Viimeinen Ahwaz retkipäivä

Egyptian Nightjar - Mika Bruun

Aamulla vesisadetta, mutta lähdimme luonnollisesti maastoon. viimeinen Basra yritys oli toivotonta. Tunnin seisoimme vesisateessa paikalla jossa oli viime vuonna 5 paria, eivät vain ole tulleet vielä. Paikalla ainoastaan Blue-cheeked Bee-eater ja muutama Clamours Reed Warbler, lähdimme takaisin päin aavistuksen pettyneenä. Päädyimme ostamaan lounasta kaupasta ja samaan aikaan sade loppui. Pienen neuvottelun jälkeen siirryimme ns kuivemmalle alueelle. Tai sitä se olisi normaalisti, ei tänä vuonna. Ensimmäisellä tiellä kävely osuudella havaitsimme märkiä Egyptian Nightjar. Yritin kuvata ja muutaman lentokuvankin sain, mutta linnut olivat räjähtäneen näköisiä koska olivat niin märkiä. Muutamasta kuivemmasta linnusta sain maassa kuvia. Hypocoliuksia muutti, White-tailed Lapwing parvi oli laskeutunut läheiselle alueelle, Menetries´s Warbler pariskunta pyöri lounaspaikassa. Mukava lounaspaikka. Ajoimme muutaman kilometrin eteenpäin ja vastaava paikka oli jälleen edessä. Paikka kuhisi Pratincolia ja tien reunoissa lenteli Nightjareja, hämärää hommaa. No kuvaajalle se ei ollut huono asia ensinkään. Seuraavalla stopilla oli mukava varpuslintu parvi, Corn Bunting, Wagtails, Pipits ja Larks. Kiva sekaparvi jota oli mukava katsella. Paluu matkalla muutamia tasku pysähdyksiä. Kiireellä palasimme hotellille, pakkasimme ja illallisen jälkeen lähdimme kentälle. Palasimme Teheraniin, jossa kaupungin laidalla pienehkössä hotellissa myöhään yöllä. Iltatoimet menivät lähes aamuyöhän. Päivän parhaat lajit; Egyptian Nightjar, Grey Hypocolius, Lesser Short-toed Lark, Red-throated Pipit ja Corn Bunting

