It´s over

27.10.2011 Torstai

Tiira - Tern - São Miguel - Mika Bruun

Viimeinen aamu osoittautui tuuliseksi ja sateiseksi, valitettavasti niin. Olisi ollut mukava lopettaa kolmen tunin täysipainoiseen maastossa oloon. Nyt jouduin tyytymään lähinnä autossa istumiseen ja ikkunasta katselemiseen. Aloitin Killdeer paikalta, näin juuri ja juuri lehmien katokselta lätäkön rannalle jossa kaksi Spoonbill – Kapustahaikaraa pitelivät säälittävän näköisenä sadetta. Mitään muuta paikalla ei juuri näkynytkään. Siirryin pika vauhtia kohti Sete Cidadea ja Lagoa Azulia, näkyvyys oli matkalla erittäin huono. Onneksi kraaterin pohjalla näkyvyyttä oli kohtalaisesti ja paikalla oli selvästi tyynempää joten retkeily oli mahdollista. “Panouikku” patsasteli pulleana Nokikana parvessa, kuvia siitä ei saanut. Päivän lintukuvan saaminen saattaakin olla tänään vaikeaa. Seuraavassa pysähdyspaikassa sai uuden retkilajin, Northern Pintail – Jouhisorsan. Kaksi veijaria nökötti seka ankka parvessa, ja nekin liian arkoja kuvattavaksi. Onneksi pikkutien päässä oli muutama kuvaustilanne ja paineet kuvista hieman helpottivat. Kiertelin rannat Lagoa Azlulilta ja totesin ne melko tyhjiksi, peruskamaa ja sitäkin tänään vähän. Laskin että satamaan ajaessa jäisi aikaa vielä puolisen tuntia katsella tiiroja, joten lähdin lopettelemaan retkeä sinne. Sumu ja tihkusade hieman pilasivat suunnitelman vaikka tiiroja pyörikin mukavasti paikalla. Lopussa päätin vielä kastella retkivaatteet perin pohjin kun jouduin makaamaan laiturilla tiiroja kuvatessa. Onneksi on vaihtovaatteet, muuten olisi lentomatka mielenkiintoinen. Välilasku bongauksesta ei tietenkään tullut mitään, sillä kone oli jo lähtiessä myöhässä 40 minuuttia- Eli ei ollut mahdollista käydä edes ulkona. Jäi ikkuna staijaukseksi koko touhu, kaksi lajia Santa Marian pinnoiksi. Pulu ja Sanderling – Pulmussirri joita olikin koneen vieressä assulla peräti 60 yksilöä, hieno parvi.

Kokonaisuutena retki Azoreille oli myönteinen, vaikka lajimäärät ovat todella pieniä. Extra boostin komppaamiselle antavat koko ajan mahdollisuudet löytää jonkin mega-rarin WP´lle. Vaikka tällä kertaa onni ei ollutkaan matkassa. Kovia lajeja tuli kuitenkin nähtyä useita ja monet niistä jäivät hienoina muistoina elämään mieleen. Retken kokonaislajimäärä jäi kohdaltani mutaman lajin päähän siitä luvusta jota odotin. Nimittäin sata oli tähtäimessä ja nyt tuli 96 lajia. Päivittäinen lajimäärä pyöri 20-30 välillä, paras päivä oli 33. Kuvausmielessä olen retkeen melko tyytyväinen, sillä en oikein tiennyt mitä odottaa. Mutta sain muutaman hienon kuvan ja monta hyvää. Kiitokset suomalaispoppoolle (Janne ja Hanna Aalto, Petri Kuhno, Tero Linjama, Tero Toivanen ja Janne Kilpimaa) också tack Jan Kåre Ness för en riktigt lyckad vecka i Flores 2011. Corvo birding ansaitsee myös kiitokset target lajien hoidosta siellä vierailujen päivien aikana. Thanks all Corvo birders in October 2011. Ilman heidän apuaan homma olisi tuskin onnistunut. Kiitos Markku, Keijo, Hannu ja Seppo opastuksista ja neuvoista Corvolla. Seuraavaksi toivottavasti tälle legendaariselle saarelle.

- Mika Bruun

Grey Heron - Harmaahaikara - São Miguel - Mika Bruun

Grey Wagtail - Virtavästäräkki - São Miguel - Mika Bruun

Hedgehog - Siili - Säo Miguel - Mika Bruun

Flores - São Miguel

26.10.2011 Keskiviikko

Spoonbill - Kapustahaikara - São Miguel - Mika Bruun

Homma alkaa toistamaan itseään, kuin leffasta “päivä murmelina”. Aloitus Faja do Conde´sta, aika hiljaista ei tuntunut rarilta. Hieman kuvailin lopuksi Atlantic Canary – Kanarianhemppoja, mielestäni mulla ei ollut kuvaa tästä yleisimmästä lajista. Ei ole vaan ehtinyt kuvata, eipä mitään huippua tullut nytkään. Kuvailun ohessa sain retkelle uuden lajia ja samalla Azorien pinnan, Garden Warbler – Lehtokerttu. Todennäköisesti sama kuin mitä Linjama & co havaitsivat viikko sitten.

Aamulla oli jo erittäin varmaa että tänään on lento. Aamiaisella juttelin Carloksen kanssa, oli menossa käymään Corvolla. Näinkin satamasta kun speedboat painoi menemään, aika hurjia hyppyjä, mainingit olivat melkoiset vielä aamulla. Tuuli oli kuitenkin varsin heikkoa ja aurinko paistoi, täysin pain vastoin kuin eilen. Kentällä kaikki meni kuin pitikin, jopa enemmän. Auto oli muuten kuudelta päivältä 270 euroa, eli se on se perushinta Azoreilla noin 45 euroa päivältä. Lähtöselvelvityksessä aloin puhumaan São Miguelin majoituksesta, miksi mun pitäisi se maksaa? Pienen neuvottelun seurauksena päädyimmekin samaan tulokseen, SATA maksaa niin kuin illallisenkin. Näin sen pitikin mennä. Pöristeltiin 37 paikkaisella potkurivermeellä São Migueliin. Kentältä auto alle ja bongaamaan Killdeer´a, mutta eihän siellä lätäköllä enää mitään ollut. Ei ollut kuulema eilenkään, saksalais tietoa. Se oli sitten jo toinen hylsy tästä lajista, no kolmeen on mahdollisuus jos nuijaan Santa Mariankin. Aikani käkäiltyäni lehmälammikolla päätin siirtyä itään järville. Matkalla poikkesin teetehtaalla, ilman sitä pysähdystä olisi hankala mennä kotiin. Toinen targetti oli lätäkkö lähellä Lagoa dos Espraiados´sta, siellä piti olla yhtä sun toista mutta hiljaista oli. Ainoastaa Blue-winged Teal tuli juuri kun olin lähdössä paikalta. Kuvaus saldoksi jäi jokunen Red-necked Phalarope – Vesipääsky otos, että tänne asti piti tulla kuvaamaan sitä. Tein vielä ennen pimeän tuloa hätäisen käynnin Lagoa das Furnas´lle. Siellähän oli upeasti Spoonbill – Kapustahaikara, valitettavasti kuvaamiset jäivät vaiheeseen koska valo oli ihan lopuillaan. Olisi pitänyt olla puolta tuntia aiemmin, valo oli silloin hieno. Jäihän taas parantamisen varaa, huomennakaan ei ehdi koska ajattelin mennä Azul´n suuntaan kolmeksi tunniksi retkelle. Sitten kotimatka jatkuu Santa Maria ja Lissabonin kautta himaan. Yöllä kävin vielä tsekkaamassa yöpyvät tiirat, niitä oli 220. Suurin osa Kalatiiroja mutta mukaan mahtui ainakin 15 Ruusutiiraa. Ne yöpyvät siis uimalatsydeemin ympäristössä.

- Mika Bruun

Red-necked Phalarope - Vesipääsky - São Miguel - Mika Bruun

Atlantic Canary - Kanarianhemppo - São Miguel - Mika Bruun

Still - Flores

25.10.2011 Tiistai

Azorean Herring Gull - Azorienharmaalokki - Flores - Mika Bruun

Aamulla kohtalainen vesisade, joka taukosi tunniksi. Vietin ajan Faja do Conde´ssa, peruslintuja riittämiin. Ainut hieman mukavampi laji oli nuori Roseate Tern – Ruusutiira joka kalasteli Santa Cruz´n satamassa. Yritin kuvata lintua kaatosateessa, mutta se oli syystä tai toisesta aivan liian arka. Kymmeneltä nopea pakkaaminen ja vauhdilla kentälle. Ei olisi ollut mitään kiirettä sillä lento oli jälleen siirretty, reilun tunnin päästä selviää kuinka myöhään. Toivottavasti kuitenkin tänään pääsisi pois, sillä muuten pitää fixata muutkin lennot. Tämähän ei mennyt kuin Strömsössa, lentoyhtiöiden mukaan pääsen heti perjantaiksi Suomeen. Mikäli pääsen täältä Florekselta huomenna São Migueliin. Sieltä Santa Maria´n kautta Lissaboniin, hmm Santa Maria´n kentällähän on Killdeer, ei huono vaihtoehto sittenkään. Hyvä että lentokenttävirkailija kysyi mitä olen tekemässä Floreksella, kerroin tietysti linnuista ja että sen kautta olisi hienoa päästä. Ehkä hoidan sen kuitenkin huomenna São Miguelilta. Arpa peliä tuntuu olevan missä ollaan seuraavana päivänä. Päivä meni hieman pakertaessa kentällä, vuokraamossa ja hotellilla. Kaikki hoitui kuitenkin melko kivuttomasti vaikka aikaa tuhraantuikin.

Iltapäivällä kyselin haviksia JK´lta, ei mitään ihmeitä. Sadetta ja rankkaa sellaista, onneksi iltapäivä oli selkeää mutta tuulista. Iltaa kohden tuuli heikkeni ja näyttää hyvältä huomista ajatellen. Aluksi kävin kaukokuvaamassa Wood Duck - Morsiosorsan, sen ihan oikean pinnakelpoisen. Valitettavasti lintu on piileskelevä eikä juuri tule järven pusikko puolelta mihinkään. Kierreltiin JK´n kanssa Faja Grandea, ala- että yläpellot sekä kompattiin pari tuntia Ponta da Faja´ssa. Ei edes Ovenbird mesta tuottanut mitään, keltanokkaista käkeä kovasti kaipailtiin. Taas kerran toivotettiin hyvää reissua, saa nähdä taasko huomenna nähdään, toivottavasti ei kuitenkaan tällä kertaa. Päivällä pääsin taas pelastus operaatioon, koululaiset saivat Keltanokkaliitäjän tieltä kiinni ja vapaaksi laskeminen tuotti ongelmia, hieman autoin, tämäkin tyyppi halusi kiven koloon, ei mereen. Ja illalla taas yksi tyyppi oli jäädä alle. En ollut koskaan ajatellut ajavani jonkin liitäjän kanssa kolaria, tämäkin pitää miettiä uudelleen. Käänsin tyypin nenän toiseen suuntaan, siis sinne missä tiessä oli pidempi suora. Pienellä lykkäyksellä hemmo laittoi räpylää toisen eteen ja pitkät siivet ottivat lopulta ilmaa alleen, ja hoplaa sinne se katosi meren pimeyteen.

- Mika Bruun 

Wood Duck - Morsiosorsa - Flores - Mika Bruun

Ovenbird and Swainson´s Thrush place - Flores - Mika Bruun

Faja Grande waterfall - Flores - Mika Bruun

Dominica

24.10.2011 Maanantai

American Golden Plover - Amerikankurmitsa - Flores - Mika Bruun

Auringon nousua odottelin Ponta Delgadassa, samoin Nighthawk´n aamulentoa. Toinen oli varma, toinen jäi tulematta. Ensimmäisenä tehtävänä oli pelastusoperaatio. Cory´s Shearwater – Keltanokkaliitäjä oli katollaan sataman betonilla. Siinä se heilutteli epätoivoisesti jalkojaan kun käänsin sen oikein päin, no tietenkään mitään ei tapahtunut. Taisi tyypillä olla ajatuskin vielä ylös alaisin. En oikein tiennyt mitä tehdä, joten siirsin sen mereen, omaan elementtiinsä. No ei ollut tyypistä yhtään hyvä idea, äijä pyrki ihan kuin olisi hukkumassa takaisin alatasanteelle, betonille. Aikani katselin touhua ja nappasin siivestä kiinni ja nostin sen uudelleen kuivalle. Näytti tyytyväiseltä ja jäi kyyhöttämään kulmaan, mutta viiden mituutin päästä se oli taas meressä. Yhtä epätoivoisesti pyrkimässä jälleen kuiville. Näytti ettei sillä ollut missään hyvä, aikani siirtelin sitä ja yritin kuvailla Pulmussirriä. Hetken päästä tyyppi oli tehnyt täydellisen katoamisen, joko se upposi tai sitten se kiipesi pysty suoraa kalliota ylös. Ehkä se kuitenkin kaahaili jostain takaisin ulapalle. Ainakin sen kavereita oli sadoittain liikenteessä. Komppaaminen Ponta Delgadan ja Albarnazin välissä oli tavallaan tuloksellista, mutta linnut olivat kaikki vanhoja tuttuja. Ring-billed Gull – Rengasnokkalokki, Upland Sandpiper – Preeriakahlaaja ja White-rumped Sandpiper – Valkoperäsirri. Mistään näistä ei tullut kuvia, tosin hieman muutin retkeilyä pois kuvaamisesta että löytäisin jonkun kivan lajin viimeisenä päivänä. Oikaisin huipun kautta kohti Faja Grande´en, matkalla taas muutama hyvä laji. Toinen vanha tuttu Northern Harrier – Amerikansuohaukka, jälkimmäinen taas retkelle uusi laji Lapland Longspur – Lapinsirkku. JK oli löytänyt aamulla Faja Grande´sta Bobolink – Heinäturpiaalin, ajoin vasta paikalle puolen päivän aikoihin. Lintu lensikin kamoja purkaessa hienosti auton viereen ja putosi heinikkoon. Ajattelin ettei ole mitään kiirettä, rauhoittukoon hetken koska JK oli juuri lopettanut kuvauksensa. Aikani käkäiltyäni ja mennessäni paikalle tyyppiä ei enää ollutkaan laskeutumispaikassa. Eikä sitä löytynyt yli tunnin komppaamisellakaan pelloilta, vaikka saksalainen pappakin yritti komppailla sivussa. Se katosi totaalisesti. Päätin lopettaa, hermo ei pitänyt enää. Siirryin Fajazinha´n yläosiin komppaamaan pusikoita, aika tuloksetta. Myöskään Tropiikkia ei näkynyt tänäänkään, viimeisin havainto on neljän päivän takaa. Suhailin Lagooiden kautta kohti Santa Cruzia, juuri kun olin kääntymässä Lagoa Lomba´lle tuli textari että siellä oli American Golden Plover – Amerikankurmitsa. Lintu oli korkealla mäellä, lehmien ja valtavan härän takana. JK ei lähtenyt komppaamaan, härän tuijotus oli kuulema liian painostavaa. Erittäin varovasti kiersin lähellä aitaa mäen toiselle puolen ja pääsin lähestymään hieman lintua. Varsinaisesti kuvaamaan sitä ei päässyt, varsinkin kun koko karjalauma oli kiinnostunut meikäläisestä enemmän kuin tarpeeksi. Oloni alkoi käydä todella painostavaksi kun noin 40 elikkoa alkaa piirittämään. Melko rivakoin askelin päätin poistua takaisin autolle, kaikkien seuratessa. Syystä tai toisesta auto olikin yht´äkkiä melko turvallinen paikka. JK vitsaili vain jostain breaking new´sta jos olisi videot, onneksi ei ollut.

Iltastaiji parvekkeelta kamoja pakatessa, harmi että tämäkin loppuu. Nyt olisi voinut siirtyä vaikka Corvolle, sää nimittäin näyttää erittäin rariselta loppu viikosta.

Illalla safkalta tullessa vielä yksi keltanokkaliitäjä hölmöili tiellä, ilmeisen yleistä täällä. Vähän kun lykkäsin selästä vauhtia niin alkoihan räpylät sutia ja tyyppi pääsi kuin pääsikin 100 metrin suoralla ilmaan, onneksi ei ollut mutkaa siinä kohdalla.

- Mika Bruun

Morning in Flores - Mika Bruun

Morro Alto - Flores - Mika Bruun

Fajazinha - Flores - Mika Bruun

Ovenbird

23.10.2011 Sunnuntai

Ovenbird - Tulipääkerttuli - Flores 2011 - Mika Bruun

Aamulla herätys suurin odotuksin, olihan Corvolla jo eilen Yellowthroat. Haaveet saivat kolahduksen nopeasti kun raotin pimeässä parvekkeen ovea, joku suihkutti vettä reilun annoksen. Sää oli suunnilleen sama kuin eilen. Aamupäivän yritin koluta Lajeksen tyyntä puolta. Löysinkin hienoa metsää jossa voisi olla vaikka sata Warbleria enkä löytäisi niitä. Ainut joita löysin olivat paikalliset Lehtokurpat, niitä näinkin yhteensä peräti neljä. Päivällä sää selkeni ja sateet olivat enää muisto, tuuli sen sijaan hieman koveni. Järville oli turha katsoa edes autosta koska auto heilui aivan liikaa tuulessa. Tapasin Jan-Kåren sattumalta Lagoa´lla, päätimme siirtyä alas koska tuuli aikoi heikkenemään, onneksi. Aloitin Fajazinha´sta komppaamalla ison alueen puolessa välin rinnettä, eikä mitään. Taas tuli tietoa Corvo´lta, äh pari jenkkiä lisää. Pakkohan niitä on täälläkin olla, mutta etsimässä on ainakin yksi puusilmä. Niinpä mitään ei löytynyt, usko alkaa mennä kun mitään ei löydy. Siirryin Ponta´n vanhaan Swainson´s mestaan. Pari tuntia meni mukavasti, puiden suojassa oli lämmintä ja tyyntä. Istuskelin puolisen tuntia katselemassa marjapensaita, josko rastas olisi edelleen tai jotain uutta olisi tullut hyville puskille. Mitä vielä, peruskamaa paljon mutta paremmat lajit olivat kateissa. Takaisin Fajazinhaan, jospa saisin viimeiset kuvat Tropicbird´sta. Paikalla oli jo Mr. R.Bonser, WP´n pinna mielessä. Ehdin olla paikalla puolisen tuntia, Richard oli ollut jo yhdestä lähtien. Tyyppi tullut ollenkaan tänään paikalle, onkohan tuulella vaikutusta? Kirkon kellon soidessa sanoin että tämä oli tässä, kun samassa Jan-Kåre´lta tuli viesti; Ovenbird Ponta now. Pari askelta ja autoon, kymmenessä minuutissa olin Swainson´s parkkiksella, sillä ajattelin että siellä on JK´kin. Sieltä mies tallusteli varman oloisesti ja totesi että kesy lintu oli polulla. Niinpä niin juuri sillä paikalla jossa olin istuskellut hetki sitten. Onneksi en ollut astunut päälle :) Paikalla oli myös kaksi kissaa bongaamassa lintua, onneksi on kiviä ja paljon tällä saarella. Saa nähdä kuinka lintu elää kissalandiassa, veikkaus on että hyvin vähän aikaa. Selviytyä nyt valtameren ylityksestä vain päätyäkseen kissan ruuaksi. Saattaa olla monen väsyneen linnun kohtalo, tämä onkin kilpajuoksua kissojen kanssa. Loistava lopetus päivälle. Huomenna on viimeinen kokopäiväretki tällä saarella toistaiseksi. Lopetus lajiksi olisi kiva saada ihan oikea elis, joku varpuslintu, Sendarille terveisiä. Ps. Aikaisemmin ilmoitettu Snow Egret – Lumihaikara on ilmeisesti kuitenkin Little Egret – Silkkihaikara, jotain hämärän näköistä sakkia. Eli siinä kävi vähän niin kuin ounastelinkin.

