Flicker

Northern Flicker - Kultatikka - Mika Bruun

Aamulla jengi katosi veneellä Florekselle, me ihmeteltiin touhua aamiaisella. Uhottiin kaikille ettei kannata, edelleen on voimassa säännöt - nro 1 - Never leave at Corvo, nro 2 - Never leave at Corvo and nro 3 - Never forgot rule number 1 & 2. Rauhassa lähdimme komppaamaan ala osaa, tulos oli aikalailla samanlainen kuin parina aikaisempana päivänä. Ei oikeastaan mitään mainittavaa. Päivä kaffen jälkeen päätimme iskeä ja lähdimme Suomi ryhmänä laaksoihin. Jouni ja Ilkka jäivät Pontaan, Hannu ja Kari Fojo - Poco do Aquaan ja me Markun kanssa jatkoimme viimeiseen alatien laaksoon eli Cancelakseen. Pari tuntia kuuntelimme ja ihmettelimme tavallisia ääniä ja maisemia. Ei niin mitään. Päätimme jatkaa matkaa suoraan ns. Markun officeen, paikka josta saa ensimmäiset yhteydet puhelimella kun tulee ylös laaksoista. Muutama sata metriä ennen tein ison keltaisen kukkakimpun sendarille, ja toivottiin että retki loppuisi hyvissä merkeissä. Vaikka on ollut ennätyksellisen hiljaista. Mutta tänään piti olla mahdollisuus tulla läpi jenkeistä, ainakin vahvojen lentäjien. Ei tosin näyttänyt siltä. Vain minuutteja ennen Kari ja Hannu olivat tulleen sattumalta myös officeen syömään eväitä. Kuulimme että Lighthouse Valleyssa oli ollut REV - Punasilmävireo, todettiin että uusi lintu. Ennuste pitänee edelleen paikkansa, lintuja on tullut. Tästä ei mennyt kuin muutama minuutti kun Hannu huutaa - TIKKA! Hämmennyksen ilmapiiri on käsin kosketeltava. Kaikki tuijottavat pois lentävää lintua, joku huutaa Flicker ja lintu katoaa puskien taakse. Ehdimme nähdä yläperän, nokan, lentotyylin ja muodon. Paniikki iski, nopeasti reppu selkään ja tietä pitkin sata metriä täyttä perään paremmalle paikalle. Viheltelen Flickerin ääntä, mitään ei tapahdu. Huudamme radioon lajia ja samassa lintu lentää jälleen nopeasti lyhyen lennon. Nyt näimme jo kaikki tuntomerkitkin loistavasti. Azorien kolmas ja WP:n neljäs Northern Flicker - Kultatikka oli varma. Sain jopa hätäisen kuvan aikaiseksi tilanteesta. Seuraavan vartin sisällä paikalle tuli muutama muukin läheltä ja mm WPn pinnakärki Ernie Davis kuittasi pinnan nro 844. Puolessa tunnissa kaikki saaressa olijat saapuivat paikalle, tosin tikka oli hukassa. Mutta pian kuulimme kutsuhuutoa Picon metsästä. Päräytimme "nauhan" soimaan ja melko nopeasti Flicker lensi ohitsemme korkealla takaisin alkuperäisen paikan suuntaan. Riemua riitti, mm Richard Stephenson katkaisi 800 tällä lajilla. Kaveri on kävellyt viikon melko hiljalleen ja valitellut polviaan. Nyt hyppi kuitenkin X-asennossa riemuhyppyjä ja suorastaan juoksi kivimuurien yli. Kipukin on niin suhteellista. Flicker katosi pian tämän jälkeen takaisin Poqo do Aquan kätköihin. Toisessa saaressa, Flores, jossa muut hoitivat juuri tätä ennen Lumihaikaran pinnoihin. Hiljaisuus oli myös käsin kosketeltava, sillä meidän viestit olivat kuuluneen hyvin selvästi myös tuon 25:n kilometrin esteettömän merimatkan yli sinne. Paikalla oli toisteltu "Never leave at Corvo" lausetta useampaan kertaan. Ensimmäinen vene kyyti ehti takaisin vasta viiden jälkeen, eikä tikasta tehty enää mitään havaintoa. Toinen kyyti tuli vasta hämärissä takaisin Corvolle. Illallisella fiilis oli kuitenkin mahtava, koska suurin osa porukasta oli saanut pinnan. Jotkut Lumihaikarasta ja  toiset Kultatikasta, muutama jäi tosin ilman mutta lajit olivat kovia eikä kukaan valittanut. Aamulla yritetään löytää "syyllinen" uudelleen että saadaan kaikille laji hoitoon. Sendari sai paluu matkalla sen ison keltaisen kukkakimpun. On tämä ihme saari.

