Sunnuntai iltapäivällä 10.9.2023 lävähti sovellukseen MEGA viesti - Isoliitäjä. Pienoinen paniikki meinasi iskeä päälle. Syy siihen on se että minulla ei ole auto reiluun viikkoon. Vanha on myyty ja uuden piti tulla, mutta se viivästyi parilla viikolla. Meillä on kyllä toinen auto, mutta sille oli muita menoja, tietenkin. Toisella puhelulla sain kyydin H.Vasamieheltä, mutta hän oli 25 kilometrin päässä, ja mulla kesti hetken saada kyyti sinne. Lopulta päästiin matkaan, Tom Backlund poimittiin Keimolasta mukaan. Perillä lintu olikin näkyvissä putkella. Reilu puolituntia pohdittiin miten me kuvaajat pääsisimme veneellä linnun viereen. Menimme pieneen venesatamaan, josta pummasimme kalastajien veneen, kuljettajalla luonnollisesti. Nopeaa toimintaa ja pois, onneksi lintu lenteli perässämme kun lähdimme paikalta pois. Tuli onneksi muutama lentokuvakin.
Great Shearwater - Isoliitäjä pesii pääosin Tristan da Cunha lla, noin 5 miljoonan parin voimalla. Siis melko kaukana, Etelä-Amerikan etelä kärjen ja Afrikan etelä kärjen puolessa välissä. Pesintä alkaa noin marraskuun alussa, joten sinne tämänkin linnun piti mennä. Nyt ne painelevat Grönlannin etelä osista sinne. Lokakuun alkupuolella niitä näkyy kivasti mm Corvolla. Vuonna 2011 näimme satoja, ehkä tuhansia. Ilmeisesti sinä vuonna päämuutto oli juuri menossa niillä kohdin. Muutoin siellä näkee illassa vain max 10 lintua. Pesinnän jälkeen linnut suuntaavat etelä-Amerikan rannikkoa seuraten pohjoiseen, ja tosiaan syksyllä palaavat pääosin Atlantin itäpuolella takaisin pesimään. Lajia ei juurikaan nähdä Grönlannin eteläkärki - Islannin etelä osat - Lofootit alueen pohjoispuolella. Itämerellä lajia ei tiettävästi ole nähty aiemmin. Mutta kuitenkin Saksan Hampurissa ja Ruotsissa yksi havainto sisämaasta, Vänern järveltä. Samoin Kanadasta tiedetään että niitä on eksynyt suurille järville hurrikaanien jälkeen.
Mistä tämä yksilö on tullut? Sitähän ei tietenkään saada koskaan selville, mutta aina voi spekuloida. Syyskuun alussa ei ollut kovempia tuulia koillisesta, Vienanmerellä tuuli syyskuussa ennen linnun saapumista ainoastaan lounaasta. Myöskään lännestä ei käynyt kuin kerran tuuli luoteesta. 5-6.9 välisenä yönä tuuli melko voimakkaasti Lofoottien suunnasta Itämerelle ja aina sisämaahan asti. Tuulien osalta tämä on ainut hetki jolloin se olisi voinut tulla. Sen sijaan sumuja oli enemmän, niitäkin taisi olla vain aamusta. Näitä oli jo vaikeampi tarkistaa jälkeen päin ja olivatko ne kuitenkaan niin valtaisia? Villi veikkaus on kuitenkin että lintu tuli tuon ainoan tuulen tuomana. Vienanmeren kautta tuloa on nyt vaikeampi uskoa. Tuuli oli kokoajan vastainen. Sitä kautta tulo ei ole liitäjille oikein mahdollista jos ei ole myötä- tai sivutuuli. Myöskin laji on harvinainen Jäämerellä.
Olin melko varma että lintu ei elä kovinkaan kauan sisävesillä, koska vesi ei ole riittävän suolaista. Mutta toisin kävi. Sehän katosi järveltä vasta 14.9. Tai ainakaan sitä ei löytynyt 15. päivän etsinnöissä. Linnulle syötettiin bongausten ohessa paljon paikallista kalaa ja kalan perkeitä. Ehkä juuri niiden voimalla se selvisi tai mahdollisesti kuoli johonkin suolistobakteeriin? Laji syö normaalisti Atlantilla kalaa (makrilli), kalmareita ja äyriäisiä. Kun selailin lajista enemmän tietoa, oli mielenkiintoista huomata että laji on sukeltaja. Sen tiedetään sukeltavan ravintoa etsiessään jopa 18,9 metrin syvyyteen ja sukellukset voivat kestää 40 sekuntia! Kylmissä vesissä se sukeltelee enemmän kuin lämpimissä vesissä. En tiennyt että liitäjä sukuiset sukeltavat noinkin paljon.
Hämmästyttävä havainto jälleen kerran Suomesta. Alla muutama kuva linnusta ja tilanteesta. Venekuva Petteri Hytösen ja kuvaustilanne veneen omistajan Teemu Mattilan.
 |
| Vasemmalta Matti Rekilä, Mika Bruun, Teemu Mattila, Heikki Vasamies ja Jussi Murtosaari |
 |
| Vasemmalta Rekilä, isoliitäjä ja Bruun |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti