Mika Bruun

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Siberian Accentor

Siberian Accentor - Taigarautiainen - Mika Bruun

Lopultakin pääsin kuvaamaan hetkeksi tämän vuoden lajia, Taigarautiaista. Kuvaukset jäivät kolmeen tuntiin, mutta jotain ehdin raapia. Tänä viikonloppuna moni lintu joko kuoli tai katosi pakkasen vaikutuksesta muuten vaan. Eli aika viime tipassa. Ehkä niitä vielä löytyy ruokinnoilta talven mittaan. Linnut söivät ainakin Vuosaaressa lähes yksinomaan Jauhosavikkaa. Sen pienen pienet siemenet olivat suurta herkkua. Niitä näkyy mm alla olevissa kuvissa. Topinojan kaatopaikalla oli vielä perjantaina käsittämätön viiden linnun parvi, mutta sinne ei pääse viikonloppuna katsomaan niitä. Ensimmäinen lintu ilmaantui jo 4. lokakuuta Savitaipaleelta ja viimeisin uusi lintu 9. marraskuulta Lappeenrannasta. Yhteensä käsittämättömät 70 lintua on löytynyt syksyn aikana tähän mennessä. Kaikkia lintuja ei ole kuitenkaan kuvattu ja osa ilmeisesti ei tule menemään RKsta läpi. Toisaalta kuvista on paljastunut useampia lintuja kuin mitä on ilmoitettu. Eli luku saattaa pysyä melko samana. Talven aikana toivottavasti saamme tietoa miten tai mistä syystä niitä ajautui näinkin paljon Eurooppaan. Myös se kiinnostaa mistä asti ne tulivat. Linnut näyttäisivät olevan nimi rotua, joten maksimissaan 2000km itään Uralilta? Näistä myöhemmin talven aikana. Toivotaan vielä että joku lintu löytyisi ruokinnalta ja olisi kuvattavissa kunnolla.

Siberian Accentor - Mika Bruun

lauantai 5. marraskuuta 2016

Upland Sandpiper

Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun

Vihdoin pääsin viikonloppuna kuvaamaan Nakkilan Upland Sandpiper - Preeriakahlaajaa, kiitos Sakke, Rolle ja Knoppe. Päätimme olla pelipaikalla hämärässä, jotta ei kävisi huonosti sillä muille laji oli Suomen elis. Menomatkan lumisade ja kuuden asteen pakkanen ei vahvistanut linnun löytymistä yhtään. Aurinko nousi ja lintu ei ollut siellä mihin se oli edellis iltana jäänyt. Porukka hajosi pitkin peltoteitä, lintua ei vain löytynyt mistään. Oli satavarma että se on kuollut, osittain jo etsinkin pellolta pelkkiä huurtuneita myttyjä. Onneksi puoli kymmenen aikoihin iloksemme etelän suunnalla lenteli Gyr Falcon - Tunturihaukka. Valitettavasti liian kaukana kuvattavaksi. Nuori lintu laskeutui jopa muutaman kerran puuhun ja lenteli pellon päällä matalalla viitisen minuuttia, jonka jälkeen se katosi kaakkoon. Rusti on aina kiva havainto etelässä. Lähes heti tämän jälkeen Janne Aalto soitti että Preeriakahlaaja lentää. Lintu oli tullut lännen suunnasta huudellen heidän yli korkealla ja mahdollisesti laskeutunut johonkin itä laidalle. Emme olleet nähneet tai kuulleet sitä. Paniikki oli onneksi lyhyt aikaista sillä löysin linnun melko nopeasti oraspellolta kyyhöttämästä. Vajaan tunnin katselimme sitä tietä. Kaveri kompuroikin pari kertaa, jalat ilmeisesti jäätyivät kosteaan vatsaan kiinni. Toiminta ei todellakaan näyttänyt hyvältä. Olin jokseenkin varma että se tekee kuolemaan, sen verran se tärisi ja huojui. Lopulta kyyristelin ojaa pitkin hieman parempaan valoon. Lintu lähti, mutta lensikin vain lähemmäs ojan yli toiselle puolen. En uskaltanut liikkua ja istuin ojan "pohjalla" jonkin aikaa ja lintu lähti jälleen. Nyt se lensi autojen yli, laskeutuen oras ja sänkipellon rajalle. Huomasin ettei se ollutkaan kovin arka ja se lämmitteli vain auringon paisteessa. Päätin kiertää myötävalon puolelle ja lähestyä varovasti lintua. Pääsinkin varsin helposti 600+tupla etäisyydelle. Jonkin aikaa kuvattuani tyyppi jähmettyi ja tuijotti minua, ajattelin että nyt se sitten lähtee. Mutta mitä vielä se lähti kävelemään kohti. Lopulta jouduin ottamaan tuplaajan pois, se oli vain utelias ja tuli katsomaan minua. Jonkin aikaa se hönnisteli edessäni ja lähti lopulta kävelemään takaisin omalle paikalleen. Lopulta jäi taas lämmittelemään samaan paikkaan. Totesin että kiitos, juuri tätä tulin hakemaan. Päätin lähteä pois koska näin myös että muita kuvaajia oli tulossa paikalle. Lintu jäi heidän armoilleen. Kun pääsin autoille katselemaan tilanteen kehittymistä, lintu otti lopulta ne kuuluisat ritolat. Ei jaksanut katsella niin montaa kuvaajaa kerralla. Sen jälkeen se tosin oli samalla pellolla, mutta kaukana. Puolen tunnin kuluttua lintu otti korkeutta ja laskeutui kauas etelään. Sieltä se oli lentänyt länsi osiin peltoaukeaa. Myöhemmin iltapäivällä se kuulema katosi kokonaan johonkin lännen suuntaan. Sunnuntaina sitä ei enää havaittu. Toivottavasti jaksaa lentää etelän suuntaa ja selviää. Täällä ei ei saanut juurikaan mitään syötävää koska kaikki oli jo jäässä. Upea reissu Nakkilaan.

Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Taiga Flycatcher

Taiga Flycatcher - Idänpikkusieppo - Mika Bruun

Eilen löytynyt Pikkusieppo aiheutti säpinää bongaripiireissä kun illalla viestiteltiin että Idänpikkusieppoa ei voi sulkea pois. Aamulla varhain porukkaa olikin pelipaikalla, Seurasaaressa heti hämärissä. Ville Supposen viesti, lintu paikalla edelleen, pakotti allekirjoittaneenkin nappaamaan tupla annoksen särkylääkkeitä että pääsin raahautumaan paikalle. Lintu näytti välittömästi oikealta, eli Taiga Flycatcher - Idänpikkusiepolta. Olen päässyt tutustumaan tähän veijariin lukuisilta Aasian matkoilta. Onneksi sain hyvän kuvauspaikan ja jäin istuskelemaan kuusen juurelle. Eikä mennyt kauaakaan kun lintu pärisi, sen äänihän muistuttaa enemmän "peukaloista" kuin pikkusieppoa. Soitin linnulle kevyesti Xeno-Cantosta sen kutsuääntä, ja kas, täysin identtinen. Lintu oli vieressäni ainoastaan kolmen metrin päässä saman kuusen juurella. En uskonut että se tulisi näin lähelle, no kuvaamisesta ei tietenkään tullut mitään, lintu oli liian lähellä. Sain myöhemmin kuitenkin kuvia, vaikka varsinaista kuvaamista ei oikein pystynytkään tekemään. Hetkessä paikka täyttyi orneista ja härdelli oli valmis. Lintu tietenkin muuttui levottomaksi, niin kuin lähes aina kun iso joukko tulee paikalle. Tätä tuskin voi välttää koskaan, eikä tarvitsekaan. Lintu oli melko loistavasti esillä ja kaikki saivat kaipaamansa pinnan. Tuntomerkeistä lyhyesti; ääni on varmasti helpoin ja varmin. Sekunnin pituinen kirkas pärinä. Pyrstön yläpeitinhöynenten pitää olla mustat, tavallisesti mustemmat kuin pyrstö. Lintu on tasaisemman harmaa josta puuttuvat alapuolen buffit sävyt lähes kokonaan. Nokka musta, hieman suurempi kuin pikkusiepolla, alanokan tyvessä voi olla vain heikosti vaaleampaa. Tertiaalien reunat ohuelti valkeat. Siipijuova, iphit, ainoastaan aavistuksen buffi, lähes valkea. Mielestäni kaikki nämä havaittiin hienosti, eikä lajia epäilty. Tällä lajilla rikottiin myös WPn pinnoissa 800 lajia ensimmäistä kertaa suomalaisen toimesta. Markku Santamaa sai vihdoin kaivatun lajin jolla luku meni poikki. Corvolla sitä yritettiin urakalla, mutta Sendari oli sitä mieltä että sen on tapahduttava Suomessa. Suomelle löytyi siis jälleen uusi laji. Käsittämättömästi myös eilen Nakkilassa oli mega harvinaisuus lännestä, Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja, maalle uusi sekin. Hämmästyttävästi kaksi uutta lajia peräkkäisinä päivinä. Tähän taisi syksy sitten loppuakin, koska lunta satoi riittävästi.

