Nighthawk

13.10.2011 Torstai

Common Nighthawk - Isohaukkakehrääjä - Flores - Mika Bruun

Aamukatselmus jo pimeässä, kevyttä länsi tuulta joka tuoksui rarilta. Allekirjoittanut ehti suorittaa aamutoimet ja olla jo reppu selässä pihalla kun Danielilta tuli viesti – Common Nighthawk – Isohaukkakehrääjä vanhalla fudiskentällä Ponta Delgadassa. Muille tuli aika kiire kun lähtö tuli samalla sekunnilla. 28 minuuttia myöhemmin tapasimme Danielin ja kuulimme tilanteen. Lintu oli laskeutunut oletettavasti lähistölle, mutta tarkkaa paikkaa ei ollut tiedossa. Odotimme Janne A´n kanssa toisia jokusen aikaa ja lähdimme yhdessä komppaamaan. Janne pääsi vain 40 metriä kun Nighthawk pomppasi lentoon ja lensi ohitsemme laskeutuen jälleen. Seuraavalla kerralla se jäikin näkyville pellolle ja pääsimme katselemaan ja kuvaamaan lintua. Tällä välin Corvolaiset olivat jo lähteneet bongaamaan, tosin he olisivat muutenkin tulleet bongaamaan mutta tämä antoi lisävauhtia venekyytiin. Onneksi lintu löytyi vielä sattumalta heinikosta väsyneen oloisena ja 23´n hengen Corvolaisryhmä näki linnun. Lintu oli erittäin väsynyt kun jätimme sen heinikkoon. Myöhemmin kävimme tarkistamassa tilanteen, se ei ollut enää samassa paikassa. Toivottavasti kissa ei saanut Amerikan herkkua lounaaksi. Pitkän episodin jälkeen pääsimme itse asiaan, Upland Sandpiper – Preeriakahlaajan etsintään, jälleen kerran. No vihdoinkin lintu löytyi, mutta alle sataan metriin lintu ei laskenut. Kuvaamiset piti unohtaa saman tien. Bongariryhmä löysi itse asiassa vielä toisenkin linnun samoilta paikoilta, vai oliko lintu tullut tänään. Mutta jotenkin olo tuntui melko puusilmäiseltä, sillä olimme etsineet lintua kuitenkin melko aktiivisesti edellisenä päivänä. Heti Bartramian löytymisen jälkeen löytyi Ring-billed Gull – Rengasnokkalokki seuraavalta peltoaukealta. Iltapäivän valuimme itä reunaa kohti etelää ja Santa Cruzia, jossa oli pakollinen huoltokäynti. Illan suussa kävimme Faja do Conde´ssa, erittäin hieno ja rarinen paikka. Sinne on pakko mennä aamuretkelle joku päivä. Mitään raflaavaa sieltä ei nyt löytynyt, paitsi Osprey – Kalasääski ja Pomarine Skua – Leveäpyrstökihu. Siitä innostuneena suuntasimme vielä hetkeksi Santa Cruzin satamaan katselemaan merilintuja. Tuloksena satoja Great Shearwater – Isoliitäjiä sekä plussana Sooty Shearwater – Nokiliitäjä. Päivästä tuli kerrassaan mainio. Huomisesta on odotettavissa myös hyvä, ainakin niin voisi toivoa. Sillä illalla Corvolla sinne jäänyt muutaman hengen ryhmä löysi Purple Martin ja Cliff Swallow. Huomennahan ne saapuvat tänne :)

- Mika Bruun

WP-twitchers - Flores 2011 - Mika Bruun

Still alive - Flores 2011 - Mika Bruun

Ring-billed Gull - Rengasnokkalokki - Flores 2011

Bobo

12.10.2011 Keskiviikko

Bobolink - Heinäturpiaali - Flores 2011 - Mika Bruun

Herätys tapahtui tylyllä tavalla, sade piiskasi ikkunaan. Ainut hyöty siitä oli se että sai nukkua tunnin pidemmät yöunet. Onneksi kuurot olivat nopeasti ohimeneviä, mutta haittasivat kovasti pihapiirin komppausta. Onneksi säätyyppi muuttui jo aamupäivän aikana puolipilviseksi ja heikko tuuliseksi. Upland Sandpiper – Preeriakahlaaja paineet vain kasvoivat viiden tunnin etsinnöissä. Sitä onnetonta tyyppiä ei löytynyt mistään. Paitsi että joku pappa oli nähnyt sen illalla majakalla, kestämätöntä. Huomenna se kaivetaan sieltä maan uumenista esille. Sekä kuvataan ruudun täydeltä joka suunnalta, vannon kautta kiven ja kannon........

Ainoat mielenkiintoiset lajit olivat White-rumped Sandpiper – Valkoperäsirri (2) ja Greenshank – Valkoviklo, ensimmäistä pääsin hieman kuvaamaankin.

Epäonnistuneen pohjoisen keikan jälkeen päätimme yrittää Bobolink – Heinäturpiaalia. Se olikin hieman helpompi, puolen tunnin komppauksen jälkeen linnusta oli jo kivoja kuvia. Ja WP-listaajat hihkuivat onnesta. Iltapäivällä tsekkailimme mennen tullen myös järviä. Vesiäisiä oli luonnollisesti niukasti, kolmea lajia. American Black Duck – Nokisorsa, Wood Duck – Morsiosorsa ja Common Wigeon – Haapana (2), varsin mielenkiintoinen setti ankkoja. Huomenna eteläisen tuulenkin pitäisi mahdollisesti heiketä, tosin toisenlaistakin ennustetta oli ilmassa. Aamulla se nähdään.

- Mika Bruun

White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Flores 2011 - Mika Bruun

Bobolink - Heinäturpiaali - Flores 2011 - Mika Bruun

Ponta Delgada - Flores 2011 - Mika Bruun

Lagoa area - Flores - Mika Bruun

Corvo

11.10.2011 Tiistai

Aamulla pimeässä suuntasimme speedboat´lla Corvolle, matkalla näkyi satoja Isoliitäjiä – Great Shearwater. Corvolaisten mukaan kolme edellistä päivää on ollut sumuista ja tuulista, nyt oli tyyntä ja aurinko paistoi. Keijo Wahlroos oli meitä vastassa satamassa ja opasti meitä kiitettävästi bongauksesta toiseen. Aloitimme Yellow Warbler – Keltakerttulista, homma hoitui melko nopeasti. Samoin Yellow-crowned Heron – Kruunuyöhaikara, tyyppi kyyhötti kivenkolossa paikallaa pystysuorassa seinämässä. Kuvaukset jäivät väliin, ei ollut helppoa kummankaan lajin kanssa. Heron oli luokse pääsemättömässä paikassa ja Warbler seikkaili pöheikössä tiiviisti. Reilun tunnin kuluttua nappasimme Corvon ainoan taxin ja suuntasimme ylös majakalle jossa oli Parula. Yllätys yllätys majakalle ei päässytkään autolla, vaan ylämäki kävelyä olikin useampi kilometri. Pieni lehmäpolku kävi tutuksi, hieman ennen majakkaa pääsimme oikeaan paikkaan jossa Northern Parula – Tiaiskerttuli oli juuri nähty. Niin se oli nähty kolme minuuttia ennen kuin tulimme paikalle, ja seuraavaan tuntiin sitä ei nähty. Meidän oli pakko lähteä bongaamaan saaren muita rareja. Seuraavana olikin Blue-winged Warbler – Kultakerttuli jokusia kilometrejä alempana raviinin pohjalla. Paikka oli erittäin hyvänköinen, mutta vaikeasti hallittavissa. Niinpä juhlakalu näyttäytyikin aina vilahdukselta korkealla puustossa. Saimme kuitenkin tästä WP´n toisesta yksilöstä kaivatun WP pinnan. Matka jatkui kiivas luontoisena alas päin. Seuraavana oli vuorossa Tennessee Warbler – Kanadankerttuli jo melko lähellä kylää jyrkässä rinteessä. Sahailimme ja suhailimme rinnettä edes takaisin kunnes yllättäen Tennesseen kaveri löytyi. Se on ollut tämän pajulinnun kanssa ylimpiä ystäviä, mutta nyt oli tullut ilmeisesti jotain kränää koska pajulintu oli yksin.

Valitettavasti aika oli rientänyt vinhaa vauhtia ja meidän oli pakko lopettaa ennen hämärää homma. Kyyti odottikin sopivasti rannassa kun hieman ennen kuutta raahauduimme puoli kuolleena satamaan. Nyt laitoimme kuvauskamat valmiiksi koska tarkoitus on kuvata Great Shearwater – Isoliitäjiä. Suuri parvia näkikin melko nopeasti, mutta kovan meren käynnin vuoksi kuvaaminen oli hyvin hankalaa. Aaltoja tulikin kuvattua paljon, siis ei kyydissä ollutta vaan ihan perus aaltoja. Heti ensimmäisestä isosta parvesta löytyikin tumma veijari. Paniikin omaisesti kaikki kuvasi lintua ja saimme melko nopeasti määritettyä linnun Herald Petrel – Mauritiuksenviistäjäksi. Erittäin kova merilintulaji, vasta seitsemäs WP´lta ja kaikki Azoreilta – jihaa ! Kohtalainen kuva alla, valitettavasti hieman epätarkka. Seuraavassa parvessa olikin taas jotain ihmeellistä, nyt eteen tuli tumma Fea´s Petrel (type) – Kapverdenviistäjä. Luulimme lintu veneessä Soft-plumage Petrel´ksi mutta kysessä ehkä onkin ”tavallinen” Fea´s – kommentteja kaivataan. Paluumatka oli joka tapauksessa loistava, harvinaisuuksien lisäksi veneen vieressä Great Shearwater – Isoliitäjät ruokailivat tonnikalan poikasia.

Pizzaria kautta himaan ja vihdoin nettiin, sain tämänkin väännettyä.

Huomenna jälleen päivä uusi, tosin tulossa ilmeisesti sateinen sellainen.

- Mika Bruun  

Herald Petrel - Mauritiuksenviistäjä - Corvo 2011 - Mika Bruun

Fea´s Petrel (type) - Corvo 2011 - Petri Kuhno - comments are welcome

Fea´s Petrel (type) - Corvo 2011 - Mika Bruun - comments are welcome

Jälleen matkustetaan

10.10.2011 Maanantai

Aloitus Terceiran kahlaaja paratiisista, Capo da Praia´sta. Samat peruskahlaajat hilluivat altailla. Altaiden vesi oli kadonnut johonkin. Iltapäivän aluksi se mysteerio selvisi, altaat ovat merenpinnan tasossa ja vuorovesi vaikuttaa tähän. Yleisin kahlaaja on luonnollisesti Pulmussirri – Sanderling joita oli 80, myös Mustajalkatylli - Kentish Plover ja Karikukko – Turnstone, molempia 40. Paremmat kahlaajat Kanadantylli – Semipalmated Plover (4), White-rumped Sand – Valkoperäsirri (3), Semipalmated Sand – Kanadansirri (2), Palsasirri – Pectoral Sand (3) ja Amerikankurmitsa – American Golden Plover (1). Vertailun vuoksi kanadalaiselle vastaavalle kotimainen Tylli – Ringed Plover (5). Altaiden ympäristössä oli hieman muutakin, jokunen Viiriäinen – Common Quail huuteli heinikossa. Hillitön phyllari parvi hyöri yhdessä kulmassa, siinä oli yhteensä Tiltaltti – Chiffchaff ja Pajulintu – Willow Warbler (2) sekä extrana sama vanha Pensaskerttu – Common Whitethroat, on se hurjaa.

Iltapäivällä jälleen pakkausta ja siirtyminen potkurivekottimella Florekselle.

Lento lähti 20 minuuttia etuajassa, eipä oltu ennen moiseen törmätty. Lisäksi se tuli kymmenen minuuttia nopeammin kuin mitä lentoajaksi oli ilmoitettu. Mihinkähän pilotilla oli kiire?

Perillä hidasta autokäkäilyä, mutta saatiin pari kulkuneuvoa allemme. Valoisaa aikaa oli jäljellä vielä pari tuntia joten lähdimme yrittämään Upland Sandpiper – Preeriavikloa pohjois rannikolle. Turhaan sillä emme löytäneet sitä hämärissä ja kaiken lisäksi alkoi satamaan. Alku oli melko huono, tästä suunta onkin ainoastaan ylös päin. Matkalla takaisin kauppaan ja majoitukseen WP´n kerääjillä alkoi paineet kasvamaan lippiksen alla liian koviksi. Varattiinkin vene saman tien Corvolle aamulla. Reissu oli oikeastaan käsittömän edullinen 180 euroa koko päivältä. Sehän ei juuri tyhnyt mitään seitsemään pekkaan, sillä nappasimme vielä D.Occhiaton messiin.

Supermercado oli hyvin mielenkiintoinen, eräänlainen varastomyymiö. Kyllä sieltä tarvittavat ruokakamat sai haalittua kasaan, mutta ylimääräiset gourmet tsydeemit sai unohtaa saman tien kuin ovesta astui sisään. Käkäilimme tässä kaikessa riittävästi vai oliko se maanantain syy että kaikki ravintolat (2) olivat kiinni.

Majoitus löytyi iphone´lla loistavasti. Majoitus nyt on mitä on ! Meidän vaatimattomassa kämpässä on kuusi makuuhuonetta, neljä suihkua, keittiö ja suuri tupa valtavalla pöydällä. On takkaa, grillikatosta ynnä muuta sälää. Ihan oikeesti, makee mesta. Hintakin on kohdallaan, 160 euroa yö. Yritän saada kuvaakin komeudesta, jos vain satuttaisiin joskus olemaan valoisassa kämpillä.

- Mika Bruun

White-rumped Sand - Valkoperäsirri - Terceira 2011 - Mika Bruun

American Golden Plover - Amerikankurmitsa - Terceira 2011- Mika Bruun

Terceira

Aamu Capo da Praia´ssa, kahlaaja paratiisissa. Leppoisaa oli jälleen, kuvaajat parkkeeravasit ympäri altaita ja muut hyörivät valleilla. Kuvia syntyi tasaiseen tahtiin, jokunen onnistunut kaikille. Elis huutoja kuului yksi, Isoliitäjä - Great Shearwater´ta meni merellä. Kuvaajat eivät jaksaneet reagoida tapahtumaan. Niitähän tulee näkymään Floreksella, ehkä. Altaiden parhaita olivat Amerikanpikkukuovi - Hudsonian Whimbler, Kanadansirri - Semipalmated Sandpiper (4), Valkoperäsirri - White-rumper Sandpiper (3), Kanadantylli - Semipalmated Plover (4), Meriharakka - Oystercatcher ja Pensaskerttu - Common Whitethroat. Viimeksi mainittu on uusi laji Azoreille, Swedut löysivät linnun kaksi päivää sitten. Aika kului kuin siivillä ja hommaan meni koko aamupäivä. Iltapäivällä aloitimme lintupaikka kierroksen. Se alkoi Angro do Heroismo´sta, jatkui lammilla ja päättyi Paul do Praia´n altaille. A. do H´ssa oli upeasti kuvattavissa oleva Paksunokkauikku - Pied-billed Grebe. Siirtymä taipaleilla katseltiin lähinnä lokkeja, tasaisen tylsää Azoreiden harmaalokki massaa ympäri peltoja. Illaksi selvisimme Paul do Praia´n altaille josta Janne A´n edestä pelmahti nuori Yöhaikara - Nightheron. Mukava laji sekin on täällä, taisi olla vasta 26 havainto.

