lauantai 4. marraskuuta 2017

Terceira

Redhead - Amerikanpunasotka - Mika Bruun
Hämmästys oli suuri kun Brancossa ei ollutkaan perinteistä hammastikulla yhteenlaitettua settiä, eli kinkku ja juustosiivu tikussa, kahvi, tuoremehu ja valkoinen leipä sulatejuustolla tai marmeladilla, sokerona pohjalla vielä muroja ja maitoa. Ne on siinä ja lisää ei saa. Nyt tuli jostain ihmeestä jugurtti, mutta vastaavasti juusto- ja kinkkuviipaleet puuttuivat. Runsaan aterian jälkeen jaksoinkin lähteä maastoon, läheiselle Paul do Praian altaille. Siellä on se kuuluisa Redhead - Amerikanpunasotka, on ollut syyskuun alusta asti. Tyyppi vaihtoi mm kaikki siipisulat, nyt taas lentelee pieniä pyrähdyksiä. Sain auton vasta yhdeksältä, joten kuvailin rauhassa lintua aamulla melko pimeässä tosin. Olisi toki saanut olla hieman kesympi, mutta paikalla on kaikkea muutakin eivätkä linnut tahdo tulla lähelle. Päädyin nopeasti Capo de Praialle katsomaan kahlaajia. Vesi oli valitettavasti kadonnut altailta eikä kahlaajia ollut hirveästi. Satuin täydelliseen laskuveden aikaan pelipaikalle. Hieman käkäilin ja totesin ettei tästä tule pariin tuntiin mitään, muutaman otoksen ja altaiden tsekkaamisen jälkeen siirryin sisämaahan päin. Tarkoitus oli mennä katsomaan Canada do Juncon kosteita peltoja joissa oli alkuviikosta kaikkea kivaa. No se oli silloin, nyt ihan tavallisia lajeja. Viereisellä reservoirillakin amerikanokikana oli vaihtunut tavalliseen, joten se siitä toivotusta pinnasta. Ilma ei tosin ollut paras mahdollinen retkeilylle, tihkua tuli tasaiseen tahtiin ja iltapäivä menikin peltoteitä ajellessa ja lokkeja katsoessa. Tylsää. Viideltä palautin auton ja vuokraaja heitti minut kentälle. Siinä oli tämän kertainen Corvon retken lopetus. Illalla Lissaboniin, aamulla Lontooseen ja kotiin illaksi.

Blue-winged Teal - Sinisiipitavi - Mika Bruun

Ring-necked Duck - Amerikantukkasotka - Mika Bruun

Robin - Punarinta - Mika Bruun

Little Egret - Silkkihaikara - Mika Bruun

Common Buzzard - Hiirihaukka - Mika Bruun

Praia da Vitoria - Mika Bruun

Canada do Junco - Mika Bruun

perjantai 3. marraskuuta 2017

Snowy Egret

Snowy Egret - Lumihaikara - Mika Bruun
Viimeinen aamu Corvolla ei tuottanut mitään ihmeitä. Ainoastaan retken pinnan sain Suulasta, upeaa. Pikkuisen oli muut lajit mielessä, mutta sääukko oli erimieltä. Ei tullut tuulia, viime tipassa tuli blockeri väliin ja lähdössäkin oli vastainen tuuli. Hienon Corvo syksyn jälkeen on hyvä jatkaa matkaa. Jakson alussa oli pari hiljaista päivää, sitten lähti mylly jauhamaan. Reilut kaksi viikkoa hyviä lajeja lähes päivittäin. Eikä siinä kuitenkaan ollut kuin kaksi aavistuksen pitempää ns lähtöpäivää jenkeistä. Välissä oli pari huonoa mutta sitä ei juurikaan huomannut koska saaressa oli löytämättömiä lintuja, ja heti perään tuli taas uusia. Lopulta kaikki hauska loppuu. Se tapahtui tämän viikon maanantaina, jolloin ei enää löytynyt uusia lintuja. Uusia tuuliakaan ei ollut tulossa, joten loppu oli aikamoista rämpimistä. Aamulla on jo hyvin varmaa ettei uusia ole tullut, mutta usko on pakko olla, muuten hommasta ei tule yhtään mitään. Tästä eteenpäinkin ainakin puolitoista viikkoa, eikä tänne tule mitään. Islantiin ja mahdollisesti Scotlantiin tulee, sieltä vielä kolahtaa. Ehkä Palm Warbler, se on mun veikkaus. No päivällä ensimmäinen etappi oli Horta, Faialilla. Siellä keskellä kaupunkia piti olla sekä Snowy Egret - Lumihaikara että Green Heron - Viherhaikara. Näin tosin vain ensimmäisen niistä. Aikaa lentojen välissä oli noin kolme tuntia. Se ei riittänyt, maanantaina Hannulta & co aikaa meni reilut kuusi tuntia ennen kuin lintu oli tullut kaupungin puiston suihkulähteelle. Nyt ei tullut, kävin paikalla neljä kertaa. Olin melko varma että se tulisi ensin viereisiin puihin ja vasta sieltä laskeutuisi lätäkölle. Ei ollut sielläkään, niin monelta suunnalta katsoin etten usko että se olisi jäänyt huomaamatta. Pari kertaa kävin koko satama altaan läpi. Koska Israelissa vastaavan lajin etsiminen on ollut juuri tuota, satama altaiden veneiden periä ja kaikkea pientä missä voi kyttäillä kaloja. Reilun pulun kokoinen kaveri mahtuu aika pieneen tilaan jos sille päälle haluaa, ja se on vaikea huomata. Jopa niin vaikea etten sitä huomannut tällä kertaa. Kone ei odottele, joten jouduin luovuttamaan. Seuraavana Terceira. Täälläkin pitäisi odottaa pinna, katsotaan aamulla tuleeko se hoitoon. Pelottaa hieman sillä tässä ympärillä on ollut jotkin rallikisat ja meteli ja pörinä on ollut nyt illalla sen mukaista. Kuin sattumalta, ne menevät myös Paul de Praian ohitse. Toivottavasti punapää kestää meteliä.

