North Da Lat

Collared Laughingthrush - Mika Bruun

Ajoimme aamulla hämärissä tunnin verran Da Lat´n pohjoispuolisille vuorille. Targettina oli Collared Laughingthrush. Alue on yksi yhdestätoista lajin tiedossa olevista esiintymispaikoista. Tässä paikassa lintuja on 4 parvea, arviolta max 30 yksilöä. Lajin tiedossa oleva populaatio on vähintään 2500 ja maksimissaan 9000 yksilöä. Kaikki tiedossa olevat paikat on täällä etelä Annamissa, Da Lat Plateau´ssa. Ensimmäinen puolituntinen meni ihmetellessä, lintuja ei tuntunut löytyvän ollenkaan. Laji on melko piileskelevä ja arka. Lopulta kutsuhuuto kuului korkeammalta ja saimme linnun lähemmäksi atrapilla. Pienen "taistelun" jälkeen kolme lintua tuli hetkeksi näkyviin ja sain tarvittavat kuvat. Hetkessä kaikki olikin ohi, eikä linnuista ollut enää mitään havaintoa. Loistavaa duunia Tim´lta. Alueen upeassa metsässä oli myös muita mielenkiintoisia lajeja kuten esimerkiksi; Bar-backed Partridge, Dalat Shrike-Babbler (annamensis), Clicking Shrike-Babbler (intermedius) ja Chestnut-crowned Warbler. Lintuja oli kaiken kaikkiaan paljon, valitettavasti aikataulumme on melko tiivis ja jouduimme siirtymään hieman alempiin korkeuksiin. Seuraava pysähdys olikin noin 1200 metrissä, pienen joen varressa. Täälläkin mukavia lajeja, joukossa hieman tutumpi lajikin. Näitä edustivat Idänkäki ja Taigakirvinen, muuten lajisto on varsin paikallista. Täälläkin havaittiin mielenkiintoisia ja mukavia kuten; Black Eagle, Slender-billed Oriole, Chestnut-vented Nuthatch, Kloss´s Leaf Warbler, Mugimaki Flycatcher ja Fire-breasted Flowerpecker. Matkalla takaisin kaupunkiin tuli ensikosketus myös endeemiseen Vietnamese Greenfinch´n. Muutama lintu lensi auton vieressä ja laskeutuivat eteemme.
Lounas kaupungilla josta melko pikaisesti takaisin maastoon. Tuyen Lam Lake´n etelä osa oli seuraava kohde. Retkeilimme melko pienellä alueella pienen vuoren alaosissa aina pimeään asti. Matkalla näimme retken ensimmäisen käärmeen, noin pari metrinen harmaa tyyppi jolla oli mustaa selässä. Ehkä jokin Viper? Myöhemmin näimme maastossa toisenkin, sen saimme määritettyä Viperiksi, mutta tämä pikku kaveri oli liian nopea meille yrityksistä huolimatta ja katosi heinikkoon. Maastoon päästyämme löysimme vahingossa Grey Nightjar´n joka nosteli siipiään. Heti ei leikannut mitä oli tapahtumassa ja Tim meni katsomaan oliko lintu loukkaantunut. Samassa se nousi kasvojen korkeudelle, lekutteli paikallaan ja avasi ison suunsa uhitellen. Vasta silloin leikkasi että sillä on pesä jossain vieressä. No, se oli välissämme. Muna ja vasta kuoritunut poikanen, nopeasti pois ja emo laskeutui suojaamaan vasta kuoriutunutta poikasta. Kauempaa katsoimme kun se asettui uudelleen suojaamaan jälkeläisiään. En ollut koskaan aiemmin nähnyt ainuttakaan kehrääjän pesää. Tosin ei siinä mitään varsinaista pesää ollutkaan, ainoastaan pienehkö kuoppa. Mielenkiintoinen aloitus iltapäivälle. Tälläkin alueella oli runsaasti lintuja. Mukavimpina; Silver Pheasant (endangered ssp annamensis 500-5000 paria), Red-headed Trogon, Blue Pitta, Maroon Oriole, Black-headed Parrotbill ja yksi target lajeista Black-hooded Laughingthrush. Päivä lopettettiin järven rantaan jossa huuteli Mountain Scops-Owl, rantaviivassa lenteli ja äänteli Large-tailed Nightjar ja rantaan hiipi Cinnamon Bittern. Hieno lopetus upealle päivälle.

Fire-breasted Flowerpecker - Mika Bruun

Vietnamese Greenfinch - Mika Bruun

Grey Nightjar - Mika Bruun

Maroon Oriole - Mika Bruun

Da Lat Plateau

Orange-bellied Laughingthrush - Mika Bruun

Aamu aloitettiin Ta Nung Valleysta josta oli parvi Orange-breasted Laughingthrush. Laji on huonosti tunnettu ja esiintyy pienellä alueella Annamissa. Yksi target lajeista tällä retkellä. Ta Nung Valley on suosittu lintupaikka jossa pienellä alueella on paljon Da Lat Plateaun lajistoa. Retkeilimmekin koko aamupäivän laaksossa. Aamun toinen laji oli ykköslaji Grey-crowned Crocias, joita nähtiin peräti kolme lintua. Laji on ehkä Vietnamin harvinaisin lintu, nimen omaan Da Lat Plateaun alueella. Laji löytyi vasta 1939, ääh tietysti ruotsalainen, Bertil Björkgren. Kolme lintua oli kerätty tuntemattomasta paikasta talteen ja vasta vuonna 1994 laji löytyi uudestaan, Jonathan Eames. Ja vasta neljä vuotta sitten, 2012 laji äänitettiin ensi kerran Kon Tum´ssa. Joten varsin mukava laji. Kuvat jäivät etäisyyden vuoksi valitettavasti ainoastaan kohtalaiseksi. Hyvin pienellä alueella oli myös muut toivotut target lajit, Black-throated Sunbird, Black-headed Sibia ja Indochinese Green Magpie. Näimme myös aina hankalasti nähtävän koiras Chinese Sparrowhawk´n, muutti laaksoa pitkin pohjoiseen. Pedoista mieltä lämmitti myöa Oriental Honey Buzzard. Treroneita näkyi yllättävän vähän, sillä annoin itseni ymmärtää että niitä olisi monta lajia. Nyt näkyi kuitenkin ainoastaan Yellow-vented Green Pigeon. Muuttajista havaitsimme vähälukuisen Pin-tailed Parrotfinch´n kun neljä tyyppiä oli hetken bambu/heinikon ympäristössä. Harmittamaan että en ehtinyt saada tästä upean värisestä koiraasta kuvaa. Tausta laulua piti yllä Kloss´s Leaf Warbler kuoro, Inojen kutsuäänten sävyttämänä. Hieno paikka.
Painostava kuumuus ajoi meidät lounaalle, ehkä hieman nälkäkin. Iltapäivä hilluttiin vesiputuoksen yläosissa, Da Lat´n etelä puolella. Kuumin aika istuskeltiin katoksen alla ja katseltiin alas laaksoon ja lähi puskia. Lintuja oli täälläkin mukavasti, ja muutama eliskin taisi tulla. White-bellied Erpornis, Clicking Shrike-Babbler, Chestnut-vented Nutchatch, Mountain Fulvetta, Rufous-capped Babbler, Rufous-capped Sibia ja Blue-winged Minla. Ehkä osa saattoi jo olla aiemmin, sen näkee vasta kotona. Paikalla oli muutama muukin kiinnostava laji, kuin esimerkiksi; Scaly Thrush (ainakin toistaiseksi tämä laji, pitänee kuitenkin vielä varmistaa alla olevasta kuvasta), Mugimaki Flycatcher ja Asian Brown Flycatcher. Olimme loppu päivän tällä alueella aina hämärään asti. Päivän lajilista oli ainoastaan 72 lajia, tosin lajit melko mukavia. Upea päivä kaiken kaikkiaan.

Black-throated Sunbird (ssp johnsi) - Mika Bruun

White-throated Rock Thrush - Mika Bruun

Grey-Crowned Crocias - Mika Bruun

Rufous-backed Sibia - Mika Bruun

Lesser Shorting - Mika Bruun

Scaly Thrush - Mika Bruun

  

Cat Tien - Da Lat

Blue-Rumped Pitta - Mika Bruun

Aamu yöstä heräsin Brown Boobookin huutoon oven vierestä, kävin ulkona ja kaveri tajusi lähteä. Samalla retkellä kuuulin myös eilisen puutteeksi jääneen Mountain Scops Owl´n ravintolan jälkeen. Näin tuli kaikki piha pällöt hoidettua. Aamulla hämärässä pystytimme pienen piilokojun eiliselle Pitta paikalle. Siellä meitä jo odottikin Blue-naped Pitta, koiras joka jäi eilen kuvaamatta ujoutensa puolesta. Lintuja oli hämärästä alkaen ihan mukavasti, tosin valot olivat vaatimattomat. Hieman kun valoa tuli lisää paikalle rynnisti Green-legged Partridge, alalajia gocnacqi. Lajin kuulee helposti, mutta kuvaaminen on hankalampaa mutta ei toivotonta. Kaikki eiliset lajit olivat edelleen kuvattavissa ja reilun parin tunnin sessio riitti tällä kertaa. Aamiaisen jälkeen kävelimme hiljalleen lännen suuntaan reilut pari kilometriä. Yritimme saada toista puutetta, Germain´s Peacock Pheasant, esiin bambu aluelta. Yksi kaveri olikin hyvin lähellä ja kävely äänetkin rapisivat selvästi, mutta näkemättä jäi tällä kertaa. Red-vented Barbet, White-rumped Falcon, Pin-striped Tit-Babbler ja Van Hasselt´s Sunbird tulivat uutena parempana lajeina listalle. Valitettavasti puolen päivän aikoihin, lounaan jälkeen joudumme jatkamaan retkeä kohti Da Latia. Alku matka meni sujuvasti kuorsatessa ja loppu matka ikkuna retkeilyllä kun vuoristo alkoi. Perus kamaa autosta ehtikin havaita, kuten Asian House Martin ja Burmese Shrike. Hieman ennen Da Latia pysähdyimme reilun tunnin retkelle. Vesiputouksen ympärillä piti olla mukavasti lajeja, mutta ehkä tulimme aavistuksen liian myöhään paikalle ja paremmat lajit olivat jo hiljaa. Paikalta tuli kuitenkin mukavia lajeja, Himalayan Swiftlet, Indochinese Barbet, Grey-bellied Tesia, White-cheeked Laughingthrush ja Lesser Shortwing. Yö Dreams Hotelissa ja illallinen Da Guy´ssa, edullinen ja loistava safka. Aamulla odotettavissa mielenkiintoinen päivä, onhan Da Lat aluetta hehkutettu hurjasti. Endeemejä odoteltaessa.

Green-legged Partridge - Mika Bruun

White-Romped Shama - Mika Bruun

Golden-cheeked Gibbon with baby - Mika Bruun

Cat Tien

Bar-bellied Pitta - Mika Bruun

Aamiaisen jälkeen oppaan odottelua, koska olin muistanut ajan tuntia liian aikaisin. No onneksi opas tuli hyvin ajoissa ja pääsimme aloittamaan kolmen tunnin ajomatkan mopoviidakossa kohti Cat Tien kansallispuistoa. Yhdentoista maissa pääsimme lautta rantaan josta erittäin lyhyt lauttamatka. Kolmen minuutin päästä olimmekin perillä kansallispuistossa. Lesser Adjutant toivotti meidät tervetulleeksi, kiva aloitus. Pihassa istui kuivassa puussa viisi Collared Falconet´a, olimme saapuneet lintupaikalle. Nopean lounaan jälkeen kävelimme lyhyehkön matkan Pitta mestalle. Siellä meitä oli jo odottamassa Blue-rumped Pitta ja Bar-bellied Pitta huuteli pienen matkan päässä. Tällä vaatimattomalla kuvauspaikassa oli myös muitakin lintuja vaikka olikin keski päivän kuumin hetki. Onneksi oli jonkin verran pilviä ja kuumuus ei ollut ihan valtava. Hiki virtasi joka tapauksessa, lämpö ä oli mukavat 32 astetta. Kuvailin naaras Blue-rumped Pittaa hieman kuin odottaen komeampaa koirasta. Tyyppi ei koskaan jaksanut tulla avoimelle, vaan se pysyi vankkumattomasti piilon ympärillä puskan alla piilossa. Matkaa siihen oli koko ajan alle neljä metriä, rasittava tyyppi. Paikalla kävi kuhina, oli Puff-throated ja Abbott´s Babblereita, Stripe-throated Bulbul, Tickell´s Flycatcher, White-rumped Shama ja jotain satunnaisia vilahtelijoita joita paikka ei kiinnostanut. Tarjolla paikassa oli toukkia ja vettä, kummasti se kerää kavereita. Parin tunnin hikoilun jälkeen lähdimme linturetkelle. Heti pienen kävelyn jälkeen Golden-crested Maina ilahdutti pinna himoani ja sain taas eliksen, ainakin niin muistelen. Kävelessä havaitsimme myös kolme lajia Horbilleja, Wreadhed, Oriental Pied ja Great, kaikki pakoilivat kameraa korkealla puustossa. Laced Woodpecker oli myös bambupöheikön parempi laji, näin myös ensi kertaa nuoren Black-hooded Oriolen, jännän näköinen kaveri. Myös Germain´s Peacock Pheasant´sta tuli allekirjoittaneelle elis, kuva ei tullut vielä. Aamulla yritetään uudelleen. Illalla ihmeteltiin vielä pihan pöllöjä, Brown Boobook ja Collared Scops Owl. Pihan paras ei suostunut näyttäytymään vielä, Mountain Scops Owl, aamulla sekin.

