23 de Junio

Plate-billed Toucanet - Mika Bruun

Aamuherätys oli hieman normaalia aiemmin, piti lähteä katsomaan Umbrellabird. Näitä ihmeellisiä ilmestyksiä näkyikin toistakymmentä yksilöä. Long-wattled  Umbrellabird on saanut nimensä valtavasta kurkku tötteröstä joka roikkuu kaulan edessä. On se evoluutio ihmeellinen asia, mitähän sekin tuolla röyhelöllä tekee? Linnut olivat hienosti paikalla kevyessä sumussa, lähempänä ne olisivat toki saaneet olla, seuraavalla kerralla sitten. Paikalla oli ihan kivasti myös muita semimetsän liikkujia kuten Rufous Motmot, Green Thorntail ja Choco Toucan. Kun uusia lajeja ei enää juuri tullut pakkasimme kamat pellon reunalta ja suuntasimme Hyundain kohti slsvis metsiä, matkalla näimme jo parempina Barred Hawk, Brown Inca, White-whiskered Inca Tawny-bellied Hermit, Plate-billed Mountain-tanager, Masked Tityra, Choco Warbler ja Narino Tapaculo. Lintuja oli hyvin siihen asti kun pilvet peittivät taivaan ja alkoi kevyt tihkusade. Päätimme siirtyä alemmas ja kohti Milpen ruokintoja. Mahtavan Hummingbird ruokinnan jälkeen siirryimme tsekkaamaan muun muassa Manakineja, ja pari kuittasin pari uutta ruksilistaan. Muita paikan erikoisuuksia olivat mm Green Thorntail, Plate-billed Mountain Toucan, Club-winged Manakin, Golden-winged Manakin ja Collared Trogon. Myöhään iltapäivällä, lähes hämärissä lähdimme pois Milpestä. Ehdimmekin aivan viimeisillä valoilla koti paikkaan Mindo Lomaan ja näimme paikan ensi kertaa valoisassa. Eihän tämä nyt mikään luxusmesta ole mutta ystävällinen perhe pitää tätä ja homma toimii. Päivän hyviä lajeja olivat mm White-whiskered Hermit, Esmeraldas Antbird ja Choco Warbler. 

Long-wattled  Umbrellabird

Long-wattled  Umbrellabird

Club-winged manakin

Paz de las Aves

Chestnut-crowned Antpitta

Cloud-forest päivä alkoi Paz de las Aves´n Antpitta paratiisista. Hämärässä siirryimme pientä polkua alas Andean Cock-of-the-Rock soidin paikalle. Linnut olivat heti paikalla riekkumassa ja mahtailemassa muille koiraille. Naaraita ei näkynyt, ilmeisesti ovat pesimässä. Hassun hauskat ACotR olivat mukavaa katseltavaa, kuvaaminen oli hieman haastavaa pimeyden takia. Paikalla oli myös paljon muita lintuja, kuten Scaled Antpitta ja Cloud-forest Pygmy Owl. Useiden hyvien eliksien jälkeen siirryimme vain hieman alemmaksi jossa Yellow-breasted Antipitta käy matoruokinnalla. Pelkäämätön lintu näkyy tietysti upeasti, hän on nimeltään ”Willy”. Paikan omistaja ja opas, Angel Paz, on antanut kaikille ruokkimilleen Antpitoille nimet. Hän juttelee niille ja heittelee matoja ja toukkia. Ja tyypit oikeasti tulevat vihellyksiin ja kutsuihin, aika rentoa meininkiä. Useiden mukavien havaintojen jälkeen tulimme takaisin talolle josta lähdimme rinteen toiselle puolelle. Siellä meitä odotti ”Shakira”, Ochre-breasted Antpitta ja hedelmä ruokinta. Siellä oli upeasti kolme Toucan Barbet ja kaksi Crimson-rumped Toucanet sekä White-throated Quail-Dove. Matkalla oli muutamia Golden-headed Quetzal, kaikkia näitä pääsi kuvaamaan kohtalaisesti. Takaisin ylös tullessamme pysähdyimme vilkkaalle Hummingbird feedereille. Sokerilientä lipittivät noin sata Hummingbird´ a, niitä näimme tänään mukavat 18 lajia. Huiman aamun jälkeen olikin vuorossa aamun toinen aamiainen tilan emännän tekemänä, loistava. Täydellä vatsalla olikin kiva siirtyä katsomaan yhtä tähtilajeista, ”Toma” Ocellated Tapaculo. Tämä mystinen veijari oli upea ilmestys, sitä on vaikea nähdä ja vielä vaikeampi kuvata. Herra ei oikein suostu kulkemaan avoimessa maastossa, vaan hyppii aina pimeissä oloissa. Onneksi meillä kävi tuuri ja näimme sen esteettömästi hetken ajan. Sivutuotteena saimme paikalta kesyn Chestnut-crowned Antpitta pariskunnan. Linnut olivat jopa liian lähellä BigSix´lle, taakse päin ei ollut asiaa ja näin ollen piti taiteilla ja sovittaa linnut ruutuun. Iltapäivän vietimme BellaVistan Cloud-forest´n ympäristössä saaden paljon uusia lajeja. Mm Gorgeted Sunangel, Pale-mandible Aracari, Narinano ja Spillmann´s Tapaculo, Tricolored Bush-Finch ja Tanager Finch. Palasimme pimeässä lounaalle ja illalliselle samaan aikaan. Myös saimme ne molemmat, joten illallinen olikin melko tuhdin puoleinen. Hienon päivän lajimäärä oli mukavat 108, ja niistä allekirjoittanut sai elikseksi peräti 58 lajia.

