Mika Bruun: Megaa pukkaa

Blackburnian Warbler - Tulikurkkukerttuli - Mika Bruun

Aamulla innokkaasti kohti Tennessee Valleyta, targettina eilinen "vesirastas". Kolasin koko alaosan Gullyn tehokkaasti, ei mitään, ei edes resbonsia linnusta. Ainoa mukava havis oli Telkkä, sen lälläri bongasin kun Britit huusivat luuriin. En jaksanut enää etsiä lintua koska oli kirkas yö ja epäilin että se on joko lähtenyt tai ainakin vaihtanut paikkaa. Taapersin erittäin ikävää Tennessee Valleyta ylös tuhansien piikikkäiden karhunvatukoiden seassa joihin mm jalat jäävät ikävästi kiinni. Yläosassa edestäni lennähtää Peippo, eikun - ei ollutkaan. Leveät siipijuovat vilahtavat silmissäni ja lintu laskeutuu yläpuolelleni pariksi sekunniksi Juniperin latvaan. Warbler, näytti aivan Blackburnialta. Keltaista naamassa, tumma lakki, keltainen rinta ja ne voimakkaat siipijuovat. Paniikissa riuhdon itseäni eteen päin kivikossa ja piikikkäissä köynnöksissä. Näen linnut uudelleen, ja taas vain muutaman sekunnin enkä ehdi nähdä kiikarilla kunnolla sitä. Kolmannella kerralla näin jo kymmenisen sekuntia kiikarilla ja mielestäni varmistin lajin. Uskalsin lällätää tiedon eteen päin ja samalla näin paniikin alapuolellani. Espanjalaiset pyörivät ympyrää ja etsivät minua, viittelöin heille ja ilmoitan nuotit muille. Etsin epätoivoisesti, nyt jo kamera kädessä lintua, mutta se on kadonnut johonkin. Menee vartti ennen kuin lähistöllä olevat pääsevät samalle levelille. Mutta lintua ei edelleenkään löydy uudelleen. Porukkaa alkaa hiljalleen virrata laakson alaosiin. Sehän olisi kaikille WPn pinna, ensimmäinen Azoreilla ja vasta viides WP:llä. Itsellenikin alkaa paniikki nousta kun sitä ei vaan löydy, ei nimittäin ole edes kuvaa. Täällä se tavallisesti menee niin että jos ei kuvaa, ei lintua. Alan hakea lintua jo kauempaa kiikarilla ja hetkessä huomaan sen olevan toisella puolella Valleyta. Juoksen 50 metriä lähemmäksi ja nappaan sarjan kuvia. Laji varmistuu täydellisesti, huh. Mutta hyvin pian lintu lennähtää vajaa sata metriä katajikkoon ja häviää. Nyt paikalle virtaa orneja tasaiseen tahtiin, mutta lintu on kateissa. Kestää tunnin verran ennen kuin lintu ilmestyy kuin tyhjästä alaosiin ja kaikki paikalla olijat näkevät linnun. Onnellisia naamoja näkee joka puolella, hieno fiilis. Tätä varten täällä ollaan. Osa on valitettavasti kaukaisimmissa laaksoissa ja heidän tavoitamiseen menee joskus kauan, ja matka kestää. Lopulta ainakin kolmelta ornilta laji jäi väliin tänään, toivottavasti se on siellä huomennakin. Sosiaalisen tapahtuman jälkeen lähdin hiipimään sinne mihin olinkin menossa, ylös päin ja sieltä länsi puolen tamariskeihin. Kiipesin jälleen ylös ja painelin haastavaa jyrkännettä alas. Kun pääsin sinne, radiosta kuului että samassa laaksossa olisi Yellow-throated Vireo - Keltarintavireo. Hetken harkitsin että lähden nousemaan erittäin jyrkkää rinnettä takaisin, mutta päätin mennä alas tielle josta saa taxin Miradourolle. Erittäin paha virhe. Nimittäin lintu ei lopulta ollutkaan Tennesseen Valleyn yläosassa vaan suoraan yläpuolellani. En vain voinut nähdä sinne ja viestit olivat vääriä. Matkaa olisi ollut vain 300 metriä, tosin sitä jyrkkää nousua. Taxin jälkeen jouduin nousemaan melko samanlaista noin 40 asteen nousua 900 metriä ja pari sataa metriä tasaista. Voi sitä reisien hapotusta. Perille päästyä ei pystynyt kiikarilla katsomaan kun jalat tärisivät ja happea ei meinannut saada. Onneksi lintu näkyi muutenkin ja lopulta ehdin jopa saada siitä record shotin. Vajaan 10 minuutin päästä tilanne olikin ohi, lintu katosi eikä sitä enää löydetty. Jokaiseen bongaukseen pitää suhtautua todella vakavasti, eikä minuuttiakaan voi hukata sillä muuten voi jäädä vain luu käteen. Niin kävi jälleen muutamille tässäkin lajissa. Paukut loppuivat ylämäki kävelyssä kesken ja eivät ehtineet paikalle. Päivä oli siis varsin raskas, ehkä raskain fyysisesti kautta aikain. Pelkkää jyrkkää rinnettä koko päivä. Perinteinen reittikartta alla, noin 10 km. Suurimmalla osalla porukasta, tällä hetkellä noin 50 ornia, WPn pinnasaldo nousi kahdella tämän päivän jälkeen. Loistava, mutta raskas päivä takana. Illalla juhlimme Hannu 800 WP pinnan katkaisua rakkaiden Swedujen kanssa, tosin tänään meni Hannun luku jopa 801:een. Hieman pahoittelen kuvien laatua, mutta ei oikein ehtinyt kuvata koska halusin löytää lajeja koska oli selvä lintupäivä. Huomenna pitäisi vielä olla The Päivä.