Über MEGA päivä

Blue-winged Warbler - Kultakerttuli - Mika Bruun

Eilinen ennustus ylätuulista hieman epäilytti aamulla kun näkyvyyttä oli ainoastaan alhaalla. Pari taxia lähti ylös laaksoihin, todettiin että kaikki tekee joskus virheitä. Ei hötkyilty ulos koska hieman tihuuttikin. 8:30 paine ulos kävi liian kovaksi ja sadekin loppui, pilvet vain tulivat alemmaksi kylään. Eivät kuitenkaan koskaan yltäneet kuin hieman Miradouroa alemmas. Tunnissa ehdimme haahuilla Camping paikalle johon Markun, Hannun ja minun seuraksi liittyivät aina leppoisat Malmö pojkarnat, Jesper ja Rikhard. Homma meni vitsailuksi jonka Markku keskeytti huomaamalla Indigo Bunting - Indigopeipon aidalta, huomattiin kuvasta heti että kyseessä oli uusi lintu. Tästä ei mennyt kuin vartti niin edessämme oli Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvinen. Tämäkin uusi yksilö, tuli jostain mereltä. Nyt paikalle tuli paljon muitakin ja ei mennyt kovinkaan kauan kun Windmilleiltä tuli hälytys Rose-breasted Grosbeak - Punarintakardinaali. Reippaasti kävellen kentän toiselle puolen, onnistunut kuvaussessio ja kahville viereiseen rakennukseen. Yritimme juoda sitä ulkona mutta sadekuuro pakotti sisälle. Melko nopeasti tilanne oli taas sateeton ja lähdettiin takaisin ulos. Ainoastaan 20 metriä käveltyämme mereltä päin tuli kottaraisten jahtaamana Scarlet Tanager - Tulitangara. Nyt oli linnuilla vauhti päällä, jäimme hetkeksi staijailemaan kahvilan pihaan. Taas tuli lännestä, mereltä päin seuraava RbG - Punarintakardinaali. Mitä täällä tapahtuu oli ainoat sanat, päätimme lähteä nopeasti komppaamaan Tamariskejä. Lähes ensimmäisestä Britit löysivätkin Philadelphia Vireo - Kanadanvireon, olimme 50 metrin päässä joten bongaus oli helppoa. Samalta paikalta löytyi myös Grey-cheeked Thrush - Tundrarastas. Kaaos oli valmista. WalkieTalkieihin huudeltiin välissä Red-eyed Vireo - Punasilmävireoita, Indigo Bunting - Indigopeippoja, Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvisiä ja Blue-winged Teal - Sinisiipitavia. Samassa kentön toisestä päästä löytyi lisää Scarlet Tanager - Tulitangaroita ja RbG - Punarintakardinaaleja. Jostain rantaan ilmestyi myös toinen Philadelphia Vireo - Kanadanvireo. Iltapäivän alussa kesken Tangara ja Kardinaalien ihmettelystä kaikki joutuivat juoksemaan jälleen takaisin kentän länsi päähän. Hälytys tuli Blue-winged Warbler - Kultakerttulista, laji on vasta WP:n kolmas. Uupunut lintu ruokaili pellossa pelottomana ja väsyneenä. Sadekuuron alkaessa jätimme sen etsimään safkaa, sitä se todella tarvitsi. Toivotaan että on vielä huomennakin elossa. Sadekuuron loputtua toiselta puolen kenttää hälytettiin American Robin - Punarintarastas, tämäkin vasta kolmas Azoreilta. En edes muista kuinka monta kertaa yritimme kompata Tamariski alueen uudelleen ja kuinka monta kertaa puolijuoksimme toisaalle. Niin kävi jälleen, juuri kun pääsimme takaisin Tamariskeille löytyi Camping alueen yläpuolelta Ovenbird - Tulipääkerttuli, sekin vasta 17 WP:lta. Tässä vaiheessa ilta alkoikin jo hämärtää, uskomaton päivä. Oletettavasti koko WPn kovin raripäivä koskaan, tai tähän mennessä sillä aamulla alkaa uusi tykitys. Emme nimittäin ehtineet kompata kuin pienen osan kentän ympäristöstä. Päivään mahtuu myös uskomattomia kommelluksi. Mm osa porukasta oli oluella kun American Robin löytyi, eikä heillä ollut edes kiirettä paikalle. Sen varmaan arvaa miten siinä lopulta kävi, lintu lähti. Toivottavasti olut oli edes hyvää. Paras oli ehkä saksalaisten päätös lähteä bongaamaan Amerikannokikanaa Florekselle. No siellä oli niin paljon sumua ettei näkynyt koko järveä ja kun he ilta viideltä tulivat takaisin, oli kova kiire bongata edes jotain mitä jäljellä oli. No tunnissa ei enää paljoa ehtinyt ja parhaat lajit jäivät saamatta. Rule number one: Never leave Corvo. Puolitoista viikkoa ollaan kirottu tätä saarta ja nyt yksi päivä muutti jälleen kaiken. Mieletön päivä !!

