Flicker

Northern Flicker - Kultatikka - Mika Bruun

Aamulla jengi katosi veneellä Florekselle, me ihmeteltiin touhua aamiaisella. Uhottiin kaikille ettei kannata, edelleen on voimassa säännöt - nro 1 - Never leave at Corvo, nro 2 - Never leave at Corvo and nro 3 - Never forgot rule number 1 & 2. Rauhassa lähdimme komppaamaan ala osaa, tulos oli aikalailla samanlainen kuin parina aikaisempana päivänä. Ei oikeastaan mitään mainittavaa. Päivä kaffen jälkeen päätimme iskeä ja lähdimme Suomi ryhmänä laaksoihin. Jouni ja Ilkka jäivät Pontaan, Hannu ja Kari Fojo - Poco do Aquaan ja me Markun kanssa jatkoimme viimeiseen alatien laaksoon eli Cancelakseen. Pari tuntia kuuntelimme ja ihmettelimme tavallisia ääniä ja maisemia. Ei niin mitään. Päätimme jatkaa matkaa suoraan ns. Markun officeen, paikka josta saa ensimmäiset yhteydet puhelimella kun tulee ylös laaksoista. Muutama sata metriä ennen tein ison keltaisen kukkakimpun sendarille, ja toivottiin että retki loppuisi hyvissä merkeissä. Vaikka on ollut ennätyksellisen hiljaista. Mutta tänään piti olla mahdollisuus tulla läpi jenkeistä, ainakin vahvojen lentäjien. Ei tosin näyttänyt siltä. Vain minuutteja ennen Kari ja Hannu olivat tulleen sattumalta myös officeen syömään eväitä. Kuulimme että Lighthouse Valleyssa oli ollut REV - Punasilmävireo, todettiin että uusi lintu. Ennuste pitänee edelleen paikkansa, lintuja on tullut. Tästä ei mennyt kuin muutama minuutti kun Hannu huutaa - TIKKA! Hämmennyksen ilmapiiri on käsin kosketeltava. Kaikki tuijottavat pois lentävää lintua, joku huutaa Flicker ja lintu katoaa puskien taakse. Ehdimme nähdä yläperän, nokan, lentotyylin ja muodon. Paniikki iski, nopeasti reppu selkään ja tietä pitkin sata metriä täyttä perään paremmalle paikalle. Viheltelen Flickerin ääntä, mitään ei tapahdu. Huudamme radioon lajia ja samassa lintu lentää jälleen nopeasti lyhyen lennon. Nyt näimme jo kaikki tuntomerkitkin loistavasti. Azorien kolmas ja WP:n neljäs Northern Flicker - Kultatikka oli varma. Sain jopa hätäisen kuvan aikaiseksi tilanteesta. Seuraavan vartin sisällä paikalle tuli muutama muukin läheltä ja mm WPn pinnakärki Ernie Davis kuittasi pinnan nro 844. Puolessa tunnissa kaikki saaressa olijat saapuivat paikalle, tosin tikka oli hukassa. Mutta pian kuulimme kutsuhuutoa Picon metsästä. Päräytimme "nauhan" soimaan ja melko nopeasti Flicker lensi ohitsemme korkealla takaisin alkuperäisen paikan suuntaan. Riemua riitti, mm Richard Stephenson katkaisi 800 tällä lajilla. Kaveri on kävellyt viikon melko hiljalleen ja valitellut polviaan. Nyt hyppi kuitenkin X-asennossa riemuhyppyjä ja suorastaan juoksi kivimuurien yli. Kipukin on niin suhteellista. Flicker katosi pian tämän jälkeen takaisin Poqo do Aquan kätköihin. Toisessa saaressa, Flores, jossa muut hoitivat juuri tätä ennen Lumihaikaran pinnoihin. Hiljaisuus oli myös käsin kosketeltava, sillä meidän viestit olivat kuuluneen hyvin selvästi myös tuon 25:n kilometrin esteettömän merimatkan yli sinne. Paikalla oli toisteltu "Never leave at Corvo" lausetta useampaan kertaan. Ensimmäinen vene kyyti ehti takaisin vasta viiden jälkeen, eikä tikasta tehty enää mitään havaintoa. Toinen kyyti tuli vasta hämärissä takaisin Corvolle. Illallisella fiilis oli kuitenkin mahtava, koska suurin osa porukasta oli saanut pinnan. Jotkut Lumihaikarasta ja  toiset Kultatikasta, muutama jäi tosin ilman mutta lajit olivat kovia eikä kukaan valittanut. Aamulla yritetään löytää "syyllinen" uudelleen että saadaan kaikille laji hoitoon. Sendari sai paluu matkalla sen ison keltaisen kukkakimpun. On tämä ihme saari.

Päivän parhaat:
Northern Flicker - Kultatikka 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Bobolink - Heinäturpiaali 1

Northern Flicker - Kultatikka - Mika Bruun

Sateenkaaren pääkin osoitti oikeaan suuntaan aamulla