- Mika Bruun

Ovenbird - Tulipääkerttuli - Flores 2011 - Mika Bruun

Sanderling - Pulmussirri - Flores 2011 - Mika Bruun

Kahlaajia

22.10.2011 Lauantai

Osprey - Kalasääski - Flores 2011 - Mika Bruun

Aamun keli oli hirveä, aivan kuin olisi seisonut suihkussa siihen malliin vettä tuli vaakatasoon. Tuulikin oli riittävä, nyt tajusin miksi tien varressa on tuulipussi merkit. Niillä kohtaan pikku Clio nytkähteli ja huojui huolestuttavasti. Ylhäällä oli vielä ns hernerokkasumu, 20 metriä näkyvyyttä. Onneksi meren tasossa oli kuitenkin hieman näkyvyyttä ja suojaisissa paikoissa tuulikin vei sateen yli penkereiden. Soccer field´lla oli lupaavasti White-rumped Sand – Valkoperäsirri, joka ei päästänyt kuvaamaan, vaan katosi huimaa vauhtia myötätuuleen. Ponta Delgada´n satamassa värjötteli Osprey – Kalasääski, juuri kun olin saanut linnun mukavasti ja odottelin sen liikkeitä tuli textari. Greater Yellowlegs – Isokeltajalkaviklo Faja Grande´ssa, oli aika paha keli ajella kun on kiire. Pääsin turvallisesti perille ja Jan-Kåre olikin odottamassa, ehdin katsella autosta putkella lintua pari minuuttia kunnes se katosi. Eikä sitä löytynyt mistään, kunnes saksalainen isompi papparainen tallusteli paikalle ja kertoi että mahdollisesti sellainen laji oli lähtenyt sitä pakoon tien vierestä, noussut korkeuksiin ja kadonnut. Se siitä kuvauksesta, taisi gtyypillä olla meno halut edelleen kovat. Faja Grande´n komppailut jäivät reiluun tuntiin kunnes taas alkoi kunnon tihkusade. Päätin siirtyä takaisin pohjoiseen, oikaisin hiekkatietä pitkin suoraan Albarnaz´in. Valinta oli oivallinen sillä noin kilometriä ennen majakkaa juuri sumu rajassa tiellä oli Spotted Sandpiper – Amerikansipi. Kuvaaja tumpuloi sen verran lahjakkaasti ettei saamut kuin tiestä kuvan. Jouduin liian lähelle lintua huonon näkyvyyden vuoksi ja sehän ei kestänyt isoa etulinssiä joka hyökkäsi sivulasista. Lintu katosi etelän suuntaan hurjaa vauhtia, myöhemmin Jan-Kåre näki samaisen lajin Faja Grande´ssa, mahtoiko olla sama lintu?

Sade ajoi pohjois-osan komppaamisen jälkeen taas liikkeelle, suuntasin Santa Cruz´n satamaan. Siellä olikin mukavasti lokkeja ja tiiroja. Jopa yksi nuori Roseate Tern – Ruusutiira. Sitä hieman jaagaillessa taivaalta molskahti eteeni Osprey – Kalasääski, sain jopa kuvia tilanteesta. Kalansa se meni syömään suojaan lokeilta, mutta palasi heti syötyään staiji paikalleen. Tähän olin jo hieman osannut varautua ja etsinyt paremman kuvauspaikan. Erittäin mukava yllätys vaikka valoa olikin hyvin vähän. Satamassa sain vielä kuvattua Cory´s Shearwater – Keltanokkaliitäjää. Ilman niitä päivän kuvat olisivatkin jääneet hyvin vaatimattomiksi. Illan päätteeksi jälleen take away pizza, täti oppi nopeasti sillä tilaus huudettiin jo valmiiksi kun astuin ovelle. Käännyin ympäri ja sanoin tulevani vartin pasta, pääsin tutkailemaan merilintu tilanteen sillä aikaa. Kuuman pizzan kanssa hotellin terassille staijaamaan ja nauttimaan portugalilaista 92 pisteen punaviiniä – Cabeca de Toiro, 2007. Leppoisaa.

- Mika Bruun

Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä - Flores 2011 - Mika Bruun

Storm - Myrsky - Flores 2011 - Mika Bruun

Haikaroita

21.10.2011 Perjantai

Northern Wheatear - Kivitasku - Flores - Mika Bruun

Aamulla edelleen tyyntä, tosin heti auringon noususta alkaen lämmintä länsiluode tuulta. Tuoksui harvinaisuuksilta, tosi aika hiljakseen sain ihmetellä vanhoja tuttuja Ponta Delgada´ssa. Snow Bunting – Pulmunen oli ihastuttamassa brittejä, ei hirveesti jaksanut innostua. Myös Northern Wheatear – Kivitasku oli paikalla, se on onneksi edes kanadalainen tai grönlantilainen, hieman mielenkiintoisempi. Nokisorsa hybridit olivat tällä kertaa Moinholla, viisi. Mukana oikea Black Duck – Nokisorsa naaras. Ahnehdin pahasti, putkella päästiin Staffanin kanssa ihmettelemään tosi hienosti tieltä. No pitihän sitä kuva saada, jotenkin luulin että ne on pullasorsia ja marssin ihan rauhassa kohti. 200 metrin päästä "sekasikiöt" päättivätkin ottaa siivet alleen, se siitä. Oikea tyyppi jäi, ja taas luulin. Raivasin kuvaus tilaa kasvistoon että olen suojassa ja näen kuvata ojaan hyvin. Juuri kun olin lopettamassa hommia tyyppi lähti lentoon viidestä metristä, luulin että se oli siellä missä muutkin aiemmin. Ei mennyt putkeen – taaskaan. Päätinkin siirtyä White-tailed Tropicbird – Pikkutropiikkilintuun, se oli ajallaan. Mutta ihan ihme seikkailut jatkuivat, ei käynnyt kuin kerran lähitalon vieressä. Muuten se tutkaili kallioita pohjoisrannassa, pesä paikkaa näyttää selvästi etsivän. Noinkohan se saa puolison, olisi kova veto jos jonain päivänä olisi kaksi tyyppiä. Iltaretki suuntautui Santa Cruz´n satamaan, pari valkoista haikaraa. Great Egret – Jalohaikara, jenkkiversio oli hotellini edustalla. Seuranaan Snowy Egret – Lumihaikara, mikäli siksi osoittautuu. Ainakin allekirjoittaneelle se on ei tyypillinen, rehellisesti sanottuna vaikka olen niitä nähnyt satoja/tuhansia en ole katsonut niitä määritys mielessä tarpeeksi. Nyt siitä saa sitten maksaa, ei ole ihan varmaa lajista. Eiköhän se tuosta kuvasta määrity jonkun toimesta.

Peruspizzeriassa jotkin pippalot, onneksi sain hieman vääntämällä take away pizzan. Laitoin rahan tiskiin ja sanoin tulevani 20 minuutin päästä, no olihan se pizza onneksi siellä. Suomi kannattaa ottaa aina käyttön puheeseen silloin kun asiat eivät mene haluamalla tavalla. Ja mitä nopeammin pystyy puhumaan, aina parempi. – se toimii aina reissussa:)

- Mika Bruun

Traffic jam - Ruuhkatilanne - Flores - Mika Bruun

Little Egret - Silkkihaikara - Flores - Mika Bruun

Great Egret - "Amerikan"jalohaikara - Flores - Mika Bruun