Lighthouse Valley

Blackpoll Warbler - Viirukerttuli - Mika Bruun

Toiveekkaana aamulla kohti Lighthouse Valley. Tosin tuuli ennustusta aamulla katsoessa, toiveet katosivat välittömästi. Tiistai/keskiviikon välisenä yönä on seuraava mahdollisuus saada uusia kavereita tänne. Tai siis muuttosää alkaa silloin tiistai iltana jenkeissä. Tarkoittaa että lintupäivä on torstai. Allekirjoittaneen viimeinen kokonainen päivä täällä. No siihen on vielä pari päivää aikaa, eikä kannata murehtia niitä. Jotain voi ilmaantua kuitenkin, työ yleensä palkitaan. Se tämän päiväinen aamu, alkoi hienosti. Blackpoll Warbler - Viirukerttuli tuli hienosti esille, varmaan joku samoista kuin aiemmin. Tosin ei se yksilö minkä viimeksi näin, tämä on paljon vaaleampi kaveri. Vihdoin kun lintu tuli kesymmäksi ja ulos katajikosta, alkoi ylhäältä kuulua kohinaa. Kamala saderintama lähestyi hurjaa vauhtia. Herra Blackpoll jähmettyi, kuvasin siihen saakka kunnes huomasin olevani kuin suihkussa. Pakko juoksu 20 metrin päähän suojaan ison katajan alle jossa tavarani olivat. Siinä ajassa kastuin aika totaalisesti, mutta onneksi on lämpöä vielä se 20 astetta niin ei kamalasti haitannut. Sade loppui puolen tunnin päästä ja päätin kompata alueen ennen kuin uusi kuuro saapuu. Puoleen väliin pääsin ja sama tilanne päällä uudestaan. Tätä jatkui koko aamupäivän, puoli tuntia satamatta jonka jälkeen hirveä sadekuuro. Iltapäivällä hipsin takaisin päin koluamalla keskiosan laaksoista. Tyhjää valitettavasti. Välisuihku, kuivien vaatteiden vaihto ja takaisin maastoon. Ala peltojen kautta tuulimyllyn ravintolaan illalliselle. Ainoa mainittava oli vanha tuttu kuovisirri, täällä se on ihan ok, muualla ei oikein mitään. Täti pakersi minulle jonkun tuplamättöpihvin, ei millään meinannut jaksaa syödä, mutta pakolla söin kaiken kun kerran tarjottiin. Liha puoli on käyty läpi, huomenna siirrytään kala puolelle listassa. Edes joku muuttuu täällä. Alla pari mummon huudatuskuvaa tuulimyllyistä ja saaren läntisimmästä kukasta.

Blackpoll Warbler - Viirukerttuli - Mika Bruun

Flower - Mika Bruun

Windmills - Mika Bruun

Huolestuttavaa

Common Gull - Kalalokki - Mika Bruun

Aamulla oli pakko jäädä alas, hieman jäi epävarma olo siitä onko uusia lintuja kuitenkin tullut. Ajattelin ettei tule, koska eilen iltapäivällä tullut yhtään nopeaa lentäjää. Tosin ovat olleet vähissä syystä tai toisesta tänä vuonna. Polvetkin olivat samaa mieltä 20 retkipäivän jälkeen. Tosin hyvin täälläkin sain 10 km täyteen vaikka otinkin hyvin rauhallisesti ja yritin nähdä kaiken hosumatta. Turhaan, päivän paras laji makasi kentän reunalla aamulla, kuva yllä. Toissa päivän iltana lokkiparven mukana oli joku pienempi, mutta katosi. Nythän se selvisi kuka se oli. Niin se oli Kihan tavallinen Kalalokki. Sitä vaan otettiin kuvat lokista ja oletettiin taas että kaikki täällä ovat jenkkejä. Kuoleet lokit eivät ole yhtään sen mukavampia kuin elävätkään - I hate Gulls :) Muuallakaan saaressa ei nähty mitään. Skotit komppasivat alaosia laaksoista, tyhjää. Italialaiset bongasivat Upland Sandpiperin Reservoirilta onnistuneesti, nyt sille on löytynyt varma paikka. Saksalaisryhmä sai hoidettua Blackpollin Lighthouse Valleysta vihdoin. Siinä ne oleellisimmat lajit olivatkin. Kuuma ja kostea, muutaman lyhyen ja runsaan sadekuuron sävyttämä päivä onnistuneesti takana. Illalla suoritin pelastus tehtävän kun nuori Cagarro (keltanokkaliitäjä) oli jumittanut itsensä kontin kylkeen. Kannoin sen sataman viimeiselle portaalle. Kokemuksesta tiedän jos ne laittaa mereen ne pyrkii takaisin, ja jos ne pelastaa hukkumasta ne menevät takaisin veteen. Koskaan ei mene niin kuin pitäisi.
Huomenna olisi pakko tulla jotain, alkaa puuduttamaan.

