Mika Bruun: Green Heron

Green Heron - Viherhaikara - Mika Bruun

Aamulla saimme ajatuksen rikkoa sääntöjä. Rule number one - Never leave Corvo. Ja sitten mentiin kohti Floresia, Sendari oli selvästi tietoinen tästä. Sadetta riitti koko päiväksi, laskin Windyn ennustuksesta että reilusti 100 milliä olisi satanut päivän aikana. Ei se ollut enää normaalia, kaatosade jatkui tunnista toiseen. Lähtökin oli hankalaa, laivaa ei meinattu saada vesille koska iso kauhakuormaaja oli mennyt rikki. Pienen kuskia ei ilmeisesti saatu heti hereille. Lähtö myöhästyi lähes pari tuntia. Lisäksi merimatka oli enemmän kuin jännittävä. Heti lähdössä otin pienen muovipussin käteen penkin takaosasta, sitä tarvittiikin aika nopeasti. Kolmesti puhaltelin. Tietenkin tiesin tämän jo aamiaisella, enkä syönnyt juuri mitään. Kahvit tulivatkin melko samanlaisena pussiin, eihän ne ehtineet olla sisälläkään kuin pari tuntia. Horisontti näkyi ajoittain, mielestäni usein miten oikein päin. Yhteysalus oli kevyttä kauraa Atlantin pyörteissä. Aallot löivät muutaman kerran katon ylikin niin että vesi virtasi takaosassa kunnolla. Ovi oli onneksi auki ja ajoittain pystyi jopa katselemaan liitäjiä, joita oli kivasti liikkeellä. Tosin loppuvaiheessa veneessä oli aika hiljaista. Jutustelu loppui viimeistään siinä vaiheessa kun kojelaudalta putosi lähes kaikki tavarat ja katostakin jotain kiinnitettyä. Eikä se helpottanut yhtään asiaa kun vene kääntyi yli 90 astetta toiseen suuntaan kuin piti. Pari kertaa vene oli myös kallistus vakaajan mukaan yli sallitun. Tuuli oli lähellä Floresin satamaa yli 20 m/s. Taisi olla allekirjoittaneen hurjin venematka. Perille kuitenkin päästiin, vuokrattiin auto ja paineltiin kohti Faja Grandea. Poco Ribeira do Ferreiro oli paikan nimi jossa Green Heron - Viherhaikara oli ollut jo reilun viikon paikalla. Harmi vain ettei suunnittelemiani kuvauksia voinut suorittaa koska vettä tuli kaatamalla, linnun löytäminenkin tuotti tuskaa. Lopulta Ilkka löysi linnun isojen lehtien alta kyyryilemästä. Noin tunti jäi aikaa ihailla paikkaa ja lintua, joka piileskeli suurimman osan ajasta suurten lehtien takana. Alunperin meillä piti olla peliaikaa noin viisi tuntia. Takaisn tulo sujui normaalisti koska oli vain suuria maininkeja, eikä tuullut juurikaan. Aikaa meni nyt vajaaseen kahden tunnin tulomatkaan verrattuna ainoastaan 40 minuuttia. Juuri kun tultiin satamaan Guesthousesta tuli ilmoitus että Cape May Warbler oli otettu kiinni ja se on terassilla kädessä. Ehdimme paikalle juuri ja juuri. Tosin olen näiden harvinaisten lintujen rengastuksesta täysin erimieltä. Miksi niitä pitää rengastaa, koska ei ole kyse määrityksestä tai muustakaan syystä kuin pelkästää "ihailla" lintua. Täältä on parituhatta kilometriä joka paikkaan, tuskin siitä kontrollia kukaan saa. Kaiken lisäksi kun se päästetään hämärissä vapaaksi vieraalta paikalta, se ei edes selviä ensimmäisestä yöstään pultti jalassaan.

Päivän parhaat: