Apuva, missä jenkit !?!

American Golden Plover - Amerikankurmitsa - Mika Bruun

Aamulla kolme taxia kuskasi lähes kaikki ornit laaksoihin. Perinteisesti "belgialaiset" jäivät luonnollisesti vain odottamaan muiden löytöjä Guesthouseen. Corvon hengen mukaisesti, muut painaa ja muutama lepää, ja aina samat :) No asiaan taas. Aloitimme, ja aika moni muukin alatieltä. Ribeirojen alaosat katsottiin hyvin tarkasti, yläosat jäivät kovan pohjois tuulen vuoksi vähemmälle. Tulos oli aamupäivän osalta aika sama kuin muinakin päivinä. Ainoastaan Red-eyed Vireo - Punasilmävireot olivat vanhassa tutussa mestassa. Muutaman kuvankin ehdin räiskäistä, vaan ei onnistunut vieläkään saada koko lintu posekuvaan läheltä. Tuntuu olevat yli pääsemätön laji meikäläiselle. Matkalla "kotiin" päin löytyi uusi Whinchat - Pensastasku, ääh eurooppalainen laji taas. Pontassa, sillalla, oli hetken sykähdys. Markku näki lyhyesti jonkun Warbler tyyppisen linnun, mutta niin nopeasti ettei sukuakaan irronnut. Sitä etsittiin luonnollisesti melko kauan. Lopulta sekin oli jätettävä koska mitään ei löytynyt. Päätin tämän jälkeen lähteä kuvailemaan vaihteeksi lintuja. Otin suunnaksi Reservoirin, sillä Amerikankurmitsa oli vielä kuvaamatta hyvissä valoissa. Perille päästyäni linnut olivatkin hienosti esillä. Bonuksena myös Buff-bellied Sandpiper - Alaskanvikla oli myös hoodeilla, lisäkuvat eivät haitanneet. Onnistuneiden kuvausten jälkeen lähdin alas Tennessee Valleyn kautta. Ajatuksissani hieman harhauduin reitiltä, mutta Sendari opastikin minut oikealle mestalle. Sain nimittäin Azoreiden pinnan Siskin - Vihervarpusesta, lintu onkin viihtynyt alueella jo viikon päivät. Nyt sattui vihdoin kohdalle. Illalla jalat jälleen ihan tukossa kävelystä ja kuvausten yhteydessä rinnettä ylös - alas ravatessa. Saareen tuli taas lisää jengiä, 6 puolalaista ja 5 unkarilaista. Huomenna onkin mukavat 46 ornia etsimässä mahdollisia jenkkejä, nyt olisi jo aika. Viimeistään perjantaina ainakin.

Buff-breasted Sandpiper - Tundravikla - Mika Bruun

Red-eyed Vireo - Punasilmävireo - Mika Bruun

Sumua

Black-tailed Godwit - Mustapyrstökuiri - Mika Bruun

Yöllä Corvon ohitti erittäin voimakas ukkosrintama, meteli ja salamointi oli kovaa. Ehdimme onneksi irroitella piuhat ja johdot seinistä, kaikki eivät ehtineet. Guesthousesta meni latureita ja digiboxeja ja muutakin sekalaista epäkuntoon. Aamulla kaikki olikin ohi, ainoastaan kova sumu oli jäljellä. Tarkoitti lähinnä sitä että oli pysyttävä kylän alueella. Juurikaan mainittavaa uutta ei nähty, Pintail - Jouhisorsa oli ehkä paras. Indigo ja Peräsirrit ainoast jenkit edelleen alueella, ensin mainittu yhä hankala nähdä. Kuvia syntyi muutama tava lajeista, mutta valot olivat sumun takia epäsuotuisat. Päivällä alkoi ikävä tihkusade joka oli ikävää kuuroluonteista iltaan asti. Välillä ihan kiva sää ja ajoittain täysin mahdoton retkeillä. Illalla tuuli yltyi ja kääntyi luoteeseen, Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjiä oli paljon (tuhansia) ilmassa, mutta staijaaminen jäi heikon näkyvyyden takia vaisuksi. Tänään Outer Hebrideilla Wilson´s Warbler, lintuja on siis liikkeellä. Ylä tuulet näyttävätkin neljä seuraavaa päivää hyvältä, täytyy vain toivoa että kausi jo alkaisi. Muuten käy ettei se alakaan meidän aikana ja syksystä tulee huonoin kautta aikain. Huomenna kun kaikki 37 ornia sukeltaa Ribeiroihin, pakko sieltä on jotain löytyä. Näihin tunnelmiin täältä sumujen saarelta tällä kertaa.

