Tyhjennys päivä

European Goldfinch - Tikli - Mika Bruun

Aamulla piti rynnätä Florekselle, ei rynnätty koska tuuli oli aivan liian kovaa, ja sadekuurot täydensivät säätä. Yhdeksän maissa päätimme sännätä laaksoihin, sadekuurot olivat helpottaneet hieman. Reipas pohjois/luoteistuuli oli viilentänyt ilmaa niin, että tarvittiin jo pitkähihainen paita päälle. Cantinhossa kärvisteltiin muutama sadekuuro puiden alla. Oikeastaan melko sama sillä mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Seuraavat laaksot menivät samalla jo totutulla kaavalla. Ei edes REV iä saatu atrapilla ääneen. Kaikki tuntuivat lähteneen viime yönä. Eikä juuri kukaan muukaan nähnyt mitään, ainoastaan pari REV iä oli jäänyt Picoon norkoilemaan. Saatiin kaikesta huolimatta eväät syötyä, mikä olikin paras tapahtuma laaksoissa. Päivälle löytyikin ainoastaan Lapland Bunting uutena, huimaa. Resevoirin linnut olivat päättäneet jäädä odottamaan tulevaa. Iltapäivän loppu menikin terassilla staijaillessa, melko turhaan siinäkin. Mentäessä llalliselle löysin Red-eyed Vireon tien vierestä, eli meille ainut jenkki tänään.

Päivän parhaat:

Northern Parula - still
Buff-bellied Pipit - still
REV - 3 (Pico 2, Guesthouse)
Semipalmated Plover - 2 still
Northern Harrier - still

Pink-footed Geese - 2 still
Lapland Bunting - 1
Great Shearwater - 3

"Black Wheater" - Mika Bruun

 

Taxi jono aamuisin - Mika Bruun

Iltapäivän Office - Mika Bruun

Flores iski

Yellow Warbler - Keltakerttuli - Mika Bruun

Aamulla aloitettiin Markun kanssa alhaalta Yellow Warblerista. Lintu tulikin kohtalaisesti muutaman kerran esille, muuta kuvaajan taidot tuntuivat olevan hitaalla tänään. Sessiolle tulikin lopulta tyly päätös kun Thjis Valkenburg ilmoitti naapuri saaresta WP lle uuden lajin, Connecticut Warbler. Lintu saatiin verkosta ja rengastettiin, kuvattiin sekä vapautettiin. Eipä juuri ollut mahdollisuutta bongata tänään koska tuuli on vaihteeksi liian kovaa. No katsotaan tilannetta huomenna. Mahdollisuus on aina mahdollisuus, vaikka on todennäköisyys on kuinka pieni tahansa. Ei jää vaivaamaan jos päästään käymään. Tilanteesta toivuttiin nopeasti ja pääsimme takaisin maastoon. Komppasimme Poco do Aguan ylös, ainoa järkevä havainto oli lyhyt ääni havainto REV sta, mutta jätin sen äänihavaintona muistoksi mieleen. Ylhäältä siirryimme tarkistamaan White-eyed Vireo n tilannetta. Lintu tulikin sopivasti hienosti esille juuri kun saavuimme pelipaikalle. Kuvia tuli, mutta lintu oli pääsemättömästi liian kaukana. Täältä olisi pitänyt lähteä Erneston kanssa Reservoir ille, mutta emme jaksaneet mukamas kiivetä. No puolen tunnun päästä Markku juoksi sinne, Northern Harrier näkyi paikallisena sinne. Ja joku sain pinnan. Itse jäin komppaamaan rinnettä ja Tennessee Valleyta. Alhaalta ilmoitetusta Osprey sta sain Corvon pinnan, juuri ennen kuin se katosi rinteen taakse saaren pohjois osiin. Illan hämärtyessä illalliselle mentäessä kaksi Pink-footed Geese - Lyhytnokkahanhea jotka lensivät hienosti ylitsemme idän suuntaan. Tänään taapersin viikon säälittävimmät kilometrit, 14.8. Ehkä saan sääli pisteitä siitä ettei siinä ollut tiellä kävelyä kuin reilu kilometri. Ylämäet normi jyrkkiä ja alamäet polvia repiviä epämukavia etappeja. Ja tämähän oli täysin vapaaehtoista, mutta hauskaa.

