White-headed Starling

White-headed Starling - Mika Bruun

Aamupäivän hilluin Caldeirassa, viimeisen kerran tällä retkellä. Mielestäni oli olemassa pieni toive että täällä olisi ollut jotain uutta. Ei ollut, tai oikeastaan oli, yllätys oli kuvassakin esiintyvä White-headed Starling (Sturnus leucorvonus). Sillä ei ole suomenkielistä nimeä. Laji on nähty viimeksi vuonna 1724, jolloin 1st-winter male ammuttiin ja taltioitiin Lissabonin eläintieteelliseen museoon. Tämän jälkeen lajia ei ole havaittu, vaikka sitä on etsitty tutkimuskunnan avullakin. Viime vuosina onkin arveltu että se on yöaktiivinen ja viettää päivät kraaterin luolastoissa. Aamulla pilvet laskeutuivat hyvin alas kraateriin, mistä saattoi johtua se että lintu tuli esiin. Onneksi se tuli kiven takaa olevasta kolosta hetkeksi esiin ja ehdin saada hätäisen otoksen. Ensimmäinen kuva kyseisestä lajia koskaan, hurjaa. Lähetin kuvan heti Lissaboniin. Laji varmistettiin eläinmuseosta, niin ikään tämän vuoden koiras linnuksi. Onkin arveltu että nuoret koiraat ovat uteliaampia kuin muut siksi jälleen havaittiin nuori koiras. Tosin aika harvakseltaan niitä nähdään. Linnun kannan arviosta on vaikea sanoa, mutta varovaisesti oletetaan että niitä on elossa ainoastaan muutama yksilö. Vanha paikallinen paikallinen harrastaja Joao Ferreira Costa, muistaa että hänen isoisoisoasoisä oli nähnyt 1500-luvulla pienen parven jossa oli ollut nuoria ja vanhoja yksilöitä. Silloin lajia havaittiin lähes vuosittain. Linnut olivat hyvin pitkä ikäisiä ja ne saavuttivat sukukypsyyden vasta täytettyään 18 kalenterivuotta. Soidin menot osuvat kuulema loka/marraskuun vaihteeseen. Päivää pidetään edelleen Corvolla rituaalijuhlana. Eilen illalla ja yöllä jopa lapset pukeutuivat pelottaviin asuihin täällä ja juhlivat tätä vaatimatonta lintua läpi yön. Jännittävää nähdä onko täällä bongareita paljonkin ensi vuoden loka/marraskuun vaihteessa. Oletettavissa voi olla että lintu tulisi näkyviin uudelleen, mikäli sää olisi harmaa ja pimeä. Toivotaan parasta, tai oikeastaan ei toivota, sillä tämä on hyvä blockeri. EI ole muilla. Ravintola järjesti illalla juhlaillallisen linnun kunniaksi. Oli taas purukumipihvi joka nautittiin oluen kera. En edes muista kuinka monta samanlaista olen syönyt peräkkäin. Luulisi että täällä olisi esimerkiksi kalaa, mutta kun ei ole lähelläkään vettä ja kustannukset pakastekalan tuonnista Norjasta maksaa liikaa. Sitä ei vaan ole saatavilla. Sama ongelma on vihannesten kanssa, on niin pirun kylmät talvet ja kesät etteivät ne menesty täällä. Ainoat vihannekset ovat suikulan mallisia, meillä niitä saa pikaruokaloista. Ai niin, näin päivällä myös saman vanhan Upland Sandpiper - Preeriakahlaajan Reservoirilla. Kävelin 18,4 kilometriä, saattoi olla liikaa. Lääkkeitä en ottanut aamullakaan. Saa nähdä mitä huomenna näkyy? Jännittää jo itseäkin, sillä se on viimeinen päivä. Siis ainoastaan Corvolla, paitsi jos kraateri alkaa purkautua, siitä voi tulla viimeinen. Tarkoitin oikeastaan viimeinen kokopäiväretki Corvolla. Odottaminen on raskasta, raskaampaa kuin koko päivän käveleminen rinnettä ylös alas. Nousua iWatch näytti 808 metriä , mukavasti tuntuu kyllä polvissa nekin metrit. Olisihan se mukavaa jos olisi lintuja, ei tarvitsisi kompata tyhjää saarta. Voisi katsella lintuja, mutta näillä tuulilla niitä ei vaan ole tullut. Huomenna on kuitenkin The Päivä. Loppuun pari huonoa kuvaa Caldeirasta, huonon tekstin jälkeen

Caldeira - Mika Bruun

Caldeira - Mika Bruun

Paikallinen orni Joao Ferreira Costa, staijannut tässä syksystä 1950