Mika Bruun

perjantai 11. lokakuuta 2019

Lisää vahvistuksia

Semipalmated Plover - Kanadantylli - Mika Bruun

Aamulla pienessä sateessa kierrettiin kylän peltoja, aika heikon menestyksin. Muutama SemiPlover hiippaili kentällä tamariskeissä ei mitään. Sateen loputtua päätettiin lähteä laaksoihin, itse jäin do Vinteen etsimään tarvitseville Hooded Warbleria valmiiksi. Lintu oli jälleen todella vaikea, kolmen tunnin ennakko etsinnällä havaitsin sen kahdesti, ja molemmat todella nopeita tilanteita. Vahvistusryhmä saapui kolmen pintaan ja ohjeet annettuani lintu sattui juuri olemaan peruspaikalla. Äänteli muutamia kertoja ja lopetti, eikä taaskaan löydetty sitä pusikosta. Puolen tunnin päästä saimme varoitus atrapilla sen ulos, mutta sattumalta se tuli eteemme niin etteivät sitä tarvitsevat nähneet lintua, joka taas hätäsesti poistui jonnekin. Seuraavat kaksi tuntia olikin sitten hiljaisempaa, eli lintua ei näkynyt loppu päivään. Viisi tuntia laakson pohjalla kävellen hiljalleen erittäin luikasta savista jyrkkää rinnettä ja linnun näki vain he joilla lintu jo oli, muut jäivät odottamaan parempaa huomista. Tällä välin alhaalla kylässä oli pitänyt kiirettä, Bobolink, Yellow Warbler ja jokusia eurooppalaisia lajeja. Kuten Common Swift ja Osprey, molemmat kovia lajeja Corvolle. Illalla yhteissafkalla laskimme että meitä oli jos hieman yli 40 ornia saaressa. Aamulla lienee jo toisenlainen meininki saaressa, jotain uutta mukavaa voisi löytyä. Jokainen silmäpari tulee tarpeeseen.

Päivän parhaat:

Hooded Warbler - 1 (same)
Yellow Warbler - 1 (same)
Bobolink - 1
White-eyed Vireo - 1(same)
REV - 6 today
Osprey - 1
Common Swift - 1

Common Swift - Mika Bruun

torstai 10. lokakuuta 2019

Hooded Warbler

Hooded Warbler - Mika Bruun

Aamulla väsynyttä retkeilyä, jalat melkoisen puhki. Airstripillä pari Semipalmated Plover - Kanadantylliä, valitettavasti aktiivisia ja väärällä puolella kenttää. Kierreltiin Capo Verden ympäristöä kun WA lauloi Hooded Warbler´n Ribeira do Vinte´sta. Sepolta puuttui pinnoista, joten tilattiin taxi ja lähdettiin nopeasti paikalle. Pikainen mäki juoksu, ja perillä mutta lintua oli häipynyt jonnekin metsän syövereihin. Noin tunnin päästä löysin sen 100 metriä alempaa melko tyypillisestä paikasta. Jottei tämä olisi ollut liian helppoa, lintu oli erittäin liikkuvaista tyyppiä. Oli reilun puoli tuntia pois vakipaikastaan, liikkui latvoissa ja oli siinä tiheässä pöheikössään max vartin. Joten oli melko sattumaa mistä tyyppi tuli ulos ja tilanne olisi ollut siinä. Se kohta ei tietenkään sattunut kohdalle. Neljä tuntia riitti meikäläiselle tätä leikkiä ja kun vielä valo väheni pilvirintaman myötä, päätin viheltää pelin poikki. Tämän vuoden reissun kuvaus mahdollisuudet ovat jostain syystä menneet täysin vihkoon. Linnut ovat todella liikkuvaisia, eikä tule edes tilanteita. Jo pelkkä rarin näkeminen tuottaa hankaluuksia, ja linnut piileskelevät minusta normaalia enemmän. Ehkä tämä tästä helpottaa vielä. Ainakin etsijöitä saapuu huomenna taas lisää, sen jälkeen meitä on noin 40. Viikonlopun jälkeen reilut 60, sillä mennään viikon verran, toivottavasti osuu hyvät virtaukset. Tämän päivän tapahtuma oli ruokatarvikkeiden täydennyspäivä, tällä kertaa Portugalin hallitus oli määrännyt sota-aluksen tuomaan sitä suoraan Faialista koska Floreksen satama on suljettu myrskyn jälkeen. Tai eihän siitä ole mitään jäljelläkään. Mutta huomasimme hauskan yksityiskohdan Miradourolta, asiat tehdään täälläkin tärkeysjärjestyksessä. Eli ensin tuotiin oluet, sitten ruokatarvikkeet.

