Mika Bruun: Champions of the Flyway

White-crowned Wheatear - Stuidu - Mika Bruun

Tiketit saimme käteen 00:03 ja pääsimme ensimmäisenä matkaan. Kisa alkoi, lähtö kuvattiin ja heitimme pikaisen keikan sallitulle altaalle. Sieltä lähdettyämme peräämme ilmestyi auto, oikaisin viitisen kilometriä huonoa autiomaa tietä ja tyypit taistelivat perässä. Ihmettelimme vielä moottoritielläkin ketä meitä seuraa, kunnes tajusimme auton tullessa vierelle että kyseessä on Israelilaiset paparazzit. Ajoimme Yotvataan asti jossa teimme ensimmäisen stopin, hemmot ryntäsivät heti haastattelemaan ja yksi halusi mukaan autoon. Aikamme keilailtua valolla peltoja pitkin ja poikin hän halusi onneksi jo pois. Vartin kuluttua auton lattialta kuului tekstiviestin ääni, kaveri oli kadottanut puhelimensa. Saimme heidät kiinni toisesta numerosta ja puhelin palautui. Mystinen alku rallille, niin ja mitään oleellista lajia ei tullut tässä ensimmäisen tunnin sekoilussa. Lähdimme ajelemaan kohti aamu paikkaamme, järveä pohjoisessa. Sinne päästyämme plakkarissa olikin jo muutama oleellinen laji, Sarvari ja Scops. Aloituspaikkana se oli mitä monipuolisin, pikkulinnuista Syyriantikkoihin sekä vesilintuja että pientä muuttoa. Tästä oli hyvä jatkaa. Toiseksi target kohteeksi valitsimme Sde Bokerin jossa tuhlaantuikin koko aamupäivä. Osittain olimme liian laiskoja mutta toisaalta paikkaa oli hankala jättääkin koska kivoja lajeja tuli tasaisesti. Mutta huomasimme olevamme tunnin myöhässä aikataulusta, kapteeni ottaa tästä vastuun. Keltapäähaukka, Vuorikotka ja mahdollinen Kyproksenkerttu häly sekoittivat pään. Kaksi ensimmäistä nähtiin mutta kolmas oli Brittien sekoilua. Aavikkopaikaksi tarkoitettu Nahal Meishar oli suljettu sotilasharjoituksen vuoksi. Tässä meni mahdollisuudet voittoon, ja mieliala hieman putosi. Olihan meiltä pohjustettuna sieltä 4-5 lajia, mm Sarvikiurun pesä. Jouduimme lähtemään kohti Yotvataa, sillä sinne alkoi jo olla kiire. Matkalla saimme muutaman pohjustuslajin helposti, joten mieliala hieman piristyi. Kiire kuitenkin aiheutti sen ettemme menneet Yotvatassa ihan kaikkiin paikkoihin mihin oli tarkoitus. Valitettavasti sillä samalla missasimme taas kaksi lajia. 15 km etelämpänä ollessamme päätien yllä rundaili Heliaca. Hah, se olisi oletettavasti rundaillut siinä juuri silloin, jos olisimme käyneet tsekkaamassa viimeisen Yotvatan paikan. Näin se rallissa menee, yksi virhe johtaa toiseen. Joskus tosin käy myös toisin päin, ei vaan nyt. Altailta poimittiin autosta ne mitkä pitikin ja kiiruhdimme North Beachille. Sieltä peruslajit plakkariin, lukuun ottamatta Kirjokalastajaa. Tyypit eivät vaan haluneet näyttäytyä, vaikka normaalisti niitä on useampi yksilö näkyvissä. Näkyi muuten pari minuuttia siitä kun poistuimme paikalta. Oli ehdittävä K19 altaalle odottamaan Pitsihietakyyhkyjä, myös 60 muuta rallaajaa oli tehnyt saman päätöksen. Yllätykseksi linnut tulivatkin paikalle jo normaalia valoisammassa ja kaikki näkivät linnut hienosti. Valoisa loppui ja päätimme mennä Agamimiin seisovaan pöytään ahmimaan ja miettimään tilannetta. Tunnin ahmimisen jälkeen suuntasimme auton vielä Lotanin suuntaan, tarkoituksena löytää viime öinen Tornipöllö. Eipä nähty, mutta sen sijaan matkalla poikkesimme lyhyesti Yotvataan jossa yhytimme rallin viimeisen lajin, Viiriäinen pomppasi valoista lentoon ja sain sen vielä hienosti teholampun valokeilaan. Hauska lopetus. Puoliunessa ajoimme takaisin hotellille. Lajilistan palautuksessa järjestäjien naamasta huomasi heti että emme voittaneet. Tosin voittohaaveet karsiutuivat jo päivän kommelluksissa, joten asiaan oli jo ehtinyt tottua. Uni taisi tulla jo ennen kuin pää osui tyynyyn. Aamulla nähdään sijoitus, toivotaan podium paikkaa.