 |
| Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun |
Vihdoin pääsin viikonloppuna kuvaamaan Nakkilan Upland Sandpiper - Preeriakahlaajaa, kiitos Sakke, Rolle ja Knoppe. Päätimme olla pelipaikalla hämärässä, jotta ei kävisi huonosti sillä muille laji oli Suomen elis. Menomatkan lumisade ja kuuden asteen pakkanen ei vahvistanut linnun löytymistä yhtään. Aurinko nousi ja lintu ei ollut siellä mihin se oli edellis iltana jäänyt. Porukka hajosi pitkin peltoteitä, lintua ei vain löytynyt mistään. Oli satavarma että se on kuollut, osittain jo etsinkin pellolta pelkkiä huurtuneita myttyjä. Onneksi puoli kymmenen aikoihin iloksemme etelän suunnalla lenteli Gyr Falcon - Tunturihaukka. Valitettavasti liian kaukana kuvattavaksi. Nuori lintu laskeutui jopa muutaman kerran puuhun ja lenteli pellon päällä matalalla viitisen minuuttia, jonka jälkeen se katosi kaakkoon. Rusti on aina kiva havainto etelässä. Lähes heti tämän jälkeen Janne Aalto soitti että Preeriakahlaaja lentää. Lintu oli tullut lännen suunnasta huudellen heidän yli korkealla ja mahdollisesti laskeutunut johonkin itä laidalle. Emme olleet nähneet tai kuulleet sitä. Paniikki oli onneksi lyhyt aikaista sillä löysin linnun melko nopeasti oraspellolta kyyhöttämästä. Vajaan tunnin katselimme sitä tietä. Kaveri kompuroikin pari kertaa, jalat ilmeisesti jäätyivät kosteaan vatsaan kiinni. Toiminta ei todellakaan näyttänyt hyvältä. Olin jokseenkin varma että se tekee kuolemaan, sen verran se tärisi ja huojui. Lopulta kyyristelin ojaa pitkin hieman parempaan valoon. Lintu lähti, mutta lensikin vain lähemmäs ojan yli toiselle puolen. En uskaltanut liikkua ja istuin ojan "pohjalla" jonkin aikaa ja lintu lähti jälleen. Nyt se lensi autojen yli, laskeutuen oras ja sänkipellon rajalle. Huomasin ettei se ollutkaan kovin arka ja se lämmitteli vain auringon paisteessa. Päätin kiertää myötävalon puolelle ja lähestyä varovasti lintua. Pääsinkin varsin helposti 600+tupla etäisyydelle. Jonkin aikaa kuvattuani tyyppi jähmettyi ja tuijotti minua, ajattelin että nyt se sitten lähtee. Mutta mitä vielä se lähti kävelemään kohti. Lopulta jouduin ottamaan tuplaajan pois, se oli vain utelias ja tuli katsomaan minua. Jonkin aikaa se hönnisteli edessäni ja lähti lopulta kävelemään takaisin omalle paikalleen. Lopulta jäi taas lämmittelemään samaan paikkaan. Totesin että kiitos, juuri tätä tulin hakemaan. Päätin lähteä pois koska näin myös että muita kuvaajia oli tulossa paikalle. Lintu jäi heidän armoilleen. Kun pääsin autoille katselemaan tilanteen kehittymistä, lintu otti lopulta ne kuuluisat ritolat. Ei jaksanut katsella niin montaa kuvaajaa kerralla. Sen jälkeen se tosin oli samalla pellolla, mutta kaukana. Puolen tunnin kuluttua lintu otti korkeutta ja laskeutui kauas etelään. Sieltä se oli lentänyt länsi osiin peltoaukeaa. Myöhemmin iltapäivällä se kuulema katosi kokonaan johonkin lännen suuntaan. Sunnuntaina sitä ei enää havaittu. Toivottavasti jaksaa lentää etelän suuntaa ja selviää. Täällä ei ei saanut juurikaan mitään syötävää koska kaikki oli jo jäässä. Upea reissu Nakkilaan.
 |
| Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun |
 |
| Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun |
 |
| Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun |
 |
| Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun |
 |
| Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun |
 |
| Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun |
 |
| Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti