lauantai 31. maaliskuuta 2012

Viimeistä viedään


30.3.2012

Blue-crowned Motmot - Chapada dos Guimaraes - Mika Bruun


Viimeinen täysipäiväinen retki, ei välttämättä täysipäinen sillä väsymys alkaa olla jo melkoisen suurta. Tietysti odotettiin elämää suurempaa päivää, mutta ei sitä tällä kertaa tullut. Aamun retkitie, jonka piti olla hyvä petti pahasti. Ensimmäinen puolituntia meni kun jouduimme kuuntelemaan muuten niin hiljaisessa cerradossa kuorma-auton korjausta tiellä. Parin tunnin päästä tiellä meni jo koululaisbussia ynnä muuta sälää. Enää ei ollutkaan niin mukavaa ja rauhallista. Sitkeästi komppasimme kuitenkin aluetta, mutta lähes tyhjin käsin jouduimme vaihtamaan mestaa. Siirryimme korkeampaan puustoon ja laaksoon. Siellä olikin jo mukavasti lintuja ja BigSix:kin pääsi toimintaan. Aamupäivän saldo oli allekirjoittaneelle kaksi elistä, Black-faced tanager ja Fiery-capped Manakin. Hauskaa oli se että sain elikset vasta iltahuudossa. Tanagerin luulin nähneeni jossain aiemmin, no en ollut. Manakin määritettiin varmaksi vasta kuvista, kyseessä kun oli tylsähkö vihreä naaras, onneksi on kamerat.
Iltaretki tehtiin putouksille johon piti tulla Macaw:t yöpymään, no ei tullut kuin muutama Blue-winged. Swiftejäkään ei näkynyt, niidenkin piti olla hekppoa kauraa täällä. Lopuksi yritettiin vielä muutamaa lisälajia, arvata saattoikin ettei siitä mitään tullut. Päivä oli kokonaisuudessaan aika hiljainen vaikka mukaan mahtuikin muutama tähtihetki. Illan kruunasi vielä huonoin ikinä tilattu pizza, siinä oli pohja ja erittäin paljon juustoa, eikä siis maistunut kuin rasvalta. Aamulla odotettavissa vielä kolmen tunnin retki. Sitten valitettavasti joudumme lähtemään kohti Sao Paoloa.

Red-and-green Macaw - Chapada dos Guimaraes - Mika Bruun

Fork-tailed Woodnymph - Chapada dos Guimaraes - Mika Bruun

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Chapada dos Guimares


29.3.2012

Band-tailed Manakin - Chapada dos Guimares - Mika Bruun

 Aamulla normi lähtö hämärässä, pihasta saimme jo ensimmäisen eliksen, Red-shouldered Macaw:n. Poimimme Fabianon himastaan Chapadan keskustasta ja lähdimme Cerrado ”metsään”. Heti ensimmäinen pysähdys selvitti asiaa, lintuja paljon ja helposti nähtävissä, hienoa. Eliksiä tosiaan tuli tasaisen harvakseltaan ja kuvaustilanteita oli riittämiin. Lopetimme jo yhdeltätoista aamuretken, elikseen – Rusty-backed Antwren:iin, kuinkas muuten. Lounaan ja pankki käynnin pousadalle, piti levätä mutta pihassa paljon lintuja. Ei taaskaan pystynyt, Burrowing Owl perhe oli upeasti kuvattavissa. Iltapäivällä siirryimme taas Fabianon kanssa hieman kauemmas, luonnonpuiston ulkopuolelle etsimään muutamaa target lajia. Ensimmäinen Chapada Flycatcher oli tavattoman helppo, tämä ihmeellisesti käyttäytyvä lintu oli hauska. Levitteli siipiään ja pyrstöään laulaessa, oikea brasilialainen sambaaja. Seuraava laji oli Yellow-faced Parrot, hyvin vähälukuinen laji tämäkin niin kuin kaikki cerrado lajit. Cerradoa hävitetään karjan tieltä uskomatonta vauhtia ja moni laji menee kovaa vauhtia alaspäin kannoissaan. Nykin näimme kun Y-f Parrot:n yöpymispuita ajettiin surutta kauhakuormaajalla maahan. Linnut tulivat kuten pitikin hämärissä, mutta puita ei ollut enää. Aikansa pyörittyään ne häipyivät kauas etelään, toivottavasti löytävät uudet yöpymispuut. Oletettavasti tästäkin 60 linnun parvesta osa kokee kovia tämän jälkeen kun ei löydykään tarpeeksi rauhallista yöpaikkaa. Surullista seurattavaa, sillä puitakin oli ainoastaan pari kymmentä mutta ne piti kaataa karjan tieltä. Syytä ei tiennyt Fabianokaan, vaikea käsittää koska ei ne ainakaan sen karjan tiellä olleet. Illalla safkalla kalaravintolassa, hieman muita mestoja kalliimpi mutta sen arvoista. Unohdin mainita pousada Cambara:n uskomattoman hienosta ja hyvästä aamiaisesta. Paras johon olemme törmänneet, paljon omatekoista, runsas valikoima kaikkea ja siististi kattettuna. Muutenkin paikka on kiitettävä, kaikki pelittää, omistajat mukavia, avuliaita, rauhallinen sijainti, wifikin on, ei ole mitään negatiivista sanottavaa. 

