista ja bongaamista. Aivan Reservoirin päällä törmäsimme aina niin mukaviin "kesäisiin" lajeihin kuin Snow Bunting - Pulmunen ja Dotterel - Keräkurmitsa. Olen aina sanonut että kun Pulmunen näkyy, kausi on ohi. Vedän sen verran takaisin sitä, että koskee vain Suomea. Pulmusia oli 12 ja Keräkurmitsa oli yksin ja syystä tai toisesta vielä arkakin. Paikalla ollutta kohdelajia Buff-bellid Pipit - Tuhkakirvistä ei aamulla sumun vuoksi löytynyt, päivällä se löytyi mutta ei jaksanut uudelleen. Komppasimme yläosaa saaresta ja Poco do Aquan komppaaminen otti sen verran voimille, ettei jaksettu Markun kanssa lähteä Fojoon katsomaan  löytyneitä Red-eyed Vireo - Punasilmävireoita. Sisikset (Kuhno, Kilpimaa ja Toivanen) olivat kaivaneet parin linnun parven metsän siimeksestä. Muutaman pikku komppauksen jälkeen ihmettelimme kaupassa ruuhkaa. Olimme tässä perhanan pikku kaupassa 55 minuuttia kassa jonossa. Kauppaan tuli parin päivän viiveellä hedelmiä ja muutakin tuoretta safkaa. Huomenna taas jaksaa painaa, uusien hedelmien voimalla rinnettä ylös ja alas. Tänään tuli rinnekävelyä aika tarkalleen 10 kilometriä. Huomenna on The Päivä.

American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1 - Mika Bruun

American Golden Plover - Amerikankurmitsa 2 - Mika Bruun

Ensimmäinen American landbird

Myrsky meni jo

Tänään ei syntynyt yhtään lintukuvaa, säälittävää. Yritys oli kovaan yhden linnun kohdalla, mutta välillemme ei syntynyt minkäänlaista kontaktia. Lintu oli puolelta päivin löytynyt American Redstar - Loistokerttuli. Lintu näyttäytyi muutamia kertoja hyvin nopeasti, mutta ei ollut mitään mahdollisuuksia saada kuvaa. Tilanteet olivat jopa niin nopeita että muutamalta jäi lintu edelleen puuttumaan listoiltaan. Onneksi kuitenkin löytyi kauden ensimmäinen jenkki varpuslintu. Niin kuin eilen jo oli arvattavissa, tänään pitikin se ensimmäisen saapua. Huomenna pitäisi tulla jokunen lisähälytys lisää, päästään kunnolla tunnelmaan. Tulomatkalla Lighthouse Valleysta tuli vielä toinenkin bongaustilanne, Azoreiden toinen Sedge Warbler - Ruokokerttunen löytyi Poco de Aquasta.   Pitihän se Azoreiden pinna hoitaa pois. Päivän muita kiinnostavimpia havaintoja saarella olivat Kestrel - Tuulihaukka, Dotterel - Keräkurmitsa, American Golden Plover - Amerikankurmitsa ja Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvinen. Huomisesta toivotaan jo sitä ensimmäistä bongauspäivää.

Indikaattori

White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Mika Bruun

Joaquin oli saapunut alueelle, noin sata kilometriä pohjoiseen. Valitettavasti heikentyi oleellisesti ennen kuin pääsi tänne. Kaikesta huolimatta aika voimakas se oli. Perus tuuli oli noin 20 m/s ja puuskissa reilusti enemmän. Aamupäivä oli melko hankalaa, vettä satoi, sumua ylhäällä ja tämä tuuli. Linnut olivat sanonnan mukaisesti, kiven alla. Iltapäivällä kun pääsimme takaisin alas kylään, sää oli jo kohtalainen eikä satanut. Tuuli ehkä kuitenkin voimistunut aavistuksen. Vaihtoehdot olivat vähissä.  Tuuli vaikutti asiaan oleelisesti ja päädyimme pieneen meristaijiin. No mitään ei juurikaan mennyt, jos ei nyt lasketa satoja Keltanokkaliitäjiä mukaan. Positiivista oli kuitenkin kentälle väsyneen oleisina laskeutuneet 4 White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirrit. Kuvausolosuhteet olivat ehkä haastavimmat missä olen ollut. Voimakas tuuli heitti BigSixiä siihen malliin että oli vaukeuksia pitää lintuja etsimessä, lisäksi merivettä tuli lähes kaatamalla niskaan. Tällä kertaa tajusin kuitenkin suojata kaiken sadesuojalla. Eikä ollut linnuillakaan helppoa seisoskella kentän laidassa, olivat monta kertaa lähteä tuulen viemäksi. Mutta laji oli erittäin hyvä indikaattori, sillä aikaisemminkin nämä nopeat lentäjät saapuvat ensin. Niitä seuraavat vahvemmat maalinnut ja lopuksi Warblerit. Toivotaan että huomenna tilanne on tuo. Aamulla aloitus luultavasti alhaalta koska sää saattaa olla tukkoinen yläosissa. Huomenna on The Päivä.