Päivän parhaat:

Buff-bellied Pipit - 1
Hooded Warbler - 1
White-eyed Vireo - still
Semipalmated Plover - 2
REV - Da Ponte and Upper Ponte

Super Bock ja Sagres täydennystä saarelle

Vaatimaton yhteysalus

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

White-eyed Vireo

Caldeira 2019 - Mika Bruun

Aloitettiin aamu kainiissa tyynessä säässä Caldeira´sta. Muutama kiva lintuhavaintokin saatiin aikaiseksi, Glossy Ibis - Pronsi-ibis lennähti alhaalla ja heti kohta perässä Gargany - Heinätavi. Olihan se kapuaminen taas hirveetä, polvet eivät tykkää tällä hetkellä hirveästi, varsinkin alaspäin meno ei ole kovinkaan kivutonta. Mutta niin tuli taas 7 kilometriä kaahailtua alhaalla. Iltapäivällä jäin Lapaan etsimään eilistä Black-throated Green Warbleria, kuvaukset taka-ajatuksena, mutta kohde ei ollut samaa mieltä, se oli kadonnut maisemista. Löysin kuitenkin WPn viidennen White-eyed Vireo - Valkosilmävireon. Näin linnun aluksi vain lennossa kolme kertaa, mutta kuitenkin riittävän hycin että uskalsin WhatsUpata linnun. Lintu katosikin tämän jälkeen puoleksitoista tunniksi, enkä saanut kuvia. Itse lähdin Ribeira da Lapaa alaspäin, PAC lähti ylös päin, jälkimmäinen voitti ja lintu oli ajoittain hyvinkin näkyvissä, tosin kuvaajille ei ollut niin hyvin. Eli kuvat jäivät jälleen tästä lajista ottamatta. Muutaman hätärin nappasin. Tällä retkellä kuvaaminen osoittautuu erittäin hankalaksi. Ehkä niitä hyviäkin päiviä on vielä tulossa. Lapasta pikaista kävelyä kaupalle, josta tarvittavat tuotteet. Kuten kylmä juoma. Saareen saapui tänään 21 uutta ornia, Cantinhon ylä osassa oli tungosta, ne katkesivat äkisti hälylläni. Mutta Prothonotary Warbler taisi kuolla sen iltapäivän jälkeen kun ehdimme käydä paikalla. R.I.P

Päivän parhaat:

REV - 2 news (Da Ponta, Upper Lapa)
White-eyed Vireo - Upper Lapa
Gargany - Caldeira
Rose-breasted Grosbeak - 1 still
Blue-winged Teal - 2 at Caldeia
Glossy Ibis

White-eyed Vireo - Valkosilmävireo - Mika Bruun

Prothonotaryn löytäjä, ammattikalastaja Ranskasta, Jean Pierre Jordan

tiistai 8. lokakuuta 2019

Kävely päivä

Cantinho tänään - Mika Bruun

Toiveikkaina aloitimme päivän Lighthouse Valleysta, kävelime Puska alueet läpi aina Cantinhoon asti. Ei ainuttakaan landbirdiä, ainoa mielenkiintoinen liihotti taivaalla hetken aikaa kunnes katosi kivien taakse. Northern Harrier, valitettavasti siitäkään ei tullut kuvaa, oli aavistuksen kaukanakin että olisin jaksanut ottaa kuvia. Aurinko alkoi lämmittämään kohtalaisesti pilvettömältä taivaalta ja kävely muuttui raskaammaksi. Päivän tapahtuma sattui heti Whale Hutin jälkeen. Olin menossa puska alueen läpi kiviaitaa pitkin kunnes astuin mielestäni tasaiselle kivelle. Tai näin ainakin luulin. Olen monesti miettinyt kuinkahan syviä vanhat lehmien juottopaikat ovat. Ne reilut puolisen metriä kantiltaan, vettä ja muuta täynnä olevat pahalta haisevat altaat. Syksyisin ne ovat hämäävän maan värisiä ja oloisia. Päätin mitata syvyyden, mutta koska mitään mittaa ei tullut mukaan oli pakko ottaa vanhat metodit käyttöön. Astuin melko normaalilla voimalla sinne ja kas kummaa jalka tömähti pohjaan saakka. Niukasti pysyin pystyssä kun oikea jalka painoi aina polvea myöten altaaseen. Kenkä täynnä olevaa paskavettä nilkutin takaisin niitylle, kaadoin tarpeettomat vedet maahan kengästä ja parhaani mukaan yritin siistiä tilannetta. Ne ei auttanut yhtään. Päin vastoin, nyt olivat kädetkin paskassa ja ns puhdasta laakso vettä ei ollut lähelläkään. Ei muuta kuin puristus sukasta ja kenkä jälleen tyhjäksi ja matkaan. Parin tunnin haahuilun jälkeen löysin virtaavaa vettä ja sain kädet ja kengät sellaiseen kuntoon että tuli parempi mieli. Sitä ei tosin kauan jatkunut kun kenkä alkoi kuivumaan. Jotenkin se haju nousi kengästä suoraan ylöspäin. No heti kuuden tunnin päästä saavuin Guesthouse, alkoi suururakka kenkien ja housujen kanssa. Haju tulee kuitenkin ehkä tutuksi loppuretkelle. No eihän tässä ole kuin kolme viikkoa, hajuu ehtii jo tottua siinä ajassa. Päivän maisemakuvasta, mikali on nähnyt paikan aiemmin. Vähän kuin Suomessa, siinä oli kyllä metsä auíemmin. Muutoinkin täällä on puut menneen aika huonoon happeen myrskyn jälkeen. Suurin osa lehdistä on pudonnut, isoja puita nurin paksuja oksia katkenneena maassa. Matkalla atrapoin päivän toisen jenkin, REVin. Eikä tullut alas tänään, sekään. Krister Nordin yritti tänään Prothonotaryn Warbleria aamusta alkaen mutta mitään ei löytynyt. Toivottavsti ei ole heittänyt lusikkaa nurkkaan? Illalla perussafkaa vanhassa tutussa paikassa, halpaa mutta mautonta.

Päivän Parhaat:

REV - 2
Black-throated Green Warbler 1
Rose-breasted Grosbeak 1
Northern Harrier 1
Black and White Warbler 1
Northern Waterthrush 1

maanantai 7. lokakuuta 2019

Prothonatary Warbler - Corvo

Prothonotary Warbler - Kolokerttuli - Mika Bruun

Aamulla aikainen lähtö Lissabonista, 6:10 tarkoitti että kentällä 4:00. Kentällä hirveä jono, tyypillistä täällä. Koneeseen selvitiin ja Ponta Delgada kutsui, PACin kanssa suunniteltiin Prothonotary Warbler´n bongausta tasaisin välein. Molemmilla jonkinmoisia paineita lajin suhteen. Onhan se WPn ensimmäinen. Paikalle ilmaantui myös Portugalin RK-hemmo, Alex Leitoa, joka oli menossa Florekselle reiluksi viikoksi. Toivoteltiin lopuksi onnea tulevalle viikolle. Hän ei tietenkään bongaa, muuten olisikin Corvolla tasaisin välein. Mielessämme toivottiin ettei tarvitsisi lähteä, se päivä menee käytännössä siinä, jos joutuisi bongaamaan sinne. Lopulta pääsimme matkaan, aamu valkeni PDL:ssa ja vaihtoimmme sujuvasti seuraavalle saarelle, Faial. Siellä alkoi kuulua kummia Corvolta, kovaa lajia pukkasi tuon tuosta. Seuraava tunti olikin melkoisen jännittävä, kun lennettin Corvolle. Onneksi ei mitään megaa, vaikka lajit kovia olivatkin. Saaressa melkein ajallaan, hauska nähdä samoja paikallisia taas. Erittäin pikainen tavaroiden heittäminen Guesthouseen ja matka jatkuin Cantinhoon, toka vikaan laaksoon jossa target laji mahdollisesti oli. Paikalla ei oltu käyty edellis päivänä ollenkaan, joten pieni pelko oli "housussa". Turhaan lintu hoitui välittömästi kun pääsimme perille. Siellä se hillui karhunvatukoiden keskellä. Mutta valitettavasti melkoisen softana, ei tule elämään kovinkaan montaa päivää. Sain pyydystettyä ison vihreän toukan, muttei pystynyt syömään sitä vaan kakoi koko ajan. Nämä toukat ovat kaikkien suurta herkkua, kaikki niitä tuntuu onnistuneesti syömään. Sen näkee aikanaan, pysyykö lintu hengissä. Tuuletusten ja hektisen vajaan tunnin päästä olimmekin kävelemässä kohti kylää, kaikki aamupäivän lajit olivat alhaalla. Jospa löytyisi lisää? Iltapäivän päätteksi joitain löytyikin, mutta Paul ja Jean-Pierre olivat aika hyvin saaneet linnut näkyviin aiemmin. Linnut olivat melko liikkuvia ja kuvaaminen hankalaa. Joko olivat juuri tullet tai sitten olivat tulleet alas ja lähtemässä. Maastossa oltiin hämärään asti, jalat ihan puhki, tuli taas käveltyä eka päivänä 20,5 kilometriä. Juuri eka päivän kaahausta piti välttää, ei onnistunut taaskaan. Illalla paras illallinen ikinä Corvolla. Uusi ravintola Windmillillä laittoi parastaan, valkosipulissa keitetty mustekala oli todella maukasta, tarsiger suosittelee mikäli liikutte täällä päin. Illalla viereisen pöydän seurue näytti samalla kuvan ja kysyivät mikä siinä on? Kuvassa joka oli otettu ravintolan nurmella, kesy lintu, oli Scarlet Tanager. Ei löydetty itse. Onneksi ei pahempaa.
Vielä yksi mielenkiintoinen havainto, jenkki sudenkorento, Green Darner. Juuri niin, minähän en näistä mitään tiedä, mutta luotan Paul French määritykseen. Oli se erilainen. Päivän linnusta vielä, mistä juontaa nimi Prothonotary, se selviää täältä - Do you know where the Prothonotary Warbler gets its name?