Chapada Flycatcher - Chapada dos Guimares - Mika Bruun

Burrowing Owl - Chapada dos Guimares - Mika Bruun

Pantanal


28.3.2012

Shiny Cowbird - Pantanal - Mika Bruun

Viimeinen aamu Pantanalissa ja sählättiin lyhyesti lodgen ympäristössä. Paremmat havainnot, lue uudet lajit, jäivät toiseen kertaan. Pihassa oli kuitenkin mm Bare-faced Curassow perhe, pullukoita Capivaroja ja sympaattisia Krokotiileja. Viime mainitusta suurin pihassa lepäilevä oli noin kolme metrinen, se odotti polulla suu auki suomalaisia orneja. Kovasti yritettiin vielä alhaalta saada ns puutelistalta paria lajia, mutta turhaan. Matkalla ylöspäin avomaan lintuja selvästi enemmän tähän aikaan vuodesta kuin alhaalla. Lounas Rio Clarossa josta hoidettiin myös Nanday Parakeet helposti pihasta ja kuvailtiin kesy Solitary Sand pois. Retkeiltiin Pantanalissa noin neljään iltapäivään ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Cuiaban kautta Chapada dos Guimares:iin johon saavuttiin hämärissä. Ylhäällä oli syksyn ensimmäinen kylmä päivä, hieman tuulista ja sumuista. Luonnollisesti paleli vaikka lämpöä olikin reilusti yli 20 astetta. Oltiin jo totuttu mukavaan kosteuteen ja yli 30 asteen lämpöön. Pousada Cambara:n saapuminen oli taas erilaista, hieman eksyttiin pieneen keskustaan. Navigaattori hukkasi sumun takia yhteyden ja käsi GPS näytti vain suuntaa ja koordinaatit. Poliisien mielestä se oli vähintään epämääräisen näköistä touhua. Palaverin jälkeen paikallinen poliisi partio ajoi vilkut päällä läpi keskustan, me perässä. Fabiano tuli myöhemmin sopimaan huomisesta ja kertoi että vastaavaa kohtelua saa täälläkin ainoastaan V.I.P taso, se näköjään näkyin heti päälle päinkin.
Brasilia perinteitä noudattaen etsimme retken ensimmäisen pizzerian. Kerrankin olisi ollut myös muita vaihtoehtojakin, mutta pitäydyimme perinteissä.

Solitary Sandpiper - Pantanal - Mika Bruun

Green Kingfisher - Pantanal - Mika Bruun

Pantanal Wildlife Center - Pantanal - MIka Bruun

Narrow-billed Woodcreeper - ASA 12500

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Caracarat


27.3.2012

Jabiru - Pantanal - Mika Bruun


Aamulla kehrääjä yritystä, joka vieläpä toimi. Ei kuitenkaan elis, niitä piti odotella pari tuntia kunnes päästiin syvemmälle metsään. Vaikka meitä kovasti varoiteltiin menemästä sinne, kuulemma joku Jaguar merkinen voi olla siellä. No ei tietenkään näkynyt, nisäkkäistä näkyi kuitenkin jäniksen kokoinen hirvieläin ja Blck-tailed Marmoset. Aamupäivä sekoiltiin siis polulla, yllättävän hiljaista. Parhaaksi lajiksi saimme Helmeted Manakin:in. Aamupäivä oli opettavaista, yksi meistä oppi mitä tarkoittaa englannin kielinen sana ”hole”, se ei liity tässä tapauksessa golfiin. Toinen ymmärtää ettei hyttysverkko päässä kannata sylkäistä tai niistää. Kolmas tietää että jos metsä on täynnä verenhimoisia hyttysiä vessassa kannattaa käydä sisällä. Myös pienemmällä hädällä olisi hyvä käyttää sisätiloja. Aiemmin ravistusta on tarvittu ainoastaan lopussa, täällä sitä on pakko tehdä koko ajan. Inventoimme aamulla hyttyset, jokaisen selässä on vähintään 600 yksilöä ja ryhmän perässä inisee vähintään pari tuhatta. Se tekee mukavan 3000 yksilön tiheän parven, onneksi ne ovat hiljaista lajia. Se tuhat paukamaa äijässä ei ole enää ennätys. Hyvinkääläinen tuore veri tuntuu maistuvan täkäläisille inisijöille, Herran selkä ja käsivarret ovat yhtenäistä paukamaa, ei siis voi enää laskea enkkoja. Kyllä se siitä.
Lounas keskeytyi kun Caracara nappasi Purplish Jay:n, niin kesyt ja mukavan oloiset Caracarat yllättivät nuoren närhen ja se päätyi kiertoon. Julmaa mutta hienoa. Lounaan jälkeen sadekuuro iski päälle ja tuli pakollinen lepo hetki. Sadetta kesti reilut  parisen tuntia, kunnes pääsimme jälleen retkeilemään. Nyt teimme ilta veneretken alavirtaan. Nisäkkäät tuntuvat kiertävän meidät, sillä ei Tapiiria, eikä Jaguaria. Myöhään illalla taas sadekuuro, toivottavasti aamulla ei enää sada, menee viimeinen Pantanal aamu muutoin pilalle. 

