Bongauspäivä

Caspian Plover - Kaspiantylli - Mika Bruun

Aikainen aamu Yotvatan lämmössä, upea tyyni aamu. Kirjosiipikiuru lauloi dyyneillä, heräileviä Rusotaskuja pienten puskien latvat ”täynnä” ja Harjalintuja liihottelee nousevan auringon kilossa – hieno hetki. Melko pian kuitenkin suuntasimme menopelit kohti K76´sta, kevään ainut mesta jossa oikeasti on paljon lintuja. Huhu piti paikkansa, sadoittain Lyvakeja sekä kymmenittäin Campuroita ja Taskuja. Yksittäisiä Ruostepyrstöjä, Ruostekurkkusirkkuja, Harakkakäkiä ja Arokiuruja. Lisäksi laakson reunaa meni jatkuva virta petoja. Kolme tuntia meni joutuisaan. Aamupäivän lopuksi tuuli alkoi yltymään ja päätyi nopeasti lopulta lähes myrsky lukemiin. Mittasin nopeudeksi 12m/s, lentävä hiekka aiheutti jo ongelmia ja alueelta oli pakko lähteä muualle. Menimme Neot Smadarille, tuuli oli ihan yhtä voimakasta sielläkin, lisäksi lännen suunnassa oli valtava hiekkamyrsky tulossa. Komppasimme nopeaan tahtiin altaat, ehdimme juuri ja juuri löytää Mustaruostepyrstön kun hiekkamyrsky tuli kohdalle. Iltapäivä menikin lähinnä ajaessa ja etsiessä suojaisaa paikkaa jossa olisi ollut lintuja. Päädyimme puhdistamaan välineitä hotellille. Sendari antoi tehdä tämän loppuun ja lähetti vasta sen jälkeen Kaspiantyllin tietoisuuteen. Se hoituikin hienosti noin 120 muun bongarin kanssa. Kun tilanne oli K20 altaalla ohi, tuli tieto North Beachilla olevasta Arabiantiirasta. Näin sai bongaaminen jatkumon. Hiekkapöly haittasi hieman havannointia kun katselimme poijun päällä olevaa pientä Arabiantiiraa. Pinna hoitui, olisi sen voinut kuvatakin mutta hiekk ja vähenevä valo olivat esteenä. Päivän kolmas WP´n pinna napsahti plakkariin, kiitos Sendari.  

Woodchat Shrile - Punapäälepinkäinen - Mika Bruun

Cretzschmar´s Bunting - Ruostesirkku - Mika Bruun

Bongarit hiekkamyrskyssä - Mika Bruun

Vaihtopäivä

Common Buzzard - Hiirihaukka - Mika Bruun

Aamun tunnit kuluivat poikkeukselliseti Eilatin lintuasemalla. Pääsimme Markus Lampisen ja Roni Väisäsen vieraaksi ihmettelemään lintuaseman menoa. Valitettavasti aamu sattui olemaan yksi kevään hiljaisimmista. Rengastuksiakin tuli ainoastaan 60 koko aamun aikana. Parhaimpana lajina näimme Kuolleenmerenvarpusen, muuten ihan paikallista peruslajistoa. Harmiksi jouduimme lähtemään viemään Jannea hotellille koska toisilla oli kotiinlähdön aika. Olisin nimittäin halunut jäädä katsomaan kuinka Aleksanterinkaijaa irroitetaan verkosta. Sen nokka ei näytä mitenkään houkuttelevalta. Kun vielä tietää papukaijan oivaltavuuden, voivat rengastajan sormet olla verillä toimenpiteen loputtua. Miehistön vähennyksiin kuului myös Jänden lähteminen samalla koneella kotiin pakkaseen. Siirryimme EVa kanssa ihmettelemään petoja vuorelle, lue Hiirihaukkoja. Niitä tuntui olevan ilmassa ja ylimalkaisella laskennalla sain 650 muuttavaa. Joitain kotkiakin meni, mutta olin silloin aamiaisella oman hotellin parvekkeella ja näin yksilöt joita ei kyennyt määrittämään kiikareilla. Siellä meni mm Heliaca, mutta koska oli vaihtopäivä oli pakko pysytellä kaupungissa. Vaihtoon meni EVan hotelli, allekirjoittaneen huone, miehistö ja lisäksi tuli toinen auto. Auto oli Eilatin viimeisiä vuokra-autoja, hintakin sen mukainen. Onneksi vaihdossa tuli rahamiehiä, Leo Lindroos, Petri Willman ja Keke Vesanen. Heidän lisäksi suomalaisia orneja tuli lähes puoli koneellista. Nyt meitä on täällä lähes 40, olisipa lintujakin yhtä paljon. No kyllä se tästä kevät alkaa täälläkin. Säätöjen jälkeen pääsimme iltaretkelle K19 ja K20 sekä North Beach. Jotain on jo tapahtunut kun tuuli kääntyi useamman pohjoisvirtauksen jälkeen etelään. Tuli Little Swifteja, Nubicuksia ja hieman mutakin heti iltapäivällä. Sisikset toivat kevään tullessaan, tästä se lähtee.

Markus ja Roni sekä Jände - Mika Bruun

Dead Sea Sparrow - Kuolleenmerenvarpunen - Mika Bruun

Vuorikirvinen - Mika Bruun

Välipäivä

Black Stork - Mustahaikara - Mika Bruun

Puistoaamu Ofira Parkissa ei tuonut yhtään mainittavaa havaintoa. Mikäli ei lasketa ostoskärrylistä viinaa keskellä puistoa, keltä lienee jääneet? Päätimme siirtyä pohjois tuulen saattelemana staijailemaan petoja. Itse sain kuningasidean siirtyä vastakkaisen vuoren rinteelle, tosin olimme pahasti myöhässä. Olin perillä vasta kahdeksalta ja menettänyt aamuvalot. Reilun puolen tunnin kävelyä vuoren harjanteella. Tarkoitus oli kuitenkin vain katsastaa mesta. Näyttää tosi hienolta paikalta kuvata petoja, myötävalo ja linnut nousevat alhaalta vuorta vasten. Nyt vain odotellaan sitä petopäivää. Sillä tänään se ei ollut, ainoastaan muutamia satoja Hiirihaukkoja ja kymmenkunta Arokotkaa ja jokunen Pikkukotka lipui ohitseni. Suurin osa niistä sinä aikana kun kävelin, joten muistikorttia sai säästellä parempiin tilanteisiin. Ainoastaan jokunen sata Mustahaikaraa lipui hienosti ohitse joita pääsin kuvaamaan, tässä mestassa on potentiaalia. Päivä sekoiltiin Evan ja Södersvedin kanssa K19-20 altailla ja hieman akaasia pöheikössä hyvin vaatimattomin tuloksin. Ilta puolestaan hölmöiltiin North Beachilla Ronin ja Markuksen kanssa, ihan yhtä vähän lintuja kuin päivälläkin. Selvästi välipäivän makua. Huomenna repeää – tai sitten ei.

Booted Eagle - Pikkukotka - Mika Bruun

Kuvausmesta - Mika Bruun

Spur-winged Lapwing - Kynsihyyppä - Mika Bruun

Väsynyttä lähiretkeilyä

Pharaoh Eagle Owl - Aavikkohuuhkaja - Mika Bruun

Eilinen painoi pahasti kuuppaa ja ajatus ei juokse, jos se on koskaan niin tehnytkään. Maastossa tuntui ettei näe eikä kuule mitään. K20 altaat olivat Eilatin erikoistuntijan E. Valstan päätös aloitusmestaksi. Muut komppasivat altaiden reunapusikoita, allekirjoittanut juuttui altaan reunalle pääsky projektiin. Muutama onnistunut tuli, olisi pitänyt jatkaa vielä toinen tunti. Mutta tuli hodari häly ja paineet kasvoivat. Aikamme sekoilimme kaupungissa mutta emme löytäneet edes puistoa jossa havis oli tehty. Meni hermo ja päätimme poistua pikaisesti vuorille petoja staijaamaan. Perille päästyämme Forsmanin porukka kertoi että Munkki kaartelee kaupungin yllä, mahtava ajoitus tulla paikalle. Päätimme pystyttää Sendarille patsaan. Kaiken lisäksi hodarikin osoittautui kuvista metsäkirviseksi, Sendari tiesi sen ja pakotti meidät poistumaan alueelta. Lisäksi karttana ollut iPad heitteli gps signaalia tieltä toiselle, oikeasti sekin oli Sendarin toimia :) Staijipaikalla oli muuten semimuutto, Hihaa, Mustaciccejä, Nipoja, Milkkareita ja muutamia yksittäisiä peruslajeja. Laskeuduimme kymmenen jälkeen alas aamiaiselle. Meikäläisen aamiaisaikakin selvisi, se loppui 10:30, yritetään muistaa vastaisuuden varalta mikäli tarpeen. Iltapäivä hiipparoitiin altailla, parhaina Pikkuhuitti ja Dead Sea Sparrow. Kävimme myös tsekkaamassa viime vuotisen Pallid Scops Owl mestan, eipä näkynyt kuin Samamisicus ja Laura. Ilta yritettiin staijailla North Beachilla mutta häly muutti tilanteen. Pharaoh Eagle Owl löytyi K26´lta, ja ei kun sinne. Aavikkobubo olikin hienosti esillä. Huuhkaja sivun voikin nyt repiä lintuoppaasta, kaikki hoidettu. Huomenna uudet kujeet.

Citrine Wagtail - Sitruunavästäräkki - Mika Bruun

Red-rumped Swallow - Ruostepääsky - Mika Bruun

Barn Swallow - Haarapääsky - Mika Bruun

Dead Sea

Nubian Nightjar - Nubiankehrääjä - Mika Bruun

Toinen opastettu kokopäiväretki alkoi viideltä Agamim´sta, suuntana oli Dead Sea. Ajomatkaa kertyi mukavat kolme tuntia. Kahdeksalta olimme Kuolleenmeren keskiosissa staijaamassa korkealla mäellä. Näkymät olivat hienot, mutta valitettavasti petomuutto jota olimme tulleet katsomaan, oli olematonta. Muutaman kilometrin patikoimisella pääsimme kuitenkin Vuorikotkan pesäjyrkänteelle. Pariskunta oli rakentamassa pesää. Molemmat yksilöt keräilivät pesämateriaalia rotkon toiselta puolelta kuivista pensaista. Lintuja pääsi seuraamaan ainoastaan putkella, sillä rotko oli melko leveä tältä kohtaan. Samalta paikalta tuli eliksiin myös Striolated Bunting, lajihan splitattu jokin aika sitten House Bunting´sta. Iltapäivällä meidän piti mennä, siis piti mutta ei menty katsomaan Sinai Rosefinch´a. Kuljettaja boikotoi hiekkatietä ja matkaa olisi ollut kaiketi kolmisen kilometriä patikoimista ja aikataulu ei yksinkertaisesti riittänyt. Komppasimme kuitenkin hieman wadin reunaa, aika turhaan. Illaksi siirryimme suolajärven etelä osaan. Mestassa olikin mukava pusikoitunut ja ruovikoitunut allas alue. Siellä oli kohtalaisesti lintuja, parhaina Clamours Reed Warbler ja Dead Sea Sparrow. Bonuksena näimme Caspian Stonechat´n ja mukavasi muutakin sälää. Hämärän tullessa kohteena oli varsinainen target lajimme, Nubian Nightjar. Tämä erittäin uhanalainen kehrääjä pesii rajavyöhykkeellä, eikä sinne ole asiaa normiretkellä. Peltoteiltä poikkeaminenkin saattaisi olla viimeinen poikkeama, sillä ojan takana on ihan oikea miinakenttä. Joten edes paikalliset ornit eivät osaa sanoa Nubian Nightjarien tarkkaa parimäärää, koska aluetta on mahdoton takseerata miinojen takia. Onneksi yksi pari oli melko helposti hoidettavissa peltoalueelta. Ne näkyivät loistavasti ”taskulampun” valoissa. Illallisen jälkeen vuorossa oli yön toinen target, Hume´s Owl. Tätä vähän tunnettua lajia patikoimme pimeässä wadissa 1.5 kilometriä tunnetulle reviirille. Koiras oli hankalalla päällä ja pysyi ensimmäisen tunnin hiljaa. Lopulta se innostui huutelemaan hienosti. Onnistuimme myös näkemään sen mutta valitettavan korkealla kalliolla ja hyvät kuvat jäivät toiseen kertaan. Raskas retki oli takana vasta kolmelta seuraavana aamuna, jolloin saavuimme hotellille. Vaikka hieno petomuutto jäikin näkemättä oli Kuolleenmeren retki vaivan arvoinen. Parin tunnin unien jälkeen homma taas jatkuu tutussa ympäristössä.

