Iran

Porkkalan yllä, matkalla Istabulin kautta Iraniin

Kentäällä hienosti ajoissa, jossa todetaan ettö lähtö on puolitoista tuntia myöhässä. Onneksi ei ole tiukka vaihto Istanbulissa. Maistellaan viimeisiä oluita, tosin vielä saa Efesit Istanbulissa. Mietitään lajeja mitä tuleman pitää ja kauhistellaan kaikkea mitä rajalla tapahtuu. Onko vakuutus kunnossa, viedäänkö kamerat, päästäänkö yleensä maahan ja onko viisumit kunnossa siellä päässä? Kauhukuvia paljon. Edessä pitkä matkustaminen ja yö unet jäävät lentokoneessa vietettyihin muutamiin tunteihin. Aamulla ei ehkä niin pirteä olo. Ensimmäinen lento meni hyvin ja saavuimme viimeisen kerran Istanbulin vanhalle kentälle, tullessa onkin jo uusi uljas tilalla. Kenttä olikin tupaten täynnä, niin kuin normaalistikin. Onneksi löytyi se Efes pöytä. Pääsimme lähtemään melko ajoissa portilta, mutta kone viivästyi teknisen vian vuoksi puolitoista tuntia. Se aika meni lueskellessa lintukirjaa. Vihdoin matkaan ja kohti Irania. Perillä tietty myöhässä. Viisumin hakeminen oli naurettavan helppoa, samoin passin tarkastus sekä tulli. Aikaa tuhraantui 20 minuuttia ja olimme tuloaulassa etsimässä opasta joka ohjaa meidät kuljetukseen toiselle kentälle. Nuori neito ohjasi meidän isoon bussiin ja alkoi tunnin ajo kehä tietä pitkin kotimaan kentälle. Matkalla Khomeinin mausoleum tai joku iso moskeija jossa tyypin viimeinen leposija. Hillittömän kokoinen. Täällä näimme myös oppaamme ensi kerran, Ali Alieslam. Ammattimainen opas joka on opiskellut simultantti tulkiksi Englanti-Farsi, joten kieli vaikeuksia ei ole odotettavissa. Kahden aikaan yöllä saimme nukuttua jälleen pari tuntia. Itse olin ottanut puhallettavan patjan mukaan joten nukkuminen oli melko vaivatonta lattialla.

Lähdön tunnelmissa, Petri, Roni ja väsyneen näköinen tyyppi, taustalla Hannu

Istanbul

Teheran, vasemmalta Ville, Ilpo, Timo, Roni, Marita Petri ja Hannu

Teheran by night

Mehrabad airport