Mika Bruun

perjantai 27. tammikuuta 2017

Kitulgala

Serendib Owl - Mika Bruun

Aamulla ehkäpä maailman surkeita kahvia. Kyseenalaistin tarjoilijalle heti kahvin, kysymällä onko se teetä? Kuulema oli kahvia. Pohja näkyi kupista kuitenkin vaikka kuppi oli täynnä, melkein oli allekirjoittaneellakin. Mutta siinä harmaassa aineessa oli kuitenkin väriä. Maun voi jokaine kahvia juonut ehkä jo arvata, juomakelvotonta. Tosin kaikki join, sanontahan kuuluu; "kuppiin ei syljetä". Matkalla Kitungalaan huudeltiin autosta, ei kuitenkaan ulos, kaikenlaista retkelle uusia lajeja. Ei mitään oleellista kuitenkaan. Eräs nimeltä mainitsematon Gumbölessä asuva poppamies pääsi myös kartalle tunnin ajon jälkeen. Tästä minuutti niin kuljettaja joutui tekemään uparit. Tosin se ei voinut johtua kartasta. Se oli väärin päin ja kaiken lisäksi näytti Madagaskarin kartalta. Kaikesta huolimatta pääsimme ensimmäiselle stopille, jossain päätien varrella. Tästä nimetttömästä paikasta irtosikin heti kolme endeemiä, Sri Lanka Green Pigeon, Sri Lanka Swallow, Sri Lanka Hanging Parrot ja Crimsom-fronted Barbet. Muutenkin paikassa oli mukavasti lintuja ja pyörimme paikalla lähes tunnin. Edessä oli taas tunnin ajomatka hotellille. Nopea huoneen vastaanotto ja maastoon. Oppaan mukaan edessä oli lyhyt kuivan alueen kävely. No ei mennyt kuin Strömsössä. Ajettiin autolla 4km, mentiin lautalla joen yli ja käveltiin sateessa polkua pari kilometriä. Lisäksi iilimatoja oli niin kuin luvattiin jos sataa, niitä oli paljon. Ei tarvinut erään jo edellä mainitun harrastajan laskea alleja tällä kertaa. Sillä kun hän havaitsi ensimmäisen iilimadon housuilla, niitä löytyi viidessä minuutissa 20 lisää. Vekkuleita tyyppejä nämä lämpöhakuiset oliot. Itsellänikin oli 7 tyyppiä eri kehon osissa safkaamassa. Onneksi niitä pääsi neppailemaan kankaalle siinä vaiheessa kun ne olivat vielä suhteellisen pieniä. Mutta tämä kävelyretki kannatti, perillä meitä odotti päivehtivä Serendib Owl pariskunta. Laji löydettiin niinkin myöhään kuin vasta 23. tammikuuta 2001. Alueen muita havaitsemiamme endeemejä olivat kaksi punaselkäistä tikkaa; Crimsm-backed Flameback ja Red-backed Flameback (IOC splitti). Toinen Barbetti, eli Yellow-fronted Barbet. Lisäksi vielä Sri Lanka Hornbill, Legge´s Flowerpecker ja Sri Lanka Junglefowl. Mukava aamupäivä. Valitettavasti sade yltyi paluumatkalla ja jouduimme jopa pitämään vartin tauon sateen suojassa. Päätimme palata hotellille lounaalle.
Tunnin jälkeen ilma olikin melko normaali ja lähdimme lähistölle etsimään lisää tavoite lajeja. Targettina Chestnut-backed Owlet, joka huuteli innokkaana. Harmiksemme lintu ei suostunut tulemaan metsästä lähemmäksi, me emme puolestamme päässeet lähemmäksi. Tylsä tyyppi. Oheistuotteena saimme kaksi muuta endeemiä plakkariin; Layard´s Parakeet ja Orange-billed Babbler. Päivän saldoksi tuli kiitettävät 14 endeemiä. Kuvaaminen tuo haasteita ainakin pilvisellä ja sateisella säällä. ISO luvut ovat melko tapissa koko ajan, eikä nopeista ajoista kannata haaveilla. Illalisella ajattelin herkutella ja tilasin prameasti pihvin, medium plus oli tähtäimessä. Niin, arvaatte varmaan miten kävi? Ei tullut pihviä, tuli ruskeaa purkkaa jossa oli sisällä siimaa. Kaiken lisäksi tämä kasa oli erittäin sitkeää. Perille se kuitenkin hirveän nälän vuosi meni ja upposi, tosin yhdellä veitsen vaihdolla. En ole varma tylsyikö ensimmäinen hinkkaamisessa, vai tiesikö tarjoilija kokemuksesta että viiden minuutin jälkeen pitää tuoda uusi veitsi jos tilasi pihvin. Myös pihdit olisivat olleet hyvät jo valmiina pöydässä. Sen verran jännittävää ja hankalaa oli suupalan irroittaminen möykystä. Illalla oma operaationsa oli vermeiden lataaminen. Ei toiminut multihieno 50 euron maailmanadapteri näihin pistorasioihin, EI! Tämän vermeen sisältä tulee ulos kaiken kokoisia piikkejä ja tappeja, saattaa lopussa tulla jo vasarakin. Mutta näihin rasioihin ne eivät sopineet. Ja ei kun respan pojat apuun. Homma hoitui näköjään kynällä ja voimalla, näiden lisäksi mukana pitää olla myös brasilialainen 20 sentin kolmen paikan haaroitusadapteri. Ja paljon rohkeutta, minulla sitä ei ollut tällä kertaa. Jotenkin paikalliset sähkötyöt eivät vakuuta allekirjoittanutta. Mutta nyt kun vermeen latautuu, on tuolla kaikkien galaksien multiadapterilla kiva leikkiä. Voi painella kaikkia nappeja ja aina tulee uusi tappi esille. Kiva lelu, mutta lapsetkin ovat jo aikuisia. Ehkä annan sen koirille kun reissu on ohi. Näillä eväillä huomiseen. Edit; valitettavasti nämä yhteydet ovat syvältä, ehkä seuraava yhteys parempi