Blue-cheeked Bee-eater - Mika Bruun

Collared Pratincole - Mika Bruun

Collared Pratincole - Mika Bruun

Egyptian Nightjar - Mika Bruun

Female Menetries´s Warbler - Mika Bruun

Yellow Wagtail beema - Mika Bruun

Ahwaz ruksittuna, ainakin Ville mielestä

Irankin rajamailla

Mesopotamian Crow - Mika Bruun

Lähtö leppoisan aikasin, viideltä. Nopea aamiainen ja maastoon, matkaa pelipaikoille oli reilu 50 kilometriä. Jonkinlaisia altaita, ensimmäinen pysähdys oli villisika lauma ja shakaali. Jäätiin myös paikalle kulostelemaan ja katsomaan lintuja. Leppoisa paikka, jossa suurimmalle osalle Irak Babblerista tuli pinna. Ruovikkoinen alue oli melko linturikasta mutta lähdimme kohti rajaa, ajoimme satojen kahjaajien ohi kohti määrän päätä. Kohteena mahdollisesti Basra Reed Warbler, mutta perille päästyämme saimme havaita että se oli tulvan alla ja tie oli suljettu. Lisäksi perille päästyämme meille jäi ainoastaan tunti retkiaikaa. Alkoi satamaan, lisäksi melko paljon, joten ulkona ei voinut olla. Myöhemmin retken viimeisinä päivinä vasta tajusimme tulvien laajuuden ja veden määrän, mutta siitä myöhemmin. Ehdimme kuitenkin nähdä mielenkiintoisia lajeja kuten African Darter. Jouduimme palaamaan kaupunkiin, jossa jälleen syömään lounas. Ravintolalle se tuli yllätyksenä ja asia kesti hieman. Mutta ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi, lopuksi otettiin ryhmäkuva Instaan. Muuten ainoa some kanava joka täällä on sallittu, eli sitä ei ole blogattu, vielä. Iltapäivän kohteena meillä oli Elhaei´n itä puolen altaan ja peltoalue. Taas yritettiin Basra RW ta mutta turhaan. Alueella oli onneksi paljon muita lintuja joten ihan kiva iltapäiväretki. Upea "vulvescens" nähtiin hienosti maassa ja lennossa, retken ainoa Mountain Chiffchaff ssp lorenzii sekä useita laulavia Clamours Reed Warbler. Takaisin bussille päästyämme meitä odotti koko kylä, kaikki halusivat ottaa kuvia turisteista ja osa yritti kysellä mitä me puuhataan. Opas tietty selitti jotain linnuista, joku osasi muutaman sanan englantiakin. Mukava päivä vesisateesta huolimatta, lajimäärä oli jo parempi. Päivän parhaat lajit; Marbled Duck, Western Reef Heron, Greater Spotted Eagle "vulvescens", Pallid Harrier, Grey-headed Swaphen, White-tailed Lapwing, Collared Pratincola, Pallas´s Gull, Blue-cheeked Bee-eater, Mesopotamian Crow, Mountain Chiffchaff, Clamours Reed Warbler, Irak Babbler ja Afghan Babbler.

Clamours Reed Warbler - Mika Bruun

Greater Spotted Eagle vulvescens - Mika Bruun

Greater Spotted Eagle vulvescens - Mika Bruun

Little Cormorant - Mika Bruun

Pien Kingfisher - Mika Bruun

Red-wattled Lapwing - Mika Bruun

Siberian Stonechat maurus - Mika Bruun

Komppausta tyypillisessä Ahwaz maisemassa

Kaasukenttää riittää

Ruovikon reuna alueita

Ahwaz

Graceful Prinia - Mika Bruun

Aamulla ennen auringon nousua ulos lentokentältä, pakko päästä ulos. Onneksi sain nukuttua hyvin sen reilun pari tuntia. Oli tunti aikaa retkeillä lentokentän pihassa. Paras havainto oli Apus a pekinensis, eli itäinen tervapääsky. Muutoin White-eared Bulbul yleinen, mahdollinen dukhuensis västäräkki ja tiltaltti sekä sylvia. Lisäksi perus hässäkkää. Onneksi päästiin lähtemään kohti Ahwazia turvallisella Iranilaisella koneella. Tosin viereisen koneen takaovi ei antanut kovinkaan vakuuttavaa vaikutelmaa. Ovi oli nimittäin korjattu jostain syystä jesarilla, piti oikein kiikarilla tarkistaa. No tuskin se sillä ainoastaan oli kiinni, tai mistä sen tietää? Meidän kone oli sekin melko vanha, nitisi ja natisi. Mutta menoa ei tuntunut haittaavan. Matkalla hienot lumi maisemat kun ylitettiin Zargos vuoret. Perillä taas odoteltiin, yksikään kulkuväline ei ole ollut vielä ajoissa tällä retkellä, jotain suuren suurta virkamiestä puolisen tuntia ennen kuin pääsimme koneesta pois. Saimme kaikki laukut ja lähdimme kohti pikkubussia. Kun päästiin bussille joku aavistuksen isompi lintu vilahti puskaan. Hetken kuluttua sain huutaa retken ensimmäisen pinnan, Afghan Babbler. Tästä se lähtee, matkalla hotellille nähtiin myös retken ainoa Indian Roller. Nopea vaatteiden vaihto ja ylimääräisten kamojen jättö hotellille meni putkeen ja pääsimme rivakasti maastoon. Siirryimme tunnin ajomatkan päähän Shoush´n kylään ja päädyimme lounaalle. Maukkaan lounaan jälkeen vihdoin maastoon, Khshan´n luonnonpuisto tyyppiseen pusikkoiseen maastoon. Joku metsänvartija tyyppi käveli ryhmän mukana. Emme vielä aavistaneet että jokaisella paikalla autoon tuli metsänvartija. Eihän ne mitään tehneet tai tienneet mutta olivat mukana, illallisella ja lounaalla joissa aina ensimmäisenä. Mutta pitäähän virkamiehellä jokin tehtävä olla hoidettavana, näillä oli syöminen. Päivän parhaat lajit; See-see Partridge, Black Francolin, Black-winged Kite, Short-toed Eagle, Hen Harrier, Red-wattled Lapwing,  Egyptian Nightjar, Indian Roller, Syrian Woodpecker, Mesopotamian Hooded Crow, Grey Hypocolius, Syke´s Warbler, Eastern Olivaceous Warbler, Afghan Babbler, Menetries´s Warbler ja Dead Sea Sparrow