Päivän parhaat:

Yellow Warbler - still
Hooded Warbler - still
White-eyed Vireo - still
Northern Parula - 1
Buff-bellied Pipit - 1
REV - 7 today
Semipalmated Plover - 2 still
Blue-winged Teal - 2 still
Northern Harrier - still
Osprey - still
Common Swift - still
Glossy Ibis - still
Pink-footed Geese - 2

White-eyed Vireo - Mika Bruun

Markku haikailee taustalla olevalle Florekselle - Poco do Agua

Lower Reservoir - Mika Bruun

Lisää vahvistuksia

Semipalmated Plover - Kanadantylli - Mika Bruun

Aamulla pienessä sateessa kierrettiin kylän peltoja, aika heikon menestyksin. Muutama SemiPlover hiippaili kentällä tamariskeissä ei mitään. Sateen loputtua päätettiin lähteä laaksoihin, itse jäin do Vinteen etsimään tarvitseville Hooded Warbleria valmiiksi. Lintu oli jälleen todella vaikea, kolmen tunnin ennakko etsinnällä havaitsin sen kahdesti, ja molemmat todella nopeita tilanteita. Vahvistusryhmä saapui kolmen pintaan ja ohjeet annettuani lintu sattui juuri olemaan peruspaikalla. Äänteli muutamia kertoja ja lopetti, eikä taaskaan löydetty sitä pusikosta. Puolen tunnin päästä saimme varoitus atrapilla sen ulos, mutta sattumalta se tuli eteemme niin etteivät sitä tarvitsevat nähneet lintua, joka taas hätäsesti poistui jonnekin. Seuraavat kaksi tuntia olikin sitten hiljaisempaa, eli lintua ei näkynyt loppu päivään. Viisi tuntia laakson pohjalla kävellen hiljalleen erittäin luikasta savista jyrkkää rinnettä ja linnun näki vain he joilla lintu jo oli, muut jäivät odottamaan parempaa huomista. Tällä välin alhaalla kylässä oli pitänyt kiirettä, Bobolink, Yellow Warbler ja jokusia eurooppalaisia lajeja. Kuten Common Swift ja Osprey, molemmat kovia lajeja Corvolle. Illalla yhteissafkalla laskimme että meitä oli jos hieman yli 40 ornia saaressa. Aamulla lienee jo toisenlainen meininki saaressa, jotain uutta mukavaa voisi löytyä. Jokainen silmäpari tulee tarpeeseen.

Päivän parhaat:

Hooded Warbler - 1 (same)
Yellow Warbler - 1 (same)
Bobolink - 1
White-eyed Vireo - 1(same)
REV - 6 today
Osprey - 1
Common Swift - 1