Grey Heron - Harmaahaikara - Mika Bruun

Grey Wagtail - Virtavästäräkki - Mika Bruun

Välipäivä

White-Dumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Mika Bruun

Eilinen kiipeily otti hieman kroppaan, jäimme säätämään alas. Myöskään kova, yli 10 m/s etelä tuuli ei ollut kovinkaan houkuttelevaa. Se osuu melko kivasti suoraan Ribeiroihin. Yritimme heti alkuun kovasti Indigoa, mutta tulos oli surkea. Komppasimme kylän pellot tuloksetta. Kiersimme kaatopaikan tietä saaden Corvon pinnan, Black-tailed Godwit - Mustapyrstökuirin. Muuten eilinen Lehmähaikara ei ollutkaan mulle pinna, kiitos Janne R. Näimme sen täällä viime syksynä taxia odotellessa. Tulimme pinna kaffeelle Guesthouselle ja moikkaamaan uusia tulijoita, 14 uutta innokasta ornia saapui saareen. Kolme myös poistui saaresta, joten yhteismäärä on nyt 36, vähintään. Mukava etsiä yhteisvoimin eurooppalaisia Azoreiden pinnoja, äääh tuulet ihan per....tä. Toivotaan kuitenkin että jotain tulisi myös lännestä, lähtö on kuitenkin ihan ok. Ei siis lähellekään hyvää, mutta kuitenkin. Iltapäivällä lähdimme komppaamaan Tennessee Valleyta, aika nolla tuloksella. Alas tullessa huomasin että Tuplalimosa olisi kuvattavissa. No päästyäni perille sain huomata että kaveri ei pidä minusta, vaihtoi aina paikkaa kun ainoastaan vilkaisin sitä. Päivän ainoa jenkki ihmetteli eurooppalaista menoa kentällä, kuva yllä. Palatessani takaisin kämpille Markku laittoi viestin että Indigo Bunting - Indigopeippo oli tullut takaisin Guesthousen viereiselle pellolle. Ehdin hätäisesti kuulla ja nähdä linnun ennen kuin se taas katosi loppu päiväksi. Ei mennyt ihan putkeen tämä päivä, huomenna on kuitenkin taas uusi päivä, the päivä.

