maanantai 31. lokakuuta 2016

Turkestan Shrike

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun
Corvolla elettiin mielenkiintoisia viikkoja, lähes päivittäin mietimme kauanko maalle uusi laji kestää paikoillaan tai yleensä hengissä. Se löytyi jo 12. lokakuuta ja pian sen jälkeen se katosi muutamaksi päiväksi, se ei suinkaan helpottanut oloa. Mutta yllättävästi taas kävi niin että saimme kuitattua pinnan. Eihän se tietenkään ole mukavaa luettavaa kun reissun aikana löytyy maalle uusi laji, tai eihän sitä vielä ole virallisesti hyväksytty. Eivät nämä nuoret linnut mitenkään helppoja ole, vaikka tämä näyttääkin melko selvältä yksilöltä. Tosin lintu otettiin kiinni mitattiin sekä otettiin mtDNA, joten eiköhän se varmistu aikanaan. Lintu muuten ilmeisesti kuoli 29.10. Joku oli nähnyt Varpushaukan iskevän siihen, ilmeisesti ei kuitenkaan saanut sitä. Kaikesta huolimatta tämä jäi viimeiseksi havainnoksi linnusta.
Toinen ehdoton kohde mitä odotin oli Siberian Accentor - Taigarautiais kuvailut. Tosin ne ovat jääneet lähinnä säälittäviksi kuvaus yritykseksi, Yhtään järkevää kuvaa en ole onnistunut saamaan vielä. Eiköhän joku yksilö jää ruokinnalle ja sitä saa kuvata hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun

Turkestan Shrike - ssp phoenicuroides - Mika Bruun
 

tiistai 25. lokakuuta 2016

Terceira

White-Romped Sandpiper - Valkoperäsirri  -Mika Bruun
Retken vika aamu lähti käyntiin Paul do Praian lammikoilta. Bongasimme aluksi Markulle ja itselleni Azorien pinnan, Sarvivarin. Jatkoimme tästä altaille jossa tällä kertaa vaatimattomasti lintuja. Kuitenkin mm American Wigeon - Amerikanhaapana ja Long-tailed Duck - Alli, joka on täällä ihan kiva havainto.  Lammikot tsekattiin melko nopeasti, takaisin hotelliin jossa pikainen pakkaus ja matkaan. Siirryimme Capo de Praialle. Vielä kerran tiirailua, Cabot´s Tern - Amerikariuttatiira kandi edelleen paikalla, tosin muutama sen kaverikin oli tullut kivasti sekoittamaan pakkaa. Tosin vaikka kuvat ovat nimetty Cabotiksi, ne voivat kuitenkin olla tavallisia Riuttatiiroja. Käsisulat näyttävät näiltä. Pitäisi perehtyä lisää. Yksi lintu on rengastettu, jossain. Yritin kuvata rengastakin jotta saataisiin tietää linnun alkuperä. Valitettavasti en ehdi kuvaa vielä laittaa tähän, mutta palaan siihen myöhemmin. Ihan varmuutta ei ole myöskään näiden kahden uuden linnun lajistaan, eiköhän sekin selviä. Ongelma selvisi 28.10 kun Scotit saivat luettua renkaan läheltä putkella, se oli PLO192. Puolasta niin kuin jo aluksi epäiltiin, sillä jonu vuosi sitten samalla paikalla oli havaittu puolalaisia Riuttatiiroja talvehtimassa. Edelleen odotellaan jonkinmoista julkaisua lajiparista. Tämä on kuitenkin työn alla, joten uskoisin että vielä tämän vuoden puolella asiasta lisää. Lopuksi tsekkasimme vielä kahlaaja altaan, perussetillä mentiin. Semipalmated Plover - Kanadantylli, Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri, White-rumped Sandpiper  - Valkoperäsirri ja Blue-winged Duck  -Sinisiipitavi parhaimpana. Kolmen tunnin aamuretki oli nopeasti ohi ja Rami Mirachi, jonka autolla olimme liikkeellä heitti meidän lopuksi kentälle. Alkoi tylsä 17 tunnin paluumatka. Ensi vuonna jälleen uudestaan, uusilla kujeilla ja toivottavasti paremmilla tuulilla.


Cabot´s Tern or Sandwich Tern - Mika Bruun

Cabot´s Tern or Sandwich Tern - Mika Bruun

Sandwich Tern with Polish ring - Mika Bruun

Cabot´s Tern (presumed) - Mika Bruun

Long-tailed Duck - Alli - Mika Bruun

American Wigeon - Amerikanhaapana - Mika Bruun


maanantai 24. lokakuuta 2016

Viimeinen Corvo aamu tällä kertaa

Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjä - Mika Bruun
Aamun reilun kolmen tunnin retki keskittyi luonnollisesti alemmille pelloille. Loppuun asti yritettiin jotain kivaa kaivaa esiin mutta jouduimme tyytymään tavallisiin lintuihin. Onneksi aamuun mahtui kuitenkin hauska tapahtuma. SPEAn tyypit vapauttivat noin 15 Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjää. Niitä joudutaan keräämään öisin kylän kaduilta. Linnut ovat nuoria, juuri pesästä lähteneitä. Niillä ei lento mene aina niin kuin pitäisi ja pakkolaskuja joudutaan tekemään vähän mihin sattuu. Ja maalta nämä veijarit eivät oikein pääse vielä lentoon. Yllättävän hyvin ne kuitenkin lähtevät liitelemään kun ne tuodaan veteen. Tosin tänäänkin nähtiin muutama hiekalle tapahtunut pakkolasku. Puolelta päivin oli pakko lähteä saaresta. Jälleen haikein mielin, koska se The Päivä voi olla jo seuraavana päivänä. Mutta joskus on lähdettävä, se päivä oli edessä. Poistuimme Hortan kautta kohti Terceiraa, jossa neljältä iltapäivällä. Välittömästi katsomaan taas Cabot´s Tern - Amerikanriuttatiiraa satamaan. Lopulta tyyppikin saapui paikalle, ehdin kuitenkin käydä välillä katsomassa kahlaajia Cabo da Praialla. Niitä oli paikkaan nähden vaatimattomasti, parhaimpana mm Semipalmated Plover - Kanadantyllejä. Herra Cabot tuli lyhyesti kuvattavaksi vasta kuuden pintaan, jolloin valot olivat jo heikohkot. Laji ei ole vieläkään varmistunut sata varmaksi. Vaikeita ne ovat, mutta toiveikkaana odotellaan päätöksiä. Ilta hämärissä nopea bongaus Paul de Praialle. Paikalla Long-tailed Duck - Alli, siitä napsahti kiva Azorien pinna. Aamulla aloitetaan sieltä paremmissa valoissa, ehkä paikalta löytyy jotain muutakin.

Cabot´s Tern - Amerikanriuttatiira - Mika Bruun

Cabot´s Tern - Amerikanriuttatiria - Mika Bruun

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Swainson´s Thrush

Swainson´s Thrush - Korpirastas - Mika Bruun 
Aamu näytti synkältä, hirveä pohjois luoteinen tuuli ja pieniä sadekuuroja. Olimme kuitenkin päättäneet että Lighthouse Valleysta pitää aloittaa, joten sinne mentiin, tosin aika turhaan. Mitään ei löytynyt ja ääniäkään ei kuulunut tuulen takia. Marssittiin takaisin kahden tunnin tsekkauksen jälkeen. Onneksi heti seuraavasta Valleysta oli juuri löytynyt Swainson´s Thrush - Korpirastas kun olimme laakson yläpäässä. Nopeasti paikalle Unkarilaisten opastuksella, olivat löytäneet linnut vain puoli tuntia aikaisemmin. Kaverin uudelleen tulo tosin kesti lähes kaksi tuntia, silloinkin se vain dyykkasi ribeiran pohjaa alas päin. Kuvia ei juuri saatu. Päätin lähteä pois, mutta alas päin mennessäni päätinkin että jos lintu kuitenkin olisi edelleen menossa alas ribeiran pohjaa pitkin voisin mennä odottamaan sitä. Hirveällä ryminällä pääsin liukasta ja lähes pystysuoraa rinnettä alas, pystyssä ei siis mitään persmäkeä vaikka se oli pari kertaa tosi lähellä. Lintua ei näkynyt missään. Jostain syystä katsoin kuitenkin taakseni ja huomasin että siinähän se hölmöili, aivan takanani. Siitä alkoi yhteinen taipaleemme alas. Tulin tyypin perässä koko laakson läpi. Edelle en päässyt koska rinteet ovat aivan liian jyrkkiä edes yrittämään mitään ohituksia. Ribeiran pohjalla oli käsittämättömän pimeää. Jouduin veivaamaan ISOt 10.000 kohdalle ja siitä huolimatta ajat jäivät 125:n pintaan. Eikä tyyppi suostunut näyttämään kuin selkäänsä, ihme hiihtäjä. Mutta onneksi se muutaman kerran erehtyi menemään sellaisiin kohtiin, että puiden välistä pääsi valoa lintuun. Retken viimeinen täysi retkipäivä päättyi kuudelta Guesthouseen. Illallinen venyi normaalia pidemmäksi, koska oli viimeinen ilta yhdessä monen ornin kanssa täällä tänä vuonna. Tuuli on valitettavasti edelleen todella rajoilla, toivottavasti helpottaa aamuksi että päästään suunnitellusti pois saaresta.
Grey-cheeked Thrush - Tundrarastas muuttui matkalla Terceiraan Swainson´s Thrush - Korpirastaaksi. Tosin tuntuu edelleen olevat jotain häikkää rastaassa, mutta eiköhän se noilla kuvilla määrity varmaksi

Päivän parhaat:
Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo 1
Swainson´s  Thrush - Korpirastas 1

Swainson´s Thrush - Korpirastas - Mika Bruun


Swainson´s Thrush - Korpirastas - Mika Bruun

Swainson´s Thrush - Korpirastas - Mika Bruun

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kova luoteistuuli

Red-eyed Vireo - Punasilmävireo - Mika Bruun
Kevyt tihkusadekuuro ei haittannut meitä jäämästä aamustaijille Lapan kylään etsimään eilistä Cliffia. Valitettavasti lintu oli kadonnut saaresta, sitä ei näkynyt koko päivänä. Aamu päivä vietettiin Pontan "luistinradalla", mukavan liukasta metsän pohjaa. Onneksi löysimme uuden Red-eyed Vireo - Punasilmävireon vakituiselta lounaspaikalta. Soittelin vähän kaikenlaista jotta saataisiin hieman liikettä lintuihin ja tällä kertaa se toimi. Herra REV oli erittäin utelias kutsuääneen. Toinen REV jäi vaiheeseen, kuultiin ääni mutta mitään ei saatu näkyviin. Iltapäivä ihmeteltiin Picossa ja Lapassa, jälkimmäisen komppasin ribeiran pohjaa jyrkänteelle asti. Siitä eteen päin olikin vielä lähes sata metriä, mutta pystysuoraan alas. Illalla tuli tieto että päivän paras laji oli pimitetty. Yhdeltä oli kylässä havaittu Chimney Swift, mutta tieto ei ollut kulkenut puolalaisilta mihinkään. Joutuvat puhutteluun, vakavaan sellaiseen.

Päivän parhaat:
Short-billed Dowitcher 1
Pectoral Sandpiper - Palsasirri 3
Spotted Sandpiper - Amerikansipi 1
Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri 1
Chimney Swift - Piippukiitäjä 1
Red-eyed Vireo - Punasilmävireo 3

Lapa fields - Mika Bruun

Miniponille kelpasi apilat - Mika Bruun

perjantai 21. lokakuuta 2016

Indikaattoreita

Male, female and 1st-winter Collared Dove - Mika Bruun
Aamu aloitettiin Cantinhon ja Cancelaksen ala osista, jotka vedettiin rauhallisella ja huolellisella tahdilla. Tyhjin käsin jouduimme yrittämään samaa vielä Fojon alaosasta, mutta tulos oli sama. Eikä myöskään radiosta kuulunut yhtään mitään. Hämärää, kaikki eilisetkin linnut olivat kadonneet johonkin. Etsijöitä oli riittävä määrä, vaikka päivällä lähtikin 18 pois saaresta. Koska 8 tuli lisää, meitä on 40 edelleen saaressa. Lähes kaikki olivat alatiellä komppaamassa laaksoja. Kahden aikohin, juuri kun olimme saapuneet Flicker mestoille, lintua ei nähty tänään, alkoi tihkusade. Päätimme lähteä alas kylään koska sää näytti hieman paremmalta alhaalla. Kun olimme jo kylässä, alkoi rankkasade. Onneksi tätä ei kestänyt kuin tunnin. Pääsimme vielä iltaretkelle, alhaalta löytyikin kaksi uutta Red-eyed Vireo - Punasilmävireota. Yritimme kuvata toista kun radiosta kuului Cliff Swallow - Amerikanpääsky Lapassa. Kello oli kuitenkin niin paljon ettei jaksanut lähteä höntyilemään, vaikka lajia on havaittu WP:lla alle 30 kertaa ja itsekin olen nähnyt 5 lintua. Huomenna yritetään paremmissa valoissa, toivottavasti myös kuvata. Kova länsi-luode tuuli on tuomassa jotain mukavaa huomiseksi. Sillä huomenna on The Päivä.

Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
Red-eyed Vireo - Punasilmävireo 2 (new)
Cliff Swallow - Amerikanpääsky 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 2


Kylän yläpuoleiset pellot - Mika Bruun

Lähtöpäivä - Mika Bruun

Flicker maisemaa, siellä se jossain luuraa - Mika Bruun

torstai 20. lokakuuta 2016

Uusia jenkkejä

Philadelphia Vireo - Kanadanvireo - Mika Bruun
Aamulla oli jopa turha yrittää ensimmäisiin taxeihin, koska pinnaa vailla olevat rynnivät niihin. Otimme rauhassa ja odotimme kun kaikki olivat lähteneet, hämmentävää. Päästyämme ylös, kuulimme että osa ei ollutkaan nähnyt Flickeria. Atrappia oli soitettu liian aikaisin, eikä kaikki ehtineet paikalle, reilu meininki. Yritettiin auttaa linnun etsinnässä muutama tunti, mutta se oli kadonnut jäljettömiin. Päätimme lähteä etsimään uusia jenkkejä. Tällä kertaa epäonnistuimme karkeasti. Sillä kun pääsimme takaisin tyhjin käsin, näkemättä siis mitään. Kesti noin vartti kun samasta paikasta ilmoitettiin kaksi Philadelphia Vireo - Kanadanvireota sekä yksi Red-eyed Vireo - Punasilmävireo. Kaikki olivat samassa parvessa. Emme soittaneet edes atrappia juuri tuossa kohdassa, joten pienestä homma on kiinni. Ohi voi kävellä vaikka kuinka monesta linnusta. Onneksi takaisin oli lyhyt matka ja näimme linnut. Muutaman kuvankin ehdin kanadalaisesta räpsäistä. Vaikka linnut olivatkin vasta WPn 15. ja 16. havainto, se on täällä joka vuotinen. Useimmat havainnot ovat lisäksi olleet juuri siellä missä nytkin, eli Fojo´ssa. Onnistuneen pikku bongauksen jälkeen tsekkasimme vielä Ponten, normi tuloksin. Päivään toi lohtua se että saaresta löytyi tänään kuusi uutta "maalintua" jenkeistä, putki on auki. Lopulta myös tuntia ennen hämärää tuli tieto että muutamaa vaille kaikki näkivät myös Flickerin. Illalla vietettiinkin Teron 700 WP pinnan katkaisua kevyesti ns Suomi talossa.

Päivän parhaat:
Ring-necked Duck - Amerikantukkasotka 2
Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo 1
Pectoral Sandpiper - Palsasirri 2
Spotted Sandpiper - Amerikansipi 1
Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri 1
Norther Flicker - Kultatikka 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 2 (1 new)
Red-eye Vireo - Punasilmävireo 3
Philadelphia Vireo - Kanadanvireo 2
Bobolimk - Heinäturpiaali 1

