Viimeistä viedään

30.3.2012

Blue-crowned Motmot - Chapada dos Guimaraes - Mika Bruun

Viimeinen täysipäiväinen retki, ei välttämättä täysipäinen sillä väsymys alkaa olla jo melkoisen suurta. Tietysti odotettiin elämää suurempaa päivää, mutta ei sitä tällä kertaa tullut. Aamun retkitie, jonka piti olla hyvä petti pahasti. Ensimmäinen puolituntia meni kun jouduimme kuuntelemaan muuten niin hiljaisessa cerradossa kuorma-auton korjausta tiellä. Parin tunnin päästä tiellä meni jo koululaisbussia ynnä muuta sälää. Enää ei ollutkaan niin mukavaa ja rauhallista. Sitkeästi komppasimme kuitenkin aluetta, mutta lähes tyhjin käsin jouduimme vaihtamaan mestaa. Siirryimme korkeampaan puustoon ja laaksoon. Siellä olikin jo mukavasti lintuja ja BigSix:kin pääsi toimintaan. Aamupäivän saldo oli allekirjoittaneelle kaksi elistä, Black-faced tanager ja Fiery-capped Manakin. Hauskaa oli se että sain elikset vasta iltahuudossa. Tanagerin luulin nähneeni jossain aiemmin, no en ollut. Manakin määritettiin varmaksi vasta kuvista, kyseessä kun oli tylsähkö vihreä naaras, onneksi on kamerat.

Iltaretki tehtiin putouksille johon piti tulla Macaw:t yöpymään, no ei tullut kuin muutama Blue-winged. Swiftejäkään ei näkynyt, niidenkin piti olla hekppoa kauraa täällä. Lopuksi yritettiin vielä muutamaa lisälajia, arvata saattoikin ettei siitä mitään tullut. Päivä oli kokonaisuudessaan aika hiljainen vaikka mukaan mahtuikin muutama tähtihetki. Illan kruunasi vielä huonoin ikinä tilattu pizza, siinä oli pohja ja erittäin paljon juustoa, eikä siis maistunut kuin rasvalta. Aamulla odotettavissa vielä kolmen tunnin retki. Sitten valitettavasti joudumme lähtemään kohti Sao Paoloa.

Red-and-green Macaw - Chapada dos Guimaraes - Mika Bruun

Fork-tailed Woodnymph - Chapada dos Guimaraes - Mika Bruun

Chapada dos Guimares

29.3.2012

Band-tailed Manakin - Chapada dos Guimares - Mika Bruun

 Aamulla normi lähtö hämärässä, pihasta saimme jo ensimmäisen eliksen, Red-shouldered Macaw:n. Poimimme Fabianon himastaan Chapadan keskustasta ja lähdimme Cerrado ”metsään”. Heti ensimmäinen pysähdys selvitti asiaa, lintuja paljon ja helposti nähtävissä, hienoa. Eliksiä tosiaan tuli tasaisen harvakseltaan ja kuvaustilanteita oli riittämiin. Lopetimme jo yhdeltätoista aamuretken, elikseen – Rusty-backed Antwren:iin, kuinkas muuten. Lounaan ja pankki käynnin pousadalle, piti levätä mutta pihassa paljon lintuja. Ei taaskaan pystynyt, Burrowing Owl perhe oli upeasti kuvattavissa. Iltapäivällä siirryimme taas Fabianon kanssa hieman kauemmas, luonnonpuiston ulkopuolelle etsimään muutamaa target lajia. Ensimmäinen Chapada Flycatcher oli tavattoman helppo, tämä ihmeellisesti käyttäytyvä lintu oli hauska. Levitteli siipiään ja pyrstöään laulaessa, oikea brasilialainen sambaaja. Seuraava laji oli Yellow-faced Parrot, hyvin vähälukuinen laji tämäkin niin kuin kaikki cerrado lajit. Cerradoa hävitetään karjan tieltä uskomatonta vauhtia ja moni laji menee kovaa vauhtia alaspäin kannoissaan. Nykin näimme kun Y-f Parrot:n yöpymispuita ajettiin surutta kauhakuormaajalla maahan. Linnut tulivat kuten pitikin hämärissä, mutta puita ei ollut enää. Aikansa pyörittyään ne häipyivät kauas etelään, toivottavasti löytävät uudet yöpymispuut. Oletettavasti tästäkin 60 linnun parvesta osa kokee kovia tämän jälkeen kun ei löydykään tarpeeksi rauhallista yöpaikkaa. Surullista seurattavaa, sillä puitakin oli ainoastaan pari kymmentä mutta ne piti kaataa karjan tieltä. Syytä ei tiennyt Fabianokaan, vaikea käsittää koska ei ne ainakaan sen karjan tiellä olleet. Illalla safkalla kalaravintolassa, hieman muita mestoja kalliimpi mutta sen arvoista. Unohdin mainita pousada Cambara:n uskomattoman hienosta ja hyvästä aamiaisesta. Paras johon olemme törmänneet, paljon omatekoista, runsas valikoima kaikkea ja siististi kattettuna. Muutenkin paikka on kiitettävä, kaikki pelittää, omistajat mukavia, avuliaita, rauhallinen sijainti, wifikin on, ei ole mitään negatiivista sanottavaa. 

