Pantanal - Piuval

23.3.2012

Rufencens Tiger Heron - Pantanal - Mika Bruun

Aamiainen Alta Florestassa ja aamu lennolla kohti Cuiabaa. Retken seitsemäs lentokenttä tuli testattua Sinop:ssa, mielenkiintoinen paikka. Keskellä peltoa jossa pari hangaarin näköistä viritelmää, mutta sinne matkustajia tuli ja meni. Cuiabaan selvisimme hyvissä ajoin, vuokrasimme Hertziltä auton ja lähdimme painamaan kohti Pantanalia. Tunnin ajomatkan päästä alkoikin lintuja olemaan siihen malliin että käsitimme olevamme lähellä pelipaikkoja. Piuval Lodge löytyi helposti ja ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan. Lintuja oli heti Lodgen pihassa mukavasti kuvattavissa, pari tuntia meni joutuisaan. Iltapäiväretken teimme avomaa polkua pitkin ja kuvailimme pääasiassa isoja avomaan lintuja. Kokoa niillä olikin, lajeista voisi mainita Jabirun, Greater Rhean ja Southern Screamerin, karmean kokoisia vekottimia. Jabiru melkein puolitoista metrinen ja Screamer painaa lähes knöölin verran, eikä Rheakaan ihan pienimmästä päästä ole. Haikaroita ja Ibiksiä useita lajeja ja lukumääräisesti paljon. Syystä tai toisesta linnut olivat käsittämättömän kesyjä. Täällä pystyy kävelemään aivan rauhassa lähietäisyydelle ja kuvaamaan ruudun täydeltä. Ilmeisesti lintuja ei ole jahdattu alueella mitenkään pitkään aikaan. Tila onkin yli sata vuotta vanha, ollut samalla suvulla ja metsää/kosteikkoa on yli 7 tuhatta hehtaaria. Erittäin suosittu ja loistava paikka Pantanalissa. Nisäkkäistä näimme uuden apinalajin, nimi hakusessa sekä aina niin mukavia ja söpöjä krokotiileja. Niitä lepäilee poluilla ja lätäköiden vierustoilla, toistaiseksi ne ovat väistelleen kuvaajia. Lodgen illallinen oli loistava, runsas ja monta vaihtoehtoa sisältävä seisova pöytä tsydeemi. Nettikin toimii, puhelimen kentät tosin onnettomia. Aamulla on tiedossa veneretki, jossa kuulemma linnut lähietäisyyksillä. Vaikea kuvitella kuinka lähellä ne voivat olla, koska ne olivat jo nyt liian lähellä BigSixille – outoa.

Crocodile - Pantanal - Mika Bruun

Piuval - Pntanal - Mika Bruun

Harpy

22.3.2012

Harpy Eagle - Alta Floresta - Brazil - Mika Bruun

Viimeinen aamuretki Cristalino:ssa, suuntasimme uudelle tornille. Eilen illalla huomasimme että tällä puolen jokea maastossa oli enemmän muurahaisia. Ne taas aiheuttavat paniikkia muissa hyönteisissä, ja näin ollen low levels linnut pääsevät valmiiseen pöytään – näppärää. Uutena lajina alhaalta tuli kuitenkin ainoastaan Black-bellied Leaftosser, aina ei voi voittaa. Aamu sumun häivyttyä siirryimme ylhäälle torniin, tai välitasanteelle koska siinä on paremmat mahdollisuudet kuvailla. Aamu oli tornissa loistava, Dark-winged Trumpetter, Purple-throated Cotinga ja Pavonine Cuckoo olivat helmiä, muutenkin lintuja kivasti. Valitettavasti kymmeneltä siirryimme pakkaamaan ja siirtymään takaisin sivilisaatioon. Venekeikka meni sateisissa tunnelmissa, samoin kuin automatkakin. Mutta kun lounaan jälkeen selvisimme hotellin suojiin sade loppui kuin tilauksesta. Hyvä niin sillä target lajina olikin Harpy Eagle hotellin takametsässä. Matkaa pesälle oli huimat viisi minuuttia rauhallista kävelyä. Kohde ei pettänyt, pesässä oli reilun kuukauden vanha nuori lintu ja naaras vartioi pesäpuun oksilla. Erittäin makea mesta ja helppo. Illalla käppäilimme hotellin ympäristössä jossa lintuja mukavasti kuvattavissakin. Paikkahan on loistava ja aika pakollinen jos käy Cristalinoksessa. Bonuksena netti ja puhelimelle löytyy kenttää, mikä on ollut mahdotonta viiteen päivään. Eihän sitä selviä hengissä ilman niitä :) 