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Flicker

Northern Flicker - Kultatikka - Mika Bruun
Aamulla jengi katosi veneellä Florekselle, me ihmeteltiin touhua aamiaisella. Uhottiin kaikille ettei kannata, edelleen on voimassa säännöt - nro 1 - Never leave at Corvo, nro 2 - Never leave at Corvo and nro 3 - Never forgot rule number 1 & 2. Rauhassa lähdimme komppaamaan ala osaa, tulos oli aikalailla samanlainen kuin parina aikaisempana päivänä. Ei oikeastaan mitään mainittavaa. Päivä kaffen jälkeen päätimme iskeä ja lähdimme Suomi ryhmänä laaksoihin. Jouni ja Ilkka jäivät Pontaan, Hannu ja Kari Fojo - Poco do Aquaan ja me Markun kanssa jatkoimme viimeiseen alatien laaksoon eli Cancelakseen. Pari tuntia kuuntelimme ja ihmettelimme tavallisia ääniä ja maisemia. Ei niin mitään. Päätimme jatkaa matkaa suoraan ns. Markun officeen, paikka josta saa ensimmäiset yhteydet puhelimella kun tulee ylös laaksoista. Muutama sata metriä ennen tein ison keltaisen kukkakimpun sendarille, ja toivottiin että retki loppuisi hyvissä merkeissä. Vaikka on ollut ennätyksellisen hiljaista. Mutta tänään piti olla mahdollisuus tulla läpi jenkeistä, ainakin vahvojen lentäjien. Ei tosin näyttänyt siltä. Vain minuutteja ennen Kari ja Hannu olivat tulleen sattumalta myös officeen syömään eväitä. Kuulimme että Lighthouse Valleyssa oli ollut REV - Punasilmävireo, todettiin että uusi lintu. Ennuste pitänee edelleen paikkansa, lintuja on tullut. Tästä ei mennyt kuin muutama minuutti kun Hannu huutaa - TIKKA! Hämmennyksen ilmapiiri on käsin kosketeltava. Kaikki tuijottavat pois lentävää lintua, joku huutaa Flicker ja lintu katoaa puskien taakse. Ehdimme nähdä yläperän, nokan, lentotyylin ja muodon. Paniikki iski, nopeasti reppu selkään ja tietä pitkin sata metriä täyttä perään paremmalle paikalle. Viheltelen Flickerin ääntä, mitään ei tapahdu. Huudamme radioon lajia ja samassa lintu lentää jälleen nopeasti lyhyen lennon. Nyt näimme jo kaikki tuntomerkitkin loistavasti. Azorien kolmas ja WP:n neljäs Northern Flicker - Kultatikka oli varma. Sain jopa hätäisen kuvan aikaiseksi tilanteesta. Seuraavan vartin sisällä paikalle tuli muutama muukin läheltä ja mm WPn pinnakärki Ernie Davis kuittasi pinnan nro 844. Puolessa tunnissa kaikki saaressa olijat saapuivat paikalle, tosin tikka oli hukassa. Mutta pian kuulimme kutsuhuutoa Picon metsästä. Päräytimme "nauhan" soimaan ja melko nopeasti Flicker lensi ohitsemme korkealla takaisin alkuperäisen paikan suuntaan. Riemua riitti, mm Richard Stephenson katkaisi 800 tällä lajilla. Kaveri on kävellyt viikon melko hiljalleen ja valitellut polviaan. Nyt hyppi kuitenkin X-asennossa riemuhyppyjä ja suorastaan juoksi kivimuurien yli. Kipukin on niin suhteellista. Flicker katosi pian tämän jälkeen takaisin Poqo do Aquan kätköihin. Toisessa saaressa, Flores, jossa muut hoitivat juuri tätä ennen Lumihaikaran pinnoihin. Hiljaisuus oli myös käsin kosketeltava, sillä meidän viestit olivat kuuluneen hyvin selvästi myös tuon 25:n kilometrin esteettömän merimatkan yli sinne. Paikalla oli toisteltu "Never leave at Corvo" lausetta useampaan kertaan. Ensimmäinen vene kyyti ehti takaisin vasta viiden jälkeen, eikä tikasta tehty enää mitään havaintoa. Toinen kyyti tuli vasta hämärissä takaisin Corvolle. Illallisella fiilis oli kuitenkin mahtava, koska suurin osa porukasta oli saanut pinnan. Jotkut Lumihaikarasta ja  toiset Kultatikasta, muutama jäi tosin ilman mutta lajit olivat kovia eikä kukaan valittanut. Aamulla yritetään löytää "syyllinen" uudelleen että saadaan kaikille laji hoitoon. Sendari sai paluu matkalla sen ison keltaisen kukkakimpun. On tämä ihme saari.

Päivän parhaat:
Northern Flicker - Kultatikka 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Bobolink - Heinäturpiaali 1

Northern Flicker - Kultatikka - Mika Bruun


Sateenkaaren pääkin osoitti oikeaan suuntaan aamulla

tiistai 18. lokakuuta 2016

Tyhjää

Common Tern - Kalatiira - Mika Bruun
Päivästä näytti heti aamusta tulevan säälittävän huono. Heti Miradouron yläpuolella oli sumua, eli ei mitään asiaa sinne. Aamiainen meni luonnollisesti pitkän kaavan mukaan ja aamulenkki viivästyi hieman. Oikeastaan ei mitään hätää, koska merellä ei liikkunut mitään muita kuin paikallisia Cory´s Shearwater - Keltanokkaliitäjiä. Näkyvyys oli heikko ja tuulta riittävästi, ainut positiivinen asia säässä oli lämpötila. Mukavan kosteaa ja 26:n (30 päivällä) asteen lämpö piti mielen virkeänä, ei tarvinnut palella. Päivän laji huudettiin iltapäivän alkuun. Komea 1st-winter Common Gull - Kalalokki suoritti saaren ylilennon. Allekirjoittaneelle Azorien pinna, muuta ihmeellistä siinä ei ollutkaan. Iltapäivä haahuiltiin alhaalla, eikä nähty yhtään mainittavaa lajia. Illalla tuijotettiin merelle pari tuntia ja nähtiin kolmea lajia. Päivän lajimäärä oli ehkä surkein kautta aikojen, 15 lajia. Kalalokki paras, ranteet auki. No toivottavasti huomenna edes jotain. Noin 30 ornia lähtee bongaamaan Lumihaikaraa Florekselle, silloin täytyy iskeä. Sillä on sääntö nro 1 - Älä poistu saaresta miehityksen aikana. Katsotaan miten käy.