Taiga Flycatcher - Idänpikkusieppo - Mika Bruun

maanantai 31. lokakuuta 2016

Turkestan Shrike

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun

Corvolla elettiin mielenkiintoisia viikkoja, lähes päivittäin mietimme kauanko maalle uusi laji kestää paikoillaan tai yleensä hengissä. Se löytyi jo 12. lokakuuta ja pian sen jälkeen se katosi muutamaksi päiväksi, se ei suinkaan helpottanut oloa. Mutta yllättävästi taas kävi niin että saimme kuitattua pinnan. Eihän se tietenkään ole mukavaa luettavaa kun reissun aikana löytyy maalle uusi laji, tai eihän sitä vielä ole virallisesti hyväksytty. Eivät nämä nuoret linnut mitenkään helppoja ole, vaikka tämä näyttääkin melko selvältä yksilöltä. Tosin lintu otettiin kiinni mitattiin sekä otettiin mtDNA, joten eiköhän se varmistu aikanaan. Lintu muuten ilmeisesti kuoli 29.10. Joku oli nähnyt Varpushaukan iskevän siihen, ilmeisesti ei kuitenkaan saanut sitä. Kaikesta huolimatta tämä jäi viimeiseksi havainnoksi linnusta.
Toinen ehdoton kohde mitä odotin oli Siberian Accentor - Taigarautiais kuvailut. Tosin ne ovat jääneet lähinnä säälittäviksi kuvaus yritykseksi, Yhtään järkevää kuvaa en ole onnistunut saamaan vielä. Eiköhän joku yksilö jää ruokinnalle ja sitä saa kuvata hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun

tiistai 25. lokakuuta 2016

Terceira

White-Romped Sandpiper - Valkoperäsirri -Mika Bruun

Retken vika aamu lähti käyntiin Paul do Praian lammikoilta. Bongasimme aluksi Markulle ja itselleni Azorien pinnan, Sarvivarin. Jatkoimme tästä altaille jossa tällä kertaa vaatimattomasti lintuja. Kuitenkin mm American Wigeon - Amerikanhaapana ja Long-tailed Duck - Alli, joka on täällä ihan kiva havainto. Lammikot tsekattiin melko nopeasti, takaisin hotelliin jossa pikainen pakkaus ja matkaan. Siirryimme Capo de Praialle. Vielä kerran tiirailua, Cabot´s Tern - Amerikariuttatiira kandi edelleen paikalla, tosin muutama sen kaverikin oli tullut kivasti sekoittamaan pakkaa. Tosin vaikka kuvat ovat nimetty Cabotiksi, ne voivat kuitenkin olla tavallisia Riuttatiiroja. Käsisulat näyttävät näiltä. Pitäisi perehtyä lisää. Yksi lintu on rengastettu, jossain. Yritin kuvata rengastakin jotta saataisiin tietää linnun alkuperä. Valitettavasti en ehdi kuvaa vielä laittaa tähän, mutta palaan siihen myöhemmin. Ihan varmuutta ei ole myöskään näiden kahden uuden linnun lajistaan, eiköhän sekin selviä. Ongelma selvisi 28.10 kun Scotit saivat luettua renkaan läheltä putkella, se oli PLO192. Puolasta niin kuin jo aluksi epäiltiin, sillä jonu vuosi sitten samalla paikalla oli havaittu puolalaisia Riuttatiiroja talvehtimassa. Edelleen odotellaan jonkinmoista julkaisua lajiparista. Tämä on kuitenkin työn alla, joten uskoisin että vielä tämän vuoden puolella asiasta lisää. Lopuksi tsekkasimme vielä kahlaaja altaan, perussetillä mentiin. Semipalmated Plover - Kanadantylli, Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri, White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri ja Blue-winged Duck -Sinisiipitavi parhaimpana. Kolmen tunnin aamuretki oli nopeasti ohi ja Rami Mirachi, jonka autolla olimme liikkeellä heitti meidän lopuksi kentälle. Alkoi tylsä 17 tunnin paluumatka. Ensi vuonna jälleen uudestaan, uusilla kujeilla ja toivottavasti paremmilla tuulilla.