Common Swift - Mika Bruun

Hooded Warbler

Hooded Warbler - Mika Bruun

Aamulla väsynyttä retkeilyä, jalat melkoisen puhki. Airstripillä pari Semipalmated Plover - Kanadantylliä, valitettavasti aktiivisia ja väärällä puolella kenttää. Kierreltiin Capo Verden ympäristöä kun WA lauloi Hooded Warbler´n Ribeira do Vinte´sta. Sepolta puuttui pinnoista, joten tilattiin taxi ja lähdettiin nopeasti paikalle. Pikainen mäki juoksu, ja perillä mutta lintua oli häipynyt jonnekin metsän syövereihin. Noin tunnin päästä löysin sen 100 metriä alempaa melko tyypillisestä paikasta. Jottei tämä olisi ollut liian helppoa, lintu oli erittäin liikkuvaista tyyppiä. Oli reilun puoli tuntia pois vakipaikastaan, liikkui latvoissa ja oli siinä tiheässä pöheikössään max vartin. Joten oli melko sattumaa mistä tyyppi tuli ulos ja tilanne olisi ollut siinä. Se kohta ei tietenkään sattunut kohdalle. Neljä tuntia riitti meikäläiselle tätä leikkiä ja kun vielä valo väheni pilvirintaman myötä, päätin viheltää pelin poikki. Tämän vuoden reissun kuvaus mahdollisuudet ovat jostain syystä menneet täysin vihkoon. Linnut ovat todella liikkuvaisia, eikä tule edes tilanteita. Jo pelkkä rarin näkeminen tuottaa hankaluuksia, ja linnut piileskelevät minusta normaalia enemmän. Ehkä tämä tästä helpottaa vielä. Ainakin etsijöitä saapuu huomenna taas lisää, sen jälkeen meitä on noin 40. Viikonlopun jälkeen reilut 60, sillä mennään viikon verran, toivottavasti osuu hyvät virtaukset. Tämän päivän tapahtuma oli ruokatarvikkeiden täydennyspäivä, tällä kertaa Portugalin hallitus oli määrännyt sota-aluksen tuomaan sitä suoraan Faialista koska Floreksen satama on suljettu myrskyn jälkeen. Tai eihän siitä ole mitään jäljelläkään. Mutta huomasimme hauskan yksityiskohdan Miradourolta, asiat tehdään täälläkin tärkeysjärjestyksessä. Eli ensin tuotiin oluet, sitten ruokatarvikkeet.

Päivän parhaat:

Buff-bellied Pipit - 1
Hooded Warbler - 1
White-eyed Vireo - still
Semipalmated Plover - 2
REV - Da Ponte and Upper Ponte

Super Bock ja Sagres täydennystä saarelle

Vaatimaton yhteysalus 

White-eyed Vireo

Caldeira 2019 - Mika Bruun

Aloitettiin aamu kainiissa tyynessä säässä Caldeira´sta. Muutama kiva lintuhavaintokin saatiin aikaiseksi, Glossy Ibis - Pronsi-ibis lennähti alhaalla ja heti kohta perässä Gargany - Heinätavi. Olihan se kapuaminen taas hirveetä, polvet eivät tykkää tällä hetkellä hirveästi, varsinkin alaspäin meno ei ole kovinkaan kivutonta. Mutta niin tuli taas 7 kilometriä kaahailtua alhaalla. Iltapäivällä jäin Lapaan etsimään eilistä Black-throated Green Warbleria, kuvaukset taka-ajatuksena, mutta kohde ei ollut samaa mieltä, se oli kadonnut maisemista. Löysin kuitenkin WPn viidennen White-eyed Vireo - Valkosilmävireon. Näin linnun aluksi vain lennossa kolme kertaa, mutta kuitenkin riittävän hycin että uskalsin WhatsUpata linnun. Lintu katosikin tämän jälkeen puoleksitoista tunniksi, enkä saanut kuvia. Itse lähdin Ribeira da Lapaa alaspäin, PAC lähti ylös päin, jälkimmäinen voitti ja lintu oli ajoittain hyvinkin näkyvissä, tosin kuvaajille ei ollut niin hyvin. Eli kuvat jäivät jälleen tästä lajista ottamatta. Muutaman hätärin nappasin. Tällä retkellä kuvaaminen osoittautuu erittäin hankalaksi. Ehkä niitä hyviäkin päiviä on vielä tulossa. Lapasta pikaista kävelyä kaupalle, josta tarvittavat tuotteet. Kuten kylmä juoma. Saareen saapui tänään 21 uutta ornia, Cantinhon ylä osassa oli tungosta, ne katkesivat äkisti hälylläni. Mutta Prothonotary Warbler taisi kuolla sen iltapäivän jälkeen kun ehdimme käydä paikalla. R.I.P

Päivän parhaat:

REV - 2 news (Da Ponta, Upper Lapa)
White-eyed Vireo - Upper Lapa
Gargany - Caldeira
Rose-breasted Grosbeak - 1 still
Blue-winged Teal - 2 at Caldeia
Glossy Ibis

White-eyed Vireo - Valkosilmävireo - Mika Bruun

White-eyed Vireo - Valkosilmävireo - Mika Bruun

Prothonotaryn löytäjä, ammattikalastaja Ranskasta, Jean Pierre Jordan

Kävely päivä

Cantinho tänään - Mika Bruun

Toiveikkaina aloitimme päivän Lighthouse Valleysta, kävelime Puska alueet läpi aina Cantinhoon asti. Ei ainuttakaan landbirdiä, ainoa mielenkiintoinen liihotti taivaalla hetken aikaa kunnes katosi kivien taakse. Northern Harrier, valitettavasti siitäkään ei tullut kuvaa, oli aavistuksen kaukanakin että olisin jaksanut ottaa kuvia. Aurinko alkoi lämmittämään kohtalaisesti pilvettömältä taivaalta ja kävely muuttui raskaammaksi. Päivän tapahtuma sattui heti Whale Hutin jälkeen. Olin menossa puska alueen läpi kiviaitaa pitkin kunnes astuin mielestäni tasaiselle kivelle. Tai näin ainakin luulin. Olen monesti miettinyt kuinkahan syviä vanhat lehmien juottopaikat ovat. Ne reilut puolisen metriä kantiltaan, vettä ja muuta täynnä olevat pahalta haisevat altaat. Syksyisin ne ovat hämäävän maan värisiä ja oloisia. Päätin mitata syvyyden, mutta koska mitään mittaa ei tullut mukaan oli pakko ottaa vanhat metodit käyttöön. Astuin melko normaalilla voimalla sinne ja kas kummaa jalka tömähti pohjaan saakka. Niukasti pysyin pystyssä kun oikea jalka painoi aina polvea myöten altaaseen. Kenkä täynnä olevaa paskavettä nilkutin takaisin niitylle, kaadoin tarpeettomat vedet maahan kengästä ja parhaani mukaan yritin siistiä tilannetta. Ne ei auttanut yhtään. Päin vastoin, nyt olivat kädetkin paskassa ja ns puhdasta laakso vettä ei ollut lähelläkään. Ei muuta kuin puristus sukasta ja kenkä jälleen tyhjäksi ja matkaan. Parin tunnin haahuilun jälkeen löysin virtaavaa vettä ja sain kädet ja kengät sellaiseen kuntoon että tuli parempi mieli. Sitä ei tosin kauan jatkunut kun kenkä alkoi kuivumaan. Jotenkin se haju nousi kengästä suoraan ylöspäin. No heti kuuden tunnin päästä saavuin Guesthouse, alkoi suururakka kenkien ja housujen kanssa. Haju tulee kuitenkin ehkä tutuksi loppuretkelle. No eihän tässä ole kuin kolme viikkoa, hajuu ehtii jo tottua siinä ajassa. Päivän maisemakuvasta, mikali on nähnyt paikan aiemmin. Vähän kuin Suomessa, siinä oli kyllä metsä auíemmin. Muutoinkin täällä on puut menneen aika huonoon happeen myrskyn jälkeen. Suurin osa lehdistä on pudonnut, isoja puita nurin paksuja oksia katkenneena maassa. Matkalla atrapoin päivän toisen jenkin, REVin. Eikä tullut alas tänään, sekään. Krister Nordin yritti tänään Prothonotaryn Warbleria aamusta alkaen mutta mitään ei löytynyt. Toivottavsti ei ole heittänyt lusikkaa nurkkaan? Illalla perussafkaa vanhassa tutussa paikassa, halpaa mutta mautonta.