Päivän parhaat:
Sri Lanka Green Pigeon
Sri Lanka Swallow
Sri Lanka Hanging Parrot
Sri Lanka Hornbill
Sri Lanka Junglefowl
Crimsom-fronted Barbet
Serendib Owl
Crimsom-backed Flameback
Red-backed Flameback (IOC splitti)
Yellow-fronted Barbet
Legge´s Flowerpecker
Chestnut-backed Owlet

Red-backed Flameback - Mika Bruun

White-bellied Drongo - Mika Bruun

Yellow-billed Babbler - Mika Bruun

Orange-billed Babbler - Mika Bruun

Little Cormorant - Mika Bruun

Spotted Dove - Mika Bruun

Red-vented Bulbul - Mika Bruun

Sri Lanka Grey Hornbill - Mika Bruun

Makandawa Rainforest - Mika Bruun

Lauttamatka - Mika Bruun

torstai 26. tammikuuta 2017

Istanbul - Malediivit - Colombo

Malediivit - Mika Bruun

Keskiviikko iltana matkaan, suuntana Sri Lanka. Endeemit mielessä, mutta kirjoitetaan sekavia ensin. Yö meni leppoisasti Istanbulin kentällä, sillä jatkolento lähti mukavasti aamu neljältä. No puolelta päivin tehtiin kuitenkin välilasku Malediiveille. Reilu puolitoista tuntia hengailua ja kahvin juontia koneen oviaukossa ja laskusillan rappusilla siivoojia väistellen. Puuduttavat tunnit. Lintuja nimittäin ei ihan hirveästi näkynyt, hurjat kuusi lajia tuli Malediivien pinnoihin. Grey Heron, Cattle Egret, Intermedia Egret, Little Egret, Common Myna ja House Crow. Jotenkin olin mielessäni kuvitellut että Fregattilinnut lentelevät rantaa pitkin ja saaren yllä. Mutta ei lentänyt. Ainoastaan Maina ja Varis lensivät, muut kävelivät tai seisoivat. Retken saari osuus oli täytetty, matka jatkui kohti määränpäätä, Sri Lankaa. Tuntia ennen hämärää perillä, joten muutama lajikin tuli pinnoihin. Jopa päivän elis ja ensimmäinen endeemi hoidettu. Vihdoin kohteessa, alkoikin jo puuduttamaan äänien kuuntelu ja kirjojen plärääminen. Matkalla hotellille muutama yleiskaupunkilaji. Hotellilla olikin Vesan löytämä Collared Scops Owl, nykyään Indian Scops Owl. Harmittavasti tyyppi oli tyypilliseen tapaansa erittäin vaikeassa paikassa eikä sitä päässyt kuvaamaan. Siinä meni päivän lintukuva. Kantaessamme laukkuja sisälle hotelliin, katolta alkoi kuulua Babblerimaista älämölöä. Yellow-billed Babbler parvi hyppi varaston katolla ja jatkoi matkaansa toiseen puutarhaan. Siinä se oli, elis. Hyvillä mielin tavaroiden purkuun, valmiiksi aamuun. Luvassa onkin jo useampi elis, toivotaan parasta.