Päivän parhaat:

Prothonotary Warbler - 1
Magnolia Warbler - 1
Hooded Warbler - 1
Yellow Warbler - 2
Philadelphia - 1
REV - 1 new
Scarlet Tanager - 1

Prothonotary Warbler - Kolokerttuli - Mika Bruun

Roseate Tern - Ruusutiira - Mika Bruun

Juhlaillallinen - keskellä Prothonotaryn löytäjä lippispäinen Jean-Pierre Jordan

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Matkalla Atlantin helmeen - Corvolle

Eastern Wood-Pewee - Corvo 2015 - Mika Bruun

Vihdoin koittaa se päivä jolloin pääsee jälleen Corvolle. Tosin matka kestää jälleen mukavat 24 tuntia, yhdellä yöpymisellä Lissabonissa. Sää on kuitenkin hyvä, pääsee saareen. Laskin huvikseni omat kulkemiseni saareen ja pois. 25% matkoista on siirtynyt päivällä tai kahdella, johtuen pääosin säästä. Kausi alkoi Corvolla tänä vuonna jo 23. syyskuuta jolloin Scotit Pete &Bob päättivät jälleen lähteä sään mukaan saareen, oli tulossa loistavat tuulet lännestä. Lajit olivat sen mukaisia, kovimmat Canada Warbler - Viirurintakerttuli, kuudes WPlta, Chestnut-sided Warbler - Rusokylkikerttuli, WPn viides ja sokerina pohjalla Cape May Warbler - Rusoposkikerttuli Azoreiden ensimmäinen ja WPn kolmas. Ei ollut huono viikko. Ehkä jo ensi vuonna pitää järjestää asiat niin, että voi lähteä matkaan hyvien tuulien aikaan. Pete ja Bob poistuivat, oli muutama ns välipäivä ja saareen tullut Jean-Pierre Jordan räjäytti pankin WPn ensimmäinen Prothonotary Warbler - Kolokerttuli löytyi Cantinhon yläosasta. Warblerista yksi kauneimmista ja samalla odotetuimmasta päästä. Lintu oli vielä eilen paikalla ja Paul French sai linnusta kivat kuvat. Nyt vain odotellaan onko lintu vielä huomenna, toivotaan parasta. Huomisesta lähtien blogi tulee yön aikana tähän päivittäin

Alla muutama mukava Warbler laji aiemmilta vuosilta, kaikki Corvolta.

Black and White Warbler - Corvo 2013 - Mika Bruun

Bay-breasted Warbler - Corvo 2017 - Mika Bruun

Blue-Winger Warbler - Corvo 2015 - Mika Bruun

Tellow-throated Warbler - Corvo 2013 - Mika Bruun

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Mont Blanc - Ranska

Alpine Cough - Alppinaakka - Mika Bruun

Viikko hulppeissa Mont Blanc´in maisemissa meni nopeasti ravatessa UTMBn merkeissä. Kiikari oli kuitenkin aina mukana mutta lajisto on alueella melko niukkaa. Jokunen mukava laji kuitenkin katsottavaksi alueella on, joten sitä kannatti kantaa. Kameran kantaminen olisi ollut haastavaa, 100-400 zoom oli muutamana päivänä messissä, ja muutaman lintukuvankin pääsi ottamaan.