Päivän lajit:
Blue-winged Warbler 1
Ovenbird 1
Philadelphia Vireo 2
American Robin 1
Grey-cheeked Thrush 1
Veery 1 (still)
Scarlet Tanager 3
Rose-breasted Grosbeak 4
Indigo Bunting 3
Buff-bellied Pipit 3
Red-eyed Vireo 7
Blue-winged Teal 1
White-rumped Sandpiper 3

Philadelphia Vireo - Kanadanvireo - Mika Bruun

Scarlet Tanager - Tulitangara - Mika Bruun

American Robin - Punarintarastas - Mika Bruun

Ovenbird - Tulipääkerttuli - MIka Bruun

Rose-breasted Grosbeak - Punarintakardinaali - Mika Bruun

Grey-cheeked Thrush - Tundrarastas - Mika Bruun

Vihdoin buggasi Buntingia etsimeen

Indigo Bunting - Indigopeippo - Mika Bruun

Aurinkoinen ja tyyni aamu antoi loistavan fiiliksen, hetkellisesti. WalkieTalkie pysyi kuitenkin hiljaa. Jouduimme katselemaan paikallisia Peippoja, Mustapääkerttuja, Kanarianhemppoja, Mustarastaita ja Kottaraisia sekä sokerina pohjalla Virtavästäräkkejä. Huimaa. No äänimaailma oli hieno, koska kuuluvuus oli mieletön tänään. Fojossa oli kuitenkin nähty aamulla eiliset Veery ja Red-eyed Vireo, ei osunut kohdalle vaikka haettiin. Komppasimme tänään pienet metsät joissa ei ole ehkä kukaan käynyt, tulos oli puhdas nolla niistäkin. Iltapäivällä yritimme saada WP vuodareihin Palsasirrin, mutta emme löytäneet edes paikkaa, ei mennyt ihan putkeen. Paluu matkalla tuli hälytys Tennessee Valleysta, siellä oli nähty jokun tyyppinen Shrike - Lepinkäinen. Puolessa tunnissa koko laakso olikin piiritetty, mutta mitään sen tyyppistä lintua ei löytynyt. Kylän pelloilla ollut Indigo Bunting - Indigopeippo näyttäytyi vihdoin paremmin, onhan sitä vasta kuusi päivää ihmetelty. Jotkut osaavat olla piilottelevia aukeammassakin maastossa. Päivät alkavat uhkaavasti vähenemään, viimeinen pyristys alkaa. Viikonlopuksi oli pieni ennuste, että ylä tuulilla saattaisi kolahtaa jotain nyt viikonloppuna. Se selviää aamulla.