Atlantic Canary - Kanarianhemppo - Mika Bruun

Horta Harbour - Mika Bruun

torstai 2. marraskuuta 2017

Viimeinen kokonainen retkipäivä

Hurmaava Azorean Gull - Mika Bruun
Viimeistä päivää viedään, aloituspaikaksi valikoitui luonnollisesti Lighthouse Valley. Tänne niiden lintujen pitäisi tällä tuulella ensiksi saapua, kohtalainen pohjoistuuli joka tulee Kanadasta. Arvaten hieman liian pohjoisesta, mutta jenkkien puolella tuuli oli lounaasta. Jotain tulee, mutta osuuko tälle saarelle. Pakkohan sitä on uskoa että tälläkin tuulella tulee jotain. Muuten tästä ei tulisi mitään jos uskokin loppuisi. No, linnut olivat ainakin täysin loppu, olleet lähes viikon finaalissa. Valitettavasti tämäkin saari on hyvin altis oikeille tuulille. Jos oikeita tuulia ei ole, ei ole myöskään lintuja. Nyt on mennyt aikaakin jo edellisistä niin kauan että vanhatkin ovat jo häipyneet. Joten kuvaamiset jäivät yhteen kertaan ja sarjaan, taas. Kävelin uskollisesti kaikkien laaksojen alaosat läpi osittain atrappiakin soitellen. En nähnyt vilaustakaan jenkeistä tänään. Illalla pakollisia maksuja, pakkausta ja muita oleellisia asioita huomista varten. Aamupäivä on kokonaan vielä mahdollista retkeillä, sen käytän täällä alhaalla. Onneksi kone lähtee vasta 13:20. Onneksi yleensä lähtee,sillä viikko sitten salama löi siihen kohtalaisen kovaa. Pyrstö sain hyvän osuman ja yläosasta lähti maali tai teippaus kokonaan pois, kumpaa se nyt onkaan? Samalla toiminta kuulema häiriintyi pyrstössä ja valot katosivat. Koko viikko on ollutkin venekuljetuksia, mutta huomenna koneen pitäisi tulla normaalisti. Iltapäivällä yritän Hortasta paria pinnaa ja illaksi päädyn Terceiralle, jossa pitäisi odottaa yksi uusi laji allekirjoittaneelle. Huomista odotellen.

Poco do Agua alaosan seinämät - Mika Bruun

Vila do Corvo - Mika Bruun

Päivän reitti - Mika Bruun

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

White-headed Starling

White-headed Starling - Mika Bruun
Aamupäivän hilluin Caldeirassa, viimeisen kerran tällä retkellä. Mielestäni oli olemassa pieni toive että täällä olisi ollut jotain uutta. Ei ollut, tai oikeastaan oli, yllätys oli kuvassakin esiintyvä White-headed Starling (Sturnus leucorvonus). Sillä ei ole suomenkielistä nimeä. Laji on nähty viimeksi vuonna 1724, jolloin 1st-winter male ammuttiin ja taltioitiin Lissabonin eläintieteelliseen museoon. Tämän jälkeen lajia ei ole havaittu, vaikka sitä on etsitty tutkimuskunnan avullakin. Viime vuosina onkin arveltu että se on yöaktiivinen ja viettää päivät kraaterin luolastoissa. Aamulla pilvet laskeutuivat hyvin alas kraateriin, mistä saattoi johtua se että lintu tuli esiin. Onneksi se tuli kiven takaa olevasta kolosta hetkeksi esiin ja ehdin saada hätäisen otoksen. Ensimmäinen kuva kyseisestä lajia koskaan, hurjaa. Lähetin kuvan heti Lissaboniin. Laji varmistettiin eläinmuseosta, niin ikään tämän vuoden koiras linnuksi. Onkin arveltu että nuoret koiraat ovat uteliaampia kuin muut siksi jälleen havaittiin nuori koiras. Tosin aika harvakseltaan niitä nähdään. Linnun kannan arviosta on vaikea sanoa, mutta varovaisesti oletetaan että niitä on elossa ainoastaan muutama yksilö. Vanha paikallinen paikallinen harrastaja Joao Ferreira Costa, muistaa että hänen isoisoisoasoisä oli nähnyt 1500-luvulla pienen parven jossa oli ollut nuoria ja vanhoja yksilöitä. Silloin lajia havaittiin lähes vuosittain. Linnut olivat hyvin pitkä ikäisiä ja ne saavuttivat sukukypsyyden vasta täytettyään 18 kalenterivuotta. Soidin menot osuvat kuulema loka/marraskuun vaihteeseen. Päivää pidetään edelleen Corvolla rituaalijuhlana. Eilen illalla ja yöllä jopa lapset pukeutuivat pelottaviin asuihin täällä ja juhlivat tätä vaatimatonta lintua läpi yön. Jännittävää nähdä onko täällä bongareita paljonkin ensi vuoden loka/marraskuun vaihteessa. Oletettavissa voi olla että lintu tulisi näkyviin uudelleen, mikäli sää olisi harmaa ja pimeä. Toivotaan parasta, tai oikeastaan ei toivota, sillä tämä on hyvä blockeri. EI ole muilla. Ravintola järjesti illalla juhlaillallisen linnun kunniaksi. Oli taas purukumipihvi joka nautittiin oluen kera. En edes muista kuinka monta samanlaista olen syönyt peräkkäin. Luulisi että täällä olisi esimerkiksi kalaa, mutta kun ei ole lähelläkään vettä ja kustannukset pakastekalan tuonnista Norjasta maksaa liikaa. Sitä ei vaan ole saatavilla. Sama ongelma on vihannesten kanssa, on niin pirun kylmät talvet ja kesät etteivät ne menesty täällä. Ainoat vihannekset ovat suikulan mallisia, meillä niitä saa pikaruokaloista. Ai niin, näin päivällä myös saman vanhan Upland Sandpiper - Preeriakahlaajan Reservoirilla. Kävelin 18,4 kilometriä, saattoi olla liikaa. Lääkkeitä en ottanut aamullakaan. Saa nähdä mitä huomenna näkyy? Jännittää jo itseäkin, sillä se on viimeinen päivä. Siis ainoastaan Corvolla, paitsi jos kraateri alkaa purkautua, siitä voi tulla viimeinen. Tarkoitin oikeastaan viimeinen kokopäiväretki Corvolla. Odottaminen on raskasta, raskaampaa kuin koko päivän käveleminen rinnettä ylös alas. Nousua iWatch näytti 808 metriä , mukavasti tuntuu kyllä polvissa nekin metrit. Olisihan se mukavaa jos olisi lintuja, ei tarvitsisi kompata tyhjää saarta. Voisi katsella lintuja, mutta näillä tuulilla niitä ei vaan ole tullut. Huomenna on kuitenkin The Päivä. Loppuun pari huonoa kuvaa Caldeirasta, huonon tekstin jälkeen

Caldeira - Mika Bruun

Caldeira - Mika Bruun
Paikallinen orni Joao Ferreira Costa, staijannut tässä syksystä 1950

tiistai 31. lokakuuta 2017

6-lokki

Vila do Corvo, näkymät omalta terassilta - Mika Bruun
Aamun aloitin ala tieltä innokkaana. Loistava kuuluvuus, tyyntä, lämmintä eikä satanut. Vain yksi puuttui, linnut. Taapersin Cantinhon ja Cancelaksen ala osat, ainoat vähän mielenkiintoisimmat olivat Lehtokurpat joita lähtikin ennätykselliset 7 lintua, hämärää sillä tavallisesti näkee 1-2, eikä edes joka päivä. Päätin mennä lounaalle Fojon puutarhaan. Edelleen upeat keli ja kuuluvuus, tänään jos joskus pitäisi olla lintuja saaressa. Fojossakin olisi kuullut jos ylhäältä olisi kuulunut yksikin chip ääni, ei kuulunut nyt. Sen sijaan tavan mukaan soitin REV, eli Punasilmävireota. Yllätys oli suuri sillä hetkessä paikalle pölähti REVi, mikä lie jämä yksilö jäänyt saareen? Kovinkaan kauan kaveri ei jaksanut kiinnostua sähinästä ja se lähti takaisin metsään. En niitä kuvia olisikaan halunnut. Mutta olihan tämä jotain piristystä, uusi lintu. Viikkoon ei ole ollut yhtään REViä saaressa, ei ainakaan havaittu. Iltapäivä alkoi kuumottaa ja päätin kävellä suoraan kylään, tarkoitus kompata kylän ympäristö. Jos vaikka etelä päähän olisi tullut joku nopea lentäjä? Kaffen ja suihkun jälkeen jälleen pelloille ja tamariskeihin. Tuli katsottua yksi jos toinenkin varpunen ja mustapääkerttu, mitään mielenkiintoista ei näkynyt. Jäin tuijottamaan lähellä lipuvaa kalastusvenettä jonka ympärillä oli satoja Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjiä. Onneksi jätin kameran huoneeseen, en ole jaksanut näillä iltakävelyillä kantaa sitä ravintolaan ja pimeässä takaisin. Nyt olisin saanut kuvan veneestä ja hienosta parvesta. Mutta kuin sattumalta huomasin näkökentän yläreunassa kohti tulevan lokin, pienen lokin. Näytti hirmuisen vaalealta tullessaan hieman vastavalossa kohti. Ridari se varmaan on, tulee vain vastavalossa, ajattelin. Sitten se alkoi rundaamaan tumman pilven kohdalla. Nyt tajusin miksi se näytti niin vaalealta siivistäänkin. Alapuolen käsisulat olivat vaaleat joissa upean ohut musta takareuna. Jopa pieni terävä musta nokka erottui, ja ei kameraa, f.... Nyt sitä olisi tarvittu, mutta siellä se lepää toisella sängyllä, laiskuuttani. Lintu lentää kevyesti tuulimyllyjen taakse ja selvästi kurvaa kohti satamaa. Lähden juoksemaan, josko lintu olisi jäänyt satamaan paikalliseksi. Sahasin parikin kertaa satamien väliä ja jäin lopulta tuulimyllyille valoisan loppuun asti. Vanha Bonaparte´s Gull - Kuusilokki joko jatkoi matkaa saaren toiselle puolelle tai meni kylä yli kohti Reservoiria ja Caldeiraa. Se selviää huomenna koska on retken viimeinen Caldeira päivä, mikäli sää vain sen sallii. Illallisella juhlistin pinnaa, laji jota en uskonut Corvolla näkeväni, ehkä jossain muualla. Mutta kaikki lajit otetaan ilolla vastaan, Sendari olikin kukitettu eilen valkoisilla kukilla. Tänään kaikki kuvat vaihteeksi iPhonella, sorry.

Lower Fields - Mika Bruun

Fojo road - Mika Bruun

Sendari kukitettuna eilisillä kukilla

maanantai 30. lokakuuta 2017

Lighthouse Valley

Blackpoll Warbler - Viirukerttuli - Mika Bruun
Toiveekkaana aamulla kohti Lighthouse Valley. Tosin tuuli ennustusta aamulla katsoessa, toiveet katosivat välittömästi. Tiistai/keskiviikon välisenä yönä on seuraava mahdollisuus saada uusia kavereita tänne. Tai siis muuttosää alkaa silloin tiistai iltana jenkeissä. Tarkoittaa että lintupäivä on torstai. Allekirjoittaneen viimeinen kokonainen päivä täällä. No siihen on vielä pari päivää aikaa, eikä kannata murehtia niitä. Jotain voi ilmaantua kuitenkin, työ yleensä palkitaan. Se tämän päiväinen aamu, alkoi hienosti. Blackpoll Warbler - Viirukerttuli tuli hienosti esille, varmaan joku samoista kuin aiemmin. Tosin ei se yksilö minkä viimeksi näin, tämä on paljon vaaleampi kaveri. Vihdoin kun lintu tuli kesymmäksi ja ulos katajikosta, alkoi ylhäältä kuulua kohinaa. Kamala saderintama lähestyi hurjaa vauhtia. Herra Blackpoll jähmettyi, kuvasin siihen saakka kunnes huomasin olevani kuin suihkussa. Pakko juoksu 20 metrin päähän suojaan ison katajan alle jossa tavarani olivat. Siinä ajassa kastuin aika totaalisesti, mutta onneksi on lämpöä vielä se 20 astetta niin ei kamalasti haitannut. Sade loppui puolen tunnin päästä ja päätin kompata alueen ennen kuin uusi kuuro saapuu. Puoleen väliin pääsin ja sama tilanne päällä uudestaan. Tätä jatkui koko aamupäivän, puoli tuntia satamatta jonka jälkeen hirveä sadekuuro. Iltapäivällä hipsin takaisin päin koluamalla keskiosan laaksoista. Tyhjää valitettavasti. Välisuihku, kuivien vaatteiden vaihto ja takaisin maastoon. Ala peltojen kautta tuulimyllyn ravintolaan illalliselle. Ainoa mainittava oli vanha tuttu kuovisirri, täällä se on ihan ok, muualla ei oikein mitään. Täti pakersi minulle jonkun tuplamättöpihvin, ei millään meinannut jaksaa syödä, mutta pakolla söin kaiken kun kerran tarjottiin. Liha puoli on käyty läpi, huomenna siirrytään kala puolelle listassa. Edes joku muuttuu täällä. Alla pari mummon huudatuskuvaa tuulimyllyistä ja saaren läntisimmästä kukasta.

