Tick - tick - tick

Northern Parula - Tiaiskerttuli - Mika Bruun

Päivä alkoi hyvin samaan tapaan kuin eilen. Taxilla Cantinho´n vanhoille Warbler mestoille, jos vaikka tänään tulisi mestariotos, no ei tullut. Sää oli myös hyvin samantapainen, ylhäällä pilvet tekivät raskaan sumun ja alhaalla paistoi aurinko täydeltä terältä. Cantinho oli tässä rajalla, välillä hyvin valoa ja välillä tuntui että on yö. Pelipaikoilla oli enää vain Black-and-white Warbler – Kiipijäkerttuli, sekin oli melko hankalalla fiiliksellä. Puolelta päivin päätimme, emme nyt päiviämme, mutta lähes. Siirryimme kantavuus alueille ja lajeja pukkasi siihen malliin ettei ollut varmuutta siirrytäänkö alas vai ylöspäin. Päätimme lähteä alas, ja se kannatti. Matkalla tuli heti häly Common Yellowthroat – Naamiokerttuli jonka löysi Larssonin Kalle, good for him totesimme ja tilasimme taxin. Alhaalla oli nimittäin Northern Parula – Tiaiskerttuli paikalla, kun Yellowthroat ei ollut näkynyt puoleentoista tuntiin. No alhaalla selvisi ettei ollut Parulaakaan näkynyt. Mutta onneksi olin ladannut uuden Warbler kirjan chip call äänet iPhoneen. Sitä vähän vinkkuttaen Parula pelmahti eteemme ja homma oli sillä selvä. Samassa tuli hälytys Tree Swallow – Kelopääsky kylän päältä. Äkkiä taas taxi alle ja kohti kylää ja Miradouroria, matkalla huomasin pääskyn lentävän Lower fieldin yllä ja stoppasimme nopeasti, pääskykin katosi. Ja onneton menin löytämään toisen Miradourin päältä, se osoittautui Cliff Swallow – Amerikanpääsky. Pinna aika monelle, mutta illalla selvisi että Tree Swallow -  Kelopääsky lenteli juuri matalalla kohdassa jossa näin pääskyn – ärghhh. Taxi matka jatkui luonnollisesti ylös, pika kuvat linnusta. Kohti seuraavaa lajia, nyt oli Common Yellowthroat  - Naamiokerttuli aika. Sama kuvio, lintua ei näkyvissä ja chip call pelasti tilanteen. Lintu hilppasi saman tien esille nopeasti kadoten saman tien, ja kaikille pinna. Elämä on. Paluu matkalla pääsimme kuvaamaan urakalla paikallista nyt paikallista Cliff Swallow – Amerikanpääsky Power Station´lla. Illalla juhlistettiin kolmen pinnan päivää. Upea päivä taas kerran. Mutta huomenna odotellaan sitä THE päivää.

Cliff Swallow - Amerikanpääsky - Mika Bruun

Cliff Swallow - Amerikanpääsky - Mika Bruun

Common Yellowthroat odottelua - Mika Bruun

Välipäivä

Common Tern - Kalatiira - Mika Bruun

Aamu alkoi poikkeuksellisesti jo pimeässä kovalla nighthawk komppauksella, olin yllättynyt ettei niitä löytynyt. Jäimme Petrin kanssa koko päiväksi alas. Komppasimme Lower field´n ja lähirinteet melko tarkasti. Mitään mainittavaa ei löytynyt. Ainoastaan eilinen Northern Parula – Tiaiskerttuli oli mestoilla, mutta ei juurikaan kuvattavissa. Kuvasin myös jonkin aikaa Common Tern - Kalatiiroja. Muutama tilanne oli melko mukavassa valossa. Päivä oli tuskaisen kuuma ja aamupäivä vielä heikko tuulinen, se vain lisäsi kuumuuden tunnetta. Iltapäivän aluksi pakolliset pankkiasiat ja kauppa. Tämän jälkeen tulikin häly jostain määrittämättömästä Warblerista. Taxilla perille ja homma oli saatu juuri haltuun, valitettavasti lintu oli jälleen Northern Parula – Tiaiskerttuli. Saimme samoihin aikoihin jälleen uusia miehittäjiä, nyt 16. Ainoastaan kolme poistui, joten huomenna aamulla on pienoinen logistiikka ongelma. Mutta toisaalta komppaajia riittää joka notkoon, joten lajeja pitäisi löytyä. Tänään itselleni uusi perhoslaji Corvolta, Painted Lady, jenkki. Päivälle löytyi tänäänkin muiden toimesta uusia jenkkejä. Mm Red-eyed Vireo - Punasilmävireo ja edellä mainittu Parula.