- Mika Bruun

Semipalmated Sandpiper - Kanadantylli - Terceira 2011 - Mika Bruun

Pied-billed Grebe - Paksunokkauikku - Terceira 2011 - Mika Bruun

Azores 2011

Perjantaina 7.10 aamulla startattiin kohti Azoreita, pääkohteena Flores johon on tarkoitus päästä maanantaina 10.10. Tulo meni henkilökohtaisella tasolla tökkien, lentoa peruttu ja myöhässä sekä tavarat hetken kateissa. Joten iltapäivä retki käytännössä peruuntui. Tai siitä tuli tynkä iltaretki jossa keskityttiin nuoriin Roseate Tern - Ruusutiiroihin. P. Kuhnon, T. Linjaman, T. Toivosen, J. Kilpimaan ja J. Aallon Portugalin osuus meni putkeen, kolme "häkkilajia" tuli listattua WP´n pinnoihin.

Roseate Tern - Ruusutiira - São Miguel 2011 - Mika Bruun

Lauantai 8.10 aamuretki jaettiin myös osiin. Linjama, Aalto ja Bruun suunnistivat São Miguelilla Lagoa Azulille. Mielettömän kauniin aamun parhaat lajit olivat Spotted Sandpiper - Amerikansipi ja Pied-billed Grebe - Paksunokkauikku. Loppu porukka suuntasi paineissaan kalasatamaan ihmettelemään Roseate Tern - Ruusutiiroja. Paikalla olikin mukavasti vielä 6 lintua, joista muutama nuoria ja määrittämistä sai harjoitella mukavasti - jotkut yksilöt olivat ajoittain hankalia, ääni olikin nyt helpoin tuntomerkki.
Iltapäivän alkaessa suuntasimme kohti Terceiraa. Capo Praialla odottivatkin jenkkikahlaajat. Paikalla olikin mukavasti sekalaista tavaraa. American Golden Plover - Amerikankurmitsa, Semipalmated Plover - Kanadantylli, Hudsonian Whimbler - Amerikanpikkukuovi, Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri (2), White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri (3), Pectoral Sandpiper - Palsasirri (9) sekä paljon tavallisia kahlaajia. Kaupungin toisella laidalla pienillä altailla oli Blue-winged Duck - Sinisiipitavi. Päivän lajimäärä oli siedettävät 51. Kaksi päivää on jo takana mutta ei vielä yhtään kokonaista retkipäivää. Molemmat päivät ovat valitettavasti menneet matkustaessa, mutta huomenna on eka kokopäivä retki tulossa. Toivottavasti onnistunut sellainen.

- Mika Bruun

Pectoral Sandpiper - Palsasirri - Terceira 2011 - Mika Bruun

Blue-winged Duck - Sinisiipitavi - Terceira 2011 - Mika Bruun

Tammikuu

Suomessa jatkuu hiljainen kausi. Ainoastaan 14.1 Ahvenanmaalla havaitut 4 Pikkuruokkia - Little Auk poikkeavat normaaleista peruslinnuista. Talven aikana on havaittu myös pientä Tunturipöllö - Snow Owl liikehdintää, yhteensä on havaittu 9 lintua joista viimeisimmät Jurmo - Utö akselilla. Viitatiaisia - Marsh Tit on edelleen löytynyt muutama lisää, lukumäärät ovat luonnollisesti pudonneet. Eikä ruokinnoilta löydy kuin noin 50 vakituista lintua, toivotaan että kato ei ole totaalinen talven aikana. Vaikka se onkin osittain vaelluksen tarkoitus.
Virossa havaittiin niin ikään Tunturipöllö - Snow Owl, ensimmäinen sitten syksyn 2008.
Latviasta löytyi 21. tammikuuta 3. Kyhmyhaahka - King Eider kautta aikojen, nuori koiras uiskenteli Liepajan satamassa. 28.1 Papen lintuasemalla havaittiin maan 4. talvihavainto Isohaarahaukasta - Red Kite, se oli jo tämän talven kolmas havainto. Isohaarahaukka havainnot ovatkin lisääntyneet Latviassa, pesintä lienee jo joka vuotista useamman parin voimin.