Southern Crested Caracara - Pantanal - Mika Bruun
Donacopius - Pantanal - Mika Bruun

Rufous.tailed Jacamar - Pantanal - Mika Bruun

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Boat trip


26.3.2012

Great Black Hawk - Pantanal - Mika Bruun


Aamu hieman sekava koska aamiainen oli orneille ihmeelliseen aikaan, tunti auringon nousun jälkeen. Pimeässähän sen pitää aina olla. Nyt lähimaastossa ekat 1,5 tuntia, nopea aamiainen ja hups, tunnin kaatosade. Heti sateen hellittäessä pääsimme lähtemään venereissulle. Ajoimme Rio Pixaim jokea reilut viisi kilometriä etelän suuntaan. Lintuja osittain hienosti, lajisto oli tietty melko yksipuolista isoa lintua. Tuli reissulta jälleen muutama uusi lajikin, kuten Blue-throated Piping-Guan. Venematka oli kuitenkin käytännössä pelkkää kuvaamista, mutta ihan tähtikuvat jätettiin taas seuraavaan kertaan. Valokaan ei valitettavasti ollut ihan paras mahdollinen. Lounaan jälkeen jälleen majoituksen ympäristössä pyörimistä ja varjossa oleilua. 32 astetta tässä kosteudessa alkaa tuntua, aika polttavaa. Onneksi on paljon hyttysiä ja joutuu pitämään pitkähinaisia/lahkeisia, ei palele. Nämä veren himoiset imukoneet alkavat hieman kyllästyttämään, ne hyökäävät välittömästi suojaamattomaan paikkaan. Tänään ne löysivät kämmenet, eihän niissä voi käyttää hyttyskarkotteita. Löysimme rannalta Jaguarin tuoreet jäljet, mutta emme valitettavasti itse tyyppiä. Toivon mukaan se vielä löytyy. Mammaleista uutena tälle retkelle Howler Monkey. Iltaretki suunnattiin päätien suuntaan joka oli tullessa hyvän oloinen, no ei tällä kertaa. Päivä oli kaiken kaikkiaan antoisa ja 50 gigan verran tuli kuvattuakin. Nyt pitää pikakelauksella katsoa ne oleellisemmat talteen. Illallinen oli taas keskinkertaista, tämä mesta ei todellakaan panosta tällaisiin asioihin. Tuntuu että tämä mesta ei tässä kuosissaan ole hirveän pitkäikäinen tällä vauhdilla. Mutta linnuthan ne pääasiaa ovatkin, loistava paikka siihen.