Chapada Flycatcher - Chapada dos Guimares - Mika Bruun

Burrowing Owl - Chapada dos Guimares - Mika Bruun

Pantanal

28.3.2012

Shiny Cowbird - Pantanal - Mika Bruun

Viimeinen aamu Pantanalissa ja sählättiin lyhyesti lodgen ympäristössä. Paremmat havainnot, lue uudet lajit, jäivät toiseen kertaan. Pihassa oli kuitenkin mm Bare-faced Curassow perhe, pullukoita Capivaroja ja sympaattisia Krokotiileja. Viime mainitusta suurin pihassa lepäilevä oli noin kolme metrinen, se odotti polulla suu auki suomalaisia orneja. Kovasti yritettiin vielä alhaalta saada ns puutelistalta paria lajia, mutta turhaan. Matkalla ylöspäin avomaan lintuja selvästi enemmän tähän aikaan vuodesta kuin alhaalla. Lounas Rio Clarossa josta hoidettiin myös Nanday Parakeet helposti pihasta ja kuvailtiin kesy Solitary Sand pois. Retkeiltiin Pantanalissa noin neljään iltapäivään ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Cuiaban kautta Chapada dos Guimares:iin johon saavuttiin hämärissä. Ylhäällä oli syksyn ensimmäinen kylmä päivä, hieman tuulista ja sumuista. Luonnollisesti paleli vaikka lämpöä olikin reilusti yli 20 astetta. Oltiin jo totuttu mukavaan kosteuteen ja yli 30 asteen lämpöön. Pousada Cambara:n saapuminen oli taas erilaista, hieman eksyttiin pieneen keskustaan. Navigaattori hukkasi sumun takia yhteyden ja käsi GPS näytti vain suuntaa ja koordinaatit. Poliisien mielestä se oli vähintään epämääräisen näköistä touhua. Palaverin jälkeen paikallinen poliisi partio ajoi vilkut päällä läpi keskustan, me perässä. Fabiano tuli myöhemmin sopimaan huomisesta ja kertoi että vastaavaa kohtelua saa täälläkin ainoastaan V.I.P taso, se näköjään näkyin heti päälle päinkin.

Brasilia perinteitä noudattaen etsimme retken ensimmäisen pizzerian. Kerrankin olisi ollut myös muita vaihtoehtojakin, mutta pitäydyimme perinteissä.

Solitary Sandpiper - Pantanal - Mika Bruun

Green Kingfisher - Pantanal - Mika Bruun

Pantanal Wildlife Center - Pantanal - MIka Bruun

Narrow-billed Woodcreeper - ASA 12500

Caracarat

27.3.2012

Jabiru - Pantanal - Mika Bruun

Aamulla kehrääjä yritystä, joka vieläpä toimi. Ei kuitenkaan elis, niitä piti odotella pari tuntia kunnes päästiin syvemmälle metsään. Vaikka meitä kovasti varoiteltiin menemästä sinne, kuulemma joku Jaguar merkinen voi olla siellä. No ei tietenkään näkynyt, nisäkkäistä näkyi kuitenkin jäniksen kokoinen hirvieläin ja Blck-tailed Marmoset. Aamupäivä sekoiltiin siis polulla, yllättävän hiljaista. Parhaaksi lajiksi saimme Helmeted Manakin:in. Aamupäivä oli opettavaista, yksi meistä oppi mitä tarkoittaa englannin kielinen sana ”hole”, se ei liity tässä tapauksessa golfiin. Toinen ymmärtää ettei hyttysverkko päässä kannata sylkäistä tai niistää. Kolmas tietää että jos metsä on täynnä verenhimoisia hyttysiä vessassa kannattaa käydä sisällä. Myös pienemmällä hädällä olisi hyvä käyttää sisätiloja. Aiemmin ravistusta on tarvittu ainoastaan lopussa, täällä sitä on pakko tehdä koko ajan. Inventoimme aamulla hyttyset, jokaisen selässä on vähintään 600 yksilöä ja ryhmän perässä inisee vähintään pari tuhatta. Se tekee mukavan 3000 yksilön tiheän parven, onneksi ne ovat hiljaista lajia. Se tuhat paukamaa äijässä ei ole enää ennätys. Hyvinkääläinen tuore veri tuntuu maistuvan täkäläisille inisijöille, Herran selkä ja käsivarret ovat yhtenäistä paukamaa, ei siis voi enää laskea enkkoja. Kyllä se siitä.