WrSand - Peräsirri - Mika Bruun 

Sendari valaisi luoteisen taivaan, huomenna ne tulevat

Vila do Corvo, myrskyssä

Myrskyä odotellessa

Northern Wheatear - Kivitasku - Mika Bruun

Aloitimme päivän Arctic Valleysta, luonnollisesti Lapinphyllaria etsiessä. Tulos oli hyvin pyöreä nolla, parin tunnin tuijottaminen on riittävän aika näin aamulla. Päivällä taas lisää. Lähdimme kohti äskettäin löydettyä Sirittäjää. Pontesta kuuluikin positiivista tietoa, lintu oli paikalla. Aika oudoksi on mennyt retkeily kun Sirittäjääkin pitää bongata. Puolustukseksi onkerrottava sen verran että lintu on Azoreiden ensi havainto. Sitä paitsi en ole koskaan bongannut Sirittäjää. Se vielä hoituikin, tunnissa. Matkalla komppasimme hieman Lapan tien läheiset pusikot ja löysimme päivän toisen phyllarin, Pajulintu hiipparoi rinnettä ylös. Ihan tällaisia lajeja ei tultu tänne hakemaan. Mutta minkäs teet kun jenkkejä ei saaressa ilmeisesti ole. Iltapäivällä yritimme vielä uudestaan Borealista, tuloksetta. Olisihan se ollut hienoa jos päivälle olisi saatu kolmaskin phyllari. Neljän maissa siirryimme takaisin alas, kaupan kautta. Valikoimat olivat surkeat, ei hedelmiä eikä oikeastaan mitään retkievästä. Onneksi sentään saatiin vettä ja tummaa suklaata, niillä on tultava toimeen päivän ajan. Iltaretkenä kierrettiin lentokenttä ja bongattiin Azoreiden pinnaksi Lapasotka ja Pensastasku. Mahtavaa juuri näiden lajien takia tänne tulinkin, aaarrrgg! Illan viimeiset istuskelimme tuulimyllyillä merilintuja ihmettelemässä, perus Corya viipotti tasaiseen tahtiin vähän joka suuntaan. Päivän paras tuli kuitenkin mereltä. False Killer Whale parvi kalasteli melko lähellä rantaa. Noin 10 valaan parvi tekivät hienoja hyppyjä ja olivat pitkään näkyvillä. Isoja ja hienoja nisäkkäitä. Saareen saatiin illansuussa 10 innokasta komppaajaa. Ehkä huomenna tapahtuu, tosin sää voi olla erittäin haastava. Paljon puhuttu Joaquin hurrikaani pyyhkäiseen pohjoisen puolelta ohitse huomisen ja perjantain aikana. Valitettavasti se on heikentynyt paljon, eikä tuo niitä tarvittavia virtauksia ja tuulia. Mutta jotain pitäisi olla odotettavissa. Eilinen Sendarin kukitus keltaisilla kukilla antoi jo Sirittäjän. Huomiselle tarjosin liloja marjoja ja ison keltaisen kukan, eiköhän noilla eväillä irtoa. Jos ei muuta niin aikakin tuulta ja vesisadetta. Päivän lajimäärä on hurjat tasan 20, tästä on hyvä jatkaa.

Lisämiehitystä saapui tänään - Mika Bruun

MarkQ - Mika Bruun

Viimein Corvolle

White-winged Tern - Valkosiipitiira - Mika Bruun

Aamu herätys tuntia ennen kellonsoittoa, ei ole vielä sisäinen kello ajassaan. Pimeässä nettiä ja kahvia. Aamupalakin lopulta tuli valmiiksi, Brancon legendaarinen. Pari pulla-sämpylää, kahvi, tuoremehu ja hammastikulla olevat juusto-, ja lihasiivut. Yksi siis molempia. Vatsat "pulleina" päätimme tilata taxin Capo da Praiaan. Hämärässä sinne saavuttuamme ensimmäinen huomio kiinnittyi lepattavaan tiiraan. Lintu osoittautui Azoreiden kuudenneksi White-winged Tern - Valkosiipitiiraksi. Altaalla oli vilskettä, perustavaran lisöksi oli viisi Semipalmated Plover - Kanadantylliä, kaksi Semmipalmated Sandpiper - Kanadansirriä, Least Sandpiper - Amerikansirri, kaksi Gray Phalarope - Isovesipääskyä ja Spotted Sandpiper - Amerikansipi. Lisäksi ohitse lensi Sand Martin - Törmäpääsky joka sekin on vasta 14. havainto täältä. Jouhisorsa parvessa uiskenteli naaras pukuinen Blue-winged Teal - Sinisiipitavi. Isommat kahlaajat loistivat poissa olollaan. Hieman odotin Amerikankurmitsaa, se pitänee kaivaa Corvolta myöhemmin.