Päivän parhaat:
Northern Flicker - Kultatikka 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Bobolink - Heinäturpiaali 1

Northern Flicker - Kultatikka - Mika Bruun

Sateenkaaren pääkin osoitti oikeaan suuntaan aamulla

Tyhjää

Common Tern - Kalatiira - Mika Bruun

Päivästä näytti heti aamusta tulevan säälittävän huono. Heti Miradouron yläpuolella oli sumua, eli ei mitään asiaa sinne. Aamiainen meni luonnollisesti pitkän kaavan mukaan ja aamulenkki viivästyi hieman. Oikeastaan ei mitään hätää, koska merellä ei liikkunut mitään muita kuin paikallisia Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjiä. Näkyvyys oli heikko ja tuulta riittävästi, ainut positiivinen asia säässä oli lämpötila. Mukavan kosteaa ja 26:n (30 päivällä) asteen lämpö piti mielen virkeänä, ei tarvinnut palella. Päivän laji huudettiin iltapäivän alkuun. Komea 1st-winter Common Gull - Kalalokki suoritti saaren ylilennon. Allekirjoittaneelle Azorien pinna, muuta ihmeellistä siinä ei ollutkaan. Iltapäivä haahuiltiin alhaalla, eikä nähty yhtään mainittavaa lajia. Illalla tuijotettiin merelle pari tuntia ja nähtiin kolmea lajia. Päivän lajimäärä oli ehkä surkein kautta aikojen, 15 lajia. Kalalokki paras, ranteet auki. No toivottavasti huomenna edes jotain. Noin 30 ornia lähtee bongaamaan Lumihaikaraa Florekselle, silloin täytyy iskeä. Sillä on sääntö nro 1 - Älä poistu saaresta miehityksen aikana. Katsotaan miten käy.

Päivän parhaat:
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
Common Gull - Kalalokki 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 2

Lower Fields - Corvo - Mika Bruun

Windmills - Corvo - Mika Bruun

Merilintuja

Sea watching - Merilintu staijia - Mika Bruun

Tuuli oli voimakasta, ja kaakosta. Tavallisesti tämä tuuli on se jota usein toivotaan. Mutta nyt ollaan keskellä Atlanttia ja toivotaan lähes vastapäiväistä tuulta. Mitään ei voida tehdä, paitsi mennä katsomaan merta. Päivän yllätyksestä vastasi Azorien 9. Pale-bellied Brent Goose - Sepelhanhi (hrota). Tämä lähimmillään Grönlannissa pesivä lintu oli eksynyt aavistuksen väärään mestaan, ja saaren ympäri pyörimiseksi se menikin, kunnes katosi johonkin. Aamulla pientä tamariski komppausta, mutta tuuli oli aivan liian kova. Kaikki heiluivat ja ääniä ei juurikaan kuullut. Lyhyt havainto oli kuitenkin naaras Common Yellowthroat - Naamiokerttulista. Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki yhytettiin jälleen Miradourolta, itse emme jaksaneet tuijotella sinne pitkään. Päivällä suoritimme meristaijia pitkän kaavan mukaan. Aloitimme päiväkaffen jälkeen puolelta päivin ja lopetimme illalliseen, täysi työpäivä siis. Tuloksena kolme Fea´s Petrel - Kapverdenviistäjää, pari saimme kuvattuakin. Saattavat jäädä perinteisesti Fea´s type muotoon. Tosin lähempi lintu voi ollakin juuri tämä laji. Aamuinen on mielenkiintoisempi, sillä näkyy kuvissa selvä vaalea juova siiven alapuolella. Valitettavasti menivät liian kaukaa, ei kuvaa, kuten tällaiset lajit maalta katsottuna usein tekevät. Päivä oli kuitenkin erilainen ja mukava. Paljon pähkäilyä mm Swedujen kanssa, rarihälytyksistä, lajilistoista ja retkistä jne. Näistä saa mukaansa jälleen erilaisia näkemyksiä harrastuksesta ja välineistä. Huomenna odotettavissa todennäköisesti saman kaltainen päivä, tuuli tosin ehkä voimakkaampaa.