Indigo Bunting - Indigopeippo - Mika Bruun

Veery

Veery - Viitarastas - Mika Bruun

Aamuretki suunnattiin Poco da Aquan ala osiin, aika heikoin menestyksin. Mieleen jäi ainoastaan kova puhe Catharuksista, koska alhaalla sen tyyppinen vilahti, mikä lie? Lisäksi PdA on yksi parhaista paikoista nähdä kyseisen suvun lintuja. Tavallisesti ne ovat olleet Grey-cheeked Thrush - Tundrarastaita, joita siellä on nähty viisi Corvon seitsemästä linnusta. No nämä olivat vain puheita ja haaveita, ei arvattu mihin päivällä vielä jouduttiin. PdA:sta päätettiin siirtyä Pontan syövereihin. Ei päästy kuin perinteiseen ekaan "kuuntelu" paikkaan kun WalkieTalkie alkoin sähisemään. Kuulimme sanan Veery, ja singahdimme hätäisesti tielle kuuntelemaan lisäohjeita. Paikaksi ilmoitettiin Pico, siis matkaa vain sata metriä. Nopea singahdus pohjoispuolen metsän reunaan. Meitä ehti paikalle kuusi ornia ja pyysimme lisä ohjeita kun ketään ei näkynyt. Varsin pian selvisi että Pico olikin Fojo, ohjeet hieman pielessä. Nyt tulikin reilun kilometrin kävely suuntaan josta juuri olimme tulleen. Paikalle selvisimme helposti ja melko joutuisasti. Lintu oli luonnoillisesti kateissa, oli paennut viimeksi johonkin metsän perukoille. Hiljalleen aloimme etsiä lintua lähipiiristä ja osa jäi originaali paikalle odottamaan. Se kannatti sillä reilussa puolessa tunnissa lintu palasi takaisin siihen mistä oli lähtenytkin. Tätä kutsutaan bongarin ensimmäiseksi säännöksi, lintu palaa aina paikalleen. Kaikki yli 40 ornia saatiin melko sujuvasti melko tiiviiseen kasaa, ja jäimme odottamaan. Tunnin kuluttua lintu lennähti yllättäen täysin esille melko lähelle meitä ja jatkoi ruokailuaan maassa pomppien. Paikka oli kuitenkin haasteellinen kuvattava, paljon aluskasvillisuutta ja erittäin vähän valoa. Muutamia kuvia kuitenkin jäi muistoksi tilanteesta ja uudesta pinnasta, lintu oli myös uusi laji Azoreille. Kiitos Unkarilais teamille jotka linnun löysivät, mukava aloitus heille sillä ovat ensi kertaa Corvolla ja niin ikään ensimmäinen retkiaamu. Yritimme kuvata lintua hämärään asti, tosin metsä muuttui iltapäivän lopussa melko nopeasti lähes pimeäksi. Lopulta kirkas tik ääni lopetti kuvaukset täysin. Juuri kun lintu alkoi kesyyntyä. Black-and-White Warbler - Kiipijäkerttuli oli hetken näkyvissä samassa paikassa. Aikansa tiksutellessa sekin teki häviämis tempun ja lopetimme tältä päivältä. Hyvillä fiiliksillä sain marssia alas kylään jossa olin vasta hämärissä perillä. Retken paras päivä toistaiseksi. Huomenna odotukset taas korkealla, on luvattu lähes tyyntä. Ääni maailma on varmasti loistava ja luulisi taas jotain löytyvän. Jostain nämäkin ovat tulleet, ehkä ennustus pitääkin paikkansa ja ylä tuulet tuovat mukavia lajeja seuraavt päivät.

Veery - Viitarastas - Mika Bruun

Veery - Viitarastas - Mika Bruun

Apuva, missä jenkit !?!