Painted Lady, niitä oli liikkeellä kymmeniä, jos ei jopa satoja tuhansia

Black Francolin - Mika Bruun

Crested Lark - Mika Bruun

Lesser Whitethroat halimondendri - Mika Bruun

Egyptian Nightjar - Mika Bruun

Iran Airlanes

Saipa, Iranin suosituin auto ja teipattu kone

Zargos vuoret - Mika Bruun

Zargos vuoret - Mika Bruun

Zargos vuoret - Mika Bruun

Zargos vuoret - Mika Bruun

Khuzestan - Mika Bruun

Kaasukenttä - Mika Bruun

Iran

Porkkalan yllä, matkalla Istabulin kautta Iraniin

Kentäällä hienosti ajoissa, jossa todetaan ettö lähtö on puolitoista tuntia myöhässä. Onneksi ei ole tiukka vaihto Istanbulissa. Maistellaan viimeisiä oluita, tosin vielä saa Efesit Istanbulissa. Mietitään lajeja mitä tuleman pitää ja kauhistellaan kaikkea mitä rajalla tapahtuu. Onko vakuutus kunnossa, viedäänkö kamerat, päästäänkö yleensä maahan ja onko viisumit kunnossa siellä päässä? Kauhukuvia paljon. Edessä pitkä matkustaminen ja yö unet jäävät lentokoneessa vietettyihin muutamiin tunteihin. Aamulla ei ehkä niin pirteä olo. Ensimmäinen lento meni hyvin ja saavuimme viimeisen kerran Istanbulin vanhalle kentälle, tullessa onkin jo uusi uljas tilalla. Kenttä olikin tupaten täynnä, niin kuin normaalistikin. Onneksi löytyi se Efes pöytä. Pääsimme lähtemään melko ajoissa portilta, mutta kone viivästyi teknisen vian vuoksi puolitoista tuntia. Se aika meni lueskellessa lintukirjaa. Vihdoin matkaan ja kohti Irania. Perillä tietty myöhässä. Viisumin hakeminen oli naurettavan helppoa, samoin passin tarkastus sekä tulli. Aikaa tuhraantui 20 minuuttia ja olimme tuloaulassa etsimässä opasta joka ohjaa meidät kuljetukseen toiselle kentälle. Nuori neito ohjasi meidän isoon bussiin ja alkoi tunnin ajo kehä tietä pitkin kotimaan kentälle. Matkalla Khomeinin mausoleum tai joku iso moskeija jossa tyypin viimeinen leposija. Hillittömän kokoinen. Täällä näimme myös oppaamme ensi kerran, Ali Alieslam. Ammattimainen opas joka on opiskellut simultantti tulkiksi Englanti-Farsi, joten kieli vaikeuksia ei ole odotettavissa. Kahden aikaan yöllä saimme nukuttua jälleen pari tuntia. Itse olin ottanut puhallettavan patjan mukaan joten nukkuminen oli melko vaivatonta lattialla.

Lähdön tunnelmissa, Petri, Roni ja väsyneen näköinen tyyppi, taustalla Hannu

Istanbul

Teheran, vasemmalta Ville, Ilpo, Timo, Roni, Marita Petri ja Hannu

Teheran by night

Mehrabad airport

Viimeinen kokonainen retkipäivä

Corvon itä ranta laaksoineen - Mika Bruun

Viimeisen aamun aloitin alatieltä. Tarkoitus oli saada kuvattua dronella peruskuvat laaksoista. Edellinen kerta meni syystä tai toisesta puihin. Ehkä olin alustanut kortin väärin, en tiedä. Lähes kaksi viikkoa piti odottaa että on sateetonta ja heikko tuulista. Eli ei näitä kuvauspäiviä hirveästi ole ylimääräisiä. Katsoin toki alatien lähipaikat kaikki mutta huonolla saldolla. Mitään mainittavaa ei näkynyt, eikä kuulunut, edes atrappiin vanhat linnut vastanneet. Lähes tuuleton lämmin päivä meni lähes hukkaan lintujen kannalta. Tosin paluu matkalla testasin kauanko kestää "täyspakkauksella" juosten Fojon alimmasta kohdasta teiden risteykseen, eli toimistolle. Aikaa en muistanut kiireessä katsoa, mutta kasvoille valuvasta hien määrästä arvellen tein ennätykseni. Pete huudatti radiota Poco d´Aguan yläosasta, Pallid Harrier type flying south-north, sorry south. Eli lenteli sinne tänne, lopulta lähti kuitenkin etelän suuntaan hiljalleen. Ehdin lähes toimistolle kun huomasin vauhdista taivaalle nousseen suohaukan. Otin pari kaukokuvaa ja jatkoin offiiciin. Ehdin aavistuksen jopa katsomaan lintua ennen kuin se katosi Lighthouse Valleyn suuntaan. Onneksi Pete ja Daryl ehtivät saada hieman lähempää kuvat ja laji varmistui Pallid Harrier - Arosuohaukaksi. Ehkä sama lintu kuin keskiviikon, vielä avoin suohaukka. Se näyttää hieman oudolta edelleen, ehkä joku pro uskaltaa määrittää sen huonoista kuvista. Paluu matkalla hoidin päivän pinnaksi vielä INOn, joten kaksi siperialaista samalle päivälle on kova täällä keskellä Atlanttia. Blogi kuvat ovatkin kaikki maisemia, aavistuksen erilaisia kuin aiemmin.

The best of the Day:

Yellow-throated Vireo - still at Ponte
Swainson´s Thrush - new bird at Lighthouse Valley
American Redstart - still at Poco d´Agua
Magnolia Warbler - still at Lighthouse Valley

Pallid Harrier - 1stW at Poco d´Agua
Yellow-browed Warbler - 2 at Middle fields
Skylark - Two still
White Wagtail - still
Snow Bunting - 5 today
Dotterel - still
Chiftchaft - 4 today
Peregrine Falcon - still