Western Slopes - Mika Bruun

Common Gull - Kalalokki - Mika Bruun

Upper Middle Fields - Mika Bruun

Ruff - Suokukko - Mika Bruun

Vanhoja jenkkejä

Grey Wagtail - Virtavästäräkki - Mika Bruun

Aloitin aamun Lighthouse Valley´sta. Alkoi mukavasti kun Blackpoll Warbler - Viirukerttuli lennähti jo meno matkalla ohitseni, kiitäen korkealle ylös. Lähdin perään kuvan toivossa, mutta lintu oli liian liikkuva ja lopulta se katosi aina vain ylemmäs. Mihin lie matkalla. Kuvan sain mutta se on vain piste, ja katsookin vielä pois päin. Päätin kompata yläosan laaksosta, köyhin tuloksin. Päädyin lopulta tämän vuoden pääpaikalle alaosa katajikkoon. Pyörin katajikkoa ympäri, istuskelin sisällä, ulkopuolella, lähellä ja kaukana. Vasta puolentoista tunnin päästä löytyi toinen Blackpoll Warbler. Heti perään kun jäin odottamaan sitä suojaisaan paikkaan, ilmeistyi eteeni Swainson´s Thrush - Korpirastas. Kummastakaan en ehtinyt ottaa edes kohtalaista kuvaa, jonka olisi voinut tähän laittaa. Ainoa kuva olikin yllä oleva tänään. Valaankin näin, mutta siitä en saanut lajia. Pitäisi olla pitkään ylhäällä, jotta näillä valas määritys taidoilla saisi lajin. Eikä minulla ole eliksissäkään kuin kuusi valaslajia. Taitavat vielä kaikki olla oppaiden määrittämiä. Neljän tunnin komppaamisen jälkeen aloin olla jo aika puhki ja päätin lähteä takaisin alas. Urheasti tulin alas asti, vaikka shortcut reitti Miradourolta ottaakin melkolailla tällä hetkellä polviin. Pitäisi saada välipäivä alamäki kävelyyn, mutta se taitaa olla toive ajattelua. Huomiseksi on mahdollisesti tulossa uusia jenkkejä, toivottavasti ennustus käy toteen. Alkaa olla Corvo typerä mesta kun uusia lintuja ei tule. Alhaalla havaittiin tänään myös yksi Blackpoll Warbler ja Upland Sandpiper on edelleen Reservoirissa. Lisäksi saksalaiset kävivät bongaamassa onnistuneesti American Robin - Punarintarastaan. Sen lisäksi sinne oli tullut neljä America Wigeon - Amerikanhaapanaa. Nopeimmat saapuvat ensimmäisenä saareen, Corvolainen sananparsi.

Lighthouse Valley, erittäin rankkoja sadekuuroja, onneksi ei osunut kohdalle.