Spotted Sandpiper - Amerikansipi - Mika Bruun

Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri . MIka Bruun

Least Sandpiper - Amerikansirri with SemiP - Mika Bruun

Iltapäivän aluksi olikin vaihdettava jälleen saarta että päästää joskus perille. Kun nyt päästiin pois KLM:n vaikutusalueesta homma alkoi pelittämään. Tulimme Florekselle ajoissa niin kuin pitikin, jatko sieltä oli hyvin auki. Tosin laivalla olimme aikoneet mennä, tosin ei tiedetty yhtään mistä se lähtee ja mistä saa lippuja? Kun tulimme lentoaseman ovesta ulos törmäsin ainoaan ihmiseen jonka tunne Florekselta, Carlos Mendes;een. Kerroin miten oli käynyt koneiden peruutuksissa ja kysyin samalla miten päästään oikeaan satamaan. Jokusen minuutin jälkeen Carlos lähti heittämään meitä lippuluukulle. Mutta kun olin astumassa myymiöön sisään hän vinkkasi että ei vielä, soitan yhden puhelun. Nopean keskustelun jälkeen, pitikin nousta autoon takaisin. Selvisi että hänen kaverinsa on juuri lähdössä Corvolle omalla speed-boatilla ja pitää ehtiä satamaan heti. Siellä se vene odotti satamassa, kamat kyytiin ja merelle. Puolen tunnin päästä olimmekin maininkisen merimatkan jälkeen Corvolla. Homma kävi kuin elokuvissa. Corvon satamassa meitä odottikin taxi, joten pääsimme heti maastoon. Lintujen puolesta sinne ei ollut kiire, sillä bongaus ei onnistunut. Lapinfyllari ei näyttäytynyt meille tällä kertaa, huomenna uusix. Tänään saaressa ei juurikaan uusia lintuja ollut, ainoastaan Vihervarpunen oli ilahduttanut havainnoitsijoita. Sendari on kukitettu, huomenna se alkaa ja siitä tulee The Päivä :)

Edelleen matkalla - Corvolle

Paul da Praia - Mika Bruun

Erilainen matka Corvolle jatkuu. Aamulla lähdimme neljältä liikkeelle, lento Lissaboniin. TAP toimii niin kuin pitää, KLM kusetti illalla myös laukuissa. Olin maksanut erikseen laukusta ruumaan, no uudessa lipussa ei ollut mainintaa ja jouduin maksamaan aamulla uudelleen 75 euroa. Reklamaatioon tulee kaikki kulut, tuo oli viimeinen pisara. No olimme hyvissä ajoin Lissabonissa, aika kului kivasti lentoasemalla kahvia juoden ja netissä roikkuen. Poikkeaakohan tuo edes normaalista? Iltapäivällä pääsimme jatkamaan matkaa. Ensimmäinen stoppi oli nyt Azoreilla, vihdoin, Picolla. Vartin retkeilyä koneen ovella, hämmästyin kun ei löytynyt mitään parempaa. Illalla viideltä olimmekin jo Terceiralla. Käytännössä matkan puolessa välin, noin ajallisesti. Pikaisesti tavarat majataloon, Branco ja kävely viereiselle Paul da Praian altaille. Lähes ensimmäinen lintu olikin retken ensimmäinen jenkki, Spotted Sand - Amerikansipi pyöri jaloissa. Onneksi jätin kameran huoneeseen, laiskuuttani. Hetken päästä edessämme oli myös kaksi nuorta Ring-necked Duck - Amerikantukkasotkaa, toinen jenkki laji heti perään. Kausi on todellakin alkanut ja retkikin ihan kivasti lintujen puolesta. Tosin eihän meidän tätä kautta pitänyt edes tulla. Kohta sotkien mukaan pujahti jostain koiras Common Pochard - Punasotka. Mukava havainto Azoreilta, sillä se on vasta saarten 21. havainto. Tunnin retki olikin nopeasti ohi ja päädyimme rantabulevardille syömään. Ainut ravintola joka oli auki näytti hyvältä. Tutti Gusti olikin loistava, parin maukkaat pihvit ovatkin ehkä retken viimeiset. Corvossa ei tunnetusti nautita mitää Gourmee ruokaa, hyvä että sitä ruokaa yleensä on. Aamulla kahlaaja paratiisiin Capo da Praiaan, toivottavasti jotain mukavaa :)