Kaukaasialaista tarinaa

Kaukaasianuunilintu - Lågskär - Mika Bruun

20.5.2012 Lågskär - Kaukaasianuunilintu – Green Warbler – Phylloscopus nitidus

Kuulin varhain aamulla että pohjoislepikolla oli havaittu Iduli (Idänuunilintu). No eipä ollut paikalla kun menin sinne. Lintuja tuntui liikkuvan saaressa etelä osaa kohti, niinpä ajattelin siirtyä vähitellen siihen suuntaan. Kohtalainen lounaistuuli pakotti jäämään suojan puolelle. Laitoin kameran jalustoineen maahan ja kenttäjakkara viereen, istahdin ja jäin odottelemaan. Miltei välittömästi edestäni läheltä maata kuului Idulimainen ääni, mietin sitä hieman voimakkaaksi ja epämääräiseksi. En päässyt selvyyteen oliko se laulu vai kutsuääni, useampi osainen ja ”sekava”. Kuitenkin Iduli rytminen ääni, myöhemmin asemalla asia kirkastui. Kaivoin heti iPhonen taskusta ja laitoin Idulin kutsuäänen lyhyesti soimaan, täällähän se oli ajattelin. Lintu vilahteli matalassa pihlajassa, jossa oli vain niukasti aukeavia lehtiä. En saanut otetta linnusta, kunnes se pysähtyi ja sain ensimmäisen kuvan. Siinä se on, siipijuovakin näkyy selvästi. Onpas keltainen naama oli ensimmäinen havaintoni, no nyt kuvataan. Ei muuta kuin kamera laulamaan, kuva pitää saada. Lintu oli äärimmäisen vilkas ja pysähtyi koko viiden minuutin aikana vain kolmesti niin, että pystyin tarkentamaan ja ottamaan sarjan. Kuvatessa aika kului lähinnä siihen että pystyi seuraamaan lintua kameralla sekä siihen että tarkennus osuu naamaan. En ehtinyt edes katsella lintua kiikarilla, eikä lintu edes välittänyt juurikaan atrapistani, vaikka se samassa puussa viihtyikin. Yhdessä vaiheessa kiinnitin huomioni siipijuovaan ja sillä näytti olevan toistakin. Mielestäni en ollut saanut tarpeeksi hyvää kuvaa, ja keskityin paremman kuvan saamiseen. Mutta yhtäkkiä se päätti siirtyä latvustoon, samaan tapaan kuin siihen oli tullutkin. Yritin seurata sitä mutta paikalla olleet noin kymmenen Pajulintua sekoittivat pakan pahemman kerran. Kuvailin samalla muutaman Pajulinnun pois ja samalla odottelin lintua tulevan uudelleen. Tässä vaiheessa unohdin katsoa kuvat, koska en ollut saanut tarpeeksi hyvää, mitä niitä B-luokan kuvia pläräämään kameran perästä. Atrappikaan ei pelittänyt, mutta niin tuntui olevan saaressa muutenkin. Linnut eivät reagoi samalla tavalla, koska niillä on muutto vaiheessa. Pienen odottelun jälkeen vaihdoin paikkaa ja törmäsin jossain vaiheessa Tapuun. Kerroin Idulista ja sen keltaisesta naamasta, vähän ihmeteltiin mutta asia jäi sikseen. Päivä kului, latasin kuvat kovalevylle turvaan. Katsoin nopeasti että kuvat olivat kunnossa ja samalla näytin yhtä Helstolallekin joka istui lounaspöydässä. Siipijuova hieman ihmetytti, mutta annettiin asian olla. Lintua ei näkynyt koko päivänä vaikka saarta kierrettiin ristiin rastiin, tosin ei sitä erityisesti etsitykään sehän oli vielä tässä vaiheessa tavallinen Iduli. Iltakierroksella Helstola kuitenkin löysi sen lähes samasta paikasta ja soitti Tapulle. Tapu oli jo menossa kohti asemaa eikä jaksanut kääntyä ympäri, sillä olihan kyseessä edelleenkin vain Iduli. Lopulta päädyimme kahdeksaksi kaikki iltahuutoon, itse tein kuvia samalla kun kuuntelin summia. Vihdoin iltahuutokin loppui ja Helstola pyysi saada katsomaan komeaa Idulia, samalla huutaen Tapun paikalle. Pienten teknisten ongelmien jälkeen sain kuvan ruudulle, tai olin vasta tekemässä sitä. Kun takaa kuului; näytäs vielä sitä kuvaa, eiks toi ole Nitidus. Tapu aprikoi hetken, ja samalla olimme kaikki ruudun ääressä. Eihän Iduli voi olla näin vihreä, eikä keltaista naamassa eikä skj:ssa. Ja toi siipijuovakin on ihan liian iso ja selkeä, sillähän on toinenkin. Missä kirjat? Nopeita tarkastuksia ja todettiin että siltä se nyt näyttää, Kaukaasianuunilinnulta! Voi #!=&#, valoisaa oli vielä hetki, nyt on kiire pelipaikalle. Josko se ei olisi ennättänyt vielä nukkumaan. Mutta valitettavasti kaikki pikkulinnut olivat jo nukkumassa ja jouduimme palaamaan takaisin tyhjjin käsin. Samalla luonnollisesti selvisi se että kaikki eivät olleet nähneet lintua, sehän oli aluksi vain Iduli, niitä kyllä kaikki havaitsivat. Mutta nimenomaan tätä yksilöä eivät kaikki nähneet. Takaisin käveltäessä olimme jo varmoja lajista kun kertasimme tuntomerkkejä kuvista ja kirjoista. Hämmästely ja verrokkikuvien tarkastelussa meni pitkälle seuraavaan päivään. Olisihan kyseessä Suomen Pinna, ensi havainto maasta. Laitoimme kuvan sähköpostilla eteenpäin, apua tarvitaan oli viesti. Kolmen tunnin unien jälkeen virkeänä takaisin pelipaikalle. Kahden tunnin atrapoinnin aikana paikalle ei ilmaantunut muuta kuin tavallinen oikea Iduli. Nyt sitä vasta tajusi kuinka erilainen Kaukaasianuunilintu olikin. Miten ihmeessä herätyskelloni ei kilkattaneet? Kuulin heti äänet joka ei sopinut lajiin, mietin että se on nyt vaan alkukankeutta laulussa. Keltainen naama oli outo, mutta kai näitä vaihteluja on Idulilla. Siipijuovan selvyyttä ja toisen alkua en enää nähnyt, keskityin niin totaalisesti kuvaamiseen.

Aina ei voi onnistua, mutta onnistuisi edes joskus.

Seuraavana aamuna alkoi mantereella tapahtua kun viesti linnusta meni lintutiedotukseen. Loppupäivä menikin puhelimessa, netissä jne. Onneksi sen pystyy hoitamaan nykyään maastossa, muuten olisi hermot menneet :)

Löysin Suomen Pinnan, mutta en tuntenut maastossa. Miten näin pääsi käymään vaikka olen nähnyt satoja Idänuunilintuja ja Kaukaasianuunilintujakin kymmeniä. Kuvaaminen ottaa määrityksestä näköjään hieman pois, mutta antaa takaisinkin, joskus jopa paljon. Kiitos tästä kuuluu erityisesti Tapu Aallolle sekä monille kuvia kommentoneille. 

Kaukaasianuunilintu - Lågskär - Mika Bruun

Kaukaasianuunilintu - Lågskär - Mika Bruun

Kaukaasianuunilintu - Lågskär - Mika Bruun