Velvet-purple Coronet - Mika Bruun

White-bellied Dipper

Antisana

Ecuadorian Hillstar - Mika Bruun

Aamu alkoi reilusti tuntia ennen auringon nousua, vuorokausirytmi sekaisin. Aamukävely heti hämärissä hotellin pihassa, jossa olikin ihan mukavasti lintuja. Sain jopa eliksenkin, Golden-bellied Grosbeak´n, hieno aloitus. Lähdimme nopeasti takaisin Hertz lentokentän toimistolle, josta meille piti olla varattu auto. Vasta kahden ja puolen tunnin säädön jälkeen meillä oli auto, Avikselta. Hertz´lta kukaan ei tullut toimistolle tai edes vastannut mihinkään puheluihin, eikä kukaan tiennyt onko liike edes auki. Vaikka kaikissa papereissa lukee niin ja erikseen sovittiin että auto on aamu seitsemältä paikalla. Kaima saikin onnistuneesti Lontoon kautta peruutettua koko varaus ja saimme Avikselta uuden karhean Hyundai Santa Fe´n alle. Hyvä Avis, Hertz´sta ei kannata edes puhua, surkeaa. Pääsimme maastoon siis pari tuntia myöhässä. Otimme suunnitellusti suunnaksi Antisanan, jossa odottikin monta elistä. Upeaa Andien ylänköä ja hienosti lintuja, toinenkin päivä menisi mainiosti täällä. Uusia lajeja oli päivän saldona peräti 14. Mm Ecuadorian Hillstar, Sword-billed Hummingbird, Black-tailed Trainbearer, Undulated Antpitta, Tufted Tit-tyrant ja Black Flowerpiercer. Kaikki hienoja lintuja, kuvaamaan pääsin ainoastaan Hillstaria. Suurimman osan retkeilimme yläosissa josta keräilimme Andien lajistoa, Andean Teal, - Ruddy Duck, - Vulture, - Coot ja - Gull.  Itselläni olikin kaikki nämä Perun retkeltä, mutta oli upea olla taas Andien upeissa maisemissa. Muistui mieleen kaikki korkean ilmaston ongelmat, ja melko nopeastikin. Yli 4.000 km kun mentiin alkoi mukavasti päässä tykyttämään ja kävely muuttui hitaaksi. Kyykyyn meneminenkin kuvatessa alkoi hengästyttämään reilusti ja vapaalta kädeltä kuvaaminen oli raskasta. Kuuden tunnin retkeilyn jälkeen palattiinkin takaisin alle kolmeen tonniin ja eläminen normalisoitui nopeasti. Ja sade alkoi, koko neljän tunnin ajomatkan Mindoon satoi runsaasti. Matkalla oli useita maanvyörymiä ja tie oli osittain poikki. Perille päästiin kuitenkin, melko alkeelliseen majoitukseen. Perushärdellit on, mutta mitään normia ei. Netin puute on yksi suurimmista miinuksista, pitää yrittää paikata päivitykset Mindon kylän kahviloissa tai jollain toisella Lodgella jossa käydään kuitenkin. Kyllä se tästä elämä ilman nettiäkin toimii – tai sitten ei.

Andean Gull - Mika Bruun

Carunculated Caracara - Mika Bruun

Sword-billed Hummingbird - Mika Bruun

Suuntana Ecuador

Ecuador - Mika Bruun

Mukavassa aamuisessa pikkupakkasessa taxi porhalsi pihaan, Andreas Uppstu toivottaa hyvillä mielin huomenta. Suuntaamme Laruun josta poimimme kaimani Mika Ohtosen kyytiin. Ryhmä on valmiina kohti Ecuadoria, johon toivon mukaan selviämme tasan vuorokauden kuluttua. Lontoo ja Heathrow vilahtavat ohhitse kiiruhtaessamme seuraavaan koneeseen, Miamiin. Islannin ja Newfoundlandin kautta ohitamme myös New Yorkin sekä legendaarisen lintupaikan Cape May´n. Oli erilaista nähdä tämäkin reitti päivän valossa. Lumiraja kulki N.Y. ja Miamin puolessa välissä. Matkalla pänttäsimme vielä viime hetken tuntomerkkejä, onhan kyseessä kaikille ensimmäinen kerta Ecuadorissa. Viimeisen neljän tunnin lennon jälkeen saavuimme ilta kymmeneltä vihdoin Quito´n uudelle kentälle. Muodollisuuksien jälkeen nopeasti taxiin ja hotellille. Tosin taxiin mahtui tavaroineen vain kaksi meistä, allekirjoittanut jäi seuraavaan taxiin. Luulin että seuraan toista taxia, mutta se lähtikin vauhdikkaasti liikkeelle enkä ehtinyt edes pakata tavaroita takabaxiin. Yritin huutaa perään etten tiedä missä hotelli on, tai edes minkä niminen se oli. Syystä tai toisesta Andreaksen puhelin ei löytänyt verkkoa ja kaiman numeroa minulla ei jostain syystä ollutkaan. Joten päätin useiden soittoyritysten siivittämänä siirtyä takaisin sisätiloihin. Täytyyhän maassa juoda tervetuliaisjuomat ennen kuin lähtee liikkeelle ajattelin. Tunnin kuluttua sainkin heti pojilta osoitteen ja rivakasti sain minäkin retken alkamaan. Pieni idyllinen lentokenttä hotelli oli melko lähellä ja näytti viihtyisältä. Retken ensimmäiseksi lajiksi tulikin pihasta House Wren. Aamulla oikeasti retkelle Antisanalle, siitä se lähtee.

Itämeri - Mika Bruun

Newfoundland - Mika Bruun

Long Island N.Y - Mika Bruun

Cape May - Mika Bruun

Talvipinnoja

Sardinian Warbler - Samettipääkerttu - Mika Bruun

Lumeton ja lämmin alkutalvi on tuonut pitkästä aikaan myös mukavia talvipinnoja. Allekirjoittanutkin on päässyt ruksaamaan muutaman lisää. Paras on luonnollisesti yllä olevassa kuvassakin komeileva Porin Samettipääkerttu. Mukava oli myös Helsingin Kivikon Aavikkotasku. Unohtamatta Säkylän Pyhäjärven Merikihua. Lintu on ollut hankalasti hoidettavissa osalle porukasta, vaikka on ollut jo viisi päivää mestoilla. Näiden kovien lajien lisäksi on ollut hieman parempia, kuten Jalohaikara, Grönlanninlokki ja Aroharmaalokki. Sekä paljon pikkukivoja esim virtavästäräkki, muuttohaukka, kyhmyhaahka, rantasipi, kurki, pikkuruokki ja sepelhanhi. Mutta valitettavasti juuri kun kevätmuuttajat hieman heräilee taitaa talvi tulla. Liettua - Latvia ja etelä Ruotsissa on jo ollut kevään merkkejä. Muutamia harmaita hanhia, töyhtöhyyppiä jne on jo seikkaillut alueilla. Toivottavasti kylmärintama on vain väliaikaista ja pääsemme nauttimaan varhaisesta keväästä jo tammikuun puolella.
Seuraava blogi kirjoitus tuleekin hieman "korkeammalla tasolla", sillä reilun kahden viikon päästä retkeily jatkuu Andeilla, Ecuadorissa.

Desert Wheatear - Aavikkotasku - Mika Bruun

Iceland Gull - Grönlanninlokki - Mika Bruun

Iceland Gull - Grönlanninlokki - Mika Bruun

Terceiran aamuretki

Tufted Duck - Tukkasotka - Mika Bruun

Aamun mummonhuutadus valot olivat hienot, hieman myösästyin niistä mutta sain raapaistua muiston. Muistoihin jäi myös Praia da Vitorian Surf Scoter - Pilkkaniska josta raapaisin Azorien pinnan, kuvia ei sen sijaan raapaistu sillä sen verran kaukana se viipotti. Myös Sandwich Tern - Riuttatiira lenteli lahdella, siitä olisi ollut hyvä saada kuvia. Se ehkä on meikaläistä muotoa, eikä jenkki? Capo da Praialle jäi vajaa tunti aikaa kun komppasin nopeasti vielä Paul da Praian. Siellä oli yllätyksekseni White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri, tavallisesti tämä mesta on totutusti tyhjä. Capolla oli taas totutusti menoa kahlaaja puolella. Perusjenkit olivat mestoilla, Short-billed Dowitcher - Lyhytnokkakurppelo, Lesser Yellowlegs - Keltajalkaviklo, Semipalmated Plover - Kanadantylli, White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirrejä kuusi. Yllätyksiä ei valitettavasti ollut. Azoreiden retki loppui tältä vuodelta totaalisesti tähän. Ehkä samoin tämän vuoden ulkomaan retketkin. Retkipäiviä kertyi mukavat 93, sataan olisi vielä se viikko mutta lomat taitavat olla finaalissa. Vuosi oli muuten kirjattujen harrastusvuosieni 40. Niin ne vuodet vaan vierivät. Kiitoksia lukijoille, toivottavasti niitä on ollut? Väsyneenä kirjoittaminen on joskus hyvinkin vaikeaa, ja korjailut vieläkin vaikeimpia. Ehkä osa kuvista on miellyttänyt, ehkä se on parempaa osaamistani? Jatketaan tästä mahdollisimman pian. Over and out.

Mummon huudatuskuva - Mika Bruun

Capo da Praia - Terceira - Mika Bruun

The last picture - Vikakuva - Mika Bruun

It´s over....

Chaffinch - Peippo - Mika Bruun

Jälleen se tapahtui, retken viimeinen ammu koitti. Kovaa yritystä kuitenkin oli vielä viimeisenäö aamuna. Lähdin hämärissä seitsemältä komppaamaan middle fieldseja, ei toivottua tulosta. Poco d´Aquaan pääsin liftillä, kävellen ja taxilla. Lähes koko yläosa tuli kompattua, samoin tullessa da Ponta. Mitään ei vaan irronnut. Paluu matkan ollessa jo lopuillaan, sendaria kukittaessa kiitokseksi sain päivän jenkin. White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri lensi Karikukko parvessa Suokukon kera ohitse ylös Reservoirelle päin upeasti myötä valossa. Sendari siis muisti hyvän "asiakkaan" viime metreillä :) Lopulta tuli kamojen kasaaminen ja meno kentälle. Sitten se koitti, jäähyväiset Corvolle ja lento Hortaan. Vaihdolla Terceiralle jossa hämärissä kulkuneuvon vaihto autoon. Illalla mexicolainen illallinen hotellin viereisessä suositussa raflassa. Kuvasetissä päivän kulkuneuvot ja viimeisiä retkikohteita. Aamulla parin tunnin aamuretki Capolle.

Poco d´Aqua - Mika Bruun

Vehicle - Kulkuneuvo - Mika Bruun

Seuraava saari Satalla - Mika Bruun

Terceiralla - Mika Bruun