Lounas keskeytyi kun Caracara nappasi Purplish Jay:n, niin kesyt ja mukavan oloiset Caracarat yllättivät nuoren närhen ja se päätyi kiertoon. Julmaa mutta hienoa. Lounaan jälkeen sadekuuro iski päälle ja tuli pakollinen lepo hetki. Sadetta kesti reilut  parisen tuntia, kunnes pääsimme jälleen retkeilemään. Nyt teimme ilta veneretken alavirtaan. Nisäkkäät tuntuvat kiertävän meidät, sillä ei Tapiiria, eikä Jaguaria. Myöhään illalla taas sadekuuro, toivottavasti aamulla ei enää sada, menee viimeinen Pantanal aamu muutoin pilalle. 

Southern Crested Caracara - Pantanal - Mika Bruun

Donacopius - Pantanal - Mika Bruun

Rufous.tailed Jacamar - Pantanal - Mika Bruun

Boat trip

26.3.2012

Great Black Hawk - Pantanal - Mika Bruun

Aamu hieman sekava koska aamiainen oli orneille ihmeelliseen aikaan, tunti auringon nousun jälkeen. Pimeässähän sen pitää aina olla. Nyt lähimaastossa ekat 1,5 tuntia, nopea aamiainen ja hups, tunnin kaatosade. Heti sateen hellittäessä pääsimme lähtemään venereissulle. Ajoimme Rio Pixaim jokea reilut viisi kilometriä etelän suuntaan. Lintuja osittain hienosti, lajisto oli tietty melko yksipuolista isoa lintua. Tuli reissulta jälleen muutama uusi lajikin, kuten Blue-throated Piping-Guan. Venematka oli kuitenkin käytännössä pelkkää kuvaamista, mutta ihan tähtikuvat jätettiin taas seuraavaan kertaan. Valokaan ei valitettavasti ollut ihan paras mahdollinen. Lounaan jälkeen jälleen majoituksen ympäristössä pyörimistä ja varjossa oleilua. 32 astetta tässä kosteudessa alkaa tuntua, aika polttavaa. Onneksi on paljon hyttysiä ja joutuu pitämään pitkähinaisia/lahkeisia, ei palele. Nämä veren himoiset imukoneet alkavat hieman kyllästyttämään, ne hyökäävät välittömästi suojaamattomaan paikkaan. Tänään ne löysivät kämmenet, eihän niissä voi käyttää hyttyskarkotteita. Löysimme rannalta Jaguarin tuoreet jäljet, mutta emme valitettavasti itse tyyppiä. Toivon mukaan se vielä löytyy. Mammaleista uutena tälle retkelle Howler Monkey. Iltaretki suunnattiin päätien suuntaan joka oli tullessa hyvän oloinen, no ei tällä kertaa. Päivä oli kaiken kaikkiaan antoisa ja 50 gigan verran tuli kuvattuakin. Nyt pitää pikakelauksella katsoa ne oleellisemmat talteen. Illallinen oli taas keskinkertaista, tämä mesta ei todellakaan panosta tällaisiin asioihin. Tuntuu että tämä mesta ei tässä kuosissaan ole hirveän pitkäikäinen tällä vauhdilla. Mutta linnuthan ne pääasiaa ovatkin, loistava paikka siihen.