Crimson-crested Woodpecker - Alta Floresta - Mika Bruun

Bare-eyed

21.3.2012

Sunbittern - Cristalino - Mika Bruun

Aamulla veneellä Tapiri, Brazil nut ja Dr Haffer traileille. Venematkalta muut poimivat eliksiä liukuhihnalta, itse jäin ilman niin kuin vanhapoika tansseissa. Onneksi muutama tuli poluilta, mutta tahti on selvästi hiipumassa, Niin no se Quetsal jäi haaveeksi jälleen tälläkin kerralla. Ilman kosteus oli kerrassaan vaikuttavaa, BigSixin etulinssi ei selvästikään pidä kosteudesta, onneksi sitä ei kuitenkaan imeytynyt tällä kertaa sisäpuolelle. Tunti meni kuitenkin siinä ettei ollut mitään mahdollisuutta kuvata kun etulinssi oli huurussa, eikä se todellakaan lähde pyyhkimällä. Lounas ja ns lepohetki menivät perinteisesti laiturilla, uinti, kuvaus ja kylmä bisse linja on todettu toimivaksi. Iltaretki suunnattiin uudelle tornille, mutta pysyttiin tällä kertaan maanpinnalla. Hyviä lajeja tuntui kuitenkin riittävän, parhaana Black-spotted Bare-eyed. Retkelle uusi lajeja tuli tasan 20. Päivän lajimäärä pyöriin pikkuisen yli sadassa. Lintuja näkyy muuten yllättävän vähän poluilla, mutta aina kun näkyy on laji joku mukava. Tänään aamulla näin esimerkiksi ensimmäisen linnun vasta 45 minuutin jälkeen, se oli Great Jacamar. Myös retken toinen käärme, tällä kertaa jokin myrkyllinen kyy. Latinaksi Bothrops brazil, muista nimista ei tietoa. Muista vekkuleista tyypeistä voisi mainita kaiken maailman mäkäräiset ja hyttyset, niitä riittää. Paukamia on 50-100 per raaja, ja kaikissa raajoissa. Kädet ja sääret alkavat olla mukavan muhkuraisia ja täplikkäitä. Kai ne joskus tasoittuu, viimeistään sitten Suomessa kun ei tule enää uusia paukamia. Myös erilaiset ampiaiset tekevät terää pistäessään, niitäkin on ollu tähän mennessä pisto per päivä. Tänään jäi komppaus evääksi tarkoitettu paikallinen juustoleipäpallukka, siis syötävää, taskuun. Sitä päivällä kaivaessa huomasin että liivin tasku olikin täynnä pieniä muurahaisia, se ei tosin estänyt syömästä välipalaa, proteiinia niistä vain toivottavasti sai.

Huomenna viimeinen aamu täällä Cristalinossa, siirrymme Alta Florestan puolelle jossa olemme Cristalino Hotellissa yhden yön ja hoidamme Harpy Eagle:n.