Päivän parhaat:
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
Common Gull - Kalalokki 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 2


Lower Fields - Corvo - Mika Bruun

Windmills - Corvo - Mika Bruun

maanantai 17. lokakuuta 2016

Merilintuja

Sea watching - Merilintu staijia - Mika Bruun
Tuuli oli voimakasta, ja kaakosta. Tavallisesti tämä tuuli on se jota usein toivotaan. Mutta nyt ollaan keskellä Atlanttia ja toivotaan lähes vastapäiväistä tuulta. Mitään ei voida tehdä, paitsi mennä katsomaan merta. Päivän yllätyksestä vastasi Azorien 9. Pale-bellied Brent Goose - Sepelhanhi (hrota). Tämä lähimmillään Grönlannissa pesivä lintu oli eksynyt aavistuksen väärään mestaan, ja saaren ympäri pyörimiseksi se menikin, kunnes katosi johonkin. Aamulla pientä tamariski komppausta, mutta tuuli oli aivan liian kova. Kaikki heiluivat ja ääniä ei juurikaan kuullut. Lyhyt havainto oli kuitenkin naaras Common Yellowthroat - Naamiokerttulista. Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki yhytettiin jälleen Miradourolta, itse emme jaksaneet tuijotella sinne pitkään. Päivällä suoritimme meristaijia pitkän kaavan mukaan. Aloitimme päiväkaffen jälkeen puolelta päivin ja lopetimme illalliseen, täysi työpäivä siis. Tuloksena kolme Fea´s Petrel - Kapverdenviistäjää, pari saimme kuvattuakin. Saattavat jäädä perinteisesti Fea´s type muotoon. Tosin lähempi lintu voi ollakin juuri tämä laji. Aamuinen on mielenkiintoisempi, sillä näkyy kuvissa selvä vaalea juova siiven alapuolella. Valitettavasti menivät liian kaukaa, ei kuvaa, kuten tällaiset lajit maalta katsottuna usein tekevät. Päivä oli kuitenkin erilainen ja mukava. Paljon pähkäilyä mm Swedujen kanssa, rarihälytyksistä, lajilistoista ja retkistä jne. Näistä saa mukaansa jälleen erilaisia näkemyksiä harrastuksesta ja välineistä. Huomenna odotettavissa todennäköisesti saman kaltainen päivä, tuuli tosin ehkä voimakkaampaa.

Päivän parhaat:
Pale-bellied Brent Goose (ssp hrota) - Sepelhanhi 1
Ring-necked Duck - Amerikantukkasotka 2
Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo 1
Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri 3
American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1
Fea´s Petrel type - Kapverdenviistäjä - 4
Storm Petrel sp - 1
Sooty Shearwater - Nokiliitäjä 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 1
Bobolink - Heinäturpiaali 1


Miradourolta kylä näkymät - Mika Bruun

The Rock - Corvo - Mika Bruun

Fea´s type - Mika Bruun

Fea´s type - Mika Bruun

Fea´s type - Mika Bruun

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Samat vanhat jenkit

Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki - Mika Bruun
Aloitus Da Ponte´sta, ajattelimme jos se Kanada olisi vielä paikalla. Suhailimme Markun kanssa rinteen edes takaisin. Yllätyksiä ei ollut, mikä ei todellakaan ole yllätys. Tuulet ovat syvältä, koillisesta tällä hetkellä. Tosin nekin alkavat toistaiseksi keskeltä merta, joten aika sama. Mutta Kestrel - Tuulihaukka oli löytänyt itsensä tänne. Pohjois Espanjasta lienee tullut, siellä oli eilen lähtö tyynehkö. Huomenna tänne voisi odotella sitä ensimmäistä Siberian Accentor - Taigarautiaista, oli loistava tuuli suoraan Shetlannista tänne. Jotain pitää toivoa, olkoon se sitten tuo, koska niiitä tuntuu olevan liikkeellä. Euroopan puolella jo noin 60 havaittua yksilöä, reilusti enemmän kuin aikaisemmalta vuosilta yhteensä. Ja takaisin Corvolle. Pontan jälkeen tuli radioviesti löytämästämme Bobolinkista, oli edelleen maisemissa. Hölmöiltiin tämä laji olemalla liian hätäisiä, no ei haitannut hirveästi kun oli jo nähty lintu. Iltapäivä kaffeet vedettiin Guesthousilla. Ne keskeytyivät pahasti kun kutsuttiin Amerikankäen olevan paikalla hienosti. Juuri ehdin taxilla Miradourolle kuvaamaan sitä. Vaiheeseen jäi, mutta pari sarjaa ehdin painella ennen kuin tilanne kävi mahdottomaksi. Saaressa muuten ennätyksellisesti orneja, yhteensä tänään 63 komppaajaa. No osan komppailut on vähän sitä sun tätä, mutta luultavasti ulkona käyvät.