Päivän Parhaat:

REV - 2
Black-throated Green Warbler  1
Rose-breasted Grosbeak 1
Northern Harrier 1
Black and White Warbler 1
Northern Waterthrush 1

Prothonatary Warbler - Corvo

Prothonotary Warbler - Kolokerttuli - Mika Bruun

Aamulla aikainen lähtö Lissabonista, 6:10 tarkoitti että kentällä 4:00. Kentällä hirveä jono, tyypillistä täällä. Koneeseen selvitiin ja Ponta Delgada kutsui, PACin kanssa suunniteltiin Prothonotary Warbler´n bongausta tasaisin välein. Molemmilla jonkinmoisia paineita lajin suhteen. Onhan se WPn ensimmäinen. Paikalle ilmaantui myös Portugalin RK-hemmo, Alex Leitoa, joka oli menossa Florekselle reiluksi viikoksi. Toivoteltiin lopuksi onnea tulevalle viikolle. Hän ei tietenkään bongaa, muuten olisikin Corvolla tasaisin välein. Mielessämme toivottiin ettei tarvitsisi lähteä, se päivä menee käytännössä siinä, jos joutuisi bongaamaan sinne. Lopulta pääsimme matkaan, aamu valkeni PDL:ssa ja vaihtoimmme sujuvasti seuraavalle saarelle, Faial. Siellä alkoi kuulua kummia Corvolta, kovaa lajia pukkasi tuon tuosta. Seuraava tunti olikin melkoisen jännittävä, kun lennettin Corvolle. Onneksi ei mitään megaa, vaikka lajit kovia olivatkin. Saaressa melkein ajallaan, hauska nähdä samoja paikallisia taas. Erittäin pikainen tavaroiden heittäminen Guesthouseen ja matka jatkuin Cantinhoon, toka vikaan laaksoon jossa target laji mahdollisesti oli. Paikalla ei oltu käyty edellis päivänä ollenkaan, joten pieni pelko oli "housussa". Turhaan lintu hoitui välittömästi kun pääsimme perille. Siellä se hillui karhunvatukoiden keskellä. Mutta valitettavasti melkoisen softana, ei tule elämään kovinkaan montaa päivää. Sain pyydystettyä ison vihreän toukan, muttei pystynyt syömään sitä vaan kakoi koko ajan. Nämä toukat ovat kaikkien suurta herkkua, kaikki niitä tuntuu onnistuneesti syömään. Sen näkee aikanaan, pysyykö lintu hengissä. Tuuletusten ja hektisen vajaan tunnin päästä olimmekin kävelemässä kohti kylää, kaikki aamupäivän lajit olivat alhaalla. Jospa löytyisi lisää? Iltapäivän päätteksi joitain löytyikin, mutta Paul ja Jean-Pierre olivat aika hyvin saaneet linnut näkyviin aiemmin. Linnut olivat melko liikkuvia ja kuvaaminen hankalaa. Joko olivat juuri tullet tai sitten olivat tulleet alas ja lähtemässä.  Maastossa oltiin hämärään asti, jalat ihan puhki, tuli taas käveltyä eka päivänä 20,5 kilometriä. Juuri eka päivän kaahausta piti välttää, ei onnistunut taaskaan. Illalla paras illallinen ikinä Corvolla. Uusi ravintola Windmillillä laittoi parastaan, valkosipulissa keitetty mustekala oli todella maukasta, tarsiger suosittelee mikäli liikutte täällä päin. Illalla viereisen pöydän seurue näytti samalla kuvan ja kysyivät mikä siinä on? Kuvassa joka oli otettu ravintolan nurmella, kesy lintu, oli Scarlet Tanager. Ei löydetty itse. Onneksi ei pahempaa.
Vielä yksi mielenkiintoinen havainto, jenkki sudenkorento, Green Darner. Juuri niin, minähän en näistä mitään tiedä, mutta luotan Paul French määritykseen. Oli se erilainen. Päivän linnusta vielä, mistä juontaa nimi Prothonotary, se selviää täältä - Do you know where the Prothonotary Warbler gets its name?

Päivän parhaat:

Prothonotary Warbler - 1
Magnolia Warbler - 1
Hooded Warbler - 1
Yellow Warbler - 2
Philadelphia - 1
REV - 1 new
Scarlet Tanager - 1

Prothonotary Warbler - Kolokerttuli - Mika Bruun

Prothonotary Warbler - Kolokerttuli - Mika Bruun

Roseate Tern - Ruusutiira - Mika Bruun

Juhlaillallinen - keskellä Prothonotaryn löytäjä lippispäinen Jean-Pierre Jordan