Sunbittern - Cristalino - Mika Bruun

Kuumaa ja kosteaa

20.3.2012

Blackish Nightjar - Cristalino - Mika Bruun

Aikainen lähtö veneellä vartin verran ylävirtaan vastarannalle Lodgesta, Serra Trail. Kanadalaisten tultua mukaan ryhmä koko kasvoi turhan suureksi ja havainnointi oli hankalaa. Itse tulin jonon hännillä ja oikeastaan lajeista joihin pysähdyttiin, ei usein ollut mitään tietoa. Harmillista oli myös näköalapaikan pienuus, sinne ei yksinkertaisesti mahtunut koko poppoo, arvatenkin viimeinen saapuja ei mahtunut. Nyppylän huipulla oli todella tuskaista auringon paahtaessa. Lintuja näkyi vähän, vain muutama target laji hoidettiin, muuten homma meni kävelyksi, erittäin hikiseksi. Koko jengi oli aika puhki kun saavuimme takaisin veneelle- Onneksi oli lounas aika ja saimme virtaa lisää. Oli myös iltapäivä uinnin paikka, toisilla se tarkoitti iltapäiväunia. Iltaretki siirtyi tunnilla koska juuri kun olimme lähtemässä veneilemään alavirtaan, sadekuuro yllätti. Tunnin vettä tuli melko rivakasti ja se jälkeen olikin raikas ilma. Targettina oli Umbrellabird, se hoituikin melko nopeasti, valitettavasti lintu oli naaras eikä komeampi koiras. Ehdimme hoitamaan pääuomalta vielä muutamat speciaali lajit kunnes tuli hämärää. Pimeässä lähdimme lamput vilkkuen kohti Lodgea ja hämmästelimme Ladder-tail Nightjar:en määrää. Paras yölaji oli kuitenkin Common Potoo joka patsasteli pökkelön päässä ylväänä. Illalla jälleen loistavaa kalasafkaa ja väsynyt iltahuuto. Retken lajimäärä jo 234. Huomenna suunnitteilla Quetsal:n yritystä.

Ladder-tailed Nightjar - Cristalino - Mika Bruun

Purpletuft

19.3.2012

White-browed Purpletuft - Pantanal - Mika Bruun

Aamu valkeni kuitenkin yöllisestä sateesta huolimatta pilvettömänä. Eliksiä alkoi pukkaamaan heti terassilaiturilta josta aloitimme hämärässä. Reitiksi Fabiano oli päättänyt Bamboo reitin, polun alku olikin lupaavaa mutta reilun tunnin riehuttuamme mastossa kaikki synkkeni. Alkoi taas satamaan, alun vähäinen sade muuttui lopulta kaatosateksi eikä retkeilystä tullut enää mitään. Tallustelimme takaisin Lodgelle ja pidimme siestaa ainakin lounaaseen saakka. Osa jengistä nukahti välittömästi, itse virittelin laiturille ison varjon jonka alla voi katsella virtaavaa Amazon jokea, kirjoittaa blogia kylmän oluen kera ja katsella satunnaisia lintuja. Erittäin rauhoittavaa ja leppoisaa, vian sateen ropinaa sekä lintujen ääntelyä, ei ainuttakaan häiritsevää ääntä – tämä on sitä lomaa :) Pari tuntia kului siis rauhallisesti, lounaan jälkeen back to the busines. Aloitimme rocky alueelta ja Secret Garden:sta, lintuja olikin sateen jäljiltä paljon liikkeellä. Eliksiä ropisi tunnin aikana, jonka vietimme kalliolla, kohtalaisesti isosta sekaparvesta. Jatkoimme matkaa kohti vanhaa tornia, jossa on tarkoitus viettää iltaan saakka. Tämäkin torni on 50 metriä korkea, valitettavasti hieman ohuempi ja rappuset ovat jyrkemmän ja kapeammat. Hartia raapivat molemmin puolin kun raahauduimme isoine reppuinemme ylös. Lintuja oli mukavasti melko lähellä latvustossa,kuten esimerkiksi Red-fan Parrot ja maaginen White-browed Purpletuft joka esittelikin violettejä hartioitaan upeasti. Tämä olikin yksi meikäläisen toivelajeista, ja onneksi sain siitä hienot kuvatkin. Maisemat olivat mahtavat, primary forest:ia niin kauas kuin näkyi.