Päivän parhaat:
Ring-necked Duck - Amerikantukkasotka 2
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1
Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo 1
Pectoral Sandpiper - Palsasirri 3
Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri 1
Spotted Sandpiper - Amerikansipi 1
Lesser Yellowlegs - Keltajalkaviklo 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 2
Bobolink - Heinäturpiaali - 1


lauantai 15. lokakuuta 2016

Neljäs kerta toden sanoo

Azorean Gull - "Azorienlokki" - Mika Bruun
Päivä alkoi bongauksella, hämmentävää tänä syksynä. Päätimme yrittää jälleen Upland Sandpiper - Preeriakahlaajaa, koska ensimmäinen taxi kyyti löysi linnun Reservoirin kääntöpaikan vierestä. Nyt oli taas mahdollisuus mähertää, eikun saada laji hoidettua Corvon pinnoihin. Ihme tapahtui, saimme hoidettua lajin. Kolme epäonnistunutta siihen tarvittiin, mikään ei ole helppoa Corvolla vaikka joskus niin näyttääkin. Iltapäivä haahuiltiin alhaalla, koska ylhäällä tuli pientä tihkua ja pilvet olivat ajoittain alhaalla. Ilkka ja Jouni näkivät jo useita päiviä sitten kaksi Common Yellowthroat - Naamiokerttulia, mutta lopullinen naulaaminen jäi hieman epävarmaksi. Tänään se varmistui, lintuja oli kaksi. Koiras ja naaras, jälkimmäinen saatiin myös kuvattua ruotsalais voimin, tietenkin. Iltapäivän helteessä tutustuttiin myös aina niin ihaniin lokkeihin. Tällä kertaa Azorienlokkeihin, alalajia toistaiseksi. Eikä taida tuo suomenkielinen nimi olla virallinen, mutta ihan kivalta kuulostaa. On ne hienoja, isot lokit siis ja kaatopaikalla. Mutta katsokaa sen upeaa katsetta, siinä on jotain sanoin kuvaamatonta herkkyyttä. Ja pah, se on lokki, lisäksi kaatopaikalla. Missä on kaikki oikeat linnut, kysyn vaan? Tänään saaressa 55 + 8, eli Corvo ornit + Gerbyn Britti ryhmä. Uusi ennätys saaressa, ornien lukumäärässä. Eikä siitä huolimatta löytynyt uusia lajeja. Vielä pitäisi jaksaa pari päivää, sitten Nicole myrsky menee lännen puolelta ohi ja tuulien on mahdollisuus tuoda jotain uutta saareen. Toivottavasti näin todellakin käy. Aamulla kaikesta huolimatta uusi päivä, joka kaiken muuttaa voi.

Päivän parhaat:
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1
Common Yellowthroat - Naamiokerttuli 2


Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja - Mika Bruun



perjantai 14. lokakuuta 2016

CorvoBirdingRace 2016

Short-billed Dowitcher - Rämekurppelo - Mika Bruun
Ensimmäinen Corvon pinnaralli jäi hieman vaiheeseen kun vastustajalta, Britti ryhmä, yksi osallistuja joutui lähtemään kotiin. Heidän kolmen hengen ryhmä jäi luonnollisesti vajaaksi ja henkinen voitto tuli jo heti aamulla. No me rallasimme päivän suunnitellusti. Saimme kasaan huikeat 23 lajia. Kaikki jenkkilajit puuttuivat, Preeriakahlaaja oli ainut joka olisi voitu nähdä. Muita ei nähnyt kukaan saaressa olija. Aloitimme LightHouse Valley´sta, ihan muuten vaan. Ei sieltä mitään ollut tulossa mitään, mutta pakko rareja on kaivaa jostain. Porukka täällä on hieman luovutus mielialalla, kaikilla on muistissa viime vuoden mega loppu. Nyt ei niin mitään. Aamun taxilla lähti ylös ainoastaan 7 ornia, meitä oli neljän ryhmä, eli kolme muuta. Säälittävää. Rallimme jatkui pääosin tietä pitkin ja matkalta poimimme tarvittavat poikkeamat ja lajit. Illalla saimme vielä bonuksena Manx Shearwater - Pikkuliitäjän lajiksi. Lopetimme tuntia ennen päätöstä, oli viileää koska lämpö oli pudonnut alle 20 asteen. Kuvat valitettavasti aikaisemmalta päivältä, rallissa ei saanut kuvata. Painavaa reppua sai kyllä kantaa, joten kannoin tietysti koska ilmaisin pystyi niin tekemään.