Desert Lark - Aavikkokiuru - Mika Bruun

Dead Sea Rock - Kuollutmeri - Mika Bruun

Pallid Swift - Vaaleakiitäjä - Mika Bruun

Normipäivä

Namaque Dove - Naamiokyyhky - Mika Bruun

Eilatin erikoisasiantuntija Valsta vei allekirjoittaneen tänä aamuna ensiksi Holland Park´iin. Paikalla oli enemmän lintuja kuin odotimme. Kymmenkunta Rüppelia hillui pusikoissa, kuvaaminen jäi seuraavaan kertaan. Muutenkin aamuretkeksi ihan kiva mesta. Katselimme hieman huolestuneina taivaalle, siellä lipui pieniä "petotolppia". Oli pakko siirtyä vuorille, jospa vaikka tänään olisi se päivä. No ei ollut, jo alkutaipaleella törmäsimme DF´n porukkaan. Guru itse kertoi että tänään ei ole se päivä. Lopetimme taivalle tuijotuksen kuin käskystä ja lähdimme komppaamaan wadia, turhaan sillä homma meni maisema kuvauksen puolelle koska lintuja ei ollut. Aamiaisen jälkeen päätimme siirtyä Neot Smadarille, koska eilen emme päässeet kibbuzin sisälle. Tänään portit olivat auki ja komppailimme alueen. Lintuja semisti, ei mitään mainittavaa. Paikka on kylläkin erittäin potentiaalinen, ainakin itse tykkäsin miljööstä. Loppu iltapäivä menikin Yotvatan pelloilla. Sielläkin oli valitettavasti melko hiljaista. Päivän parasta lajiakin on vaikea erottaa, niin tasapaksu oli tämä päivä. Illalla olimme kuuntelemassa Yoav Pearman´n esitystä Israelin orneista sekä suojelu että ym asioista, mielenkiintoinen esitys. Huomenna uudet kujeet Kuolleella merellä, päivästä tuleekin pitkä, sillä emme tule hotellille takaisin saman vuorokauden aikana.

Lesser Short-toed Lark - Pikkukiuru - Mika Bruun

Yotvata - Mika Bruun

Lintupäivä

Black Bush Robin - Mustaruostepyrstö - Mika Bruun

Ennen aamiaista retki suunniteltiin North Beachille ja lintuasemalle. Heti aamusta huomasi, vaikka oli hieman viileää, että on tulossa lintupäivä. Uusia muuttajia oli saapunut, Ruostepääskyä, Hietatiiroja ja Oenantheja sekä vähän hyönteissyöjiäkin. Pikaisen aamiaisen jälkeen suuntasimme menopelin kohti ylänköä ja tarkemmin Neot Smadar´n altaille. Paikalla pienen käläilyn jälkeen pääsimme liikkeelle, ja jo 50 metrin jälkeen alkoi tapahtua. Jaloistani lähti jokin musta seuraavaan pusikkoon, en nähnyt oikein mitään muuta tuntomerkkiä linnusta. Ainoastaan epäilin heti kun se oli pusikossa, hetken kulutua lintu tulikin esiin uudelleen. Pyrstön levityksistä ei voi erehtyä, elis napsahti, Black Bush Robin. Lintu on Israelissa joka vuotinen, mutta ainoastaan vain muutama yksilö vuosittain. Saimme hölytettyä koko Birdfestival jengin paikalle suht nopeasti Jotvatasta ja kaikki olivat tyytyväisiä tämän jälkeen. Jatkoimme komppaamista, samaan aikaan kun jengi iloitsi ensimmäisestä linnusta Eva löysi toisen alueen vastakkaiselta puolelta, tämä onkin ihan peruskamaa. Sain onnekseni kuvata hieman lintua rauhassa ennen kuin iso porukka tuli mestoille, ja onneksi tuli muutama onnistunutkin kuva. Alueella oli muutenkin kivasti lintuja ja aika vierähti nopeasti. Päätimme siirtyä viereiselle Kibbuzille mutta portti oli sapattipäivän takia kiinni. Samoin kävi aiotulle kahvila tauolle, sapatti vei voiton. Parin tunnin komppaus the Secret Valley´lla oli niin ikään mukava. Tuli uusia lajeja kuten Scrub Warbler, Bar-tailed Lark ja White-crowned että Hooted Wheatear ja muita kuivan alueen lajeja. Iltapäivän lopuksi siirryimme K20 altaille jossa olikin mukavasti kahlaajia, mm White-tailed Lapwing. Retki loppui epätoivoiseen yritykseen K19 altaalle, jonne piti tulla Lichtenstein´s Sandgrouse, ei tullut. Illallisen jälkeen mielenkiintoinen esitelmä Sooty Falcon´sta by Meydad Goran. Laji on melko uhanalainen, maailmankanta on ainoastaan noin 1.000 paria. Niistä Israelissa pesiin 10% ja melko pienellä alueella. Tälä retkellä emme niitä näe, sillä ne saapuvat vasta toukokuussa. Lajeja päivälle ynnäsin 94, yhteislajimäärä on vielä vaatimaton 130.

Blackstar - Mustapyrstötasku - Mika Bruun

White-tailed Lapwing - Suohyyppä - Mika Bruun