Mika Bruun

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

American Redstart

American Redstart - Loistokerttuli - Mika Bruun

The Päivä alkoi Lighthouse Valley´sta, ranskankieliset vs suomenkieliset. Itse Valley osuus päättyi tasan, mutta luonnollisesti väärä kieliset huijasivat ja karkasivat laaksosta liian aikaisin ja kävelivät seuraavaan. No sieltä löytyi odotettu Amerikan vieras, American Redstart - Loistokerttuli. WPn 26. Azoreiden 14. ja Corvon yhdeksäs. Itselleni oli neljäs yksilö. Kuittailua kuului vielä illalla, itse asiassa saimme kuulla vasta siellä kilpailu päivästä joten ei se ehkä ihan herrasmies säännöillä mennyt. Pääsimme aavistuksen kuittaamaan Red-eyed Vireo - Punasilmävireolla tulomatkalla, vaikka se "säälittävä" laji täällä onkin. Itse päivän lajiin palatakseni, kaikki saaressa olleet ornit onnistuivat näkemään linnun hienosti, mikä oli loistavaa. Itse menin istumaan jyrkänteen reunalle jossa lintu oli nähty. Siellä se liikuskeli lähes koko sen ajan minkä jaksoin kökkiä reunalla, alapuolella avautui 25 metrin pystysuora pudotus. Lopulta lintu tuli ylös ja lähelle, jopa liian lähelle. Se liikkui rauhallisesti 2-4 metrissä noin vartin, välillä täysin avoimesti. Mitään en voinut 600 millisellä tehdä muuta kuin olla paikallaan ja ihmetellä miksi tässä näin kävi. Ei voi valittaa, lintu näkyi hienosti, kerrankin. Muutaman näpsyn sain otettua loppu tilanteesta kun lintu oli jo huonossa valossa. Vaikka päivästä piti tulla se mega, nähtiin ainoastaan tämä parempi laji. Ei tullut nopeita lentäjiä tai muutakaan. Paitsi löytyihän Cantinhon yläosa oellolta Greater Shor-toed Lark - Lyhytvarvaskiuru, joka tosin on tullut muutama päivä aikaisemmin koillistuulilla, Corvon ensimmäinen ja Azoreiden kolmas, ilmeisesti. Vireo muuten eksyi allekirjoittaneen eteen lyhyesti, joten kyllä kai niitä lintuja kuitenkin tuli enemmän. Emme varmasti vain löytäneet niitä vielä. Tosin tuskin löydämme huomennakaan, on erittäin tuulinen ja sateinen aamupäivä tulossa. Päivemmällä tuuli ja sade heikkenee aavistuksen. Ehkä saatetaan päästä jopa ulos. Näillä Sendarin toivella mennään kohti huomista.

The best of the Day:

American Redstart - 1st-winter female
Red-eyed Vireo - 1
Greater Short-toed Lark - 1st for Corvo
Spotted Sandpiper - same as usually

Greater Shot-toed Lark - Lyhytvarvaskiuru - Mika Bruun

American Redstart - Loistokerttuli - Mika Bruun

tiistai 9. lokakuuta 2018

Sadetta ja tuulta

Little Egret - Silkkihaikara - Mika Bruun

Aamu retki jäi vaiheeseen kun sääennuste piti jälleen paikkansa. Kaikesta huolimatta mentiin maastoon, tosin vain merelle tuijottamaan sateen suojaan. Tunti ehdittiin olla ennen kuin ajoittain kova sade pyyhkäisi saaren ohi. Kaikki eivät uskoneet ennustetta Windy.com , on muuten aika hyvä ja saa sovelluksena luuriinkin. Ylhäällä oli sumua, rankkaa sadetta ja vielä kovempaa tuulta (17m/s) kuin alhaalla. Valinta kysymys, tosin ylhäällä ei ollut edes mahdollista nähdä lintuja. Mutta ei niitä näkynyt alhaallakaan, jos ei satoja Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjiä lasketa. Vasta puoli kahden maissa sade loppui ja sinisiä pilviä ilmaantui taivaalle. Lähdimme heti liikkeelle, lähinnä hoitamaan Corvon pinnaa niille joilta se puuttui. Lopulta se onnistui ja kaikki pinna nälkäiset olivat tyytyväisiä. Ensimmäinen vauhtiveikko saapui saareen lähes lasketusti, White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri lensi kentän suuntaisesti itään. Tästä se lähtee vihdoin kausi käyntiin. Tuulet ovat seuraavan viikon verran oikeita joten uskoisin että jo huomenna tulee jotain mukavaa. Toivottavasti jo meidän eteen Lighthouse Valleyssa. Huomenna on The Päivä.

