Kauas on pitkä matka

Capo da Praia - Terceira - Mika Bruun

Upean yön jälkeen mieli oli virkistynyt ja aamiaisen jälkeen suuntasin kohti Capo da Praiaa taxilla ja sovin että heebo tulee hakemaan 11:15. Lämpimässä aamussa retkeily oli raskasta ja tyydyin istuskelemaan poikkeuksellisesti rauhassa altaan reunalla. Ilman kameraa. Paikalla oli perinteisesti mukavasti lintuja, tosin ehkä hieman vähemmän kuin aiemmin. Toki perusjenkin olivat edustettuina, mutta vähäisinä. Parhaana jo yli vuoden paikalla ollut Short-billed Dowitcher – Lyhytnokkakurppelo sekä uutena American Golden Plover – Amerikankurmitsa. Black listalleni tuli uusi kokemus, Willlet. Tuplalimosa parvessa oli sen näköinen tyyppi mutta se ehti livahtaa vallin yli johonkin, enkä saanut sitä tarpeeksi hyvin. Hämmennystä lisäsi vielä se että São Miguelilta löytyi tänään Willet. Valitettavasti minulta loppui myös aika jäädä odottamaan sitä, kahlaajat tulevat melkein aina takaisin altaalle ruokailemaan. Piti lähteä kohti määränpäätä, Corvoa. Nimen omaan piti, sillä 20 minuutin odottelun jälkeen taxi ei tullutkaan, vaikka niin sovittiin. En edes maksanut koska niin keskusteltiin. No tulipahan liftattua lentokentälle. Pummasin kyydin rekkakuskilta, mutta kaveri ei voinut lähteä sillä kentälle. Ja kuinkas ollakaan hän vuorostaan pummasi henkilöauton viereiseltä työmaalta. Pääsin lopulta kentälle ja check outissa luki että lähtö oli jo kiinni. Pääsin puhumalla vielä sisään. Mutta juuri kun kone oli lähdössä, tulikin jokin peruutus. Kone ongelma, ja lähtöä siirrettiin kahdella tunnilla. Se siitä Willetistä. Lopulta päästiin matkaan, mutta mentiin myös Picon kautta. Tulipahan käytyä sitten tälläkin vihreällä saarella, näytti aika metsäiseltä, originaalimetsää paljon. Picosta kun lähdettiin, tuli oltua yhdellä lyhyemmällä lennolla koskaan. Lento kesti tasan 7 minuuttia seuraavaan laskuun, Faialille. Täällä vuorostaan oli uusi yllätys. Corvon koneesta oli puhjennut rengas. Reilu kämmenen kokoinen pala puuttui kokonaan renkaan keskeltä. Ilmeisesti rengas oli lukkiutunut laskussa. Aika hämmentävän näköinen. Kolmisen tuntia kesti kunnes korjaajat pääsivät. Homma ei loppunut heltä tähän vaan syytä etsittiin lopulta pimeään asti. Joten meidän lentokenttä terssin 6 tunnin staijaus päättyi lopulta lennon peruutukseen. Corvo jäi siis haaveeksi tältä päivältä. Kentän terassilta havaittiin lintuja niukasti. Parhaana kahden tavaööisen Whimbler – Pikkukuovin kanssa kiitoradalla pyöri Hudsonian Whimbler – Amerikanpikkukuovi. Quail – Viiriäiset pyt-pyttelivät matalassa heinikossa ja perusliitäjää, Cory´s Shearwater – Keltanokkaliitäjiä, viipotti merellä. Muutama Common Buzzard – Hiirihaukka kävi kääntymässä kentän yllä. JOten rauhassa sai olla linnuilta. Lopulta SATA saattoi koko koneellisen Hotelli Faialiin, jossa odotti loistava viini illallinen herkkuineen. Aamulla on odotettavissa vastaavanlainen aamiainen, tai jos ei, annan palautetta. Aamun lähtö yritys on 9:45. Tästä tarinasta huomaa sen että täällä Atlantin keskellä kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa. Corvolle pääsy kestää tällä kertaa Espoosta vähintään kaksi ja puoli vuorokautta. Lomasta pitää nauttia, joskus se on kuitenkin erilaista. Näitä kokemuksia on mukava muistella jälkeen pain. Niin meitä on menossa Corvolle kaikkiaan 9 ornia tällä vuoden ensimmäisellä koneella. Puola on edustettuna neljällä, Ruotsi, Tanska, Ranska, Italia ja Suomi kaikki yhdellä ornilla. Tästä se lähtee jos vain päästäisiin saareen.

  

Pit stop - Faial, Horta - Mika Bruun