Northern Wheatear - Kivitasku - Mika Bruun

Vähän parempi päivä

Buff-breasted Sandpiper - Tundravikla - Mika Bruun

Aamu aloitettiin eiliseltä Red-eyed Vireo - Punasilmävireo paikalta. Kaksi lintua tulikin helposti atrappiin, mutta tyypillisesti tyypit vain kurkkivat oksien tai lehtien takaa. Kaksi kertaa hemmo tuli hieman alemmas ja avoimemmalle paikalle. Laji on aina hieman hankala kuvattava. Komppasimme Fojon lännen puoleisen rinteen havaitsematta oikeastaan mitään. Päätimme suunnata kohti Reservoiria ja Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvistä. Lähtemistä lisäsi samaan aikaan tullut viesti Buff-breasted Sandpiper - Tundraviklasta. Matkaa kertyi mukavat neljä kilometriä, ylämäkeen. Jaloissa alkoin hieman painaa, mutta paikalla oli kesy parvi White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirrejä eikä väsymystä enää huomannut. Hetken päästä kuvauskohde vaihtuikin kirviseen, eikä väsyttänyt enää ollenkaan. Tundravikla sen sijaan teetti työtä, ohessa jälleen löytynyt Dotterel - Keräkurmitsa helpotti tilannetta. Kiersin koko alueen ja lopulta päädyin jo alas etelä rinteelle. Toisin sanoen luovutettiin Markun kanssa tilanne. Juuri kun olimme poistumassa kokonaan maisemista, radioon tuli kutsu linnun löytymisestä huipulta. Taas käveltiin kilometri jyrkkää ylämäkeä. Se oli tosin sen arvoista, lintu oli todella hienosti kuvattavissa kivassa valossa. Alas tullessani komppasin Tennessee Valleynkin. Paikalla oli ainoastaan Cattle Egret - Lehmähaikara, on Corvolla rari ja minulle Azorien pinna. Jalat puhki ja vesi loppuneena päätin juhlistaa tilannetta pikku oluella, niin kuin Sisiksetkin P. Kuhnon johdolla. Tätä liikettä ei olisi kannattanut tehdä sillä jos olisin mennyt suoraan Guesthouselle, olisi Indigo Bunting - Indigopeippo hoitunut. Lintu näkyi pihassa, mutta oli kylmä olutkin hyvää. Yritetään tätä WP vuodaria sitten huomenna uudelleen. Illalla retken ensimmäinen yhteissafka tuulimylle ravintolassa. Yhteensä 21 ornia tällä hetkellä, huomenna tulee kymmenkunta lisää. Komppaus kilometrit aika tapissa tänään, 15 km. Huomenna ehkä rauhallisempaa retkeilyä, tulossa hieman tuulisempi retkipäivä.

Dotterel - Keräkurmitsa - Mika Bruun

Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvinen - Mika Bruun

Red-eyed Vireo - Punasilmävireo - Mika Bruun

Muutama uusi tava jenkki

American Golden Plover - Amerikankurmitsa - Mika Bruun

Sateisen aamun aloitimme Reservoirilta. Puolen tunnin taaperruksen jälkeen pääsimme pelipaikalle, märkänä. Eihän sitä sadevarusteita kannata repusta kaivaa, kuin vasta sitten kun on jo kastunut. No American Golden Plover - Amerikankurmitsa oli hienosti paikalla, tai oikeastaan kaksi. Kuvaaminen oli haastavaa koska sumupilvet ja sade eivät hirveästi lisänneet valoa aamulla. Jotain kuvia sain räpsäistyä, koska taisin hieman myös luvata että tästä lajista tulee setti. No jäi vaatimattomaksi toistaiseksi. Jatkoimme tihkusateessa komppaamista ja bongaamista. Aivan Reservoirin päällä törmäsimme aina niin mukaviin "kesäisiin" lajeihin kuin Snow Bunting - Pulmunen ja Dotterel - Keräkurmitsa. Olen aina sanonut että kun Pulmunen näkyy, kausi on ohi. Vedän sen verran takaisin sitä, että koskee vain Suomea. Pulmusia oli 12 ja Keräkurmitsa oli yksin ja syystä tai toisesta vielä arkakin. Paikalla ollutta kohdelajia Buff-bellid Pipit - Tuhkakirvistä ei aamulla sumun vuoksi löytynyt, päivällä se löytyi mutta ei jaksanut uudelleen. Komppasimme yläosaa saaresta ja Poco do Aquan komppaaminen otti sen verran voimille, ettei jaksettu Markun kanssa lähteä Fojoon katsomaan  löytyneitä Red-eyed Vireo - Punasilmävireoita. Sisikset (Kuhno, Kilpimaa ja Toivanen) olivat kaivaneet parin linnun parven metsän siimeksestä. Muutaman pikku komppauksen jälkeen ihmettelimme kaupassa ruuhkaa. Olimme tässä perhanan pikku kaupassa 55 minuuttia kassa jonossa. Kauppaan tuli parin päivän viiveellä hedelmiä ja muutakin tuoretta safkaa. Huomenna taas jaksaa painaa, uusien hedelmien voimalla rinnettä ylös ja alas. Tänään tuli rinnekävelyä aika tarkalleen 10 kilometriä. Huomenna on The Päivä.