Rottakoira ja myrkyttäjä vauhdissa, saa Cory´s Shearwater pesiä rauhassa

  

Tyhjennys päivä

Azorean Gull - Lokki, joidenkin mielestä kaunein lintu - muttei minun

Jäimme Pete & Bob, Skotti tehokaksikon kanssa kolmistaan saareen. Loput lähtivät puolen päivän aikoihin muihin saariin ja kotimatkalle. Paitsi italialaiset, ne yrittivät bongata saaressa olevia lintuja, onnistuivatkin saamaan listalleen eilisen Punarintarastaan. Komppasimme tasaisen varmasti välin Cantinho - Power Station alaosien välit mukaan lukien melko hyvin. Ainoa jenkki joka määritettiin oli Ovenbird - Tulipääkerttuli, sekin vanha sama jota jo aiemmin yrittelin kuvata. Nyt ei ollut aikaa siihenkään. Niin ikään tiellä oli Catharus, Grey-cheeked - tyyppinen lintu, joka jäi määrittämättä. Sekä samoin Pontessa ollut mahdollinen Tulipääkerttuli. Joten hyvin vaatimaton päivä takana. Ilta kierroksella perus kahlaajia, Semipalmated Sand - Kanadansirri, ja pari White-rumped Sands - Valkoperäsirriä. Illalla huomasin että saksalainen ryhmä oli tullut saareen, kokemuksen mukaan kaikki opastettavia. Illalla safka poikkeuksellisesti poikien toiveesta Bombeiroksella, joku hampurilaistyyppinen kasa jotain kuorrutettuna oranssilla aineella. Aineen seassa ui ranskalaisia, osa hukkuneena. Ranskalaisilla en tarkoita nyt orneja, tämä täsmennyksenä. Alas se meni koska kulutus on melkoinen ja samalla myös nälkä. Plussana paikassa on kova tupakan savu, koska sisällä saa polttaa. No vaatteet meni yöksi ulos tuulettumaan. Muistui mieleen miltä vaatteet haisivat ennen kun tuli baarista himaan, siis 90-luvulla. Taisi tulla käytyä kaksi kertaa syömässä tuossa paikassa, eka ja vika. Jäljelle jää siis vain Tuulimyllyn ravintola, koska muita paikkoja ei ole. Toivottavasti se on auki joka päivä, koska muuten menee nuudeli linjalla. Muistaakseni niitä oli kaupassa. Päivän ja parin edellisenkin keskustelun aiheena on 20.10 havaitsemamme Blackpool Warbler. Tai siis me vain kävimme tarkistamassa ja kuvaamassa varmuuden vuoksi linnun, ettei se ole Bay-breasted Warbler. No nyt saattaa käydä niin, että se on se kuitenkin. Mantereella muut riehuvat kuvien kanssa, asia selvinnee piakkoin. Blogistani Petro Pynnönenkin oli tarkkana ja huomautti asiasta kommentillaan. Lisäkuvilla asia jäi kuitenkin vielä sikseen. Nyt on tehty kaikki kuvat ja lintu saattaa vaihtaa lajia, tai sitten ei. Linnun alunperin kuvannut ja löytänyt Marcin Solowiej kaivaa toivottavastivielä myös omat otoksensa, toivottavasti ne ovat parempia kuin omani. Itse en montaa minuuttia kameran läpi nähnyt, kuviakaan en saanut kuin tusinan verran. Lopulta lintu karkasi kauas ala rinteeseen. Palataan vielä tähän tapaukseen. Huomenna iltapäivällä olisi pieni tuulen vire oikeasta suunnasta, tai siis linnut olisivat täällä perillä silloin. Nopeimmat lentäjät, sunnuntai aamuna olisi siten the päivä. Huomenna pääskyjen juhlaa.

Päivän komppaus alue - Mika Bruun

            