White-tailed Goldenthroat - Pantanal - Mika Bruun

Monk Parakeet - Pantanal - Mika Bruun

Ringed Kingfisher - Pantanal . Mika Bruun

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Great Horned Owl


25.3.2012

Toco Toucan - Pantanal - Mika Bruun


Raahauduin hämärissä katsomaan lähialueen aamuliikettä, olihan sitä. Mutta meikäläinen lopetti liikkeen kun huomasin että BigSix että kolmesatanen keräävät miehekkään kosteuden etulinssiin. Sitä kun ei saa millään pois, sillä se tulee aina uudestaan. Ainoastaan auringon lämmittävä vaikutus poistaa sen, niin 1,5 tunnin kuluessa. Oli aika pitkät minuutit aamulla. Kävelin orpopiruna lähes ympyrää, oli erittäin vaikea keskittyä lintuihin kun ei ollut kameraa saatavilla. Tilanteita olisi ollut mukavasti ja luonnollisesti kaikki kuvat olisivat onnistuneet täydellisesti juuri tänään, mutta kun :) Myöhäisen aamiaisen jälkeen sanoimme hyvästit Piuvalille, Lodge oli tasokas ja polut, lue tieurat, kohtalaisia. Kuvattavaa alueella riitti kiitettävästi ja lajejakin kertyi mukavasti retkilistaan. Lähdimme ajelemaan kohti etelää Transpantaneiraa pitkin. Riittävän monen sillan jälkeen käännyimme kohti Pantanal Wilflife Centeriin. Surkean tien  jälkeen saavuimme perille jossa meitä odotti kuvattavissa oleva Toco Toucan, loistava alku uudelle mestalle. Lounaan ja alkusählinkien jälkeen maastouduimme piha aluelle jossa paljon kuvattavaa. Hämärän tultua totesimme mestan startin olevan erinomainen. Hienoa surkean aamun jälkeen, pimeässä Great Horned Owl päätti laskeutua matalalle eteemme kuutamoa vasten, ei paha. Mesta tuntuu olevan loistava linturetkeilyyn ja kuvaamiselle. Illallisella havaitsimme viimeistään että safkaan ei paljoa sitten panostetakaan, sai silläkin kuitenkin nälän tunteen pois.  

Savanna Hawk - Pantanal - Mika Bruun


Great Horned Owl - Pantanal - Mika Bruun

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Great Potoo


24.3.2012

Jabiru - Pantanal - Piuval - Mika Bruun


Varhain aamulla hyppäsimme autoon ja hurautimme Lodgen takametsään. Parin tunnin aamuretki meni vauhdilla, eliksiä ropisi yllättävästi edelleen. Palasimme aamiaiselle ja hakemaan paikallisen oppaan / venekuskin, lupasi Great Potoon. Siellähän se meitä odottikin, tosin hieman jouduimme hakemaan ennen kuin Jari huomasi sen isolla avoimella oksalla. Nyt on hoidettu kaikki 5 Brasilian Potoo lajia. Kuvausten jälkeen oli mukava lähteä veneellä järvelle ja pikku saarille jossa on odotettavissa taas muutama elis. Hieman köyhää saarilla oli, mutta lajeja pukkasi ja jokunen hyvä kuvakin tuli raapaistua. Järvi oli melko hiljainen, tosin katsoimme sitä ainoastaan veneestä käsin. Saaressa on jopa näköalatorni, kivasti näkee maisemia, ehkä jokin toinen vuoden aika olisi parempi. Tai kellon aika, sillä olimme tornissa vasta puolelta päivin. Iltapäivällä perinteiset viilennys uinnit altaalla lounaan jälkeen, tosin veden lämpötila oli kolmenkympin tienoilla. Iltaretki jälleen paikallisoppaan seurassa eteläisemmälle metsä osuudelle, tosin kävely vauhtimme on niin hidasta ettemme ehtineet kuin puoleen väliin kun hämärä alkoi. Saimme kuitenkin yhden kohde lajeista listoille, Hyacinth Macaw, upea tumman sininen noin metrinen kokoinen Pantanalin erikoisuus. Iltaretken jälkeen kauhistelimme päivän hyttysiä, röyhkeitä tyyppejä. Hyökkäävät takaapäin ja paukamia tulee päivä päivältä lisää. Cristalinoksen mäkärä puremat ovat edelleen hyvin näkyvissä, nyt on tullut pari päivää uusi. Oli pakko laskea selvät näkyvät punaiset paukamat, niitä oli noin 900! Tonni menee aamulla varmaan rikki. Iho on aikalailla muhkurainen, varsinkin kädet ja selkä. Toivottavasti nämä häipyvät joskus? Tänään luettiin myös että täällä Mato Grossossa on liikkeellä Dengue kuumetta, mielenkiintoista. Illalla suunnittelua eteläisemmälle Pantanalin osuudelle, huomenna aamuretken jälkeen uudelle Lodgelle. 