Northern Parula - Tiaiskerttuli - Mika Bruun

West coast - Mika Bruun

Aamun ensimmäinen taxi - Mika bruun

Common Tern - Kalatiira - Mika Bruun

Indigo

Indigo Bunting - Indigokardinaali - Mika Bruun

Aamulla singahdettiin toisella kyydillä Fojo´n alametsään. Vanha tuttu Rose-breasted Grosbill – Punarintakardinaali oli mestoilla, kuvaaminen tuntuu olevan sille liikaa eikä se kestä minkäänlaista lähestymistä. Joten se jätettiin omiin oloihinsa, olkoon erakko jos niin tahtoo. Siirryimme eilisille kohteille, Black-throated Blue Warbler – Sinikerttuli ja Black-and-white Warbler – Kiipijäkerttuli maastoon. Molemmat olivat paikalla, mutta liikkuivat korkealla lehvistössä ja kuvaaminen oli hankalaa. Jokusen otoksen sain aikaiseksi, mutta tähtikuvat jätettiin seuraavalle päivälle. Muuta mukavampaa ei metsässä näkynyt, tosin olihan näissäkin katselemista. Iltapäivällä liftasimme viideksi kaupalle, josta saimme perustarvikkeita pariksi päiväksi. Iltaretki Lower field´lle oli yllätysten virittämä. Aluksi eteeni pölähti Indigo Bunting – Indigokardinaali, hieno sinipyrstöinen nuori koiras. Valitettavasti hemmo häipyi johonkin ja Petrin lisäksi muut eivät ehtineet nähdä sitä. Samalla kun muut tulivat bongaamaan sitä kuulimme Red-eyed Vireo – Punasilmävireo´sta joka oli tullut mereltä tuulimyllyille. Saimme vielä hämärissä muutaman kuvan tästä perusharvinaisuudesta. Illalla miehitykseen tuli lisäystä, Vincent Legrant pääsi myöhästymien saattelemana saareen. Hieno päivä. Mutta huomenna on THE Päivä.