American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1 - Mika Bruun

American Golden Plover - Amerikankurmitsa 2 - Mika Bruun

Ensimmäinen American landbird

Myrsky meni jo

Tänään ei syntynyt yhtään lintukuvaa, säälittävää. Yritys oli kovaan yhden linnun kohdalla, mutta välillemme ei syntynyt minkäänlaista kontaktia. Lintu oli puolelta päivin löytynyt American Redstar - Loistokerttuli. Lintu näyttäytyi muutamia kertoja hyvin nopeasti, mutta ei ollut mitään mahdollisuuksia saada kuvaa. Tilanteet olivat jopa niin nopeita että muutamalta jäi lintu edelleen puuttumaan listoiltaan. Onneksi kuitenkin löytyi kauden ensimmäinen jenkki varpuslintu. Niin kuin eilen jo oli arvattavissa, tänään pitikin se ensimmäisen saapua. Huomenna pitäisi tulla jokunen lisähälytys lisää, päästään kunnolla tunnelmaan. Tulomatkalla Lighthouse Valleysta tuli vielä toinenkin bongaustilanne, Azoreiden toinen Sedge Warbler - Ruokokerttunen löytyi Poco de Aquasta.   Pitihän se Azoreiden pinna hoitaa pois. Päivän muita kiinnostavimpia havaintoja saarella olivat Kestrel - Tuulihaukka, Dotterel - Keräkurmitsa, American Golden Plover - Amerikankurmitsa ja Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvinen. Huomisesta toivotaan jo sitä ensimmäistä bongauspäivää.

Indikaattori

White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Mika Bruun

Joaquin oli saapunut alueelle, noin sata kilometriä pohjoiseen. Valitettavasti heikentyi oleellisesti ennen kuin pääsi tänne. Kaikesta huolimatta aika voimakas se oli. Perus tuuli oli noin 20 m/s ja puuskissa reilusti enemmän. Aamupäivä oli melko hankalaa, vettä satoi, sumua ylhäällä ja tämä tuuli. Linnut olivat sanonnan mukaisesti, kiven alla. Iltapäivällä kun pääsimme takaisin alas kylään, sää oli jo kohtalainen eikä satanut. Tuuli ehkä kuitenkin voimistunut aavistuksen. Vaihtoehdot olivat vähissä.  Tuuli vaikutti asiaan oleelisesti ja päädyimme pieneen meristaijiin. No mitään ei juurikaan mennyt, jos ei nyt lasketa satoja Keltanokkaliitäjiä mukaan. Positiivista oli kuitenkin kentälle väsyneen oleisina laskeutuneet 4 White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirrit. Kuvausolosuhteet olivat ehkä haastavimmat missä olen ollut. Voimakas tuuli heitti BigSixiä siihen malliin että oli vaukeuksia pitää lintuja etsimessä, lisäksi merivettä tuli lähes kaatamalla niskaan. Tällä kertaa tajusin kuitenkin suojata kaiken sadesuojalla. Eikä ollut linnuillakaan helppoa seisoskella kentän laidassa, olivat monta kertaa lähteä tuulen viemäksi. Mutta laji oli erittäin hyvä indikaattori, sillä aikaisemminkin nämä nopeat lentäjät saapuvat ensin. Niitä seuraavat vahvemmat maalinnut ja lopuksi Warblerit. Toivotaan että huomenna tilanne on tuo. Aamulla aloitus luultavasti alhaalta koska sää saattaa olla tukkoinen yläosissa. Huomenna on The Päivä.

WrSand - Peräsirri - Mika Bruun 

Sendari valaisi luoteisen taivaan, huomenna ne tulevat

Vila do Corvo, myrskyssä