Great Potoo - Pantanal - Piuval - Mika Bruun

Boat trip - Pantanal - Piuval - Mika Bruun

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Pantanal - Piuval


23.3.2012

Rufencens Tiger Heron - Pantanal - Mika Bruun

Aamiainen Alta Florestassa ja aamu lennolla kohti Cuiabaa. Retken seitsemäs lentokenttä tuli testattua Sinop:ssa, mielenkiintoinen paikka. Keskellä peltoa jossa pari hangaarin näköistä viritelmää, mutta sinne matkustajia tuli ja meni. Cuiabaan selvisimme hyvissä ajoin, vuokrasimme Hertziltä auton ja lähdimme painamaan kohti Pantanalia. Tunnin ajomatkan päästä alkoikin lintuja olemaan siihen malliin että käsitimme olevamme lähellä pelipaikkoja. Piuval Lodge löytyi helposti ja ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan. Lintuja oli heti Lodgen pihassa mukavasti kuvattavissa, pari tuntia meni joutuisaan. Iltapäiväretken teimme avomaa polkua pitkin ja kuvailimme pääasiassa isoja avomaan lintuja. Kokoa niillä olikin, lajeista voisi mainita Jabirun, Greater Rhean ja Southern Screamerin, karmean kokoisia vekottimia. Jabiru melkein puolitoista metrinen ja Screamer painaa lähes knöölin verran, eikä Rheakaan ihan pienimmästä päästä ole. Haikaroita ja Ibiksiä useita lajeja ja lukumääräisesti paljon. Syystä tai toisesta linnut olivat käsittämättömän kesyjä. Täällä pystyy kävelemään aivan rauhassa lähietäisyydelle ja kuvaamaan ruudun täydeltä. Ilmeisesti lintuja ei ole jahdattu alueella mitenkään pitkään aikaan. Tila onkin yli sata vuotta vanha, ollut samalla suvulla ja metsää/kosteikkoa on yli 7 tuhatta hehtaaria. Erittäin suosittu ja loistava paikka Pantanalissa. Nisäkkäistä näimme uuden apinalajin, nimi hakusessa sekä aina niin mukavia ja söpöjä krokotiileja. Niitä lepäilee poluilla ja lätäköiden vierustoilla, toistaiseksi ne ovat väistelleen kuvaajia. Lodgen illallinen oli loistava, runsas ja monta vaihtoehtoa sisältävä seisova pöytä tsydeemi. Nettikin toimii, puhelimen kentät tosin onnettomia. Aamulla on tiedossa veneretki, jossa kuulemma linnut lähietäisyyksillä. Vaikea kuvitella kuinka lähellä ne voivat olla, koska ne olivat jo nyt liian lähellä BigSixille – outoa.

Crocodile - Pantanal - Mika Bruun

Piuval - Pntanal - Mika Bruun

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Harpy


22.3.2012

Harpy Eagle - Alta Floresta - Brazil - Mika Bruun
Viimeinen aamuretki Cristalino:ssa, suuntasimme uudelle tornille. Eilen illalla huomasimme että tällä puolen jokea maastossa oli enemmän muurahaisia. Ne taas aiheuttavat paniikkia muissa hyönteisissä, ja näin ollen low levels linnut pääsevät valmiiseen pöytään – näppärää. Uutena lajina alhaalta tuli kuitenkin ainoastaan Black-bellied Leaftosser, aina ei voi voittaa. Aamu sumun häivyttyä siirryimme ylhäälle torniin, tai välitasanteelle koska siinä on paremmat mahdollisuudet kuvailla. Aamu oli tornissa loistava, Dark-winged Trumpetter, Purple-throated Cotinga ja Pavonine Cuckoo olivat helmiä, muutenkin lintuja kivasti. Valitettavasti kymmeneltä siirryimme pakkaamaan ja siirtymään takaisin sivilisaatioon. Venekeikka meni sateisissa tunnelmissa, samoin kuin automatkakin. Mutta kun lounaan jälkeen selvisimme hotellin suojiin sade loppui kuin tilauksesta. Hyvä niin sillä target lajina olikin Harpy Eagle hotellin takametsässä. Matkaa pesälle oli huimat viisi minuuttia rauhallista kävelyä. Kohde ei pettänyt, pesässä oli reilun kuukauden vanha nuori lintu ja naaras vartioi pesäpuun oksilla. Erittäin makea mesta ja helppo. Illalla käppäilimme hotellin ympäristössä jossa lintuja mukavasti kuvattavissakin. Paikkahan on loistava ja aika pakollinen jos käy Cristalinoksessa. Bonuksena netti ja puhelimelle löytyy kenttää, mikä on ollut mahdotonta viiteen päivään. Eihän sitä selviä hengissä ilman niitä :) 