Saimme myös seuraa kanadalaisista orneista, isä ja poika (Ken & Henry) raahautuivat torniin iltapäivän lopulla. Toivottavasti eivät ole ihan dudeja, sillä muten retkeily hidastuu oleellisesti kun pitää ruveta näyttämään yleisiä lajeja uudelleen. Ensimmäinen päivä jolloin sain jo yli tuhat kuvaa aikaiseksi, seassa jokunen onnistunutkin. Huomenna aamulla odotettavissa pieni siirtyminen veneellä seuraaville traileille.

Sademetsää - Cristalino - Mika Bruun

Ltvustorni - Cristalino - Mika Bruun

Red-fan Parrot - Cristalino - Mika Bruun

Ensimmäinen aamu

18.3.2012

Bare-faced Curassow

Herätys 4:40 hieman sekavana suoraan aamiaiselle, hieman vaillinaisissa retkivarusteissa. Ei ollut oikein vermeet kondiksessa ja kaikki oli hakusessa. Puutteet huomattiin vasta maastossa, kuten esim kirjan puuttuminen. Onneksi on pätevä opas, ja jolla oli vielä kirjakin :) Heti aamusta huomasimme että Fabianola on homma erittäin hyvin hanskassa ja lajeja löytyi kovalla tahdilla. Aluksi suuntasimme Rocky Trail:lle ja päivemmällä jatkoimme lenkin Saleiro Trail:n kautta takaisin Lodgelle. Aamun elissaldo oli meikäläiselle noin 30 lajia. Muille hieman enemmän sillä olen ainut joka on käynyt Amazonassa aiemmin, minäkin pohjoisempana jossa vain osittain samaa lajistoa. Kuvia tuli otettua erittäin niukasti, lintuja oli yksinkertaisesti vaikea nähdä. Ääniä kyllä kuuluin ja atrapit soivat tiuhaan. Toinen hankaloittava seikka on armoton valon puute alhaalla sademetsässä. Asa luvut oli väännetty viimeisen päälle mutta silti ajat pysyivät kymmenissä, satoihin päästiin vasta myöhään aamulla. Lounaan jälkeen kävimme Cristalino River:ssa uimassa ja lepäilimme kelluvalla terassilla kylmän oluen merkeissä. Paikalta hoitui myös muutama eliskin lepäilyn ohella. Sekä retkelle uusi apina laji. Kolmen jälkeen alkoi iltapäivä retki uuteen torniin. Se on suunnilleen vastapuolella satamaa Cacau Trail:n päässä. Itse torni on 50 metriä korkea jonka huipulla on tarkkailutasanne. Noin 30 metrin korkeudessa on välitasanne joka on noin latvuston tasalla, se on paras paikka kuvailla latva lintuja. Sieltä on huimat näkymät yli primary forestin. Iltapäivä oli jo pitkällä kun kiipesimme torniin, mutta kaikesta huomasi että täällä on luultavasti paljon lintuja aamulla. Saimme vain vähän esimakua siitä mitä aamuisin tuleman pitää. Nytkin havaitsimme muutaman mukavan lajin latvustossa, mm Spangled Cotinga. Pimeän tultua alkoivat pöllöt esittämään parastaan, useita Southern Tawny-bellied Owl ja kolme Crested Owl huutelivat aivan tornin vieressä. Valitettavasti kovasta yrityksestä huolimatta emme päässeet näkemään niitä. Pimeässä paluu kävelyllä opas yhytti retken ensimmäisen käärmeen, Egg-eating snake? Pieni myrkytön punainen luikertelia. Illalla jälleen loistavaa safkaa, fisua ja härpäkkeitä. Iltahuuto paljasti että eliksiä on tullut jo 59 ja laji määrä on nyt 149. Enemmän kuin odotettiin. Huomisesta voi tulla erilainen, ilta yöstä alkoi satamaan kohtalaisesti.

Fabiano Oliveira - Birdguide - Mika Bruun

Brazil 2012 - start

16.-17.3.2012

Jälleen uusi kenttä - Cuiaba - Mika Bruun

Ryhmämme, matkanjohtaja J. Honkala, Jari ”silver card” Siven ja allekirjoittanut kokoontui sovitusti perjantai iltapäivällä lentokentälle. Matkatavaroiden painorajoitukset olivat ensimmäinen puheenaihe, mitä kukakin joutui jättämään pois varusteista että kameravermeen mahtuvat mukaan. Painorajoitukset ylitettiin joka tapauksessa, varsinkin käsimatkatavaroiden osalta. On täysin mahdotonta pusertaa kilot 23:een  ja 5:een. Kaikki pakolliset saatiin kuitenkin mukaan.

Matka Amazonialle pääsi alkamaan, reitti on nopein mahdollinen vaikka se karmealta kuulostaakin. Helsinki – Frankfurt – Sao Paolo – S.J. do Rio Preto – Cuiaba – Sinop – Alta Floresta. Seitsemän kentää, viisi vaihtoa eri koneisiin ja kolme lentoyhtiötä. Yhteensä 28 tuntia lentoasemalla tai koneessa, vaihdot olivat onneksi sovitettu tarkasti ja odotusaikoja ei tullut. Perillä odottaa vielä tunnin automatka ja puolen tunnin venematka. Retkilajeja reilun vuorokauden aikaan ei ole juuri tullut. Saksasta kottarainen ja nokivaris, Sao Paolosta pulu. Vasta Cuiabasta tuli peruskamaa, Black Vulture, Tropical Kingbird, Ruddy Ground Dove jne. Aika puuduttavaa ja tylsää tämä on tietty ollut, kauas on pitkä matka – sanotaan. Tapahtumia niukasti, merkittävin niistä oli Jussin yksijalan menettäminen Rio Preton turvatarkastukseen. Käsittämättömästi joku pelle virkailija päätti sisämaan lennolla takavarikoida sen. Se on siis kulkenut mukana useita reissuja, mutta sen kohtalona oli jäädä Brasiliaan.

Ehdimme iltapäiväretkelle käytyämme ensin kirjautumassa Hotel Floresta Amazonica, se toimii samalla Cristalinoksen toimistona. Siellä tapasimme myös Cristalino oppaamme Fabiano Oliveira:n, nuori, rento ja pätevän oloinen kaveri. Suuntasimme melko vikkelästi kohti Cristalinoa johon on noin tunnin ajomatka ikävän oloista luikasta hiekkatietä. Noin puolessa välissä pysähdyimme hoitamaan target lajin, Point-tailed Palmcreeperin. Laji oli helposti havaittavissa ja saimme lisä aikaa tien loppu osaan. Kävelimme jota kuinkin kilometrin ”venesatamaan” ja matkalla muutama elis, kuten Zigzag Heron ehkä parhaimpana. Venematka kesti vajaan tunnin, tosin pakollisia pysähdyksiä tulee aina retkillä. Tähtihetkenä voisi mainita puihin kiipeilevän muurahaiskarhun, mikälie suomeksi, lontooksi Southern Tamandua (Tamandua tetradactyla) - makee tyyppi. Pimeän tultua pääsimme Lodgelle jossa meitä odotti preeffaus Cristalino Lodge:sta ja juhlava illallinen. Retken ensimmäinen iltahuuto erittäin väsyneissä tunnelmissa, jengiä tipahteli kesken iltahuudon tasaisin välein. Lopulta sekin saatiin loppuun ja oikea retki pääsee alkamaan aamulla.

Legendaarinen Trip - Mika Bruun

Defenderissa on tunnelmaa - Mika Bruun