American Golden Plover - Amerikankurmitsa - Mika Bruun

Aamulla kolme taxia kuskasi lähes kaikki ornit laaksoihin. Perinteisesti "belgialaiset" jäivät luonnollisesti vain odottamaan muiden löytöjä Guesthouseen. Corvon hengen mukaisesti, muut painaa ja muutama lepää, ja aina samat :) No asiaan taas. Aloitimme, ja aika moni muukin alatieltä. Ribeirojen alaosat katsottiin hyvin tarkasti, yläosat jäivät kovan pohjois tuulen vuoksi vähemmälle. Tulos oli aamupäivän osalta aika sama kuin muinakin päivinä. Ainoastaan Red-eyed Vireo - Punasilmävireot olivat vanhassa tutussa mestassa. Muutaman kuvankin ehdin räiskäistä, vaan ei onnistunut vieläkään saada koko lintu posekuvaan läheltä. Tuntuu olevat yli pääsemätön laji meikäläiselle. Matkalla "kotiin" päin löytyi uusi Whinchat - Pensastasku, ääh eurooppalainen laji taas. Pontassa, sillalla, oli hetken sykähdys. Markku näki lyhyesti jonkun Warbler tyyppisen linnun, mutta niin nopeasti ettei sukuakaan irronnut. Sitä etsittiin luonnollisesti melko kauan. Lopulta sekin oli jätettävä koska mitään ei löytynyt. Päätin tämän jälkeen lähteä kuvailemaan vaihteeksi lintuja. Otin suunnaksi Reservoirin, sillä Amerikankurmitsa oli vielä kuvaamatta hyvissä valoissa. Perille päästyäni linnut olivatkin hienosti esillä. Bonuksena myös Buff-bellied Sandpiper - Alaskanvikla oli myös hoodeilla, lisäkuvat eivät haitanneet. Onnistuneiden kuvausten jälkeen lähdin alas Tennessee Valleyn kautta. Ajatuksissani hieman harhauduin reitiltä, mutta Sendari opastikin minut oikealle mestalle. Sain nimittäin Azoreiden pinnan Siskin - Vihervarpusesta, lintu onkin viihtynyt alueella jo viikon päivät. Nyt sattui vihdoin kohdalle. Illalla jalat jälleen ihan tukossa kävelystä ja kuvausten yhteydessä rinnettä ylös - alas ravatessa. Saareen tuli taas lisää jengiä, 6 puolalaista ja 5 unkarilaista. Huomenna onkin mukavat 46 ornia etsimässä mahdollisia jenkkejä, nyt olisi jo aika. Viimeistään perjantaina ainakin.

Buff-breasted Sandpiper - Tundravikla - Mika Bruun

Red-eyed Vireo - Punasilmävireo - Mika Bruun

Sumua

Black-tailed Godwit - Mustapyrstökuiri - Mika Bruun

Yöllä Corvon ohitti erittäin voimakas ukkosrintama, meteli ja salamointi oli kovaa. Ehdimme onneksi irroitella piuhat ja johdot seinistä, kaikki eivät ehtineet. Guesthousesta meni latureita ja digiboxeja ja muutakin sekalaista epäkuntoon. Aamulla kaikki olikin ohi, ainoastaan kova sumu oli jäljellä. Tarkoitti lähinnä sitä että oli pysyttävä kylän alueella. Juurikaan mainittavaa uutta ei nähty, Pintail - Jouhisorsa oli ehkä paras. Indigo ja Peräsirrit ainoast jenkit edelleen alueella, ensin mainittu yhä hankala nähdä. Kuvia syntyi muutama tava lajeista, mutta valot olivat sumun takia epäsuotuisat. Päivällä alkoi ikävä tihkusade joka oli ikävää kuuroluonteista iltaan asti. Välillä ihan kiva sää ja ajoittain täysin mahdoton retkeillä. Illalla tuuli yltyi ja kääntyi luoteeseen, Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjiä oli paljon (tuhansia) ilmassa, mutta staijaaminen jäi heikon näkyvyyden takia vaisuksi. Tänään Outer Hebrideilla Wilson´s Warbler, lintuja on siis liikkeellä. Ylä tuulet näyttävätkin neljä seuraavaa päivää hyvältä, täytyy vain toivoa että kausi jo alkaisi. Muuten käy ettei se alakaan meidän aikana ja syksystä tulee huonoin kautta aikain. Huomenna kun kaikki 37 ornia sukeltaa Ribeiroihin, pakko sieltä on jotain löytyä. Näihin tunnelmiin täältä sumujen saarelta tällä kertaa.