American Robin

Purple Sandpiper - Merisirri - Mika Bruun

Pitkästä aikaan keksimme lähteä Caldeiraan, Hannukaan ei ollut käynyt koko retkensä aikana ja tänään siihen oli viimeinen mahdollisuus. Tuuli ylhäällä oli aamulla melko huimaa, 16 m/s. Alhaalla vain ajoittaisia puuskia ja länsi päässä jopa tyyntä. Päivä alkoi sikäli mukavasti että ensimmäisellä taxilla lähteneen Pete & Bob huusivat radiosta heti kun näkivät auton ylhäällä. American Robin - Punarintarastas oli heti alhaalla ns polulla. Kävin laittamassa tiedon parin sadan metrin päässä, paikasta jossa on yhteydet, ja painuimme alas kraateriin. Lintu näkyi heti ja jäimme odottamaan Jounia, jolta laji puuttui pinnoista. Kuvaukset olivat haasteita sillä lintuhan on iso rastas, eikä se päästänyt kovinkaan lähelle. Muutaman dokumentin sain tallennettua. Muuten alhaalla oli melko tavallista, paitsi alkusyksyyn verrattuna vesiäisiä oli runsaammin. Kuten kolme Ring-necked Duck - Amerikansotkaa, Blue-winged Duck - Sinisiipitavia sekä parvi Green-winged - Amerikantaveja ja Common Teal - Taveja. Jotenkin Pete & Bob olivat määrittäneet linut, mutta en tiedä miten, pitää kysäistä huomenna. Tämä selvisin kun näin kuvat, linnut olivat laskeutuneet heidän eteensä ja kuvista pystyi sanomaan siiven päältä kohtalaisen selvästi lajit. Neljän tunnin jälkeen hiippailin ylös ja suunnistin kohti Reservoiria, siitä tarkoitus oli oikaista Tennessee Valleyn kautta kylään. Pienillä poikkeamilla suunnitelma pitikin paikkansa. Matkan ainoa mainittava laji oli Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja joka lähti edestäni lentoon kun nousin pienestä Ribeirasta ylös juuri sen kohdalla, tietämättä linnusta mitään. Se on ollut maisemissa jo viikon verran. Sitä on havaittu melkein päivittäin ja kaikki havainnot ovat olleet suunnillee vastaavia, bongattavana se ei ole toistaiseksi ollut. Aamulla oli löytynyt Purple Sandpiper - Merisirri satamaan. Kun saimme kylän näkyviin ja huomasimme Jounin alhaalla, kysyin onko lintu paikalla? Ei ollut, mutta muutaman minuutin päästä se löytyi ja lähdimme bongaamaan Corvon pinnaa. Lintu olikin tyypillisesti paikalla luottavaisena ja rauhallisena. Kerrankin sai kuvailla rauhassa, eikä tarvinnut pelätä että kohde karkaa paikalta liian nopeasti. Raskas päivä takana, 18 km kävelyä, 27409 askelta ja lähes 800 nousu metriä tuntui jaloissa illalla, etenkin alamäissä polvet "huusivat hoosiannaa". Huomenna pitäisi ottaa luultavasti kevyemmin että päästään samoilla jaloilla maaliin asti. Sillä vielä on viikko jäljellä. Huomenna uusi päivä.

White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Mika Bruun

Amerikan Robin - Punarintarastas - Mika Bruun

Teals - Tavi lintuja, 3 lajia - Mika Bruun

Teals - Tavi lintuja, kolme lajia - Mika Bruun

Local Birder, since 1950 - Mika Bruun

Ei uusia jenkkejä

Bay-breasted Warbler - Rusorintakerttuli - Mika Bruun

Lajien kohdalta päivät alkavat toistamaan itseään ja päivät menevät sekaisin. Kaiken kukkuraksi kuvaajakin on täysin sekava. Väsynyt aamu alkoi Lighthouse Valley´sta. Komppasin ensin ylä osan kokonaan ja päädyin alas katsomaan vanhoja tuttuja. Siellä odotti vielä Bay-breasted ja Swainson´s, ensimmäinen ajoittain kuvattavissa. Tulos oli aina heikko, uusia lintuja ei todellakaan enää ollut tullut. Palasimme jyrkänteen reunaa Hooded Warblerin kautta Cantinhon puoleen väliin. Komppasin liukkaassa juuri sadekuuron kastelemaa rinnettä aivan alas, tyhjää täälläkin. Radiosta kuului sama laulu, "Ovenbird still in same place on Cancelas lower road". Päätin mennä sitä kautta, jos sattuisi olla kuvattavissa. Olihan se mutta päädyin väärälle puolelle tietä, kun lintu yllättäen tupsahti tielle. Aina ei voi onnistua, mutta onnistuisi edes kerran. Paluu matka oli vaikea, meinasin nukahtaa jokaisella kuuntelu tauolla. Onneksi tuli lähestyvä iso sadekuuro ja samalla taxi haki italialaisia pois tien päästä. Otin kyydin ja lopetin hetkellisesti hotellille. Pienet nokkarit auttoivat kummasti. Ehdin vielä iltaretkelle kunnes se tapahtui. Retken ensimmäiset Pulmuset. Olen aina sanonut että kun Pulmunen näkyy, syksy on ohitse. Toivottavasti ei tapahdu täälläkin niin kuin Suomessa. Kun vielä muistetaan se että joku kutsui lällärissä Tuulihaukan, niin ymmärtää ettei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Viikonlopuksi virtaus Marokosta, tulisiko jopa Maghreb Lark Corvon pinnoihin? Vai mitä sieltä voisi tulla. No jotain voi tulla jenkkienkin puolelta kun matala paine pyöriin luoteis puolella, ainakin sateinen viikonloppu tulossa. Onneksi alku viikosta pitäisi olla vielä eräänlainen länsi-luoteinen virtaus. Olisi edes jotain toiveita löytää joku hyvä laji.  Niitä odotellessa huomiseen.