Crimson-crested Woodpecker - Alta Floresta - Mika Bruun

Bare-eyed


21.3.2012

Sunbittern - Cristalino - Mika Bruun

Aamulla veneellä Tapiri, Brazil nut ja Dr Haffer traileille. Venematkalta muut poimivat eliksiä liukuhihnalta, itse jäin ilman niin kuin vanhapoika tansseissa. Onneksi muutama tuli poluilta, mutta tahti on selvästi hiipumassa, Niin no se Quetsal jäi haaveeksi jälleen tälläkin kerralla. Ilman kosteus oli kerrassaan vaikuttavaa, BigSixin etulinssi ei selvästikään pidä kosteudesta, onneksi sitä ei kuitenkaan imeytynyt tällä kertaa sisäpuolelle. Tunti meni kuitenkin siinä ettei ollut mitään mahdollisuutta kuvata kun etulinssi oli huurussa, eikä se todellakaan lähde pyyhkimällä. Lounas ja ns lepohetki menivät perinteisesti laiturilla, uinti, kuvaus ja kylmä bisse linja on todettu toimivaksi. Iltaretki suunnattiin uudelle tornille, mutta pysyttiin tällä kertaan maanpinnalla. Hyviä lajeja tuntui kuitenkin riittävän, parhaana Black-spotted Bare-eyed. Retkelle uusi lajeja tuli tasan 20. Päivän lajimäärä pyöriin pikkuisen yli sadassa. Lintuja näkyy muuten yllättävän vähän poluilla, mutta aina kun näkyy on laji joku mukava. Tänään aamulla näin esimerkiksi ensimmäisen linnun vasta 45 minuutin jälkeen, se oli Great Jacamar. Myös retken toinen käärme, tällä kertaa jokin myrkyllinen kyy. Latinaksi Bothrops brazil, muista nimista ei tietoa. Muista vekkuleista tyypeistä voisi mainita kaiken maailman mäkäräiset ja hyttyset, niitä riittää. Paukamia on 50-100 per raaja, ja kaikissa raajoissa. Kädet ja sääret alkavat olla mukavan muhkuraisia ja täplikkäitä. Kai ne joskus tasoittuu, viimeistään sitten Suomessa kun ei tule enää uusia paukamia. Myös erilaiset ampiaiset tekevät terää pistäessään, niitäkin on ollu tähän mennessä pisto per päivä. Tänään jäi komppaus evääksi tarkoitettu paikallinen juustoleipäpallukka, siis syötävää, taskuun. Sitä päivällä kaivaessa huomasin että liivin tasku olikin täynnä pieniä muurahaisia, se ei tosin estänyt syömästä välipalaa, proteiinia niistä vain toivottavasti sai.
Huomenna viimeinen aamu täällä Cristalinossa, siirrymme Alta Florestan puolelle jossa olemme Cristalino Hotellissa yhden yön ja hoidamme Harpy Eagle:n.


Sunbittern - Cristalino - Mika Bruun

Kuumaa ja kosteaa


20.3.2012

Blackish Nightjar - Cristalino - Mika Bruun

Aikainen lähtö veneellä vartin verran ylävirtaan vastarannalle Lodgesta, Serra Trail. Kanadalaisten tultua mukaan ryhmä koko kasvoi turhan suureksi ja havainnointi oli hankalaa. Itse tulin jonon hännillä ja oikeastaan lajeista joihin pysähdyttiin, ei usein ollut mitään tietoa. Harmillista oli myös näköalapaikan pienuus, sinne ei yksinkertaisesti mahtunut koko poppoo, arvatenkin viimeinen saapuja ei mahtunut. Nyppylän huipulla oli todella tuskaista auringon paahtaessa. Lintuja näkyi vähän, vain muutama target laji hoidettiin, muuten homma meni kävelyksi, erittäin hikiseksi. Koko jengi oli aika puhki kun saavuimme takaisin veneelle- Onneksi oli lounas aika ja saimme virtaa lisää. Oli myös iltapäivä uinnin paikka, toisilla se tarkoitti iltapäiväunia. Iltaretki siirtyi tunnilla koska juuri kun olimme lähtemässä veneilemään alavirtaan, sadekuuro yllätti. Tunnin vettä tuli melko rivakasti ja se jälkeen olikin raikas ilma. Targettina oli Umbrellabird, se hoituikin melko nopeasti, valitettavasti lintu oli naaras eikä komeampi koiras. Ehdimme hoitamaan pääuomalta vielä muutamat speciaali lajit kunnes tuli hämärää. Pimeässä lähdimme lamput vilkkuen kohti Lodgea ja hämmästelimme Ladder-tail Nightjar:en määrää. Paras yölaji oli kuitenkin Common Potoo joka patsasteli pökkelön päässä ylväänä. Illalla jälleen loistavaa kalasafkaa ja väsynyt iltahuuto. Retken lajimäärä jo 234. Huomenna suunnitteilla Quetsal:n yritystä.