Päivän parhaat:
Pale-bellied Brent Goose (ssp hrota) - Sepelhanhi 1
Ring-necked Duck - Amerikantukkasotka 2
Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo 1
Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri 3
American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1
Fea´s Petrel type - Kapverdenviistäjä - 4
Storm Petrel sp - 1
Sooty Shearwater - Nokiliitäjä 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 1
Bobolink - Heinäturpiaali 1

Miradourolta kylä näkymät - Mika Bruun

The Rock - Corvo - Mika Bruun

Fea´s type - Mika Bruun

Fea´s type - Mika Bruun

Fea´s type - Mika Bruun

Samat vanhat jenkit

Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki - Mika Bruun

Aloitus Da Ponte´sta, ajattelimme jos se Kanada olisi vielä paikalla. Suhailimme Markun kanssa rinteen edes takaisin. Yllätyksiä ei ollut, mikä ei todellakaan ole yllätys. Tuulet ovat syvältä, koillisesta tällä hetkellä. Tosin nekin alkavat toistaiseksi keskeltä merta, joten aika sama. Mutta Kestrel - Tuulihaukka oli löytänyt itsensä tänne. Pohjois Espanjasta lienee tullut, siellä oli eilen lähtö tyynehkö. Huomenna tänne voisi odotella sitä ensimmäistä Siberian Accentor - Taigarautiaista, oli loistava tuuli suoraan Shetlannista tänne. Jotain pitää toivoa, olkoon se sitten tuo, koska niiitä tuntuu olevan liikkeellä. Euroopan puolella jo noin 60 havaittua yksilöä, reilusti enemmän kuin aikaisemmalta vuosilta yhteensä. Ja takaisin Corvolle. Pontan jälkeen tuli radioviesti löytämästämme Bobolinkista, oli edelleen maisemissa. Hölmöiltiin tämä laji olemalla liian hätäisiä, no ei haitannut hirveästi kun oli jo nähty lintu. Iltapäivä kaffeet vedettiin Guesthousilla. Ne keskeytyivät pahasti kun kutsuttiin Amerikankäen olevan paikalla hienosti. Juuri ehdin taxilla Miradourolle kuvaamaan sitä. Vaiheeseen jäi, mutta pari sarjaa ehdin painella ennen kuin tilanne kävi mahdottomaksi. Saaressa muuten ennätyksellisesti orneja, yhteensä tänään 63 komppaajaa. No osan komppailut on vähän sitä sun tätä, mutta luultavasti ulkona käyvät.

