Mika Bruun: Corvo

11.10.2011 Tiistai

Aamulla pimeässä suuntasimme speedboat´lla Corvolle, matkalla näkyi satoja Isoliitäjiä – Great Shearwater. Corvolaisten mukaan kolme edellistä päivää on ollut sumuista ja tuulista, nyt oli tyyntä ja aurinko paistoi. Keijo Wahlroos oli meitä vastassa satamassa ja opasti meitä kiitettävästi bongauksesta toiseen. Aloitimme Yellow Warbler – Keltakerttulista, homma hoitui melko nopeasti. Samoin Yellow-crowned Heron – Kruunuyöhaikara, tyyppi kyyhötti kivenkolossa paikallaa pystysuorassa seinämässä. Kuvaukset jäivät väliin, ei ollut helppoa kummankaan lajin kanssa. Heron oli luokse pääsemättömässä paikassa ja Warbler seikkaili pöheikössä tiiviisti. Reilun tunnin kuluttua nappasimme Corvon ainoan taxin ja suuntasimme ylös majakalle jossa oli Parula. Yllätys yllätys majakalle ei päässytkään autolla, vaan ylämäki kävelyä olikin useampi kilometri. Pieni lehmäpolku kävi tutuksi, hieman ennen majakkaa pääsimme oikeaan paikkaan jossa Northern Parula – Tiaiskerttuli oli juuri nähty. Niin se oli nähty kolme minuuttia ennen kuin tulimme paikalle, ja seuraavaan tuntiin sitä ei nähty. Meidän oli pakko lähteä bongaamaan saaren muita rareja. Seuraavana olikin Blue-winged Warbler – Kultakerttuli jokusia kilometrejä alempana raviinin pohjalla. Paikka oli erittäin hyvänköinen, mutta vaikeasti hallittavissa. Niinpä juhlakalu näyttäytyikin aina vilahdukselta korkealla puustossa. Saimme kuitenkin tästä WP´n toisesta yksilöstä kaivatun WP pinnan. Matka jatkui kiivas luontoisena alas päin. Seuraavana oli vuorossa Tennessee Warbler – Kanadankerttuli jo melko lähellä kylää jyrkässä rinteessä. Sahailimme ja suhailimme rinnettä edes takaisin kunnes yllättäen Tennesseen kaveri löytyi. Se on ollut tämän pajulinnun kanssa ylimpiä ystäviä, mutta nyt oli tullut ilmeisesti jotain kränää koska pajulintu oli yksin.

Valitettavasti aika oli rientänyt vinhaa vauhtia ja meidän oli pakko lopettaa ennen hämärää homma. Kyyti odottikin sopivasti rannassa kun hieman ennen kuutta raahauduimme puoli kuolleena satamaan. Nyt laitoimme kuvauskamat valmiiksi koska tarkoitus on kuvata Great Shearwater – Isoliitäjiä. Suuri parvia näkikin melko nopeasti, mutta kovan meren käynnin vuoksi kuvaaminen oli hyvin hankalaa. Aaltoja tulikin kuvattua paljon, siis ei kyydissä ollutta vaan ihan perus aaltoja. Heti ensimmäisestä isosta parvesta löytyikin tumma veijari. Paniikin omaisesti kaikki kuvasi lintua ja saimme melko nopeasti määritettyä linnun Herald Petrel – Mauritiuksenviistäjäksi. Erittäin kova merilintulaji, vasta seitsemäs WP´lta ja kaikki Azoreilta – jihaa ! Kohtalainen kuva alla, valitettavasti hieman epätarkka. Seuraavassa parvessa olikin taas jotain ihmeellistä, nyt eteen tuli tumma Fea´s Petrel (type) – Kapverdenviistäjä. Luulimme lintu veneessä Soft-plumage Petrel´ksi mutta kysessä ehkä onkin ”tavallinen” Fea´s – kommentteja kaivataan. Paluumatka oli joka tapauksessa loistava, harvinaisuuksien lisäksi veneen vieressä Great Shearwater – Isoliitäjät ruokailivat tonnikalan poikasia.

Pizzaria kautta himaan ja vihdoin nettiin, sain tämänkin väännettyä.

Huomenna jälleen päivä uusi, tosin tulossa ilmeisesti sateinen sellainen.

- Mika Bruun