Tammikuun aikana WP´n alueella tehtiin hirmuisia havaintoja. Parhaimpina Amerikanmeriharakka - American Oystercatcher, joka tosin havaittiin viime vuoden viimeisenä päivänä. Tieto lajista levisi piireihin vasta kaksi viikkoa myöhemmin. Havainto tehtiin Kanarian saarilla, Lanzarotella. Valitettavasti linnusta ei ole valokuvaa eikä muutakaan dokumenttia, mutta kokenut löytäjä on nähnyt linnun hyvin ja on jo tehnyt RC-kaavakkeen Espanjan komitealle. Nähtäväksi jää miten havainnolle käy.
Toinen uusi laji WP´lle tuli tietoon viime lauantaina, 29.1. Azoreilta ilmoitettiin Kruunuyöhaikarasta - Yellow-crowned Night Heron. Lintu on ollut Terceiran saarella jo viime vuoden 28. heinäkuusta asti. Linnusta tuli huonohko kuva Portugalin rariteettikomitealle ja se käsiteltiin normaalin aikataulun mukaisesti, rauhassa ja hyväksyttiin kaikessa hiljaisuudessaan. Viikko sitten tuli uusi kuva samalta paikalta ja tieto lähti vihdoin eteen päin. Lintu on ilmeisesti ollut samalla paikalla kivikkoisessa paikassa johon ei näe kuin veneestä. Saaressa syksyllä vierailleet WP-bongaajat eivät olleet kovinkaan ilahtuneita kun saivat kuulla tarinan. Bongareiden onneksi lintu on ollut uskollinen ja talvehtii saarella.
Myös Savannihuitti - African Crake kuuluu megarareihin. Tenerifan, Kanarian saarien edustalla 5. tammikuuta laivasta löytyi Savannihuitti, valitettavasti se kuoli myöhemmin. Lintu oli WP´n ja Espanjan viides havainto.
Omituisiin havaintoihin kuuluu myös Briteistä, Devon´sta niin ikään kuolleena löytynyt Siniliejukana - Purple Gallinule, maan 3. havainto. Moni harrastaja Englannissa olisi toivonut että lintu olisi löytynyt muutamaa päivää aiemmin, elossa sillä se oli vasta kuollut. Laji havaittiin 13. tammikuuta myös Azoreilla, Sao Miquel´n havainto oli 8. Tämäkin lintu kuoli myöhemmin.
Eikä kuolleet kanat tähän loppuneet. Sillä Marokosta löytyi maan 7. Kurnuliejukana - Allen´s Gallinule. Tämä Afrikkalainen laji on havaittu myös Suomessakin ? Uskokoot ken tahtoo. Havainto on kylläkin hyväksytty syystä tai toisesta myös RK´n toimesta. Laji vaeltaa ajoittain Saharan pohjois puolelle kuivina vuosina joulu-tammikuussa. Lähes kaikki WP´n havainnot linkissä, Espanjasta ei valitettavasti ihan kaikkia vanhoja. Havaintoja selaillessa ei tarvitse hirveästi pohtia voiko lintu noilla pienillä pyöreillä siivillä lentää Joensuuhun tuokokuussa, 5000 kilometriä koilliseen pesimä aikanaan.
Megararihin kuuluu vielä Ohotanlokki - Slaty-backed Gull, Lontoon kaatopaikalta löytyi 13. tammikuuta vanha lintu, Brittien ensimmäinen ja WP´n kolmas havainto. Aiemman havainnot olivat Liettuasta 2008 ja Latviasta seuraavana keväänä, kyseessä oletettavasti sama yksilö.
Outoihin myöhästyneisiin havaintoihin lisätään vielä Brittien 9. Ruostesiipirastas - Dusky Thrush, lintu kuvattiin 8.12 viime vuonna, tarina ja kuvat linkissä.
Kanarian saarten 29.1 havaittu Ruskosuula - Brown Booby voidaan myös lukua koviin rareihin, sillä se oli vasta Espanjan 10. havainto lajista.

Kevennyksenä maailman nopein lintu, toiset taas lentää kauas.

- Tarseger team