Ladder-tailed Nightjar - Cristalino - Mika Bruun

Purpletuft


19.3.2012

White-browed Purpletuft - Pantanal - Mika Bruun

Aamu valkeni kuitenkin yöllisestä sateesta huolimatta pilvettömänä. Eliksiä alkoi pukkaamaan heti terassilaiturilta josta aloitimme hämärässä. Reitiksi Fabiano oli päättänyt Bamboo reitin, polun alku olikin lupaavaa mutta reilun tunnin riehuttuamme mastossa kaikki synkkeni. Alkoi taas satamaan, alun vähäinen sade muuttui lopulta kaatosateksi eikä retkeilystä tullut enää mitään. Tallustelimme takaisin Lodgelle ja pidimme siestaa ainakin lounaaseen saakka. Osa jengistä nukahti välittömästi, itse virittelin laiturille ison varjon jonka alla voi katsella virtaavaa Amazon jokea, kirjoittaa blogia kylmän oluen kera ja katsella satunnaisia lintuja. Erittäin rauhoittavaa ja leppoisaa, vian sateen ropinaa sekä lintujen ääntelyä, ei ainuttakaan häiritsevää ääntä – tämä on sitä lomaa :) Pari tuntia kului siis rauhallisesti, lounaan jälkeen back to the busines. Aloitimme rocky alueelta ja Secret Garden:sta, lintuja olikin sateen jäljiltä paljon liikkeellä. Eliksiä ropisi tunnin aikana, jonka vietimme kalliolla, kohtalaisesti isosta sekaparvesta. Jatkoimme matkaa kohti vanhaa tornia, jossa on tarkoitus viettää iltaan saakka. Tämäkin torni on 50 metriä korkea, valitettavasti hieman ohuempi ja rappuset ovat jyrkemmän ja kapeammat. Hartia raapivat molemmin puolin kun raahauduimme isoine reppuinemme ylös. Lintuja oli mukavasti melko lähellä latvustossa,kuten esimerkiksi Red-fan Parrot ja maaginen White-browed Purpletuft joka esittelikin violettejä hartioitaan upeasti. Tämä olikin yksi meikäläisen toivelajeista, ja onneksi sain siitä hienot kuvatkin. Maisemat olivat mahtavat, primary forest:ia niin kauas kuin näkyi.
Saimme myös seuraa kanadalaisista orneista, isä ja poika (Ken & Henry) raahautuivat torniin iltapäivän lopulla. Toivottavasti eivät ole ihan dudeja, sillä muten retkeily hidastuu oleellisesti kun pitää ruveta näyttämään yleisiä lajeja uudelleen. Ensimmäinen päivä jolloin sain jo yli tuhat kuvaa aikaiseksi, seassa jokunen onnistunutkin. Huomenna aamulla odotettavissa pieni siirtyminen veneellä seuraaville traileille.

Sademetsää - Cristalino - Mika Bruun

Ltvustorni - Cristalino - Mika Bruun

Red-fan Parrot - Cristalino - Mika Bruun

Ensimmäinen aamu


18.3.2012

Bare-faced Curassow

Herätys 4:40 hieman sekavana suoraan aamiaiselle, hieman vaillinaisissa retkivarusteissa. Ei ollut oikein vermeet kondiksessa ja kaikki oli hakusessa. Puutteet huomattiin vasta maastossa, kuten esim kirjan puuttuminen. Onneksi on pätevä opas, ja jolla oli vielä kirjakin :) Heti aamusta huomasimme että Fabianola on homma erittäin hyvin hanskassa ja lajeja löytyi kovalla tahdilla. Aluksi suuntasimme Rocky Trail:lle ja päivemmällä jatkoimme lenkin Saleiro Trail:n kautta takaisin Lodgelle. Aamun elissaldo oli meikäläiselle noin 30 lajia. Muille hieman enemmän sillä olen ainut joka on käynyt Amazonassa aiemmin, minäkin pohjoisempana jossa vain osittain samaa lajistoa. Kuvia tuli otettua erittäin niukasti, lintuja oli yksinkertaisesti vaikea nähdä. Ääniä kyllä kuuluin ja atrapit soivat tiuhaan. Toinen hankaloittava seikka on armoton valon puute alhaalla sademetsässä. Asa luvut oli väännetty viimeisen päälle mutta silti ajat pysyivät kymmenissä, satoihin päästiin vasta myöhään aamulla. Lounaan jälkeen kävimme Cristalino River:ssa uimassa ja lepäilimme kelluvalla terassilla kylmän oluen merkeissä. Paikalta hoitui myös muutama eliskin lepäilyn ohella. Sekä retkelle uusi apina laji. Kolmen jälkeen alkoi iltapäivä retki uuteen torniin. Se on suunnilleen vastapuolella satamaa Cacau Trail:n päässä. Itse torni on 50 metriä korkea jonka huipulla on tarkkailutasanne. Noin 30 metrin korkeudessa on välitasanne joka on noin latvuston tasalla, se on paras paikka kuvailla latva lintuja. Sieltä on huimat näkymät yli primary forestin. Iltapäivä oli jo pitkällä kun kiipesimme torniin, mutta kaikesta huomasi että täällä on luultavasti paljon lintuja aamulla. Saimme vain vähän esimakua siitä mitä aamuisin tuleman pitää. Nytkin havaitsimme muutaman mukavan lajin latvustossa, mm Spangled Cotinga. Pimeän tultua alkoivat pöllöt esittämään parastaan, useita Southern Tawny-bellied Owl ja kolme Crested Owl huutelivat aivan tornin vieressä. Valitettavasti kovasta yrityksestä huolimatta emme päässeet näkemään niitä. Pimeässä paluu kävelyllä opas yhytti retken ensimmäisen käärmeen, Egg-eating snake? Pieni myrkytön punainen luikertelia. Illalla jälleen loistavaa safkaa, fisua ja härpäkkeitä. Iltahuuto paljasti että eliksiä on tullut jo 59 ja laji määrä on nyt 149. Enemmän kuin odotettiin. Huomisesta voi tulla erilainen, ilta yöstä alkoi satamaan kohtalaisesti.