The best of the Day:

White-rumped Sandpiper - 1
Green-winged Teal - 1
Pied Flycatcher - same as usually
Spotted Sandpiper - same as usually

Sanderling - Pulmussirri - Mika Bruun

Spotted Sandpiper - Amerikansipi - Mika Bruun

Lentokentän pussi osoittaa kaakkoon, eli tuuli on luoteessa - yes

maanantai 8. lokakuuta 2018

Caldeira

Northern Wheatear - Kivitasku - Mika Bruun

Aamulla jälleen kävely treeneihin Caldeiraan. Muita päiviä selvästi heikko tuulisempana oli yön aikana tullut Norther Wheatear - Kivitaskuja saareen. Vihdoin tapahtuu muutosta. No ei mitään hirmuista ryntäystä vielä, tiistaina viimeistään jos ei huomenna jo. Ja onneksi oikeasta suunnasta. Paikalle oli ilmestynyt myös aina niin hauska keilapallo, eli Eurasian Coot - Nokikana. Kaiken lisäksi Corvon pinna. Pienen kuvaussession jälkeen saimme Vincentin kanssa idean nousta suoraan pohjalta pohjoisrinteen huipulle ja kraaterin reunaa kiertäen takaisin tielle. Ei niin hirveän fiksu ajatus näin jälkeen päin. Lähes pystysuora rinne ylös ja loput kaksi kilometriä suuria märkiä mättäitä pitkin pomppien. Jalat ja etenkin polvet olivat aika puhki, kun vielä lopuksi tultiin kävellen kaupalle. Yhteensä 18 kilometriä, joka ei kuulosta paljolta mutta melko rankkaa koska tasaista ei ole oikeastaan missään vaiheessa. Tänään tuli 11 ornia lisää saareen ja heti löytyi lisälintuja. Huomenna kääntyy tuuli ja nopeimmat lentäjät voivat tulla jo iltapäivällä. Se nähdään pienen sateen jälkeen.

The best of the Day:

Glossy Ibis - 1
Eurasian Coot - 1
Pied Flycatcher - 1 still

Paikallisia "villihevosia" - Mika Bruun

Caldeiran the Saari - Mika Bruun

Caldeira - Mika Bruun

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Aika tuskaista, toistaiseksi

Grey Wagtail - Virtavästäräkki - Mika Bruun

Ensimmäinen aamu jolloin tukka hulmunnut takana, vai hulmusiko se viimeksi jo vuosia sitten? Joka tapauksessa ei tuullut idästä enää yli kymmentä metriä sekunnissa. Päivän kuluessa suunta jopa pyörähti etelän kautta lounaaseen. Ennusteen mukaan voimistuu huomenna ja kääntyy tiistaiksi luoteeseen. Siitä se kausi pyörähtää käyntiin. Torstaiksi luvattiin jo myrskyä samasta suunnasta. Saa nähdä pystyykö ulkona sinä päivänä liikkumaan, ylhäälle luvattuun 32 m/s tuulta. Mutta takaisin tähän päivään. Aamukävely kentän ympäristössä ja ihana Spotted Flycatcher - Harmaasieppo plakkariin, jo toinen sieppo laji. Ehkä loppuviikosta kolmas? Tässä voisi tehdä ennusteen lajeista alkavalle viikolle: Savanna Sparrow, Black-throated Green W, Orange-crowned Warbler, Red-breasted Nuthatch, Lest Flycatcher - aika vaatimatonhan toi lista on, mutta mennään sillä. Aamulla kentän yli länteen lensi myös Corvon pinna allekirjoittaneelle. Pink-footed Goose - Lyhytnokkahanhi. Onneksi Vincent sai kuvan, muuten ei olisi pinnaa tullut, sen verran hankalasti meni, lähes ohariksi. Muuta ihmeellistä aamupäivällä ei sitten nähtykään. Iltapäivä meni lähinnä tiellä kävelyksi, koska kun pääsimme Lower Road´n päähän alkoi tihkusade ja näkyvyys mereen katosi. Pienten pistojen avustuksella selvisimme takasin kylään ja baariin illalliselle. Hirveää mössöä Bombeiroksessa, vaalean leivän välissä jonkin muotoista pekonia, vaalean leivän päällä jotain mautonta juustoa hirveästi ja sen päällä jotain sinapin väristä majoneesia. Onneksi kaiken sai kaavittua päältä pois ja lopun sain jotenkin alas. Todellakin toivon ettei ravintola ole enää kiinni minään päivänä. Vaikka ei sielläkään mitään gourmee safkaa saa, mutta se ainakin näyttää annokselta. Huomenna saapuu lisää orneja, oletettavasti 13. Mukana mm Suomen WP pinnakärki, yrittää tunkeutua jopa samaan huoneeseen. Saa nähdä päästänkö vai estänkö?

The best of the Day:

Pink-legged Goose - 2nd for Corvo

lauantai 6. lokakuuta 2018

Kovaa itäistä tuulta

Black-tailed Godwit - Mustapyrstökuiri - Mika Bruun

Aamulla terassin oven avattua mieliala laski jonkin verran, kun kasvoja vasten piiskasi kova tuuli ja muutama pisarakin tuli kuuppaan. Tarkoitti itä tuulta, ja sehän ei ole sitä toivottua täällä. Corvolla pitää tuulla aina lännestä tai länsiluoteesta, ja mielellään suoraan ja semi-kovaa. Vink vink Sendari. Pienen pohdinnan jälkeen otimme taxin kohti Caldeiraa. Alhaalla oli oudon näköistä, joku oli varastanut veden Caldeiran pohjalta. Alas päästyä tajusimme että vesi oli lähes kaksi metriä normaalia alempana. Oli kuulema ollut todella kuiva kesä. Kahlaajille piti olla hyvät apajat, mutta eipä niitä montaa näkynyt. Yksi Black-tailed Godwit - Tuplalimosa, Pectoral Sandpiper - Palsasirri ja Common Ring Plover - Tylli ja kymmenkunta tavallistä pässiä. Puolen päivän jälkeen marssittiin takaisin ylös ja ihmisten ilmoille, aika tyhjentävä kokemus tänään. Matkalla alas yritimme etsiä eilistä Common Swift - Tervapääskyä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Possut ruokittiin ja Sendari kukitettiin, kaikki on palannut normaaliin. Kaupan kautta kämpille, perus iltaretki kentän ympäri ja syömään. Kuiva kana on aina hyvä surkean päivän jälkeen. Niillä pärjätään huomiseen

The best of the Day:

Northern Harrier - same as 4th October
Spotted Sand (same)
Semipalmated Plover - 1
Pectoral Sandpiper - 1
Spotted Flycatcher - 7th for Azores
Pied Flycatcher - 1