Blue-Rumped Pitta - Mika Bruun 

Emerald Dove - Mika Bruun

Tickell´s Flycatcher - Mika Bruun

Puff-throated Babbler - Mika Bruun

Abbott´s Babbler - Mika Bruun

Stripe-throated Bulbul - Mika Bruun

Thick-Billed and Orange-breasted Green Pigeon - Mika Bruun

Saigon, Vietnam

Saigon city - Mika Bruun

Tulimme eilen myöhään iltapäivällä Saigoniin, Ho Chi Minh nykyään. Vastassa tuttu kaakkois-Aasian kuuma ja kostea ilma. Äkkiä siihen taas tottui, on se mukavaa kuitenkin kun on lämmintä. Muutaman retkipinnankin ehdin saada tälle päivälle, aamulla tulee jokunen puistolaji lisää.

Aikaero oli jotenkin taisteltava, ja ihan auringon nousussa ei kyennyt ylös. Loistava aamiainen legendaarisessa Hotel Continental Saigon´ssa oli pakollinen. Tänään on kaupunki päivä, tosin aloitettiin se Reunification Palacen puistosta. Ihmeellisiä lajeja oli keskellä miljoona kaupunkia. Parhaimmat Collared Scops Owl, pari lintua päivehti bambu pöheikössä. Ihmeellisempi havainto oli sen sijaan White-crested Laughingthrust, kolme tyyppiä kierteli puistoa ympäri. Ehkä ne olivat jotain karanneita lintuja, onhan Vietnam yksi kaakkois-Aasian pahimmista maista jossa lintuja pyydystetään laittomasti. Yleisin puisto ääni oli inon "vingutus", muita mielenkiintoisia olivat mm Shikra - Arovarpushaukka ja Brown Shrike - Siperianlepinkäinen

Iltapäivällä War Museum, aika tylyä katsottavaa. Vaikea ymmärtää Vietnamin erittäin raakaa sotaa. Kuvat kertoivat paljon enemmän kuin mitä olen lukenut. Ei niitä viitsi edes tähän laittaa. Ainoa kuva joka lopussa on, kertoo siitä miten paikalla aiemmin ollut mangrove metsä on kadonnut olemattomiin. Napalmin ja "Agent Orange" dioksiinin levitys tuhosi 182000 neliö kilometriä. Siinä meni paljon eläimiä, lintuja sekä 4,8 miljoonaa ihmistä. Museossa tuli hävettävä olo länsimaalaisena.

Illalla Apple kaupassa hamstraamista, erilaisia vermeitä tuli hankittua "tarpeeseen". Lopuksi loistava safka vietnamilaisessa Huong Lai nimisessä ravintolassa, Tripadvisorin mukaan sijalla 17 Ho Chi Minhin ravintoloista. Hyvä ja edullinen, Tarsiger suosittelee. Huomenna alkaa oikea retki Cat Tien´sta