Fabiano Oliveira - Birdguide - Mika Bruun

Brazil 2012 - start


16.-17.3.2012

Jälleen uusi kenttä - Cuiaba - Mika Bruun

Ryhmämme, matkanjohtaja J. Honkala, Jari ”silver card” Siven ja allekirjoittanut kokoontui sovitusti perjantai iltapäivällä lentokentälle. Matkatavaroiden painorajoitukset olivat ensimmäinen puheenaihe, mitä kukakin joutui jättämään pois varusteista että kameravermeen mahtuvat mukaan. Painorajoitukset ylitettiin joka tapauksessa, varsinkin käsimatkatavaroiden osalta. On täysin mahdotonta pusertaa kilot 23:een  ja 5:een. Kaikki pakolliset saatiin kuitenkin mukaan.
Matka Amazonialle pääsi alkamaan, reitti on nopein mahdollinen vaikka se karmealta kuulostaakin. Helsinki – Frankfurt – Sao Paolo – S.J. do Rio Preto – Cuiaba – Sinop – Alta Floresta. Seitsemän kentää, viisi vaihtoa eri koneisiin ja kolme lentoyhtiötä. Yhteensä 28 tuntia lentoasemalla tai koneessa, vaihdot olivat onneksi sovitettu tarkasti ja odotusaikoja ei tullut. Perillä odottaa vielä tunnin automatka ja puolen tunnin venematka. Retkilajeja reilun vuorokauden aikaan ei ole juuri tullut. Saksasta kottarainen ja nokivaris, Sao Paolosta pulu. Vasta Cuiabasta tuli peruskamaa, Black Vulture, Tropical Kingbird, Ruddy Ground Dove jne. Aika puuduttavaa ja tylsää tämä on tietty ollut, kauas on pitkä matka – sanotaan. Tapahtumia niukasti, merkittävin niistä oli Jussin yksijalan menettäminen Rio Preton turvatarkastukseen. Käsittämättömästi joku pelle virkailija päätti sisämaan lennolla takavarikoida sen. Se on siis kulkenut mukana useita reissuja, mutta sen kohtalona oli jäädä Brasiliaan.
Ehdimme iltapäiväretkelle käytyämme ensin kirjautumassa Hotel Floresta Amazonica, se toimii samalla Cristalinoksen toimistona. Siellä tapasimme myös Cristalino oppaamme Fabiano Oliveira:n, nuori, rento ja pätevän oloinen kaveri. Suuntasimme melko vikkelästi kohti Cristalinoa johon on noin tunnin ajomatka ikävän oloista luikasta hiekkatietä. Noin puolessa välissä pysähdyimme hoitamaan target lajin, Point-tailed Palmcreeperin. Laji oli helposti havaittavissa ja saimme lisä aikaa tien loppu osaan. Kävelimme jota kuinkin kilometrin ”venesatamaan” ja matkalla muutama elis, kuten Zigzag Heron ehkä parhaimpana. Venematka kesti vajaan tunnin, tosin pakollisia pysähdyksiä tulee aina retkillä. Tähtihetkenä voisi mainita puihin kiipeilevän muurahaiskarhun, mikälie suomeksi, lontooksi Southern Tamandua (Tamandua tetradactyla) - makee tyyppi. Pimeän tultua pääsimme Lodgelle jossa meitä odotti preeffaus Cristalino Lodge:sta ja juhlava illallinen. Retken ensimmäinen iltahuuto erittäin väsyneissä tunnelmissa, jengiä tipahteli kesken iltahuudon tasaisin välein. Lopulta sekin saatiin loppuun ja oikea retki pääsee alkamaan aamulla.

Legendaarinen Trip - Mika Bruun

Defenderissa on tunnelmaa - Mika Bruun