Fojo Garden - Mika Bruun

Pico & Ponte - Mika Bruun

Pontesta pohjoiseen - Mika Bruun

Poco d´Agua, alhaalla keskellä WP pinnan Blue Grosbeak `reviiriä´

Välipäivän fiilistä

Yellow-throated Vireo - Keltarintavireo - Mika Bruun

Aamu tuli nukuttua pommiin, ei mitään mahdollisuutta ehtiä ensimmäiseen taxiin. Onneksi olin nopea ja ehdin toiseen. Tosin se ei auttanut, myöhästyin pelipaikalta 4 minuuttia. Steffan oli nimittäin mennyt sovitusti heti aamulla Sora - Amerikanhuitti paikalle. Tyyppi oli lähtenyt originaali lammikosta juosten ojan takaosaan, eikä sitä enää koskaan näkynyt. Eli ei siitä olisi kuvia saanutkaan. Yritettiin kuitenkin Pete´n kanssa kovasti parikin tuntia, mutta turhaan. Lopulta tilanne rauhoitettiin, odotettiin ja soitin kutsu ääntä. Kerran kuului hyvin selvä vastaus, mutta siihen se jäikin. Pakko ihmetellä miksi se oli niin hyvin kuvattavissa vaikka paikalla oli lähes 20 ornia metelöimässä. Nyt sitä ei näe kirveelläkään, hämärissä tietty ehkä näkisi, mutta ne kuvat. No välillä tosiaan pyörähdimme Picossa, jossa vanhat tutut, Parula ja Yellow-throated Vireo. Siinä ne allekirjoittaneen jenkkilajit olivatkin tältä päivältä. Muutoin jouduin tyytymään eurooppalaisiin. Kuten kiuru, Tiltaltti ja Västäräkki. Ei välttämättä juuri niitä mitä tänne tultiin hakemaan, no näillä mennään. Iltapäivä meni Lapassa, Reservoirilla ja Tenneseessa, polvet olivat taas kovilla Tennesseen jyrkissä alamäki osuuksilla, tosin ei siellä muuta olekaan kuin alamäkeä kun ylhäältä tulee. Ihanaa piikkistä karhuvatukkaa täynnä koko mäki, jalat jäävät niiden köynnöksiin väkisin kiinni, piikit tulevat housujen läpi ja rinne viettää luikkaalla pohjalla jyrkästi alas. Vihaan tota rinnettä, mutta pakko sinne on vaan aina itsensä tunkea. Tuuli oli kohtalaisen kovaa itäistä sellaista, joten se haittasi melkoisesti havainnointia. Onneksi huomiselle, retken viimeiselle kokonaiselle päivälle on luvattu tyynempää säätä.

The best of the Day:

Sora - still at Ponte bridge
Yellow-throated Vireo - still at Ponte
Red-eyed Vireo - still at Ponte
Magnolia Warbler - still at Lighthouse Valley
Northern Parula - still
American Redstart - still
Blue-winged Teal - still at Caldeira
Spotted Sandpiper - still

Yellow-browed Warbler - 2 still, Lapa and Middle fields
White Wagtail  - still
Skylark - 3 still
Chiftchaft - 5 today
Spotted Flycatcher - Ponte
Peregrine Falcon - still
Dotterel - still
Great White Egret - found freshly dead at Caldeira
European Teal - 10 at Caldeira
Pink-footed Goose - still Caldeira