Reunification Palace Park - Mika Bruun

Mangrove metsää sodan jälkeen - museokuva

Hotel Continental Saigon - Mika Bruun

Azure Tit or Azurish Tit

Azure Tit - Hyvältä näyttää

Marraskuussa löytynyt Azure Tit - Valkopäätiainen on aiheuttanut harmaita hiuksia monelle bongarille. Lintu näytti kohtalaisen hyvältä jonkin aikaa. Kunnes kuvista katsottuna linnun rinnasta löytyi selvää keltaista sävyä. Jota tosin oli joissain valaistus oloissa hyvinkin vaikea havaita. Lintua tarkemmin katsottaessa myöhemmin havaittiin ettei uloimmat pyrstösulatkaan ole ihan niitä täydellisimpiä. Uloimman pyrstösulan valkoinen on nimittäin ainoastaan kolmas osan valkoinen. Pitäisi nykyisillä tiedoilla olla kaksi kolmas osaa. Päässä on myös selvää siniseen vivahtavaa, etenkin päälaella. Linnun tertiaalit ja kyynärsulkien kärkien valkoiset osat ovat oletettavasti mitoissaan, eli valkoista on riittävästi. Lintu näyttää sinitiaisia suuremmalta ja on pidempi pyrstöinen. Siipien ja pyrstön jatkuva nopea levittäminen taas on tyypillistä lajille. Ääntä on alla olevalla videon pätkällä. Muuta ääntä se ei ole päästänyt. Lintu on luultavasti toisen polven risteymä? Selviää aikanaan rengastuksen jälkeen. Sikäli oli loistavaa että lintu on ollut pitkään paikalla, sitä on saanut kuvata ja ihmetellä rauhassa. jokunen dokumentaatio kuvakin on otettuna, myös pieni pätkä videota. Mielenkiintoista tulee olemaan myös aiempien valkopäätiaisten kohtalo, mikäli tämä yksilö on hybridi. Voidaanko aiempia lintuja määrittää? Ainakin itselläni on monta kuvaa jossa linnun pyrstökin (uloimmat sulat) näyttävät enemmän valkealta, vaikkeivat sitä olleet. Myöskään keltainen rinnassa ei näy kaikissa valoissa. Päälakikaan ei aina näkynyt kirkkaassa valossa harmahtavalta vaan täysin valkoiselta. Tai jos kuvat jäivät hieman alivalottuneiksi, harmaus korostui. Samoin kävi rinnan suttuisuudelle. Jälkeenpäin katsottaessa Uuraisten, Kuusamon (jo hybridiksi todettu) tai muutaman muun valkopäätiaisen suttuinen naama aiheuttaa kysymyksiä. Onko tämä normaalia vaihtelua? Ovatko läntiset valkopäätiaiset tämän näköisiä? Itäisemmän alalajin yksilöt ovat kirjallisuuden mukaan ainakin hieman valkoisempia. RK päättää aikanaan linnun kohtalon, se on joko puhdas tai sitten hybridi. Itse kallistun valitettavasti takaisin risteytyneeseen hybridiin. Saako siitä pinna? En tiedä. Suosittu sanonta; "no photo - no bird" on hyvinkin totta. Ilman kuvia tämäkin lintu olisi hyväksytty hyvin tehdyn kaavakkeen myötä mennen tullen.

Rinnassa näkyy selvä keltainen sävy - Mika Bruun

Aavistus pään sinisyydestä - Mika Bruun

Rinnan yläosassa näkyy kellertävänä, pyrstössä ei näy valkoista - Mika Bruun

Illalla  rinnan keltaisuutta tai pään sinisyyttä oli vaikea huomata - Mika Bruun

Peitinhöyhenten reunat melko laajalti valkeat - Mika Bruun

Neljä ulointa pyrstösulkaa - Mika Bruun

Tässä näyttää jo paremmalta - Mika Bruun

Vaalealta näyttää - Mika Bruun

Vaikea on tätäkin kuvasta sulkea hybridi pois - Mika Bruun

Vatsan valkoinen vs päälaki, pyrstö näyttää tässä tummalta - Mika Bruun

Alku talvesta lintu oli erittäin paljon ruovikossa, söi ilmeisesti kirvojen munia

Selkäpuoli - Mika Bruun

Azure Tit - Mika Bruun

Kirvan munia kaivelemassa - Mika Bruun

Aamun ensimmäiset valot ja 25 asteen pakkanen - Mika Bruun

Lentokuvat olivat haastavia - Mika Bruun

Lintu söi lunta todella useasti - Mika Bruun

Azure Tit - Mika Bruun

Päälaen sävy vs kupeet ja lumi - Mika Bruun

Pähkinä ruokinnalla - Mika Bruun

Azure or Azurish Tit - Mika Bruun

Loppuun video jossa tunnelmia Fastholmasta ja muutamasta ruokinnan häiriköistä kuvattuna silloin kun itse päätähti oli muualla. Asetuksista kannattaa laittaa HD päälle, näyttää edes vähän paremmalta