Cabot´s Tern or Sandwich Tern - Mika Bruun

Sandwich Tern with Polish ring - Mika Bruun

Cabot´s Tern (presumed) - Mika Bruun

Long-tailed Duck - Alli - Mika Bruun

American Wigeon - Amerikanhaapana - Mika Bruun

maanantai 24. lokakuuta 2016

Viimeinen Corvo aamu tällä kertaa

Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä - Mika Bruun

Aamun reilun kolmen tunnin retki keskittyi luonnollisesti alemmille pelloille. Loppuun asti yritettiin jotain kivaa kaivaa esiin mutta jouduimme tyytymään tavallisiin lintuihin. Onneksi aamuun mahtui kuitenkin hauska tapahtuma. SPEAn tyypit vapauttivat noin 15 Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjää. Niitä joudutaan keräämään öisin kylän kaduilta. Linnut ovat nuoria, juuri pesästä lähteneitä. Niillä ei lento mene aina niin kuin pitäisi ja pakkolaskuja joudutaan tekemään vähän mihin sattuu. Ja maalta nämä veijarit eivät oikein pääse vielä lentoon. Yllättävän hyvin ne kuitenkin lähtevät liitelemään kun ne tuodaan veteen. Tosin tänäänkin nähtiin muutama hiekalle tapahtunut pakkolasku. Puolelta päivin oli pakko lähteä saaresta. Jälleen haikein mielin, koska se The Päivä voi olla jo seuraavana päivänä. Mutta joskus on lähdettävä, se päivä oli edessä. Poistuimme Hortan kautta kohti Terceiraa, jossa neljältä iltapäivällä. Välittömästi katsomaan taas Cabot´s Tern - Amerikanriuttatiiraa satamaan. Lopulta tyyppikin saapui paikalle, ehdin kuitenkin käydä välillä katsomassa kahlaajia Cabo da Praialla. Niitä oli paikkaan nähden vaatimattomasti, parhaimpana mm Semipalmated Plover - Kanadantyllejä. Herra Cabot tuli lyhyesti kuvattavaksi vasta kuuden pintaan, jolloin valot olivat jo heikohkot. Laji ei ole vieläkään varmistunut sata varmaksi. Vaikeita ne ovat, mutta toiveikkaana odotellaan päätöksiä. Ilta hämärissä nopea bongaus Paul de Praialle. Paikalla Long-tailed Duck - Alli, siitä napsahti kiva Azorien pinna. Aamulla aloitetaan sieltä paremmissa valoissa, ehkä paikalta löytyy jotain muutakin.

Cabot´s Tern - Amerikanriuttatiira - Mika Bruun

Cabot´s Tern - Amerikanriuttatiria - Mika Bruun

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Swainson´s Thrush

Swainson´s Thrush - Korpirastas - Mika Bruun

Aamu näytti synkältä, hirveä pohjois luoteinen tuuli ja pieniä sadekuuroja. Olimme kuitenkin päättäneet että Lighthouse Valleysta pitää aloittaa, joten sinne mentiin, tosin aika turhaan. Mitään ei löytynyt ja ääniäkään ei kuulunut tuulen takia. Marssittiin takaisin kahden tunnin tsekkauksen jälkeen. Onneksi heti seuraavasta Valleysta oli juuri löytynyt Swainson´s Thrush - Korpirastas kun olimme laakson yläpäässä. Nopeasti paikalle Unkarilaisten opastuksella, olivat löytäneet linnut vain puoli tuntia aikaisemmin. Kaverin uudelleen tulo tosin kesti lähes kaksi tuntia, silloinkin se vain dyykkasi ribeiran pohjaa alas päin. Kuvia ei juuri saatu. Päätin lähteä pois, mutta alas päin mennessäni päätinkin että jos lintu kuitenkin olisi edelleen menossa alas ribeiran pohjaa pitkin voisin mennä odottamaan sitä. Hirveällä ryminällä pääsin liukasta ja lähes pystysuoraa rinnettä alas, pystyssä ei siis mitään persmäkeä vaikka se oli pari kertaa tosi lähellä. Lintua ei näkynyt missään. Jostain syystä katsoin kuitenkin taakseni ja huomasin että siinähän se hölmöili, aivan takanani. Siitä alkoi yhteinen taipaleemme alas. Tulin tyypin perässä koko laakson läpi. Edelle en päässyt koska rinteet ovat aivan liian jyrkkiä edes yrittämään mitään ohituksia. Ribeiran pohjalla oli käsittämättömän pimeää. Jouduin veivaamaan ISOt 10.000 kohdalle ja siitä huolimatta ajat jäivät 125:n pintaan. Eikä tyyppi suostunut näyttämään kuin selkäänsä, ihme hiihtäjä. Mutta onneksi se muutaman kerran erehtyi menemään sellaisiin kohtiin, että puiden välistä pääsi valoa lintuun. Retken viimeinen täysi retkipäivä päättyi kuudelta Guesthouseen. Illallinen venyi normaalia pidemmäksi, koska oli viimeinen ilta yhdessä monen ornin kanssa täällä tänä vuonna. Tuuli on valitettavasti edelleen todella rajoilla, toivottavasti helpottaa aamuksi että päästään suunnitellusti pois saaresta.
Grey-cheeked Thrush - Tundrarastas muuttui matkalla Terceiraan Swainson´s Thrush - Korpirastaaksi. Tosin tuntuu edelleen olevat jotain häikkää rastaassa, mutta eiköhän se noilla kuvilla määrity varmaksi

Päivän parhaat:
Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo 1
Swainson´s Thrush - Korpirastas 1

Swainson´s Thrush - Korpirastas - Mika Bruun