Päivän parhaat:
Yellow-billed Babbler

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Siberian Accentor

Siberian Accentor - Taigarautiainen - Mika Bruun

Lopultakin pääsin kuvaamaan hetkeksi tämän vuoden lajia, Taigarautiaista. Kuvaukset jäivät kolmeen tuntiin, mutta jotain ehdin raapia. Tänä viikonloppuna moni lintu joko kuoli tai katosi pakkasen vaikutuksesta muuten vaan. Eli aika viime tipassa. Ehkä niitä vielä löytyy ruokinnoilta talven mittaan. Linnut söivät ainakin Vuosaaressa lähes yksinomaan Jauhosavikkaa. Sen pienen pienet siemenet olivat suurta herkkua. Niitä näkyy mm alla olevissa kuvissa. Topinojan kaatopaikalla oli vielä perjantaina käsittämätön viiden linnun parvi, mutta sinne ei pääse viikonloppuna katsomaan niitä. Ensimmäinen lintu ilmaantui jo 4. lokakuuta Savitaipaleelta ja viimeisin uusi lintu 9. marraskuulta Lappeenrannasta. Yhteensä käsittämättömät 70 lintua on löytynyt syksyn aikana tähän mennessä. Kaikkia lintuja ei ole kuitenkaan kuvattu ja osa ilmeisesti ei tule menemään RKsta läpi. Toisaalta kuvista on paljastunut useampia lintuja kuin mitä on ilmoitettu. Eli luku saattaa pysyä melko samana. Talven aikana toivottavasti saamme tietoa miten tai mistä syystä niitä ajautui näinkin paljon Eurooppaan. Myös se kiinnostaa mistä asti ne tulivat. Linnut näyttäisivät olevan nimi rotua, joten maksimissaan 2000km itään Uralilta? Näistä myöhemmin talven aikana. Toivotaan vielä että joku lintu löytyisi ruokinnalta ja olisi kuvattavissa kunnolla.

Siberian Accentor - Mika Bruun

lauantai 5. marraskuuta 2016

Upland Sandpiper

Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun

Vihdoin pääsin viikonloppuna kuvaamaan Nakkilan Upland Sandpiper - Preeriakahlaajaa, kiitos Sakke, Rolle ja Knoppe. Päätimme olla pelipaikalla hämärässä, jotta ei kävisi huonosti sillä muille laji oli Suomen elis. Menomatkan lumisade ja kuuden asteen pakkanen ei vahvistanut linnun löytymistä yhtään. Aurinko nousi ja lintu ei ollut siellä mihin se oli edellis iltana jäänyt. Porukka hajosi pitkin peltoteitä, lintua ei vain löytynyt mistään. Oli satavarma että se on kuollut, osittain jo etsinkin pellolta pelkkiä huurtuneita myttyjä. Onneksi puoli kymmenen aikoihin iloksemme etelän suunnalla lenteli Gyr Falcon - Tunturihaukka. Valitettavasti liian kaukana kuvattavaksi. Nuori lintu laskeutui jopa muutaman kerran puuhun ja lenteli pellon päällä matalalla viitisen minuuttia, jonka jälkeen se katosi kaakkoon. Rusti on aina kiva havainto etelässä. Lähes heti tämän jälkeen Janne Aalto soitti että Preeriakahlaaja lentää. Lintu oli tullut lännen suunnasta huudellen heidän yli korkealla ja mahdollisesti laskeutunut johonkin itä laidalle. Emme olleet nähneet tai kuulleet sitä. Paniikki oli onneksi lyhyt aikaista sillä löysin linnun melko nopeasti oraspellolta kyyhöttämästä. Vajaan tunnin katselimme sitä tietä. Kaveri kompuroikin pari kertaa, jalat ilmeisesti jäätyivät kosteaan vatsaan kiinni. Toiminta ei todellakaan näyttänyt hyvältä. Olin jokseenkin varma että se tekee kuolemaan, sen verran se tärisi ja huojui. Lopulta kyyristelin ojaa pitkin hieman parempaan valoon. Lintu lähti, mutta lensikin vain lähemmäs ojan yli toiselle puolen. En uskaltanut liikkua ja istuin ojan "pohjalla" jonkin aikaa ja lintu lähti jälleen. Nyt se lensi autojen yli, laskeutuen oras ja sänkipellon rajalle. Huomasin ettei se ollutkaan kovin arka ja se lämmitteli vain auringon paisteessa. Päätin kiertää myötävalon puolelle ja lähestyä varovasti lintua. Pääsinkin varsin helposti 600+tupla etäisyydelle. Jonkin aikaa kuvattuani tyyppi jähmettyi ja tuijotti minua, ajattelin että nyt se sitten lähtee. Mutta mitä vielä se lähti kävelemään kohti. Lopulta jouduin ottamaan tuplaajan pois, se oli vain utelias ja tuli katsomaan minua. Jonkin aikaa se hönnisteli edessäni ja lähti lopulta kävelemään takaisin omalle paikalleen. Lopulta jäi taas lämmittelemään samaan paikkaan. Totesin että kiitos, juuri tätä tulin hakemaan. Päätin lähteä pois koska näin myös että muita kuvaajia oli tulossa paikalle. Lintu jäi heidän armoilleen. Kun pääsin autoille katselemaan tilanteen kehittymistä, lintu otti lopulta ne kuuluisat ritolat. Ei jaksanut katsella niin montaa kuvaajaa kerralla. Sen jälkeen se tosin oli samalla pellolla, mutta kaukana. Puolen tunnin kuluttua lintu otti korkeutta ja laskeutui kauas etelään. Sieltä se oli lentänyt länsi osiin peltoaukeaa. Myöhemmin iltapäivällä se kuulema katosi kokonaan johonkin lännen suuntaan. Sunnuntaina sitä ei enää havaittu. Toivottavasti jaksaa lentää etelän suuntaa ja selviää. Täällä ei ei saanut juurikaan mitään syötävää koska kaikki oli jo jäässä. Upea reissu Nakkilaan.

Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Taiga Flycatcher

Taiga Flycatcher - Idänpikkusieppo - Mika Bruun

Eilen löytynyt Pikkusieppo aiheutti säpinää bongaripiireissä kun illalla viestiteltiin että Idänpikkusieppoa ei voi sulkea pois. Aamulla varhain porukkaa olikin pelipaikalla, Seurasaaressa heti hämärissä. Ville Supposen viesti, lintu paikalla edelleen, pakotti allekirjoittaneenkin nappaamaan tupla annoksen särkylääkkeitä että pääsin raahautumaan paikalle. Lintu näytti välittömästi oikealta, eli Taiga Flycatcher - Idänpikkusiepolta. Olen päässyt tutustumaan tähän veijariin lukuisilta Aasian matkoilta. Onneksi sain hyvän kuvauspaikan ja jäin istuskelemaan kuusen juurelle. Eikä mennyt kauaakaan kun lintu pärisi, sen äänihän muistuttaa enemmän "peukaloista" kuin pikkusieppoa. Soitin linnulle kevyesti Xeno-Cantosta sen kutsuääntä, ja kas, täysin identtinen. Lintu oli vieressäni ainoastaan kolmen metrin päässä saman kuusen juurella. En uskonut että se tulisi näin lähelle, no kuvaamisesta ei tietenkään tullut mitään, lintu oli liian lähellä. Sain myöhemmin kuitenkin kuvia, vaikka varsinaista kuvaamista ei oikein pystynytkään tekemään. Hetkessä paikka täyttyi orneista ja härdelli oli valmis. Lintu tietenkin muuttui levottomaksi, niin kuin lähes aina kun iso joukko tulee paikalle. Tätä tuskin voi välttää koskaan, eikä tarvitsekaan. Lintu oli melko loistavasti esillä ja kaikki saivat kaipaamansa pinnan. Tuntomerkeistä lyhyesti; ääni on varmasti helpoin ja varmin. Sekunnin pituinen kirkas pärinä. Pyrstön yläpeitinhöynenten pitää olla mustat, tavallisesti mustemmat kuin pyrstö. Lintu on tasaisemman harmaa josta puuttuvat alapuolen buffit sävyt lähes kokonaan. Nokka musta, hieman suurempi kuin pikkusiepolla, alanokan tyvessä voi olla vain heikosti vaaleampaa. Tertiaalien reunat ohuelti valkeat. Siipijuova, iphit, ainoastaan aavistuksen buffi, lähes valkea. Mielestäni kaikki nämä havaittiin hienosti, eikä lajia epäilty. Tällä lajilla rikottiin myös WPn pinnoissa 800 lajia ensimmäistä kertaa suomalaisen toimesta. Markku Santamaa sai vihdoin kaivatun lajin jolla luku meni poikki. Corvolla sitä yritettiin urakalla, mutta Sendari oli sitä mieltä että sen on tapahduttava Suomessa. Suomelle löytyi siis jälleen uusi laji. Käsittämättömästi myös eilen Nakkilassa oli mega harvinaisuus lännestä, Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja, maalle uusi sekin. Hämmästyttävästi kaksi uutta lajia peräkkäisinä päivinä. Tähän taisi syksy sitten loppuakin, koska lunta satoi riittävästi.

Taiga Flycatcher - Idänpikkusieppo - Mika Bruun