Loppuun vielä muutama mietintä herra Cabot Tern´sta Terceiran saarelta, on muuten edelleen paikalla. Täällä tuntuu olevan varmistunut lajin määritys, se näyttää olevan hyvin varmaa tällä hetkellä. Alla olevasta kuvasta näkee oleelliset tuntomerkit Riuttikseen verrattuna. Käsiksien valkoinen reunus päättyy kärkeen, eikä kierrä yli. Tertiaalien väritys. Otsa valkoinen päälaelle asti. Lyhyt "takatukka", ei mitään tsekkiläistä lätkämallia. Nokka tyvestä paksu ohenee selvästi kärkeen, keltainen kärki taipuneena alaspäin, ei suora. Näillä merkeillä odotellaan artikkelia, joka toivottavasti julkaistaan pian.

Päivän parhaat:
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
American Golden Plover - Amerikankurmitsa 1
Manx Shearwater - Pikkuliitäjä 1
Cattle Egret - Lehmähaikara 1


Semipalmated Sandpiper - Kanadansirri - Mika Bruun

Cabot´s Tern - Amerikanriuttatiira - Terceira - Mika Bruun

torstai 13. lokakuuta 2016

Rauhallinen päivä

Cattle Egret - Lehmähaikara - Mika Bruun
Poikkeuksellisesti päivä aloitettiin alhaalta kylästä. Tulossa kuuma ja rauhallinen päivä. Originaali Suomi ryhmä painui tuulimyllyille merta ihmettelemään tyynessä. Itse jäi haahuilemaan pelloille ja tamariski pensastoon. Kovinkaan kauan ei tarvinnut haahuilla kun Scarlet Tanager - Tulitangara oli jälleen edessäni, sama vanha tuttu. Jälleen pientä kuvausta, lähinnä ajankuluksi ja tyypin seurailua. Hienosti se vain löytää naposteltavaa, marjoja ja pieniä koppakuoriaisia. Tuntuu olevan melko pirteä, eiköhän se kohta lähde jatkamaan muuttoaan. Olisi mielenkiintoista tietää mihin se lähtee täältä keskeltä Atlanttia. Hieman ennen puolta päivää päädyin minäkin myllyille toteamaan ettei merellä liikkunut mitään. Nopeasti kiersimme takaisin lounaalle ja etsimään Amerikankäkeä. Emme saaneet sitä näkyviin, tosin heti kun lähdimme se oli löytynyt mutta siitä ei tullut ilmoitusta syystä tai toisesta. Palailimme hiljalleen takaisin ja kahvit juotuamme tulikin tieto että epätoivon Preeriakahlaaja löytyi taas. Taxi alle ja ylös Reservoiriin, perässä tuli myös toinen ja yhteensä noin 20 ornia nousi ylös bongaamaan lajia. Mutta kuinkas kävikään? Tuli kolmas hylsy, jotenkin se taas oli kadonnut vaikka sitä yritettiin pitää hallussa. Corvon pinna saa odottaa edelleenkin, mutta huomenna taas. Ilta hämärissä takaisin Guesthousille ja safkalle Banditokselle. Illalla oli leikkimielisen pinnarallin kevyt purku. Olimme sopineet Brittien kanssa Miradouron alemman osan rallin. Meillä tosin meni lähes puolipäivää rallin ulkopuolisella alueella. Koska hävittiin yhdellä lajilla, Briteillä Naurulokki, sovittiin että huomenna on oikea ralli. Alueena koko saari, tulossa hirveä päivä. Lajimäärä oli meillä huikea 17, jolla irtosi hopeaa. Tosin mukana oli vain kaksi joukkuetta. Sää näyttää edelleen huonolta rarien suhteen. Tosin huomenna voi löytyä jotain, on noin 35% mahdollisuus että jenkeistä pääsee läpi. Se selviää huomiseen iltaan mennessä.

Päivän parhaat:
Ring-necked Duck - Amerikantukkasotka 1
Spotted Sandpiper - Amerikansipi 1
Pectoral Sandpiper - Palsasirri 2
Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja 1
Yellow-billed Cuckoo - Amerikankäki 1
Scarlet Tanager - Tulitangara 1



Collared Dove - Turkinkyyhky - Mika Bruun

Scarlet Tanager - Tulitangara - Mika Bruun

Joka päiväiset "ystävämme", he eivät pidä lintumiehistä yhtään