Päivän parhaat:
Ring-necked Duck - Amerikantukkasotka 2
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1
Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo 1
Pectoral Sandpiper - Palsasirri 3
Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri 1
Spotted Sandpiper - Amerikansipi 1
Lesser Yellowlegs - Keltajalkaviklo 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 2
Bobolink - Heinäturpiaali - 1

Neljäs kerta toden sanoo

Azorean Gull - "Azorienlokki" - Mika Bruun

Päivä alkoi bongauksella, hämmentävää tänä syksynä. Päätimme yrittää jälleen Upland Sandpiper - Preeriakahlaajaa, koska ensimmäinen taxi kyyti löysi linnun Reservoirin kääntöpaikan vierestä. Nyt oli taas mahdollisuus mähertää, eikun saada laji hoidettua Corvon pinnoihin. Ihme tapahtui, saimme hoidettua lajin. Kolme epäonnistunutta siihen tarvittiin, mikään ei ole helppoa Corvolla vaikka joskus niin näyttääkin. Iltapäivä haahuiltiin alhaalla, koska ylhäällä tuli pientä tihkua ja pilvet olivat ajoittain alhaalla. Ilkka ja Jouni näkivät jo useita päiviä sitten kaksi Common Yellowthroat - Naamiokerttulia, mutta lopullinen naulaaminen jäi hieman epävarmaksi. Tänään se varmistui, lintuja oli kaksi. Koiras ja naaras, jälkimmäinen saatiin myös kuvattua ruotsalais voimin, tietenkin. Iltapäivän helteessä tutustuttiin myös aina niin ihaniin lokkeihin. Tällä kertaa Azorienlokkeihin, alalajia toistaiseksi. Eikä taida tuo suomenkielinen nimi olla virallinen, mutta ihan kivalta kuulostaa. On ne hienoja, isot lokit siis ja kaatopaikalla. Mutta katsokaa sen upeaa katsetta, siinä on jotain sanoin kuvaamatonta herkkyyttä. Ja pah, se on lokki, lisäksi kaatopaikalla. Missä on kaikki oikeat linnut, kysyn vaan? Tänään saaressa 55 + 8, eli Corvo ornit + Gerbyn Britti ryhmä. Uusi ennätys saaressa, ornien lukumäärässä. Eikä siitä huolimatta löytynyt uusia lajeja. Vielä pitäisi jaksaa pari päivää, sitten Nicole myrsky menee lännen puolelta ohi ja tuulien on mahdollisuus tuoda jotain uutta saareen. Toivottavasti näin todellakin käy. Aamulla kaikesta huolimatta uusi päivä, joka kaiken muuttaa voi.

Päivän parhaat:
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 2

Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun

CorvoBirdingRace 2016

Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo - Mika Bruun

Ensimmäinen Corvon pinnaralli jäi hieman vaiheeseen kun vastustajalta, Britti ryhmä, yksi osallistuja joutui lähtemään kotiin. Heidän kolmen hengen ryhmä jäi luonnollisesti vajaaksi ja henkinen voitto tuli jo heti aamulla. No me rallasimme päivän suunnitellusti. Saimme kasaan huikeat 23 lajia. Kaikki jenkkilajit puuttuivat, Preeriakahlaaja oli ainut joka olisi voitu nähdä. Muita ei nähnyt kukaan saaressa olija. Aloitimme LightHouse Valley´sta, ihan muuten vaan. Ei sieltä mitään ollut tulossa mitään, mutta pakko rareja on kaivaa jostain. Porukka täällä on hieman luovutus mielialalla, kaikilla on muistissa viime vuoden mega loppu. Nyt ei niin mitään. Aamun taxilla lähti ylös ainoastaan 7 ornia, meitä oli neljän ryhmä, eli kolme muuta. Säälittävää. Rallimme jatkui pääosin tietä pitkin ja matkalta poimimme tarvittavat poikkeamat ja lajit. Illalla saimme vielä bonuksena Manx Shearwater - Pikkuliitäjän lajiksi. Lopetimme tuntia ennen päätöstä, oli viileää koska lämpö oli pudonnut alle 20 asteen. Kuvat valitettavasti aikaisemmalta päivältä, rallissa ei saanut kuvata. Painavaa reppua sai kyllä kantaa, joten kannoin tietysti koska ilmaisin pystyi niin tekemään.