Cory´s Shearwater - meri nyt pullollaan nuoria liitäjiä

White Wagtail - noin 10 havaintoa Corvolta

Sora

Peregrine Falcon - Muuttohaukka - ssp brookei? - Mika Bruun

Aamu lähti käyntiin ensimmäisen taxin pysähdyttyä Ponten sillalle. Erik löysi Sora - Amerikanhuitin päätien sillan alta kurkistelemassa. Oikeastaan se oli kuvassa ruudun täydeltä. Sinne ampaistiin matkaan "old style" tyyliin, Manuelin avolavalla ja 12 miestä kyydissä. Perille päästyämme lintu oli jo kadonnut ja hajaannuimme hieman ylä ja alavirtaan odottelemaan josko tyyppi ilmaantuisi uudelleen. Itse menin alimmaksi, josta oli tarkoitus vain kävellä rauhassa ylös. Aikaa siihen kuitenkin tuhraantui 45 minuuttia kun oli niin liukkaita kiviä ja piti ottaa varovaisesti. Minua oltiin huudeltu mutta ei sinne valleyn pohjalle vain kuulunut mitään. Vasta noin 80 metrin päässä sillasta Hannu sain minuun yhteyden ja kertoi että lintu olikin ollut ylä puolella. Löytäjältä oli unohtunut mainita että hän olikin hetken pois löytöpaikasta jolloin se oli livahtanut ylä osaan piiloon kun tulimme paikalle. No olin auttamatta myöhässä vajaan puoli tuntia. En halunnut katsoa niitä ruudun täydeltä olevia kuvia. No katsoin kuitenkin - arggggh. Oli mullakin kuva kanasta, nimittäin nokikanasta joka uiskentelee Ponten pohjalla olevassa vajaan parin metrin lammikossa aamuisin. Ollut jo pari viikkoa siellä, metsässä. No ei auttanut kun lähteä perään ylös. Onneksi kukaan ei ollut mennyt perässä kuvaamaan. Reilun vartin päästä olin jo oletetussa paikassa jossa aina on vettä. Varovaisen lähestymisen jälkeen huomasin ison kiven takana liikettä ja siinä se oli WPn pinna. Valitettavasti huomasimme toisemme samanaikaisesti. Toinen ei meistä ehtinyt tekemään mitään ja toinen juoksi ripeästi metsän suojiin. En ehtinyt edes kameraa ottamaan olalta kun tyyppi katosi. Odottelin kymmenisen minuuttia mutta muuta ei tapahtunut kuin Slovakki tuli paikalle. Tulikin sellaisella ryminällä että oksat ja kivet siirtyilivät. Herra nimittäin kaatui kahdesti liukkaalla rinteellä. Katsoin vain että ei loukkaantunut ja totesin että tämä taisi olla tässä. Joskus ei ehkä kannata ilmoittaa ihan heti linnun paikkaa? Tyyppi lisäksi hukkasi puhelimensa samassa rytäkässä. No ei siihen yhteyttä voinut saada kun makasi jossain maan rajassa. Kuin ihmeen kaupalla hän löysi sen puolen tunnin päästä, kun hämmästelimme touhua sillalta. Lintu ei palannut vielä iltapäivälläkään paikalle. Stefan päivysti paikalla, hän ei saanut tietoa kuin vasta iltapäivällä, kun tuli ulos Lighthouse Valleysta. Sovimme että katsomme paikan vielä aamulla aikaisin, jospa minäkin kateellinen saisin niitä ruudun täyteisiä? Iltapäivä meni Hannun ja Sepon kanssa Fojossa onnistuneesti. Indigo ja kaksi Rose-breasted Grosbeak tuli retken pinnoihin. Lisäksi hieno nuori Pere liiteli ylitsemme. Saattaa olla ssp brookei, selvästi punertava ja pieni lintu, jopa näyttäisi että ruumiin höyheniä olisi jo vaihdettu. Pitää kysyä viisaimmilta. Komppasin vielä Poco d´Agua n alaosan ja hyppäsin taxiin joka sopivasti ajoi ohitse. Sain hoidettua kaikki kaupunki/kauppa/pankki asiat näppärästi. Illalla vielä parin tunnin pelto komppausta kylässä, tuloksetta. Pojat näkivät vielä alas kävellessään Inon ja toinen ino ilmoitettiin Caldeirasta melko samaan aikaan. Oli pakko käydä katsomassa oliko vanha ino paikalla, ja siellähän se puuhaili. Eli kolme INOa saaressa, käsittämätöntä. Mitä muuta täällä on? Valitettavasti komppaajia on ainoastaan 10 plus Gerbyn ryhmä., Niillä mennään seuraavat kaksi täyttä vuorokautta. Lisäksi sunnuntai aamuna pitäisi mahdollisesti tulla uusia jenkkejä korkeilla tuulilla hetken aikaa. Katsotaan miten käy, toivottavasti hyvin.

The best of the Day:

Sora - 1st for Corvo, 6th for Azores
Yellow-throated Vireo - still at Ponte
Philadelphia Vireo - still at Ponte
Magnolia Warbler - still at Lighthouse Valley
Scarlet Tanager - still at Fojo
Indigo Bunting - 2 still at Fojo
Rose-breasted Grosbeak - male & female still Fojo
Dickcissel still at Middle fields

Blue-winged Teal - 2 at Caldeira
White-rumped Sandpiper - 5 at Caldeira

Yellow-browed Warbler - 1 still Middle fields, 2 new birds Lapa and Caldeira
White Wagtail - still
Skylark - 1 still
Coot - still at Ponte
Chiftchaft - Lighthouse Valley and Middle fields
Spotted Flycatcher - above Dump
Peregrine  Falcon - ssp brookei?

Eurasian Coot - Nokikana - Mika Bruun