Mika Bruun: Caracarat

27.3.2012

Jabiru - Pantanal - Mika Bruun

Aamulla kehrääjä yritystä, joka vieläpä toimi. Ei kuitenkaan elis, niitä piti odotella pari tuntia kunnes päästiin syvemmälle metsään. Vaikka meitä kovasti varoiteltiin menemästä sinne, kuulemma joku Jaguar merkinen voi olla siellä. No ei tietenkään näkynyt, nisäkkäistä näkyi kuitenkin jäniksen kokoinen hirvieläin ja Blck-tailed Marmoset. Aamupäivä sekoiltiin siis polulla, yllättävän hiljaista. Parhaaksi lajiksi saimme Helmeted Manakin:in. Aamupäivä oli opettavaista, yksi meistä oppi mitä tarkoittaa englannin kielinen sana ”hole”, se ei liity tässä tapauksessa golfiin. Toinen ymmärtää ettei hyttysverkko päässä kannata sylkäistä tai niistää. Kolmas tietää että jos metsä on täynnä verenhimoisia hyttysiä vessassa kannattaa käydä sisällä. Myös pienemmällä hädällä olisi hyvä käyttää sisätiloja. Aiemmin ravistusta on tarvittu ainoastaan lopussa, täällä sitä on pakko tehdä koko ajan. Inventoimme aamulla hyttyset, jokaisen selässä on vähintään 600 yksilöä ja ryhmän perässä inisee vähintään pari tuhatta. Se tekee mukavan 3000 yksilön tiheän parven, onneksi ne ovat hiljaista lajia. Se tuhat paukamaa äijässä ei ole enää ennätys. Hyvinkääläinen tuore veri tuntuu maistuvan täkäläisille inisijöille, Herran selkä ja käsivarret ovat yhtenäistä paukamaa, ei siis voi enää laskea enkkoja. Kyllä se siitä.

Lounas keskeytyi kun Caracara nappasi Purplish Jay:n, niin kesyt ja mukavan oloiset Caracarat yllättivät nuoren närhen ja se päätyi kiertoon. Julmaa mutta hienoa. Lounaan jälkeen sadekuuro iski päälle ja tuli pakollinen lepo hetki. Sadetta kesti reilut parisen tuntia, kunnes pääsimme jälleen retkeilemään. Nyt teimme ilta veneretken alavirtaan. Nisäkkäät tuntuvat kiertävän meidät, sillä ei Tapiiria, eikä Jaguaria. Myöhään illalla taas sadekuuro, toivottavasti aamulla ei enää sada, menee viimeinen Pantanal aamu muutoin pilalle.