Loppuun vielä muutama mietintä herra Cabot Tern´sta Terceiran saarelta, on muuten edelleen paikalla. Täällä tuntuu olevan varmistunut lajin määritys, se näyttää olevan hyvin varmaa tällä hetkellä. Alla olevasta kuvasta näkee oleelliset tuntomerkit Riuttikseen verrattuna. Käsiksien valkoinen reunus päättyy kärkeen, eikä kierrä yli. Tertiaalien väritys. Otsa valkoinen päälaelle asti. Lyhyt "takatukka", ei mitään tsekkiläistä lätkämallia. Nokka tyvestä paksu ohenee selvästi kärkeen, keltainen kärki taipuneena alaspäin, ei suora. Näillä merkeillä odotellaan artikkelia, joka toivottavasti julkaistaan pian.

Päivän parhaat:
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1
Manx Shearwater - Pikkuliitäjä 1
Cattle Egret - Lehmähaikara 1

Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri - Mika Bruun

Cabot´s Tern - Amerikanriuttatiira - Terceira - Mika Bruun

Rauhallinen päivä

Cattle Egret - Lehmähaikara - Mika Bruun

Poikkeuksellisesti päivä aloitettiin alhaalta kylästä. Tulossa kuuma ja rauhallinen päivä. Originaali Suomi ryhmä painui tuulimyllyille merta ihmettelemään tyynessä. Itse jäi haahuilemaan pelloille ja tamariski pensastoon. Kovinkaan kauan ei tarvinnut haahuilla kun Scarlet Tanager - Tulitangara oli jälleen edessäni, sama vanha tuttu. Jälleen pientä kuvausta, lähinnä ajankuluksi ja tyypin seurailua. Hienosti se vain löytää naposteltavaa, marjoja ja pieniä koppakuoriaisia. Tuntuu olevan melko pirteä, eiköhän se kohta lähde jatkamaan muuttoaan. Olisi mielenkiintoista tietää mihin se lähtee täältä keskeltä Atlanttia. Hieman ennen puolta päivää päädyin minäkin myllyille toteamaan ettei merellä liikkunut mitään. Nopeasti kiersimme takaisin lounaalle ja etsimään Amerikankäkeä. Emme saaneet sitä näkyviin, tosin heti kun lähdimme se oli löytynyt mutta siitä ei tullut ilmoitusta syystä tai toisesta. Palailimme hiljalleen takaisin ja kahvit juotuamme tulikin tieto että epätoivon Preeriakahlaaja löytyi taas. Taxi alle ja ylös Reservoiriin, perässä tuli myös toinen ja yhteensä noin 20 ornia nousi ylös bongaamaan lajia. Mutta kuinkas kävikään? Tuli kolmas hylsy, jotenkin se taas oli kadonnut vaikka sitä yritettiin pitää hallussa. Corvon pinna saa odottaa edelleenkin, mutta huomenna taas. Ilta hämärissä takaisin Guesthousille ja safkalle Banditokselle. Illalla oli leikkimielisen pinnarallin kevyt purku. Olimme sopineet Brittien kanssa Miradouron alemman osan rallin. Meillä tosin meni lähes puolipäivää rallin ulkopuolisella alueella. Koska hävittiin yhdellä lajilla, Briteillä Naurulokki, sovittiin että huomenna on oikea ralli. Alueena koko saari, tulossa hirveä päivä. Lajimäärä oli meillä huikea 17, jolla irtosi hopeaa. Tosin mukana oli vain kaksi joukkuetta. Sää näyttää edelleen huonolta rarien suhteen. Tosin huomenna voi löytyä jotain, on noin 35% mahdollisuus että jenkeistä pääsee läpi. Se selviää huomiseen iltaan mennessä.

Päivän parhaat:
Ring-necked Duck - Amerikantukkasotka 1
Spotted Sandpiper - Amerikansipi 1
Pectoral Sandpiper - Palsasirri 2
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Scarlet Tanager - Tulitangara 1

Collared Dove - Turkinkyyhky - Mika Bruun

Scarlet Tanager - Tulitangara - Mika Bruun

Joka päiväiset "ystävämme", he eivät pidä lintumiehistä yhtään