Common Ringed Plover - Tylli

Hybrid Black Duck - Sinisorsa risteymä

Caldeiran ainoat puut

perjantai 5. lokakuuta 2018

Vihdoin Corvolla

Mediterranean Gull - Lisbon - Mika Bruun

Ei alkanut tämä retki niin kuin elokuvissa. Hieman ihmetytti jo Helsingin päässä TAPin yritys saada ihmisiä laittamaan käsimatkatavaroita ruumaan. No päästiin matkaan hyvin, jotain ei otettum kyytiin kun passi oli mennyt vanhaksi ja muuta golfmaila häslinkiä sekä fudis joukkueen mahtuminen mukaan. Lissabonissa selvisikin nopeasti että tämä ennen luotettava TAP oli jättänyt kylmän viileästi 50 ihmisen matkalaukut Helsinkiin. No lopulta selvisi että niitä tuodaan Lissaboniin vähitellen, aika jännä tyyli. Varsinkin kun aika monella oli jatkolentoja. Näin kävi myös allekirjoittaneelle, laukku jäi. Seuraavan 12 tunnin aikana kävin muutaman kerran kentällä kyselemässä olisiko se mahdollisesti jo tullut? No ei ollut, mutta mitään ei myöskään tehty. Lopulta ilta kymmeneltä, tuntien odottelun jälkeen sain vihjaistua että jos aloitettaisiin laukun kysely lähtöpäästä. Jotenkin olin ymmärtänyt että se numerosarja joka jää lipusta, ja jossa vielä lukee "matkalaukku tiketti". Siitä pitäisi näin maallikkona tietää missä laukku on, mutta ei. Lopulta useiden sattumien kautta groundforce löysi laukun viereisestä toimistosta. Oli kuulema juuri saapunut, ehkäpä niin. No ilta yhdeltätoista olin onnesta soikea kun sain matkalaukun. Enää olisikin ollut aikaa jatkolentoon vain viisi tuntia. Olisi ollut orpoa tallustaa pikku tennareissa, farkuissa ja valkoisessa T-paidassa Corvo laaksoja läpi seuraavat päivät. Saatika kaikki muut vermeet, laturit ja jne. Kaikki olisivat olleet jossain muualla kuin Corvolla. Matkaan päästiin ja kolmen lennon jälkeen laskeuduttiin saareen. Olikin vuorossa kokemani haastavin laskeutuminen. Kone heilui ja hyppi ensimmäisellä kerralla liikaa ja kapteeni veti koneen ylös ja lähdettiin heittämään kierrosta. Uusi yritys hieman eri kulmasta onnisti ja hyppylaskulla tultiin alas. Tuuli oli puuskittainen pohjoisen puoleinen, joten ei ole odotettavissa mitään jenkki ryntäystä. Myöhään iltapäivällä löytyi Spotted Sandpiper - Amerikansipi, tosin ihan peruslaji Azoreilla. Mutta pohjoistuulet olivat tuoneet Doctor House´n kupeeseen ihanan Pied Flycatcher - Kirjosiepon. Havainto vasta Azoreiden kolmas, ja Corvon toinen. Tanskalaiset ensikertalaiset olivat nähneet aamulla myös Common Swift - Tervapääskyn. Epäiltiin että olisi Corvo eka, mutta en voitu varmistaa mistään sitä. Selvinnee myöhemmin. Huonomminkin on alkanut nämä retket, kyllä tämä tästä lähtee. Aamulla uusi päivä. Alla muutama surkea record kuva, jotain oli laitettava. Mustanmerenlokki - Mediterranean Gull, muuten loistava käännös kuva on otettu laukkua odotellessa Lissabonissa.

The best of the day:

Spotted Sandpiper - 1
Pied Flycatcher - 1, 3rd for Azores
Common Swift - 1, 1st for Corvo

Se tunne kun joku tuijottaa, ja lopulta löydät tyypin

Spotted Sandpiper - Amerikansipi

Pied Flycatcher - Kirjosieppo - Azoreiden kolmas havainto

tiistai 2. lokakuuta 2018

Loppukesästä syksyyn ja vihdoin Corvolle

Goshawk - Kanahaukka - Mika Bruun

Kesä ja alkusyksyn linturetket painottuivat jo legendaksi muodostuneeseen Maarin torniin. Reilu kilometri on hyvä matka hyvälle lintupaikalle, niin kuin tornin kyltissäkin mainitaan. Valitettavasti mitään megaa ei löytynyt sitten kesäkuun alun Keisarikotkan. Mutta ihan kivoja päiviä joka tapauksessa oli pitkin kesää ja alku syksyä. Läntiset tuulet eivät olleet kovinkaan suotuisia harvinaisuuksille. Ehkä se tietää onnistunutta Corvon retkeä joka alkaa olla jo käsillä, Perjantaina on jo saaren ensimmäinen retkipäivä. Takaisin heti Lokakuun lopussa. Sääkartan mukaan, no lähinnä Jet Streamin, heti maanantaina olisi hyvä virtaus. Olettaen että reilun viikon Corvon länsi puolella pyörinyt hurrikaani poistuu koillisen suuntaan. Se onkin estänyt hyvin virtausten saapumisen Corvolle. Isot matalat ovat menneet pohjoista reittiä Islannin yli. Mutta ei sielläkään ole mitään kunnon lajia ollut, jokunen pikkukiva landbird. Kuten esimerkiksi Blackpoll - Viirukerttuli sekä perinteinen kauden aloituslaji REV, punasilmävireo. Loppuun muutama viimeaikaisia kuvia, lähinnä Maarista. Sekä toivelajina Corvolle tänä syksynä massivista vaellusta jenkeissä tekevä Red-breasted Nuthatch, kuva otettu keväiseltä Vancouverin retkeltä.