Ovenbird - Tulipääkerttuli - Mika Bruun

Rideirat edestä alkaen, Cantinho, Cancelas Fojo, Poco do Agua ja Pico

Iltapäivän ja illan sadekuuroja

Ovenbirds and Hooded Warblers

Ovenbird - Tulipääkerttuli - Mika Bruun

Aamu näytti loistavalta, lähes tyyntä, lämmintä ja puolipilvistä. Jäin taxista pois "toimistolla" ja kävelin alatien loppuun. Päätin yrittää Cancelaksen Hooded Warbleria ensin. Lintu löytyikin helposti, mutta teki katoamisen lähes välittömästi. Palasi vasta puolen tunnin kuluttua ja hävisi taas yhtä nopeasti. Toista tuntia en jaksanut leikkiä sen kanssa, pitäkööt laaksonsa. Komppasin Cancelaksen vielä lähes ylös, vaihdoin Cantinhoon ja tsekkasin ylä osan, tyhjää. Samassa tulikin kutsu määrittämättömästä jenkki Warblerista, joku Cape Mayn näköinen oli tullut Cancelaksen yläosasta ja jatkanut alas päin. Tunnin verran haettiin, mutta oli varmasti jatkanut matkaansa. Päätin taas vaihtaa Cantinhon puolelle, nyt taka osiin. Päivän toinen, se eilinen upea koiras Hooded, pitäisi saada hoidettua niin olisi kaksi tälle päivälle. Se olikin helppo nähdä, mutta kuvaus olikin tänään ihan toista. Puolessa toista tunnissa sain huikeat viisi otosta aikaiseksi, tarkoitti yhtä lyhyttä sarjaa. Onneksi pari niistä oli kelpoisia, ei huippuja tälläkään kertaa. Päätin vielä kompata vaihteeksi Cantinhoa, nyt ala puolta ja poistua ala tietä hotellille. Suunnitelmat muuttuivat nopeasti kun Gerby löysi Ovenbird - Tulipääkerttulin edellisten laaksojen välistä tieltä. Pitkähkön sateisen odotuksen jälkeen kaivattu lintu tipahti muurin takaan eteemme ja oli hetken jopa hieman kuvattavissakin. Valitettavasti oli sateista ja hyvin pimeää. Lopulta sade yltyi niin että oli parasta jättää pari viimeistä tuntia väliin. Juuri ja juuri ehdin kuudeksi kauppaan, ja sää oli muuttunut taas loistavaksi. Kentän ympäristöstä huudeltiin "peruslajistoa", aina peräsirristä yöhaikaraan. Tänään saaresta löytyi jälleen viisi uutta jenkkiä, joten jotain lännestä tulee koko ajan. Huomenna saattaa olla retken viimeinen länsivirtaus päivä, joten aamu on aloitettava taas Lighthouse Valleysta, mikäli ei sada.

Corvo Birders - Mika Bruun 

Hooded Warbler - Huppukerttuli - Mika Bruun

Päivän maisema, Upper Cancelas - Mika Bruun