White-tailed Goldenthroat - Pantanal - Mika Bruun

Monk Parakeet - Pantanal - Mika Bruun

Ringed Kingfisher - Pantanal . Mika Bruun

Great Horned Owl

25.3.2012

Toco Toucan - Pantanal - Mika Bruun

Raahauduin hämärissä katsomaan lähialueen aamuliikettä, olihan sitä. Mutta meikäläinen lopetti liikkeen kun huomasin että BigSix että kolmesatanen keräävät miehekkään kosteuden etulinssiin. Sitä kun ei saa millään pois, sillä se tulee aina uudestaan. Ainoastaan auringon lämmittävä vaikutus poistaa sen, niin 1,5 tunnin kuluessa. Oli aika pitkät minuutit aamulla. Kävelin orpopiruna lähes ympyrää, oli erittäin vaikea keskittyä lintuihin kun ei ollut kameraa saatavilla. Tilanteita olisi ollut mukavasti ja luonnollisesti kaikki kuvat olisivat onnistuneet täydellisesti juuri tänään, mutta kun :) Myöhäisen aamiaisen jälkeen sanoimme hyvästit Piuvalille, Lodge oli tasokas ja polut, lue tieurat, kohtalaisia. Kuvattavaa alueella riitti kiitettävästi ja lajejakin kertyi mukavasti retkilistaan. Lähdimme ajelemaan kohti etelää Transpantaneiraa pitkin. Riittävän monen sillan jälkeen käännyimme kohti Pantanal Wilflife Centeriin. Surkean tien  jälkeen saavuimme perille jossa meitä odotti kuvattavissa oleva Toco Toucan, loistava alku uudelle mestalle. Lounaan ja alkusählinkien jälkeen maastouduimme piha aluelle jossa paljon kuvattavaa. Hämärän tultua totesimme mestan startin olevan erinomainen. Hienoa surkean aamun jälkeen, pimeässä Great Horned Owl päätti laskeutua matalalle eteemme kuutamoa vasten, ei paha. Mesta tuntuu olevan loistava linturetkeilyyn ja kuvaamiselle. Illallisella havaitsimme viimeistään että safkaan ei paljoa sitten panostetakaan, sai silläkin kuitenkin nälän tunteen pois.  

Savanna Hawk - Pantanal - Mika Bruun

Great Horned Owl - Pantanal - Mika Bruun

Great Potoo

24.3.2012

Jabiru - Pantanal - Piuval - Mika Bruun

Varhain aamulla hyppäsimme autoon ja hurautimme Lodgen takametsään. Parin tunnin aamuretki meni vauhdilla, eliksiä ropisi yllättävästi edelleen. Palasimme aamiaiselle ja hakemaan paikallisen oppaan / venekuskin, lupasi Great Potoon. Siellähän se meitä odottikin, tosin hieman jouduimme hakemaan ennen kuin Jari huomasi sen isolla avoimella oksalla. Nyt on hoidettu kaikki 5 Brasilian Potoo lajia. Kuvausten jälkeen oli mukava lähteä veneellä järvelle ja pikku saarille jossa on odotettavissa taas muutama elis. Hieman köyhää saarilla oli, mutta lajeja pukkasi ja jokunen hyvä kuvakin tuli raapaistua. Järvi oli melko hiljainen, tosin katsoimme sitä ainoastaan veneestä käsin. Saaressa on jopa näköalatorni, kivasti näkee maisemia, ehkä jokin toinen vuoden aika olisi parempi. Tai kellon aika, sillä olimme tornissa vasta puolelta päivin. Iltapäivällä perinteiset viilennys uinnit altaalla lounaan jälkeen, tosin veden lämpötila oli kolmenkympin tienoilla. Iltaretki jälleen paikallisoppaan seurassa eteläisemmälle metsä osuudelle, tosin kävely vauhtimme on niin hidasta ettemme ehtineet kuin puoleen väliin kun hämärä alkoi. Saimme kuitenkin yhden kohde lajeista listoille, Hyacinth Macaw, upea tumman sininen noin metrinen kokoinen Pantanalin erikoisuus. Iltaretken jälkeen kauhistelimme päivän hyttysiä, röyhkeitä tyyppejä. Hyökkäävät takaapäin ja paukamia tulee päivä päivältä lisää. Cristalinoksen mäkärä puremat ovat edelleen hyvin näkyvissä, nyt on tullut pari päivää uusi. Oli pakko laskea selvät näkyvät punaiset paukamat, niitä oli noin 900! Tonni menee aamulla varmaan rikki. Iho on aikalailla muhkurainen, varsinkin kädet ja selkä. Toivottavasti nämä häipyvät joskus? Tänään luettiin myös että täällä Mato Grossossa on liikkeellä Dengue kuumetta, mielenkiintoista. Illalla suunnittelua eteläisemmälle Pantanalin osuudelle, huomenna aamuretken jälkeen uudelle Lodgelle. 

Great Potoo - Pantanal - Piuval - Mika Bruun

Boat trip - Pantanal - Piuval - Mika Bruun