Blackpoll Warbler - Viirukerttuli - Mika Bruun

Flower - Mika Bruun

Windmills - Mika Bruun

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Huolestuttavaa

Common Gull - Kalalokki - Mika Bruun
Aamulla oli pakko jäädä alas, hieman jäi epävarma olo siitä onko uusia lintuja kuitenkin tullut. Ajattelin ettei tule, koska eilen iltapäivällä tullut yhtään nopeaa lentäjää. Tosin ovat olleet vähissä syystä tai toisesta tänä vuonna. Polvetkin olivat samaa mieltä 20 retkipäivän jälkeen. Tosin hyvin täälläkin sain 10 km täyteen vaikka otinkin hyvin rauhallisesti ja yritin nähdä kaiken hosumatta. Turhaan, päivän paras laji makasi kentän reunalla aamulla, kuva yllä. Toissa päivän iltana lokkiparven mukana oli joku pienempi, mutta katosi. Nythän se selvisi kuka se oli. Niin se oli Kihan tavallinen Kalalokki. Sitä vaan otettiin kuvat lokista ja oletettiin taas että kaikki täällä ovat jenkkejä. Kuoleet lokit eivät ole yhtään sen mukavampia kuin elävätkään - I hate Gulls :) Muuallakaan saaressa ei nähty mitään. Skotit komppasivat alaosia laaksoista, tyhjää. Italialaiset bongasivat Upland Sandpiperin Reservoirilta onnistuneesti, nyt sille on löytynyt varma paikka. Saksalaisryhmä sai hoidettua Blackpollin Lighthouse Valleysta vihdoin. Siinä ne oleellisimmat lajit olivatkin. Kuuma ja kostea, muutaman lyhyen ja runsaan sadekuuron sävyttämä päivä onnistuneesti takana. Illalla suoritin pelastus tehtävän kun nuori Cagarro (keltanokkaliitäjä) oli jumittanut itsensä kontin kylkeen. Kannoin sen sataman viimeiselle portaalle. Kokemuksesta tiedän jos ne laittaa mereen ne pyrkii takaisin, ja jos ne pelastaa hukkumasta ne menevät takaisin veteen. Koskaan ei mene niin kuin pitäisi.
Huomenna olisi pakko tulla jotain, alkaa puuduttamaan.

Western Slopes - Mika Bruun

Common Gull - Kalalokki - Mika Bruun

Upper Middle Fields - Mika Bruun

Ruff - Suokukko - Mika Bruun

lauantai 28. lokakuuta 2017

Vanhoja jenkkejä

Grey Wagtail - Virtavästäräkki - Mika Bruun
Aloitin aamun Lighthouse Valley´sta. Alkoi mukavasti kun Blackpoll Warbler - Viirukerttuli lennähti jo meno matkalla ohitseni, kiitäen korkealle ylös. Lähdin perään kuvan toivossa, mutta lintu oli liian liikkuva ja lopulta se katosi aina vain ylemmäs. Mihin lie matkalla. Kuvan sain mutta se on vain piste, ja katsookin vielä pois päin. Päätin kompata yläosan laaksosta, köyhin tuloksin. Päädyin lopulta tämän vuoden pääpaikalle alaosa katajikkoon. Pyörin katajikkoa ympäri, istuskelin sisällä, ulkopuolella, lähellä ja kaukana. Vasta puolentoista tunnin päästä löytyi toinen Blackpoll Warbler. Heti perään kun jäin odottamaan sitä suojaisaan paikkaan, ilmeistyi eteeni Swainson´s Thrush - Korpirastas. Kummastakaan en ehtinyt ottaa edes kohtalaista kuvaa, jonka olisi voinut tähän laittaa. Ainoa kuva olikin yllä oleva tänään. Valaankin näin, mutta siitä en saanut lajia. Pitäisi olla pitkään ylhäällä, jotta näillä valas määritys taidoilla saisi lajin. Eikä minulla ole eliksissäkään kuin kuusi valaslajia. Taitavat vielä kaikki olla oppaiden määrittämiä. Neljän tunnin komppaamisen jälkeen aloin olla jo aika puhki ja päätin lähteä takaisin alas. Urheasti tulin alas asti, vaikka shortcut reitti Miradourolta ottaakin melkolailla tällä hetkellä polviin. Pitäisi saada välipäivä alamäki kävelyyn, mutta se taitaa olla toive ajattelua. Huomiseksi on mahdollisesti tulossa uusia jenkkejä, toivottavasti ennustus käy toteen. Alkaa olla Corvo typerä mesta kun uusia lintuja ei tule. Alhaalla havaittiin tänään myös yksi Blackpoll Warbler ja Upland Sandpiper on edelleen Reservoirissa. Lisäksi saksalaiset kävivät bongaamassa onnistuneesti American Robin - Punarintarastaan. Sen lisäksi sinne oli tullut neljä America Wigeon - Amerikanhaapanaa. Nopeimmat saapuvat ensimmäisenä saareen, Corvolainen sananparsi.

Lighthouse Valley, erittäin rankkoja sadekuuroja, onneksi ei osunut kohdalle.

Rottakoira ja myrkyttäjä vauhdissa, saa Cory´s Shearwater pesiä rauhassa
  

perjantai 27. lokakuuta 2017

Tyhjennys päivä

Azorean Gull - Lokki, joidenkin mielestä kaunein lintu - muttei minun
Jäimme Pete & Bob, Skotti tehokaksikon kanssa kolmistaan saareen. Loput lähtivät puolen päivän aikoihin muihin saariin ja kotimatkalle. Paitsi italialaiset, ne yrittivät bongata saaressa olevia lintuja, onnistuivatkin saamaan listalleen eilisen Punarintarastaan. Komppasimme tasaisen varmasti välin Cantinho - Power Station alaosien välit mukaan lukien melko hyvin. Ainoa jenkki joka määritettiin oli Ovenbird - Tulipääkerttuli, sekin vanha sama jota jo aiemmin yrittelin kuvata. Nyt ei ollut aikaa siihenkään. Niin ikään tiellä oli Catharus, Grey-cheeked - tyyppinen lintu, joka jäi määrittämättä. Sekä samoin Pontessa ollut mahdollinen Tulipääkerttuli. Joten hyvin vaatimaton päivä takana. Ilta kierroksella perus kahlaajia, Semipalmated Sand - Kanadansirri, ja pari White-rumped Sands - Valkoperäsirriä. Illalla huomasin että saksalainen ryhmä oli tullut saareen, kokemuksen mukaan kaikki opastettavia. Illalla safka poikkeuksellisesti poikien toiveesta Bombeiroksella, joku hampurilaistyyppinen kasa jotain kuorrutettuna oranssilla aineella. Aineen seassa ui ranskalaisia, osa hukkuneena. Ranskalaisilla en tarkoita nyt orneja, tämä täsmennyksenä. Alas se meni koska kulutus on melkoinen ja samalla myös nälkä. Plussana paikassa on kova tupakan savu, koska sisällä saa polttaa. No vaatteet meni yöksi ulos tuulettumaan. Muistui mieleen miltä vaatteet haisivat ennen kun tuli baarista himaan, siis 90-luvulla. Taisi tulla käytyä kaksi kertaa syömässä tuossa paikassa, eka ja vika. Jäljelle jää siis vain Tuulimyllyn ravintola, koska muita paikkoja ei ole. Toivottavasti se on auki joka päivä, koska muuten menee nuudeli linjalla. Muistaakseni niitä oli kaupassa. Päivän ja parin edellisenkin keskustelun aiheena on 20.10 havaitsemamme Blackpool Warbler. Tai siis me vain kävimme tarkistamassa ja kuvaamassa varmuuden vuoksi linnun, ettei se ole Bay-breasted Warbler. No nyt saattaa käydä niin, että se on se kuitenkin. Mantereella muut riehuvat kuvien kanssa, asia selvinnee piakkoin. Blogistani Petro Pynnönenkin oli tarkkana ja huomautti asiasta kommentillaan. Lisäkuvilla asia jäi kuitenkin vielä sikseen. Nyt on tehty kaikki kuvat ja lintu saattaa vaihtaa lajia, tai sitten ei. Linnun alunperin kuvannut ja löytänyt Marcin Solowiej kaivaa toivottavastivielä myös omat otoksensa, toivottavasti ne ovat parempia kuin omani. Itse en montaa minuuttia kameran läpi nähnyt, kuviakaan en saanut kuin tusinan verran. Lopulta lintu karkasi kauas ala rinteeseen. Palataan vielä tähän tapaukseen. Huomenna iltapäivällä olisi pieni tuulen vire oikeasta suunnasta, tai siis linnut olisivat täällä perillä silloin. Nopeimmat lentäjät, sunnuntai aamuna olisi siten the päivä. Huomenna pääskyjen juhlaa.

Päivän komppaus alue - Mika Bruun
            

torstai 26. lokakuuta 2017

American Robin

Purple Sandpiper - Merisirri - Mika Bruun
Pitkästä aikaan keksimme lähteä Caldeiraan, Hannukaan ei ollut käynyt koko retkensä aikana ja tänään siihen oli viimeinen mahdollisuus. Tuuli ylhäällä oli aamulla melko huimaa, 16 m/s. Alhaalla vain ajoittaisia puuskia ja länsi päässä jopa tyyntä. Päivä alkoi sikäli mukavasti että ensimmäisellä taxilla lähteneen Pete & Bob huusivat radiosta heti kun näkivät auton ylhäällä. American Robin - Punarintarastas oli heti alhaalla ns polulla. Kävin laittamassa tiedon parin sadan metrin päässä, paikasta jossa on yhteydet, ja painuimme alas kraateriin. Lintu näkyi heti ja jäimme odottamaan Jounia, jolta laji puuttui pinnoista. Kuvaukset olivat haasteita sillä lintuhan on iso rastas, eikä se päästänyt kovinkaan lähelle. Muutaman dokumentin sain tallennettua. Muuten alhaalla oli melko tavallista, paitsi alkusyksyyn verrattuna vesiäisiä oli runsaammin. Kuten kolme Ring-necked Duck - Amerikansotkaa, Blue-winged Duck - Sinisiipitavia sekä parvi Green-winged - Amerikantaveja ja Common Teal - Taveja. Jotenkin Pete & Bob olivat määrittäneet linut, mutta en tiedä miten, pitää kysäistä huomenna. Tämä selvisin kun näin kuvat, linnut olivat laskeutuneet heidän eteensä ja kuvista pystyi sanomaan siiven päältä kohtalaisen selvästi lajit. Neljän tunnin jälkeen hiippailin ylös ja suunnistin kohti Reservoiria, siitä tarkoitus oli oikaista Tennessee Valleyn kautta kylään. Pienillä poikkeamilla suunnitelma pitikin paikkansa. Matkan ainoa mainittava laji oli Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja joka lähti edestäni lentoon kun nousin pienestä Ribeirasta ylös juuri sen kohdalla, tietämättä linnusta mitään. Se on ollut maisemissa jo viikon verran. Sitä on havaittu melkein päivittäin ja kaikki havainnot ovat olleet suunnillee vastaavia, bongattavana se ei ole toistaiseksi ollut. Aamulla oli löytynyt Purple Sandpiper - Merisirri satamaan. Kun saimme kylän näkyviin ja huomasimme Jounin alhaalla, kysyin onko lintu paikalla? Ei ollut, mutta muutaman minuutin päästä se löytyi ja lähdimme bongaamaan Corvon pinnaa. Lintu olikin tyypillisesti paikalla luottavaisena ja rauhallisena. Kerrankin sai kuvailla rauhassa, eikä tarvinnut pelätä että kohde karkaa paikalta liian nopeasti. Raskas päivä takana, 18 km kävelyä, 27409 askelta ja lähes 800 nousu metriä tuntui jaloissa illalla, etenkin alamäissä polvet "huusivat hoosiannaa". Huomenna pitäisi ottaa luultavasti kevyemmin että päästään samoilla jaloilla maaliin asti. Sillä vielä on viikko jäljellä. Huomenna uusi päivä.

White-rumped Sandpiper - Valkoperäsirri - Mika Bruun

Amerikan Robin - Punarintarastas - Mika Bruun

Teals - Tavi lintuja, 3 lajia - Mika Bruun

Teals - Tavi lintuja, kolme lajia - Mika Bruun

Local Birder, since 1950 - Mika Bruun

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ei uusia jenkkejä


Bay-breasted Warbler - Rusorintakerttuli - Mika Bruun
Lajien kohdalta päivät alkavat toistamaan itseään ja päivät menevät sekaisin. Kaiken kukkuraksi kuvaajakin on täysin sekava. Väsynyt aamu alkoi Lighthouse Valley´sta. Komppasin ensin ylä osan kokonaan ja päädyin alas katsomaan vanhoja tuttuja. Siellä odotti vielä Bay-breasted ja Swainson´s, ensimmäinen ajoittain kuvattavissa. Tulos oli aina heikko, uusia lintuja ei todellakaan enää ollut tullut. Palasimme jyrkänteen reunaa Hooded Warblerin kautta Cantinhon puoleen väliin. Komppasin liukkaassa juuri sadekuuron kastelemaa rinnettä aivan alas, tyhjää täälläkin. Radiosta kuului sama laulu, "Ovenbird still in same place on Cancelas lower road". Päätin mennä sitä kautta, jos sattuisi olla kuvattavissa. Olihan se mutta päädyin väärälle puolelle tietä, kun lintu yllättäen tupsahti tielle. Aina ei voi onnistua, mutta onnistuisi edes kerran. Paluu matka oli vaikea, meinasin nukahtaa jokaisella kuuntelu tauolla. Onneksi tuli lähestyvä iso sadekuuro ja samalla taxi haki italialaisia pois tien päästä. Otin kyydin ja lopetin hetkellisesti hotellille. Pienet nokkarit auttoivat kummasti. Ehdin vielä iltaretkelle kunnes se tapahtui. Retken ensimmäiset Pulmuset. Olen aina sanonut että kun Pulmunen näkyy, syksy on ohitse. Toivottavasti ei tapahdu täälläkin niin kuin Suomessa. Kun vielä muistetaan se että joku kutsui lällärissä Tuulihaukan, niin ymmärtää ettei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Viikonlopuksi virtaus Marokosta, tulisiko jopa Maghreb Lark Corvon pinnoihin? Vai mitä sieltä voisi tulla. No jotain voi tulla jenkkienkin puolelta kun matala paine pyöriin luoteis puolella, ainakin sateinen viikonloppu tulossa. Onneksi alku viikosta pitäisi olla vielä eräänlainen länsi-luoteinen virtaus. Olisi edes jotain toiveita löytää joku hyvä laji.  Niitä odotellessa huomiseen.

Ovenbird - Tulipääkerttuli - Mika Bruun

Rideirat edestä alkaen, Cantinho, Cancelas Fojo, Poco do Agua ja Pico

Iltapäivän ja illan sadekuuroja

tiistai 24. lokakuuta 2017

Ovenbirds and Hooded Warblers

Ovenbird - Tulipääkerttuli - Mika Bruun
Aamu näytti loistavalta, lähes tyyntä, lämmintä ja puolipilvistä. Jäin taxista pois "toimistolla" ja kävelin alatien loppuun. Päätin yrittää Cancelaksen Hooded Warbleria ensin. Lintu löytyikin helposti, mutta teki katoamisen lähes välittömästi. Palasi vasta puolen tunnin kuluttua ja hävisi taas yhtä nopeasti. Toista tuntia en jaksanut leikkiä sen kanssa, pitäkööt laaksonsa. Komppasin Cancelaksen vielä lähes ylös, vaihdoin Cantinhoon ja tsekkasin ylä osan, tyhjää. Samassa tulikin kutsu määrittämättömästä jenkki Warblerista, joku Cape Mayn näköinen oli tullut Cancelaksen yläosasta ja jatkanut alas päin. Tunnin verran haettiin, mutta oli varmasti jatkanut matkaansa. Päätin taas vaihtaa Cantinhon puolelle, nyt taka osiin. Päivän toinen, se eilinen upea koiras Hooded, pitäisi saada hoidettua niin olisi kaksi tälle päivälle. Se olikin helppo nähdä, mutta kuvaus olikin tänään ihan toista. Puolessa toista tunnissa sain huikeat viisi otosta aikaiseksi, tarkoitti yhtä lyhyttä sarjaa. Onneksi pari niistä oli kelpoisia, ei huippuja tälläkään kertaa. Päätin vielä kompata vaihteeksi Cantinhoa, nyt ala puolta ja poistua ala tietä hotellille. Suunnitelmat muuttuivat nopeasti kun Gerby löysi Ovenbird - Tulipääkerttulin edellisten laaksojen välistä tieltä. Pitkähkön sateisen odotuksen jälkeen kaivattu lintu tipahti muurin takaan eteemme ja oli hetken jopa hieman kuvattavissakin. Valitettavasti oli sateista ja hyvin pimeää. Lopulta sade yltyi niin että oli parasta jättää pari viimeistä tuntia väliin. Juuri ja juuri ehdin kuudeksi kauppaan, ja sää oli muuttunut taas loistavaksi. Kentän ympäristöstä huudeltiin "peruslajistoa", aina peräsirristä yöhaikaraan. Tänään saaresta löytyi jälleen viisi uutta jenkkiä, joten jotain lännestä tulee koko ajan. Huomenna saattaa olla retken viimeinen länsivirtaus päivä, joten aamu on aloitettava taas Lighthouse Valleysta, mikäli ei sada.

Corvo Birders - Mika Bruun 
Hooded Warbler - Huppukerttuli - Mika Bruun

Päivän maisema, Upper Cancelas - Mika Bruun