Ensimmäinen indikaattori

Blackpool Warbler - Viirukerttuli - Mika Bruun

Sääennusteen mukaan heti aamusta piti sataa kaatamalla, onneksi ei. Ehdimme etsiä vieläkin hetken aikaa liejukanaa siis jenkkiä. Näyttää siltä että laji saattaa varmistua, linnusta oli kuin olikin lisää kuvia ja nokka on hirveä ja otsa tasaisen luiskamainen. Hetken aikaa jaksoimme ihmetellä Camping alueen suojassa katsella merilintuja ruotsalaisten kanssa, mutta kun ei ole putkea se ei ole kamalan mukavaa. Paras laji oli kuitenkin Fea´s Petrel, luonnollisesti vain type, koska ei kuviakaan. Lähdimme sadetta karkuun jo kymmenen pintaan. Muutaman kerran päivällä yritimme lähteä ulos, mutta välillä jopa kaatosade esti retkeilyn. Noin neljän aikoihin sade kuitenkin loppui ja ehdimme iltaretkelle saaren alaosiin. Uusia lintuja olikin heti tullut, oli Great White Egret - Jalohaikara, jenkki alalaji sekä Little Egret - Silkkihaikara. Lisäksi lentokentällä hillui kaksi White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirriä. Aivan ilta hämärissä löytyi vanhan kaatopaikan yläpuolelta Blackpool Warbler - Viirukerttuli. Päätin lähteä bongaamaan sitä, koska pää oli saatava auki. Rauhassa kävelin paikalle ja lintu sattui tulemaan heti eteeni. Jonkin aikaa jaksoin hönnistellä lintua kunnes keksin laittaa atrapin soimaan. Valitsin sopivan oksan ja toivoin että lintu tulisi siihen. Jostain ihmeellisestä syystä hyvin piilotteleva ja aktiivinen lintu tulikin juuri tähän paljaalle oksalle, hirveä munkki jos en sanoisi. Tosin valo oli tuolloin jo aika finaalissa ja ajat jäivät 1/50 tasolle, eikä himmentääkään voinut. Olisi ollut täydellinen tilanne vaikka tuntia aikaisemmin, mutta tätähän tämä harrastus on. Muuttujia on loputtomasti, useimmiten puuttuu vielä kohde. Huomenna aloitetaan Lighthouse Valleysta, sillä on The Päivä.

White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Mika Bruun