Grey Heron - Harmaahaikara - Mika Bruun

Grey Wagtail - Virtavästäräkki - Mika Bruun

Välipäivä

White-Dumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Mika Bruun

Eilinen kiipeily otti hieman kroppaan, jäimme säätämään alas. Myöskään kova, yli 10 m/s etelä tuuli ei ollut kovinkaan houkuttelevaa. Se osuu melko kivasti suoraan Ribeiroihin. Yritimme heti alkuun kovasti Indigoa, mutta tulos oli surkea. Komppasimme kylän pellot tuloksetta. Kiersimme kaatopaikan tietä saaden Corvon pinnan, Black-tailed Godwit - Mustapyrstökuirin. Muuten eilinen Lehmähaikara ei ollutkaan mulle pinna, kiitos Janne R. Näimme sen täällä viime syksynä taxia odotellessa. Tulimme pinna kaffeelle Guesthouselle ja moikkaamaan uusia tulijoita, 14 uutta innokasta ornia saapui saareen. Kolme myös poistui saaresta, joten yhteismäärä on nyt 36, vähintään. Mukava etsiä yhteisvoimin eurooppalaisia Azoreiden pinnoja, äääh tuulet ihan per....tä. Toivotaan kuitenkin että jotain tulisi myös lännestä, lähtö on kuitenkin ihan ok. Ei siis lähellekään hyvää, mutta kuitenkin. Iltapäivällä lähdimme komppaamaan Tennessee Valleyta, aika nolla tuloksella. Alas tullessa huomasin että Tuplalimosa olisi kuvattavissa. No päästyäni perille sain huomata että kaveri ei pidä minusta, vaihtoi aina paikkaa kun ainoastaan vilkaisin sitä. Päivän ainoa jenkki ihmetteli eurooppalaista menoa kentällä, kuva yllä. Palatessani takaisin kämpille Markku laittoi viestin että Indigo Bunting - Indigopeippo oli tullut takaisin Guesthousen viereiselle pellolle. Ehdin hätäisesti kuulla ja nähdä linnun ennen kuin se taas katosi loppu päiväksi. Ei mennyt ihan putkeen tämä päivä, huomenna on kuitenkin taas uusi päivä, the päivä.

Northern Wheatear - Kivitasku - Mika Bruun

Vähän parempi päivä

Buff-breasted Sandpiper - Tundravikla - Mika Bruun

Aamu aloitettiin eiliseltä Red-eyed Vireo - Punasilmävireo paikalta. Kaksi lintua tulikin helposti atrappiin, mutta tyypillisesti tyypit vain kurkkivat oksien tai lehtien takaa. Kaksi kertaa hemmo tuli hieman alemmas ja avoimemmalle paikalle. Laji on aina hieman hankala kuvattava. Komppasimme Fojon lännen puoleisen rinteen havaitsematta oikeastaan mitään. Päätimme suunnata kohti Reservoiria ja Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvistä. Lähtemistä lisäsi samaan aikaan tullut viesti Buff-breasted Sandpiper - Tundraviklasta. Matkaa kertyi mukavat neljä kilometriä, ylämäkeen. Jaloissa alkoin hieman painaa, mutta paikalla oli kesy parvi White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirrejä eikä väsymystä enää huomannut. Hetken päästä kuvauskohde vaihtuikin kirviseen, eikä väsyttänyt enää ollenkaan. Tundravikla sen sijaan teetti työtä, ohessa jälleen löytynyt Dotterel - Keräkurmitsa helpotti tilannetta. Kiersin koko alueen ja lopulta päädyin jo alas etelä rinteelle. Toisin sanoen luovutettiin Markun kanssa tilanne. Juuri kun olimme poistumassa kokonaan maisemista, radioon tuli kutsu linnun löytymisestä huipulta. Taas käveltiin kilometri jyrkkää ylämäkeä. Se oli tosin sen arvoista, lintu oli todella hienosti kuvattavissa kivassa valossa. Alas tullessani komppasin Tennessee Valleynkin. Paikalla oli ainoastaan Cattle Egret - Lehmähaikara, on Corvolla rari ja minulle Azorien pinna. Jalat puhki ja vesi loppuneena päätin juhlistaa tilannetta pikku oluella, niin kuin Sisiksetkin P. Kuhnon johdolla. Tätä liikettä ei olisi kannattanut tehdä sillä jos olisin mennyt suoraan Guesthouselle, olisi Indigo Bunting - Indigopeippo hoitunut. Lintu näkyi pihassa, mutta oli kylmä olutkin hyvää. Yritetään tätä WP vuodaria sitten huomenna uudelleen. Illalla retken ensimmäinen yhteissafka tuulimylle ravintolassa. Yhteensä 21 ornia tällä hetkellä, huomenna tulee kymmenkunta lisää. Komppaus kilometrit aika tapissa tänään, 15 km. Huomenna ehkä rauhallisempaa retkeilyä, tulossa hieman tuulisempi retkipäivä.

Dotterel - Keräkurmitsa - Mika Bruun

Buff-bellied Pipit - Tuhkakirvinen - Mika Bruun

Red-eyed Vireo - Punasilmävireo - Mika Bruun