Black-and-white Warbler - Kiipijäkerttuli - Mika Bruun

Black-throated Blue Warbler - Sinikerttuli - Mika Bruun

Red-eyed Vireo - Punasilmävireo - Mika Bruun

Cancellas - Mika Bruun

The Päivä

Black-and-white Warbler - Kiipijäkerttuli - Mika Bruun

Tulihan se The Päivä, sanoinhan sen, jopa moneen kertaan. Aloitimme aamun Lighthouse valley´sta, kolmen tunnin kova komppaus ei tuottanut mitään mainittavaa. Talsimme alaspäin ja saimme nopeasti liftikyydin ja päätimme mennä Ponta´n sillalle ihmettelemään. Tunnetustihan lällärit eikä puhelimet toimi Lv´ssa. Hyppäsimme Petrin kanssa pois kyydistä ja samalla kuului lällyttimestä akun loppumisen merkki, jahas. Onneksi heti kun pääsimme gsm verkkoon tuli viesti Black.throated Blue Warbler – Sinikerttuli ja Black-and-white Warbler – Kiipijäkerttuli Cantinho´ssa. Lähdimme siis kävelemään sinne päin mistä juuri tulimme auton kyydissä, hienoa. Reilun puolen tunnin marssilla pääsimme tien päähän jonka lähellä molemmat lajit olivat. Löysimme molemmat melko nopeasti ja paineet tasaantuivat. Kuviakin tuli, vaikkakin linnut olivat melko pimeässä mestassa ja ISO lukua piti vääntää melkoisesti että pääsi ajoissa edes kolminumeroiselle luvulle. Kari Haatajan löytämä BtB Warbler oli vasta Western Palearctic´n viides joten ihan mukava laji on kyseessä. BW Warbler on vain muuten allekirjoittaneen yksi toivelajeista. Onneksi sain siitä mainion musta-valkoisen kuvankin muistoksi. Iltapäivä menikin leppoisasti niitä ihmetellessä. Iltapäivän lopuksi saareen tuli kahdeksan uutta ornia. Suomalaisia saapui Kalle Larsson, Hannu Palojärvi, Janne Riihimäki, Seppo Järvinen ja Seppo Haavisto joka tosin vaikuttaa nykyään Ruotsissa. Muut tulijat olivat Jens Sögaard Hansen, Rafael Armada ja Fernand Lopez. Pojilla oli hieno alku sillä molemmat lajit olivat odottamassa heitä. Iltasafka hoitui hienosti vaikka meitä oli jo 20 saaressa, tosin määrä tuplaantuu ensi viikolla. Mahtavan päivän jälkeen seuraa aina parempi, eli huomenna on THE Päivä.

Black-throated Blue Warbler - Sinikerttuli - Mika Bruun

Lighthouse valley - Mika Bruun

Uusi amerikan vieras

American Pipit - Tuhkakirvinen - Mika Bruun

Ensimmäinen aamu jolloin jouduimme jo jakamaan porukan kahtia, taxiin ei mahdu kymmentä enempää. Menimme ensilähdöllä Ponteen, jossa pyörimme kolmisen tuntia näkemättä mitään uutta. Lähdimme tulemaan ylös ja päätielle päästyämme bongaustuurimme jatkui. Sopivasti Reservoirilta tuli tieto American Pipit – Tuhkakirvisestä. Matka jatkui siis ylöspäin. Tunnin kävelyn jälkeen pääsimme huipulle ja kirvinen kuittaantui heti pinnoihin. Muutaman epätoivoisen kuvausyrityksen jälkeen se teki katoamistempun. Sitä etsiessämme löysimme Buff-breasted Sandpiper – Tundraviklan. Ilmeisesti tämä oli eri yksilö koska se ei sietänyt minkäänlaista lähestymistä, edellinen oli kuulemma täysin kesy lintu. Paluumatkalla toiselta huipulta löysimme kirvisen uudelleen. Nyt saimme aikaiseksi puolentoista tunnin kuvaussession, jotain tuli sentään vaikka olikin vain 300 millinen mukana. Iltapäivän päätteeksi päätimme Davidin kanssa oikaista polkua pitkin takaisin kylälle. Onneksi sillä alimmalla huipulla kuulimme toosasta että jokin falco pyöriin Miradouron kohdalla valuen länteen. Sattui sopivasti sillä katsoimme vain merelle ja kas nuori Peregrine Falcon – Muuttohaukka pyöri kohdalla. Saimme siitä jonkinmoisia kuviakin, niistä selviää että kyseessä on jenkki alalaji, ssp tundrius. Kohelsimme alaspäin epämääräistä polkua pitkin jossa päätin tutustua kivikkoon lähemmin. Tuloksena jälleen marianne karkkipaperi kuvioita, nyt vasempaan käteen. Olen myös aina ihmetellyt miksi ihmisellä on kaksi pikkusormea. Toinen voi aivan hyvin olla turvonnut ja jäykkä, näillä vammoilla mennään kuitenkin eteenpäin. Raahauduin kuitenkin iltaretkelle etsimään paikallista sipiä, tuloksetta. Päivälle tuli myös mukava perhoshavainto, Monarch - Monarkkiperhonen. Mutta uskokaa tai älkää, huomenna on pakko olla the Päivä.

Peregrine Falcon - Muuttohaukka - ssp tundrius - Mika bruun

Large White - Isokaaliperhonen - Mika Bruun

Reservoir - Mika Bruun